Poliisiväkivalta, anarkistit ja äärioikeisto

Viime aikoina olemme nähneet sosiaalisessa mediassa melkoisesti juttua poliiseista ja väkivallasta. Milloin poliisi ottaa yhteen aktivistien, milloin mielenosoittajien kanssa. Kysymys kuuluukin: hakkaako poliisi? Käytetäänkö (väki)valtaa liian herkästi tai kokonaan väärissä tilanteissa? Onko poliisi väkivaltainen vain vasemmistomielenosoittajia kohtaan ja jättää uusnatsit ja äärioikeiston rauhaan?

Todellisuudessa poliisiväkivallan määrä Suomessa on oikeasti todella pieni. Toki poliisille on tapahtunut ylilyöntejä, vakaviakin, mutta lopulta tilanne Suomessa on varsin hyvä ja järjestelmällistä väkivaltaa ei käytännössä nähdä.

Tilanne on siis aika hyvä, mutta ei toki ongelmaton.

Missä palaa tällä kertaa?

Aihe nousi pinnalle kun poliisi käytti voimakeinoja Musta Kallio-tapahtumassa. Poliisi oli saanut useita valituksia metelistä, tapahtumasta jolla ei ollut minkäänlaisia lupia. Mitä sitten tapahtui, riippuu täysin siitä ketä uskot. Poliisin mukaan väki ei rauhoittunut, ja poliisi joutui tuomaan paikalle lisäjoukkoja. Muutama paikallaolija taas on vakuuttanut miten poliisi vain yhtäkkiä kävi päälle pippurisuihkein ja lamauttimin aseistettuna.

Totuus selvinnee myöhemmin tutkinnassa. Pidän itse poliisin versiota tapahtumasta uskottavampana, mutta toistaiseksi en ole muodostanut mielipidettä asiasta. Tilanne on saattanut mennä monella tavalla ja puolien ottaminen ei vielä ole perusteltua.

Palataan kuitenkin aiheeseen, eli poliisiväkivaltaan. Jos anarkisteihin kallellaan olevia aktivistifoorumeita lukee, poliisi on todella autoritäärinen natsi joka vaan hakkaa ilman syytä. Anarkistien ja poliisin välit ovat olleet kireitä vuosikymmeniä, joten ottakaamme hieman objektiivisempia lähteitä tutkittavaksi. Väkivalta on valitettava osa poliisin työtä, mutta suunnataanko se väärin ja käytetäänkö sitä liian herkästi?

Tapahtuu mutta harvoin

Poliisiväkivalta on siis Suomessa lopulta erittäin vähäistä ja poliisit tekevät erittäin vähän rikoksia. Poliisi käyttää voimaa erittäin harvoin ja poliisin aiheuttamien kuolemien määrä on erittäin pieni. Sama koskee poliisin väkivallan käyttöä, tapauksia on erittäin vähän, kuolettavan voiman käyttöä nähdään vielä vähemmän. Mielenosoituksissa poliisi on käyttänyt suhteellisen maltillisesti väkivaltaa, erityisesti jos suuren maailman tapauksiin vertaa.

Suomalainen poliisi ei myöskään käytä tuliasettaan kovinkaan herkästi. Vuosina 1996-2006, Suomessa poliisi ampui vuosittain hyvin pienen määrän laukauksia ja kuolemia oli jokaista väestön miljoonaa ihmistä kohti vain 0,034. Suhdeluku on siis erittäin hyvä ja esimerkiksi Ruotsissa vastaavia kuolemia oli moninkertainen määrä.

Lähde: http://theconversation.com/why-do-american-cops-kill-so-many-compared-to-european-cops-49696

Niitä kuuluisia ylilyöntejäkin on sattunut. Esimerkiksi 2006 Smash Asem-mielenosoituksien yhteydessä tapahtui useita hyvin vastenmielisiä ylilyöntejä, laittomia pidätyksiä ja tapauksia joita voitaisiin kuvata jopa pahoinpitelyiksi. Viimeaikaisemmissa mielenosoituksissa poliisi on reagoinut hyvin voimakkaasti mielenosoittajiin ja myös sivullisia on jäänyt saartorenkaisiin tai otettu kiinni.

Näistäkin näkyvistä tapauksista huolimatta, poliisiväkivalta ei ole yleistä tai tavallista Suomessa. Esimerkiksi mielenosoitustilanteissa poliisi on syyllistynyt ylilyönteihin, mutta niiden määrä tai vakavuus on ollut lopulta suhteellisen pieni.

