Haasteet lomailuun pienten lasten kanssa

Kannattaako lasten kanssa lomailla? Mitä haittaa nyt parista pikkupiltistä olisi ulkomailla olosta nauttimiselle? Toki kun lapset kasvavat, saavat ne matkailusta varmasti paljonkin irti, mutta aivan pienet lapset ovat matkailusta unelmoivalle vanhemmalle melkoinen haaste ja kotona olo voi olla vähemmän stressaavaa kaikille. Mutta kannattaako kalliille matkalle lähteä jos siellä on vain "yhtä kivaa"? Eikö silloin kannattaisi jäädä kotiin ja säästää rahat?


Tällä kertaa ihmettelyssä lomailu pienten lasten kanssa. Kyllä, käsittelen tätäkin aihetta.
Lueskelin Laiskiaispulla-blogin matkakertomuksia ja tuttu halu päästä matkailemaan alkoi taas nousta pintaan. Edellisestä matkasta alkaa olla puolitoista vuotta ja veri vetäisi maailmalle. mutta minne lähteä, maailman on avoin ja jokainen paikka kutsuu!

Tilanne on kuitenkin parin vuoden aikana muuttunut, emme enää vaimoni kanssa matkaile kahdestaan, vaan mukana kulkee kaksi poikaa, toinen uhmaikäinen parivuotias ja toinen vielä vauva. He ovat muuttaneet matkailutottumuksiamme ja tehneet siitä monilla tavoin hankalampaa.

Ajatus matkailusta houkuttaa, mutta samalla pieni ääni sisälläni haluaa muistuttaa minua yhdestä häiritsevästä yksityiskohdasta: lapsien kanssa ulkomailla lomailu ei oikein ole lomailua, itseasiassa se voi olla stressaavampaa kun kotona mököttäminen. Pienille lapsille jännittävä matka voikin olla hauskan sijaan vieras ja pelottava, puhumattakaan siitä miten paljon enemmän hoitoa ja huomiota lapsi matkan aikana tarvitsee.

Vanhemmalle voi tulla karu yllätys siinä miten rentouttavaksi tarkoitettu lomamatka ei olekaan enää sellainen kun se oli ennen.

Kokemuksiani matkailusta lasten kanssa

Esikoiseni kanssa olemme kokeilleet mm. Puolaa ja Lanzarotea, käyneet risteilyillä ja lisäksi matkailleet kotimaassa ja mökkeilleet. Esikoiseni oli ensimmäinen ulkomaanmatkamme aikana vielä aivan pieni vauva ja vietti ajan vaunuissa ja sylissä täysin tyytyväisenä. Tosin välillä oli löydettävä aikaa myös hengailla paikassa jossa hän sai heilua itse jossain turvallisessa paikassa.

Toisella ulkomaan matkallaan poika oli jo touhuisa ja pääsi uimaan, leikkimään ja pitämään hauskaa. Hän oli silloin vielä liian pieni leikkimään muiden kanssa, mutta uima-altaat lapsiystävällisellä hotellilla olivat todella mieleen.


Matka loppui vähän nihkeään säveleen: poika nappasi ikävän rokon ja oli kuumeinen ja oksenteleva viimeiset päivät ja kotimatkankin.

Lopulta siis yhden lapsen kanssa oli jo varsin siedettävä määrä työtä ja kädet täynnä. Yksi lapsi oli kuitenkin vain yksi lapsi ja ei mahdoton haaste kahdelle vanhemmalle. Minne tahansa saattoi mennä ja toinen vanhemmista pystyi keskittymään lapseen aina kun lapsi tarvitsi huomiota. Vanhemmille jäi sitä omaa aikaakin jäi kun pieni lapsi nukkui monet päiväunet ja oli muuten suhteellisen paljon vaunuissaan taivastelemassa.

Nyt esikoinen on jo vanhempi ja nopeampi ja nuorempi poika on lisätty yhtälöön. Lopputulos on lomailun suhteen hyvin haastava. Huomattavasti aikaisempaa liikkuvaisempi ja aktiivisempi esikoinen tarvitsee paljon huomiota ja tekemistä tai hän tympääntyy ja alkaa oikutella. Häntä on viihdytettävä vahtimisen lisäksi. Pienempi taas on koko ajan mukana, mutta hänkin tarvitsee hieman touhuamisaikaa. Tästä seuraa lomailulle varsin haastava yhtälö: vanhemmat ovat käytännössä koko ajan lastenvahtivuorossa, toinen vahtii toista lasta.

