Käsittelevätkö feministit myös miesten ongelmia?

Eräiden mukaan feminismi on ratkaisu myös miesten kokemiin tasa-arvon ongelmiin. Teoriassa ehkä näin mutta käytännössä totuus on toinen: feministien ratkaisu naisten kohtaamiin ongelmiin on tehdä jotain, miesten ongelmat jäävät keskustelun tasolle, vaille käytännön toimenpiteitä.

Väitänkin ettei feminismin parissa todella käsitellä miesten ongelmia ja väitän tämän johtuvan feminismiin pesiytyneestä vakavanlaatuisesta perspektiivivirheestä.

Tästä mahtavan esimerkin tarjoilee seuraava kuva:
Edellä olleessa kuvassa kerrotaan miten miesten ongelmat ovat oikeasti misogynian eli naisvihan aikaansaamia ja ratkeaisivat enemmällä feminismillä.  Pintapuolisesti argumentit kuulostavat kelvollisilta, mutta ne kaatuvat heti jos lähdemme katsomaan käytännön todellisuutta.

Ja se on tämä: feminismin piirissä ei tehdä käytännön työtä miesten kokemien ongelmien voittamiseksi. En ole ylipäätään vakuuttunut nykyfeminismin kyvystä tavoitella tasa-arvoa. Syy tähän on kokemukseni feministeistä ja ongelmista joihin feminismin piirissä keskitytään. Miesten ongelmat eivät tällä listalla rekisteröidy kuin sivumainintoina. Tasa-arvokeskustelu ei jo määritelmänsäkään takia voi keskittyä vain naisten ongelmiin, tai koko käsite on menettänyt merkityksensä.

Feministit eivät kuitenkaan yritä tai edes osaa korjata miesten aseman ongelmia. Tämän näkee selvästi kahdesta konkreettisesta asiasta:
  1. Feministien parissa keskustellaan erittäin vähän miesten ongelmista ja tästä vähästä keskustelustakin suuri osa on ongelmien vähättelyä.
  2. Feministit eivät organisoi miesten ongelmien korjaamiseen tähtäävää toimintaa, toisin kun naisia koskettavien ongelmien kanssa.  
Pureudutaan näihin aihepiireihin. Katsotaan ensin mistä feministit puhuvat ja mihin he keskittyvät ja sitten katsotaan mitä feministit tekevät. Tasa-arvo on siinä keskustelussa vain tyhjä koristesana.

Feministinen keskusteluympyrä

Aloitetaan keskustelu sillä mistä feministit puhuvat. Olen seurannut useita feministiryhmiä verkossa ja katsellut keskustelua niissä, osallistunutkin joskus varovaisesti. En ole trolli, enkä ole näissä ryhmissä ollut mukana "ujuttaakseni" mukaan vääriä näkökantoja tai häiritäkseni keskustelua, lähinnä seurannut ja kysynyt kysymyksiä. Kokemukseni ryhmistä jättivät vähän huonon maun suuhun.

Feministiryhmien demografia on varsin yksipuolinen: keskustelijoista suurin osa on naisia, ja sama tilanne nähdään akateemisen feminismin ja sukupuolitutkimuksen sisällä. Tämä on yksi suurin este tasa-arvoisen keskustelun ympärillä, sillä naiset eivät kykene samalla tavalla hahmottamaan miesten ongelmia. Tämä ei ole mikään naisten erityinen puute, vaan yksi osa ihmisluonnetta: hahmotamme aina parhaiten suoraan itseämme koskettavia asioita. Ihminen on luonnostaa itsekeskeinen ajattelija ja yleistää helposti omat kokemuksensa koko maailman kokemuksiksi.

Tämä näkyy siinä miten paljon huomiota ja aikaa eri ongelmiin laitetaan. Triviaalitkin naisten ongelmat, kuten liian leveästi istuvat miehet tai paneelit joissa ei ole naisia ovat suuria ongelmia, joita vastaan kampanjoidaan näkyvästi sosiaalisessa mediassa. Se miten usein miehet kuolevat työpaikoillaan on sivumaininta jos sitäkään. Tämä on nykyfeminismin todellisuutta: naisten jalkatila on tärkeämpi asia kun miesten henki.