Aktivistit vs. Poliisit

Eräisiin aktivistipiireihin on kuitenkin Suomessakin ajautunut poliisipelko ja se ei oikeastaan voi perustua poliisin väkivaltatekojen määrään, kuten aiemmin osoitimme, ne ovat varsin harvinaisia. Ajatus poliisista vihollisena on tuontitavaraa ja peruja anarkistien ja poliisien pitkästä vihanpidosta.

Kuten kulttuuri muutenkin, tuontitavaran jäljet johtavat Yhdysvaltoihin. Oman poliisimme rapakon takainen aseveli kun on hyvin eri materiaalia kun kotoinen sinivuokkomme, aina koulutuksesta ja aseistuksesta asti. Yhdysvalloissa poliisin aiheuttamat kuolemat ja vammautumiset eivät ole harvinaisia ja paikalliset aktivistit tietävät tämän. Poliisin toimista valittaminen ja jopa mellakointi ei ole rapakon takana kauhean harvinaista, sen voisi sanoa olevan jopa muodissa. Ottaen huomion osan poliisin toimista siellä, osa tästä poliisivastaisuudesta on perusteltua. Osa.

Suomessa harjoitettava aktivismi kerää paljon ideologista pohjaa juuri Yhdysvaltalaisilta aktivisteilta ja heidän poliisinpelkonsa on myös levinnyt tänne. Ajatus poliisista pelottavana vihollisena on Yhdysvalloissa enemmän perusteltu kun mitä se on täällä. Amerikkalainen poliisi on raskaammin aseistettu, vähemmän koulutettu ja huomattavasti herkempi käyttämään hallussaan olevia väkivallan keinoja kun suomalainen poliisi. Ehkäpä tuontiasenteet ovat koventaneet poliisiväkivallan pelkoa.

Mutta poliisi hakkaa mielenosoittajia!

On kuitenkin yksi tilanne jota nämä eivät selitä: viime vuosien mielenosoitukset ja poliisin erittäin tiukka suhtautuminen niihin. Voimakeinoja on käytetty, välillä varsin rajusti, kuten aiemmin mainitun Smash Asemin yhteydessä. Toinen kyseenalainen tapahtuma oli 2014 vappu, jolloin vasemmistonuorten liput takavarikoitiin ja rikottiin ja poliisi tuli mielenosoitukseen helposti säikähtävillä hevosilla ratsastaen. Samoin Kiakkovierasmellakoiden aikana poliisi käytti hevosia suorastaan kilpinä.

Poliisia ei mielestäni voi yksin syyttää mielenosoitusten tulehtumisesta, olen henkilökohtaisesti nähnyt miten mielenosoittaja tekee kaikkensa provosoidakseen poliisia, sanallisesti ja heittelemällä esineitä tai jopa hyökkäämällä. Tällaisissa tilanteissa poliisin oma voimankäyttö on valitettavasti ymmärrettävää.

Meillä on tietty joukko ihmisiä jotka eivät ole ulkona osoittamassa mieltä rauhanomaisesti. Esimerkkinä mainittakoon ilkivaltaiseksi muuttuneet Kuokkavierasjuhlat ja niitä seuranneet Kiakkovieras-mellakoinnit. Jos kuulut ryhmään joka on riehumisellaan aikaansaanut satojen tuhansien vahingot, et voi ihmetellä kun poliisi seuraa mielenilmauksiasi tappeluun varustautuneena.

Entä se äärioikeisto sitten? 

Poliisia on kritisoitu siitä miten äärioikeiston mielenosoitukset jätetään rauhaan ja anarkistit eivät saa marssia rauhassa. Tätä asiaa kannattaa kuitenkin hetki ajatella poliisin perspektiivistä: äärioikeisto ei provosoi poliisia samoilla tavoilla kun anarkistit tai äärivasemmisto. Äärioikeisto näkee poliisin paljon paremmassa valossa, ei heittele tai uhkaile poliisia tai muutenkaan yritä luoda yhteenottoja poliisin kanssa. Ei ainakaan samassa määrin kun monet aktivistit, erityisesti anarkistit.

Aseta itsesi poliisin kenkiin tässä tilanteessa: toinen porukka sylkee ja heittelee pulloja suuntaasi, toinen ei. Kumman marssiin laitat mellakkavarusteet päälle? Äärioikeiston marssien kanssa Suomalainen poliisi varustautuu raskaasti lähinnä koska vastamielenosoittajien levottomuuksia pelätään.

Olen itsekin todistanut tällaista eskaloitumista, jossa joukko lähinnä mellakoitsijoita uhittelee, heittelee pulloja ja hyökkäilee poliisia kohti, kunnes poliisi lopulta reagoi. Sitten ollaan yhtäkkiä mukamas yllättyneitä kun poliisi kävi kimppuun. Toki poliisin pitäisi tässä olla se kypsä ja rauhallinen taho, mutta ymmärrän hyvin miten hankala on pysyä rauhallisena aggressiivisen vastapuolen hengittäessä kasvoille.