Testasimme tätä käymällä kolmen yön mittaisella matkalla Ruotsissa ja matka tehtiin pitkälti lasten ehdoilla. Kun lapsille löytyi tekemistä, he olivat iloisia ja kaikilla oli hauskaa.

Sylilapsen ruokinnalle piti löytyä ajat ja sopivat paikat, samaten myös aikaa vähän venytellä ja harjoitella heilumista.



Isommalle pojalle piti olla aktiviteettia, joten kävimmekin puistoissa ja eläintarhassakin. Laivaristeilyllä lasten leikkitilat ja kannella touhuaminen pitivät herran tyytyväisenä. Ruoka-aikoja piti vähän helpottaa antamalla herran katsoa älylaitteesta piirrettyjä, tämä teki ravintoloista vähemmän ikäviä paikkoja parivuotiaalle.

Illemmalla kun lapset nukkuvat on aikaa olla kahdestaan, mutta lapsia ei silloinkaan voi jättää yksin. Hotellihuoneessa tämä tuottaa tilanteen jossa vanhemmat eivät ilta-aikaan oikein voi tehdä mitään muuta kun istua hiljaa hotellihuoneessa. Matkailussa huomaa äkkiä hankkivansa ainakin parihuoneisen majoituksen tätä helpottamaan.

Matka ei siis ollut ikävä tai epäonnistunut, korkeintaan sitä voisi kritisoida varsin kalliiksi suhteessa siihen kuinka hauska se oli. Matkailu lasten kanssa ei ole edullista.

Oliko kivaa?

En sano etteikö lasten kanssa olisi hauskaa ulkomailla, päinvastoin. Toki esikoisella oli kivaa ja nautin itsekin pojan juoksuttamisesta puistoissa ja eläintarhoissa. Mielessä kuitenkin kummittelee "kotona olisi ollut yhtä kivaa"-ajatus ja tämä on varmasti pitkälti totta. Parin vuoden ikäinen lapsi saa toki laivan hauskoista leikkipaikoista ja eläintarhoista paljon irti, mutta toisaalta taas käyttäytyy muuten haastavasti.

Surullinen tosiasia näyttäisi olevan seuraavanlainen: ainakin kolmeen ikävuoteen asti lapsella olisi todennäköisesti ulkomaita hauskempaa jos pysyttäisiin kotosalla, sielläkin voi sitten käydä huvipuistossa, leikkipuistossa, uimassa, eläintarhassa tai ravintolassa. Kun kotona käydään jännissä paikoissa, lapsi pääsee takaisin tuttuun ja turvalliseen kotiin rauhoittumaan. Matkalla palataan outoon hotelliin, joka voi olla turvallinen, mutta lapsella menee aikaa tottua siihen - ja kun tottuminen on tapahtunut, matka on yleensä päättymässä. Pieni lapsi on hieman jännittynyt koko matkan. Ehkäpä isompi lapsi saa matkailusta enemmän hupia irti.



Vanhemmalle lomakokemus on myös täysin eri kun lapsettomalle. Aikaa itselle on erittäin vähän ja erityisesti ilta-aika - oma toinen suosikkini aurinkoisella rannalla tai altaa makaamisen jälkeen - jää mahdottomaksi hyödyntää. Lapsia ei oikein voi jättää ja yksin ilman puolisoa viilettäminen ei myöskään oikein viihdytä. Kotipuolessa lapselle löytäisi helposti lapsenvahdin sukulaisista tai isovanhemmista, ulkomailla tämä on hankalampaa ellei mahdotonta.

Oliko teillä kivaa?

Mutta onko se kaiken vaivan arvoista? En ole itse ennättänyt muodostaa mielipidettä asiasta vielä. Mitä mieltä itse olet? Onko lukijoilla hyviä vinkkejä matkailuun pienten lasten kanssa?

PS. Artikkelin kuvien lapset ovat kuvituskuvia, eivät omiani.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä Lastukuoret, kotimaiset puukuoret älypuhelimeen

Näin päivität tietokoneellesi Windows 10-käyttöjärjestelmän