Vasemmistoliitto ja Kokoomus molemmat saivat uuden ylipäällikön. Mielenkiintoista tässä oli miten valinta tehtiin ja millaisia reaktioita siihen tuli. Toinen valinta oli demokraattinen ja tehty hyvässä hengessä, toinen oli valtataistelu.
Vasemmistoliitto siis valitsi puheenjohtajakseen Li Anderssonin ja Kokoomuksen pääherran pallille nousi Petteri Orpo. Andersson sai pestinsä suoran neuvoa-antavan jäsenten äänestyksen perusteella, jäsenistö äänesti ja muut ehdokkaat jättäytyivät pois kilpailusta neuvoa antavan äänestyksen jäljiltä, jättäen Anderssonin puoluekokouksen ainoaksi ehdokkaaksi, joka sitten valittiin. Valinnan tekivät siis puolueen jäsenet, puolue-eliitti noudatti heidän tahtoaa, samaten muut ehdokkaat.
Kokoomuksessa tehtiin perinteisempi valinta. Puoluekokous hoiti valitsemisen, mutta sitä edelsi melkoinen show kokoomuksen nyt väistyvän johdon ja heidän tukijoidensa taholta. Oli puolue-eliitin kirje jolla Stubbin asemaa yritettiin tukea, mutta joka saattoi tehdä päinvastaista. Sitten Stubb itse teki massiivisen soittokierroksen käyden läpi puolueen vaikuttajia saadakseen heidän tukensa. Mielenkiintoista miten puoleen johtajalla ja hallituksen yhdellä vastuullisimmista ministereistä oli aikaa tällaiseen kierrokseen, mutta ilmeisesti hallituksessa ei ole mitään meneillään.
Tai ehkä Stubb vain säästi tähän tarvittavan ajan jättämällä kaiken faktojen tarkistuksen tekemättä, hänen lukunsa kun aina tapasivat olla itse keksittyjä.
Stubbin ykköskätyri Sanni Grahn-Laasonen kampanjoi isäntänsä puolesta myös. Grahn-Laasosen oma poliittinen ura on auennut nimenomaan Stubbin kautta ja hänen jatkumisensa puolueen eliitissä on epäilty olevan pitkälti Stubbista kiinni. Grahn-Laasonen päättikin pistää miljoonat haisemaa: aikana kun kaikesta säästetään ministeri onnistui taikomaan Tampereelle 18 miljoonaa rahaa Monitoimi-areenan (l. kiekkohalli) rakentamiseen.
Tämä kaikki tehtiin oikein pikavauhtia ja rahaa päätettiin hankkeeseen luvata jopa enemmän kun pyydettiin. Tämä erityisesti kielii kyseessä olevan valtion rahoilla tehty lahjus jolla Stubbin vajoavaa kannatusta haluttiin paikata.
Eli tässä kaksi esimerkkiä puoluedemokratiasta: toisessa jäsenet suoraan valitsivat haluamansa ehdokkaista, toisessa puolue-eliitti. Ensimmäisessä puolue teki mitä jäsenet tahtoivat, jälkimmäisessä vanha johto aneli, taisteli ja lahjoi saadakseen pysyä vallassa kiinni.
Ja sitten eräs nimeltämainitsematon iltapäivälehti kirjoittaa Vasemmistoliiton puheenjohtajan valinnan olevan epädemokraattinen ja ongelmallinen. Heh.
Vasemmistoliitto siis valitsi puheenjohtajakseen Li Anderssonin ja Kokoomuksen pääherran pallille nousi Petteri Orpo. Andersson sai pestinsä suoran neuvoa-antavan jäsenten äänestyksen perusteella, jäsenistö äänesti ja muut ehdokkaat jättäytyivät pois kilpailusta neuvoa antavan äänestyksen jäljiltä, jättäen Anderssonin puoluekokouksen ainoaksi ehdokkaaksi, joka sitten valittiin. Valinnan tekivät siis puolueen jäsenet, puolue-eliitti noudatti heidän tahtoaa, samaten muut ehdokkaat.
Kokoomuksessa tehtiin perinteisempi valinta. Puoluekokous hoiti valitsemisen, mutta sitä edelsi melkoinen show kokoomuksen nyt väistyvän johdon ja heidän tukijoidensa taholta. Oli puolue-eliitin kirje jolla Stubbin asemaa yritettiin tukea, mutta joka saattoi tehdä päinvastaista. Sitten Stubb itse teki massiivisen soittokierroksen käyden läpi puolueen vaikuttajia saadakseen heidän tukensa. Mielenkiintoista miten puoleen johtajalla ja hallituksen yhdellä vastuullisimmista ministereistä oli aikaa tällaiseen kierrokseen, mutta ilmeisesti hallituksessa ei ole mitään meneillään.
Tai ehkä Stubb vain säästi tähän tarvittavan ajan jättämällä kaiken faktojen tarkistuksen tekemättä, hänen lukunsa kun aina tapasivat olla itse keksittyjä.
Stubbin ykköskätyri Sanni Grahn-Laasonen kampanjoi isäntänsä puolesta myös. Grahn-Laasosen oma poliittinen ura on auennut nimenomaan Stubbin kautta ja hänen jatkumisensa puolueen eliitissä on epäilty olevan pitkälti Stubbista kiinni. Grahn-Laasonen päättikin pistää miljoonat haisemaa: aikana kun kaikesta säästetään ministeri onnistui taikomaan Tampereelle 18 miljoonaa rahaa Monitoimi-areenan (l. kiekkohalli) rakentamiseen.
Tämä kaikki tehtiin oikein pikavauhtia ja rahaa päätettiin hankkeeseen luvata jopa enemmän kun pyydettiin. Tämä erityisesti kielii kyseessä olevan valtion rahoilla tehty lahjus jolla Stubbin vajoavaa kannatusta haluttiin paikata.
Eli tässä kaksi esimerkkiä puoluedemokratiasta: toisessa jäsenet suoraan valitsivat haluamansa ehdokkaista, toisessa puolue-eliitti. Ensimmäisessä puolue teki mitä jäsenet tahtoivat, jälkimmäisessä vanha johto aneli, taisteli ja lahjoi saadakseen pysyä vallassa kiinni.
Ja sitten eräs nimeltämainitsematon iltapäivälehti kirjoittaa Vasemmistoliiton puheenjohtajan valinnan olevan epädemokraattinen ja ongelmallinen. Heh.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.
Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.
Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.