Valitettavasti osa voimakeinojen kohteista ei ollut hyökkääjien joukossa, sivullisia jää väistämättä näissä pahaan saumaan. Itse kuitenkin poistuisin heti mielenosoituksesta, jonka osanottajat hyökkäävät poliisin kimppuun - niin oman turvallisuuteni takia kun häpeänkin. En itse vasemmistolaisena missään nimessä halua assosioitua tai asioida riidanhaluisten ja väkivaltaisten urpojen kanssa. Oli heidän vihainen käytöksensä perusteltua tai ei, irtisanoudun kategorisesti väkivallasta tavoitteiden saavuttamisen tekniikkana.

Oikeita ongelmiakin

Oikeita poliisin ongelmia näkee jossain aivan muualla kun mielenosoitustilanteissa. Yleisin lienee humalaiset, joiden kiinniotot voivat helposti olla sotkuisia tilanteita, kirjaimellisestikin. Juoppojen putkakuolemat eivät aina ole välttämättä poliisin syytä, mutta olemassa on joukko tapauksia, missä poliisin voidaan katsoa auttaneen asiaa tai ääritapauksissa syyllistyneen jopa kuolemantuottamukseen.

Juoppokuolemat ovat siksikin tärkeitä, että ne kuvastavat väkivaltaa johon ei puututa herkästi. Ketään kun ei kiinnosta juoppojen tai romanikerjäläisten tilanne ja heihin kohdistuvalle väkivallalle on helppo sulkea silmät.

Poliisiväkivallan määrä ei kuitenkaan ole näissäkään ryhmissä hälyttävä, ongelma on olemassa, mutta se ei ole jättimäinen. Tällä en tarkoita etten olisi näistä ihmisistä huolissaan, tapausten määrä vaan ei vaikuta lopulta kovin massiivistelta. Meillä ei ole mitään näyttöä suurista ongelmista poliisin kanssa, yksityiset vartiointiliikkeet ja niiden perseily on taas kokonaan toinen aihepiiri.

Entä jos poliisi tekee jotain?

Suurempi ongelma on poliisin valvonnassa ja vastuuseen saattamisessa. Hyvin pieni osa poliisia vastaan tehdyistä tutkintapyynnöistä etenee syytteeseen asti. Osin tämä on ymmärrettävää, sillä esimerkiksi harvempi oikea rikollinen suorastaan ilahtuu pidätetyksi tulemisesta ja yksi tapa puolustautua on syyttää poliisia rikoksesta. Osin ei, sillä vaikka teoriassa poliisin omat rikokset tutkii syyttäjä, käytännössä poliisilla ja poliisin poliisilla on varsin läheiset suhteet.

Onkin käytännössä mahdoton sanoa, kuinka suuri osa poliisin tekemistä väkivaltarikoksista on aitoja tapauksia, jotka sitten haudataan syyttämättäjättämispäätösten alle. Piirit ovat tässä suhteessa valitettavan pienet.

Lisäksi meillä on joukko tapauksia joissa poliisi on itse mahdollisesti sabotoinut tutkintaa omista rikkomuksistaan. Esimerkiksi vuonna 2013 kaksi poliisia pahoinpiteli romanimiehen. Tapaus tallentui valvontakameran videolle joka jotenkin tuhoutui kun poliisi yritti kopioida sitä talteen. Videon tosin ehti nähdä toinen poliisi joka kertoi tapahtumien oikean laidan ja asiaa ei haudattu.

Poliisi on tässä varsin hyvissä asemissa peittelemään jälkiään. Jos rikos tehdään, on tutkinnan sabotointi sisältä mahdollista ja monella poliisilla on myös virkaveljiä jotka voivat teoriassa auttaa asiassa. Poliisille kynnys todisteiden muutteluun voi olla kuitenkin varsin korkea. Kuinka paljon tällaista sitten tapahtuu on hyvin hankala sanoa, tiedämme ettei poliisi ole täydellinen tässä suhteessa.

Tiedämme kuitenkin miten poliisit ovat käräyttäneet muita poliiseita näissä tapauksissa, kuten yllä mainitussa romanimiehen pahoinpitelyssä. Koko asia olisi voitu täysin haudata, ellei valvonta-aineistoa olisi nähnyt toinen poliisi ennen aineiston tuhoutumista. Tämä poliisi ei unohtanut näkemäänsä.