Feministisessä diskurssissa mukana olevat miehet eivät tässä paljoa auta, vähemmistö harvoin kykenee merkittävällä tavalla vaikuttamaan enemmistöön. Puhumattakaan siitä miten herkästi feministit itse hiljentävät eri mieltä olevan, erityisesti miehen. Feministimiehen tehtävä feminismin sisällä on "liittolaisuus" joka siis tarkoittaa tukemista, ei oikeutta omaan mielipiteeseen. 

Keskustelu on siis kokonaan naisenemmistön hallitsema ja tämän perspektiivin takia naisten ongelmat hallitsevat keskustelua. Moni keskustelija jopa kuvittelee oman perspektiivinsä olevan tasa-arvon ongelmien koko kuva. 

Tilanne on lopulta hyvin samanlainen kun psykologia vielä vuosisata sitten: kun käytännössä vain miehet saivat vaikuttaa psykologian kehitykseen ja tutkimukseen, olimme vakuuttuneita naisten hysteerisyydestä ja monista muista miesten keksimistä kummallisuuksista. Männävuosien psykologiassa asioita tarkasteltiin vain yhdestä perspektiivistä, ja nyt näin tapahtuu feminismin kanssa. Tämä on feminismin suurimpia rakenteellisia ongelmia ja sitä tuskin voidaan koskaan ratkaista.

Jos feministiryhmiä katsotaan, nähdään konkreettisesti miten erilaiseen sävyyn miesten ja naisten ongelmia käsitellään. Naisia koskevissa aiheissa osoitetaan tukea ja kritiikkiä nousee vain jos joku ei osoita tukeaan tarpeeksi selkeästi. Miehiä koskevassa asiassa ongelmia vähätellään ja kyseenalaistetaan, mahdolliset uhrit haukutaan valittajiksi ja asia yritetään äkkiä muotoilla naisten ongelmaksi. Miesten ongelmia tai mahdollista uhriksi joutumista ei hyväksytä oikein missään tilanteessa - paitsi jos mies kuuluu vähemmistöryhmiin, ilmeisesti vain tällöin mies voi olla uhri.

Esimerkiksi feministiryhmissä oli huvittava seurata keskustelua "dad bod"-ilmiöstä, eli hieman pyöristyneen isi-vartalon ihanuudesta. Moni feministi ei tuntunut sisäistävän sitä miten ainutlaatuinen kyseinen buumi on; miesten kehopositiivisuus on mediassa täysin puuttuva ilmiö ja naisten kehojen hyväksymisestä puhutaan jatkuvasti. Silti joillekin feministeille tämä oli liikaa.

Tein aikoja sitten pienen puolivillaisen tutkimusotannan seuraamalla erästä feminististä ryhmää. Merkitsin ylös viimeisimmät aloitetut keskustelut ja tutkin niiden aihetta ja yleistä sävyä. Tässä ovat tulokseni värikoodattuna. Korostin punaisella naisia koskevat ja sinisellä miehiä koskevat keskustelut, värittämättömät eivät koske suoraan kumpaakaan.
  1. Artikkeli naisista ja plus-kokoisista vaatteista. 34 tykkäystä, paljon keskustelua, sävy on imettäviä naisia tukeva.
  2. Imetyskuvien jakaminen Facebookissa. 58 tykkäystä, paljon keskustelua, sävy on imettäviä naisia tukeva.
  3. Artikkeli siitä miten ns. Löysä isävartalo on kiva. 21 tykkäystä, paljon keskustelua, keskustelussa voivotellaan miten kauheaa tällainen miesten hyysääminen on ja keskustelu käännetään naisten asemaan.
  4. Keskustelunavaus pitäisikö seksivalistuksessa olla myös seksuaalista etiikkaa. 28 tykkäystä, paljon keskustelua, sävy on positiivinen - keskustelussa keskeinen teema on "opettaa miehet olemaan raiskaamatta".
  5. Video jossa artisti kävelee rantakadulla strippariasussa ja joutuu hyökkäyksen kohteeksi osoituksena naisvihasta. 16 tykkäystä, hieman keskustelua ja sävy on videossa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta artistia tukeva.
  6. Artikkeli siitä mikä sai teinitytön tappamaan. 6 tykkäystä, hieman keskustelua jossa sävy vaihtelee ja kääntyy vääjäämättä myös miesten ilkeyteen.
  7. Artikkeli jossa naisartisti paljastaa tyttöystävänsä. 17 tykkäystä, hieman keskustelua, sävy on kohtuullisen positiivinen.
  8. Keskustelunavaus sitsilaulujen seksistisyydestä naisille. 90 tykkäystä ja massiviinen keskustelu, keskustelun sävy on sitsit tuomitseva.
  9. Keskustelua sukupuoli-identiteetin häiriöstä lääketieteellisenä kysymyksenä. 9 tykkäystä, keskustelun sävy on enimmäkseen häiriöluokituksen tuomitseva.
  10. Hyvästelyketju jossa miespuolinen käyttäjä kertoo miksei voi enää keskustella vihamieliseksi kokemassaan ryhmässä. 56 tykkäystä, erittäin paljon keskustelua jonka sävy vaihtelee. Yleisesti ketjussa ollaan tyytyväisiä kun moiset cis-heteromiehet lähtevät. Asiallisemman keskustelun peräänkuuluttaminen nähdään negatiivisena ilmiönä.
Kymmenestä ketjusta yksi koski miehiä, kuusi naisia ja loput olivat neutraaleja. Keskustelun sävy oli jokaisessa naisia tukeva ja miehistä puhuttaessa löytyi paljon soraääniä. Tämä selittääkin miksi jokainen feministi haluaa jossain vaiheessa erikseen kertoa miten feminismi ei ole miesten vihaamista. Ihmisiä on jatkuvasti pakko muistuttaa tästä, sillä jos feministejä seuraa alkaa se touhu kovasti näyttää miesvihalta.

