Suomalaisten geneettinen terveys

Vielä tänäkin päivänä kuulee väittämän suomalaisista sisäsiittoisina ja eristäytyneinä. Tätä perustellaan väittämillä monista kansantaudeistamme jotka voitaisiin poistaa perimästä jos sitä rikastettaisiin.

Tämä ei itseasiassa pidä paikkaansa, Suomalaiset eivät ole millään mittapuulla sisäsiittoisia ja eristäytyneitä, geneettinen varianssimme on varsin hyvä ja kansantautimme ovat todellisia, mutta eivät millään tavalla hälyttäviä.


Eristäytyt dna

Suomessa oli joskus varsin hajanaista asustusta ja kansamme oli hyvi pieni. Pieni populaatio loi tilanteen jossa vaikka lähisukulaisia ei naitu, olivat puolisot samalta pitäjältä ja näin sukua muutaman sukupolven takaa. Pienten paikkakuntien kohdalla näimmekin jos ei suorastaan sisäsiittoisuutta, mutta hieman liikaa yksipuolista pariutumista liian läheistä sukua olevan populaation sisällä.

Suomessa sisäsiittoisuutta ehkäisi kulttuuri joka tuomitsi liian läheisten sukulaisten avioliitot. Geeniaines siis kiersi pienessä piirissä, mutta suoraa sisäsiittoisuutta se ei vielä ollut. Maailmalla on paljon paikkoja jossa tilanne on toinen ja lähisuvun kanssa tehdyt naimakaupat ovat varsin yleisiä.


Suomen populaatioiden geneettinen eristäytyminen on sittemmin käytännössä korjaantunut 1900-luvun kaupungistumisen aikana. Kaupunkeihin muutti väkeä eri pitäjistä ja eri puolilta Suomea, jolloin aiemmin hyvin eristäytyneet geneettiset populaaiot alkoivat voimakkaasti sekoittua. Pienten paikkakuntien sulkeutuneisuus on rikkoutunut ja geneettinen aines alkanut paremmin sekoittua Suomen sisällä. Suomi ei siis kokonaisuutena ollut sinällään sisäsiittoinen, meillä oli vain pieniä populaatiokuplia jotka olivat. Nyt nämä finnit ovat puhjenneet.

Kokonaisuutena suomalaiset eivät ole eristäyneitä tai sisäsiittoisia. Meidän geeniperimässämme on suurta vaihtelua ja esimerkiksi itäsuomalaiset ja länsisuomalaiset ovat geneettisesti toisistaan hyvin erilaisia ryhmiä, erot ovat suurempia kun Keski-Euroopan kansoilla. Pohjalla molemmilla on sama kansa, johon sittemmin on tullut geneettisiä vaikutteita idästä tai lännestä. Länsisuomalaisilla on takanaan muualta skandinaaviasta tullut dna, siinä missä itäsuomalaiset ovat saaneet vaikutteita idästä.

Olemmekin geneettisesti pitkälti kahden kulttuuripiirin ja kahden lähes erilaisen ihmisrodun välissä ja ottaneet vaikutteita molemmilta. Tämä on luonut lopulta varsin hyvällä vaihtelulla olevan ja rikkaan geneettisen aineksen Suomeen. 

Tämä ei tarkoita etteikö sisäsiittoisuutta olisi lainkaan, meillä on eristyneitä syrjäisiä pienyhteisöjä joissa kaikki ovat liiankin läheistä sukua toisilleen. Suurin näistä on Kuusamon alue, jonka taustat ovat itseasiassa varsin mielenkiintoisia. Toinen esimerkki on tiukimmat romaniväestön osat, joissa on yhä vallalla rotupuhtauden ajatuksia. Nämä ehkäisevät tehokkaasti ulkopuoleisten kanssa pariutumisen ja on omiaan tukahduttamaan geneettistä vaihtelua.

Yksittäisiä eristäytyneitä alueita ei kuitenkaan voida esittää koko kansaa edustavina, ne ovat nimenomaisesti niitä poikkeuksia. Nykyisiä populaatioita katsottaessa sisäsiittoisuus on poikkeus eikä sääntö.

Mutta entä meidän kansantaudit?

Suomalaisilla on joukko tauteja jotka esiintyvät meillä useammin kun muualla, kuten vaikkapa Sallan tauti. Geneettisesti olemme kuitenkin varsin terveitä ja meillä ei esiinny monia tauteja jotka ovat tyypillisiä muualla euroopassa. Näihin kuuluvat mm. meillä harvinainen kystinen fibroosi ja fenyyliketonuria. Mielenkiintoisesti nämä yleis-Eurooppalaiset perintösairaudet puuttuvat myös Euroopan juutalaisvähemmistöjen parista, jolla Suomalaisten tapaan on omat kansantautinsa.

Kannamme siis useammin geenejä, jotka tuottavat meidän tyypillisimmät kansantautimme, mutta harvoin geenejä, jotka aiheuttavat keski-Euroopan kansantauteja. Suomalaisilla on kuitenkin tunnistettu melkein 40 kansallista tautioireyhtymää jotka on kirjoitettu geeniperimäämme. Näihin kuuluu esimerkiksi Sallan tauti. Lisäksi esimerkiksi Kuusamossa esiintyy skitsofreniaa merkittävästi muuta populaatiota useammin.

Kansantautimme ovat siis olemassa, mutta niiden välttäminen ei ole erityisen hankalaa ja riskit ovat hyvin harvinaisia. Nykypäivän suomalaisten täytyy olla "geneettisesti varuillaan" vain jos heidän puolisonsa on samalta pieneltä paikkakunnalta pohjois- tai itäsuomessa. Jos itäsuomalainen ottaa länsisuomalaisen puolison, geneettinen ero on sitä luokkaa ettei periytyvien sairauksien mahdollisuus ole kovinkaan suuri. Näin tein itsekin, tietysti puhtaasti terveydellisistä syistä.

Maahanmuutto tuo myös maahan uutta geeniaineista, joka tekee oman osansa kansantautien hävittämisessä, mutta vastapainona se tuo mukanaan muualla maailmassa yleisempiä tauteja myös meidän iloksemme.

Yhteenvetona

Olemme pieni kansa joka oli vielä vuosisata sitten joukko eristäytyneitä ja jopa sisäsiittoisiakin populaatioita. Erot näiden populaatioiden välillä olivat kuitenkin varsin suuret ja nyt kun ne on saatu sekottumaan, geneettinen vaihtelumme on kasvanut silmissä.

Suomi on siis eristynyt ja pieni, mutta sisäsiittoiseksi meitä on turha kuvailla. Samaa ei voi sanoa kaikista maailman kansoista, monet pienet populaatiot kärsivät sisäsiittoisuudesta käytännön pakosta, mutta kulttuurisista syistä näemme samaa myös joissain suuremmissa populaatioissa. Suurimpia matalan geneettisen vaihtelun keskuksia on tällä hetkellä Lähi-Itä, jossa asia on oikea ongelma. Samaten Euroopan kuningassuvut tuhosivat itsensä sisäsiittoisuudella, nykyiset kuningassuvut ovat itseasiassa vähäisempiä jaloja sukuja, jotka tajusivat hieman naida muutakin kun serkkujaan. Suurimmat taas eivät ja sukulinjoille on sittemmin käynyt höpösti.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä Lastukuoret, kotimaiset puukuoret älypuhelimeen

Näin päivität tietokoneellesi Windows 10-käyttöjärjestelmän