Feministeillä ei siis riitä mielenkiintoa miesten ongelmille. Keskustelu naisia koskettavista ongelmista on innokasta ja sitä on paljon. Muut aiheet eivät saa samaa liekkiä aikaiseksi, paitsi ehkä vihan tulena. Jos olet tästä eri mieltä, katso ajatuksen kanssa mitä tahansa feministifoorumia ja vertaa keskustelujen määrää ja sävyä. En usko että päädyt eri lopputulokseen - ja jos päädyt, haluan mukaan sille foorumille.


Mitä feministit tekevät

Puhe on halpaa, teot ovat paljon merkitsevämpiä. Feministit eivät ole tässä suhteessa tehneet paljoakaan, monesti jopa haitanneet miesten ongelmien korjaamista. Miesten ongelmat eivät tuota konkreettisia tekoja samalla tavalla kun naisten ongelmat. Teoriassahan nimittäin feministit taistelevat tasa-arvon puolesta, joten toki tämän pitäisi näkyä myös konkreettisina tekoina myös miesten aseman parantamiseksi niissä asioissa missä syrjintää selvästi nähdään?

Mutta ei. 

Feministit ovat marssineet lutkahäpäisystä, vandalisoineet mainoksia naisten vartalohäpäisystä, ahdistelleet oppilaskunnan jäseniä keksittyjen raiskaussyytteiden takia ja tehneet paljon muutakin vaikuttamista naisten aseman puolesta. 

Feministit eivät ole marssineet vankiloissa raiskattujen miesten takia, eivät protestoineet vaarallista työtä tekevien miesten kuolemia, eivätkä vandalisoineet ketään miesten koulumaailmassa tapahtuvan avoimen syrjinnän takia. Feministit ovat vihaisia monesta asiasta, mutta kun tutkimus osoittaa naisopettajien suosivan naisoppilaita, hiljaisuus on korvia huumaava.

Miesten ongelmat eivät siis näy konkreettisina toimina feminismin piirissä, jopa keskustelu niistä on väheksyvää luonteeltaan, mutta mikä tärkeämpää, toimiin ei ryhdytä. Tässä onkin ehkä suurin syy miksei feminismi oikeasti toimi tasa-arvon välineenä: sen kontekstissa ei kyetä hahmottamaan kuin naisten ongelmia ja vaikka ongelma hahmotetaan, sille ei konkreettisesti tehdä mitään. 

Ja on muuten tapauksia joissa feministit ovat olleet konkreettisesti miesten oikeuksia vastaan. Esimerkiksi feministijärjestöt ovat aggressiivisesti pyrkineet estämään raiskauslainsäädännön muutoksia joissa nainen voisi myös olla tekijä - tosin reiluuden nimissä on mainittava, että päinvastainen on myös tapahtunut. Monissa maissa raiskauksen laillinen määritelmä ei salli tapausta jossa nainen raiskaa miehen ja tätä eivät eräät feministit halua muuttaa. Jostain syystä tätä vastaan taistellaan yllättävän aktiivisestikin.

Toki aina välillä jokin feministi väittää feminismin pyrkivän myös miesten ongelmien korjaamiseen. Kirjoituksen alussa olevassa kuvassa kirjoittaja väittää myös miten feminismi taistelee miehiä haittaavia asenteita vastaan. Periaatteessa ehkä näin, mutta käytännössä konkreettiset toimet puuttuvat. Miesten ongelmien kerrotaan korjautuvan kunhan pääsemme eroon patriarkaalisesta ajattelusta ja misogyniasta.

Miesten ongelmien korjaantuminen ehdotetaan tehtävän sukupuoliroolit murtamalla, eli käytännössä muuttamalla koko maailmaa. Mielenkiintoisesti naisten ongelmien korjaamiseksi halutaan tehdä myös välittömiä ja konkreettisia toimia.

Asiaa voi katsoa myös näin: jos katsomme mitä feministiset järjestöt tekevät miesten ja naisten ongelmien eteen, löydämme nopeasti konkreettisia tekoja naisten eteen. Protestoidaan, perustetaan rahasto, tukipuhelin tai turvakoti, vaikutetaan mielipiteisiin lehtikirjoituksilla ja ottamalla yhteyttä poliitikkoihin ja vaikuttajiin.

Vastaavasti miesten ongelmista löydät korkeintaan mission statement-tasoisia lauseita, jossa feministijärjestö on "edistänyt" miesuhrien asemaa. Jos kaivat pintaa, ei tämän epämääräisen "edistämisen" alta löydy mitään konkreettista toimenpidettä. 



Tämä on äärimmäinen todiste nykyfeminismin selkeästä seksismistä ja vääristyneestä perspektiivistä. Naisten ongelmat korjataan nyt, miesten ongelmat sitten kun maailma on täydellinen. Miesten ongelmien korjaus feminismin sisällä jääkin tällaiselle teoreettiselle tasolle. Teoriassa niiden korjaamisen puolella ollaan, mutta käytäntö on toinen.

Miesten ongelmat leimataan myös paljon herkemmin miesten omaksi syyksi ja miesten valintojen seuraukseksi. Tämä argumentaatiolinja on joissain asioissa totta, mutta feministien kaksoisajattelun sen korostaa varsin selkeällä tavalla: naisten ongelmista suuri osa on myös omien valintojen aikaansaamaa. Kuitenkin naisten kohdalla puhutaan aina miten yhteiskunta pakottaa naiset näihin valintoihin ja miten naisia pitää tukea tekemään muunlaisia valintoja. Miesten kohdalla voi ehkä joku yhteiskunnallinen paine olla olemassa, mutta korostetaan miten mies sen päätöksen aina lopulta tekee. On aina huvittavaa miten nainen ei edes feministisessä diskurssissakin saa omaa agentuuria.

Mitä siis feminismi tekee miesten ongelmille? Ei yhtään mitään tai yrittää jopa pahentaa niitä. Miehet saavat vain puhetta, eivätkä lopulta paljoa sitäkään, ja se vähä puhekin on aikalailla selittelyä siitä miksi mitään ei tehdä tai miten kaikki on oikeastaan miesten syytä tai miksi naisilla on asiat kuitenkin huonommin. Empatiakyvyn riemuvoitto.

Miksi feminismi on rikkinäistä

Feministit eivät ymmärrä miesten ongelmia ja vähättelevät niitä, eivätkä yritä edes korjata niitä, tämä ei ole mitenkään kiistanalainen lause jos katsot konkreettisia toimia ja keskusteluja. Syy tähän on todennäköisesti feminismin naisvoittoisuudessa. Valtaosa aktiivisista feministeistä ja feministisen ajattelun suurista nimistä on naisia. He - kuten kaikki muutkin ihmiset - keskittyvät eniten juuri heitä itseään koskeviin ongelmiin. Samalla he ovat onnistuneet tekemään feminismistä perustavalla tavalla vääristynyttä ja miesvihamielistä. Näin estetään miesten pääsy keskusteluun ja miesten ongelmat jäävät heidän mukanaan ulkopuolelle.

Feministille miesten ongelmat ovat male tears ja miehen mielipiteet mansplaining. Tämä luo kaksinkertaisen ansan tasa-arvokeskusteluun: mies ei voi osallistua siihen kunnolla feminismin kautta ja yrityset keskustella tasa-arvosta ilman feminismiä ovat vielä tuomittavampia. Egalitarismi tai pelätty miesoikeusliike kun on molemmat tuomittu sortotoimiksi ja seksistisiksi. Tämä on myös yksi syy miksi feminismistä on tullut kirosana monien mielissä.

Feminismi on tässä mielessä rikkinäinen väline tasa-arvon tavoittelussa. Se (kuten miesasialiikekin osittain) ei kykene keskustelemaan kuin tietyn narratiivin mukaisista epäkohdista, eikä kykene mieltämään muita epäkohtia tai ongelmia. Ja silloinkin kun ongelma myönnetään, konkreettisiin toimiin ei ryhdytä.

6 kommenttia:

  1. Samaa mieltä.

    Miesasialiike tuntuu tässä olevaan huomattavasti rehellisempi. Se ei väitäkään keskittyvänsä naisten ongelmiin.

    Lisäksi tuntuu, että miesasialiike on pystynyt paremmin keskittymään ongelmiin, jotka voidaan osoittaa todellisiksi, kuten lainsäädännöstä löytyvät miehiä syrjivät pykälät.

    Feminismiä ja miesasialiikettä vertaileva kirjoitus voisi olla kiinnostava. Löytyisikö jostain lisäksi molempien sukupuolten ongelmiin keskittyvä, oikeasti tasa-arvoa ajava liike?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti miesasialiikkeessä on omat valehtelijansa ja kiihkoilijansa, samoin kun feminismissä. Ero lienee siinä miten miesasialiikkeen fanaatikot nähdään sinä mitä ne ovat, siinä missä äärifeministeille ei tunnu olevan mitään vastaavaa uskottavuuden menetystä. Enemmänkin mitä äärimmäisempään mennään, sitä enemmän arvostusta irtoaa.

      Oikea tasa-arvo olisi liike johon voisi liittyä. Valitettavasti sellainen ei varmaankaan nykyisessä asenneilmapiirissä ole mahdollista.

      Poista
  2. Tekstisi on erittäin hyvä ja kuvastaa feminismiin liittyviä ongelmia erittäin hyvin.

    "Vastaavasti miesten ongelmista löydät korkeintaan mission statement-tasoisia lauseita, jossa feministijärjestö on "edistänyt" miesuhrien asemaa. Jos kaivat pintaa, ei tämän epämääräisen "edistämisen" alta löydy mitään konkreettista toimenpidettä."

    Tässä kohtaa toteaisin, että feministien kritisoiminen on aiheellista, mutta samalla voisin kysyä, onko se tuloksellista. Voisiko tasa-arvon kannalta olla hyödyllisempää, mikäli feminismiin kohdistuvan kritiikin sijaan energian käyttäisi siihen, että asioille yrittäisi tehdä jotain. Luonnollisestikaan toiminta ei ole mahdollista ennen tietoisuutta. Tietoisuutta tämä blogi on onnistunut edistämään erinomaisesti.

    Feminismiin kohdistuvassa kritiikissä välillä esitetään, että naisten tulisi valittamisen sijaan ryhtyä toimenpiteisiin esimerkiksi itse vaatia korkeampaa palkkaa. Voimmeko luottaa siihen, että feminismiin kohdistuva kritiikki muuttaa feminismiä tai voimmeko laskea sen varaan, että feminismi muuttuu? Tulisiko jonkun tarttua ruoriin ja luoda uusi yhteisö ihmisille, jotka haluavat puhua aidon mahdollisuuksien tasa-arvon puolesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietoisuus on todella se ensimmäinen askel. Tällä hetkellä muut kun feminismin sisältä nousevat tasa-arvohankkeet ja yritykset tuomitaan naisvastaisiksi ja miesjärjestöt ovatkin lähes terroristien maineessa. Ennen kun mitään muuta voidaan tehdä, on tälle imagolle tehtävä jotain. Tasa-arvokeskusteluun on saatava muutakin sisältöä kun ilmiselvästi paikkaansapitämätön "vain naisia sorretaan"-mantra.

      Poista
  3. Olet hyvinkin oikeassa. Mitä mielestäsi tälle imagolle tulisi tehdä? Mikä olisi paras ratkaisu, jotta näkemykset tulisivat laajalti yleisön tietoon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tälle asialle varsinaisesti tarvitse tehdä paljoakaan. Radikaalin feminismin nihkein pää on julkisesti nöyryytetty kerta toisensa jälkeen oman naurettavuutensa takia. Auringonvalo desinfioi, antaa höperöiden höpöttää, näin kaikki näkevät mistä on oikeasti kyse.

      Poista

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.