Feminismi on pelastettava

Tässä kaikille päivän kohu-uutinen: Tämä Päivä ei ole antifeministinen blogi.

En vastusta feminismiä ja monella tavalla voisin jopa määritellä itseni feministiksi. En kuitenkaan käytä tätä leimaa itsestäni monestakin syystä, mutta en silti koe olevani antifeministi. En nimittäin halua tuhota feminismiä, haluan pelastaa sen itseltään. 


Hyvä feminismi

Sain äskettäin kommenttia sosiaalisessa mediassa asenteistani feminismiin. Minusta oli jäänyt kuva henkilönä joka pitää feministejä huonoina ja lapsellisina ihmisinä. Olen kirjoittanutkin paljon kritiikkiä feminismistä ja nyt haluaisin purkaa sen taustoja ja syitä. En halua leimaantua antifeministiksi, koska en ole sellainen.

Kritisoin feminismiä tasan koska välitän siitä. Perspektiivistäni näyttää että feminismi on kulkemassa kohti äärimmäisyyttä josta se ei ehkä selviä, ei ainakaan koko kansaa koskettavana tasa-arvon liikkeenä ja haluan kääntää tämän bussin pois sen nykyiseltä suunnaltaan ennen kun on liian myöhäistä.

En siis ole antifeministi, enkä pidä feministejä huonoina ihmisinä. Minulla on erimielisyyksiä feministien kanssa, mutta tunnen paljon feministejä ja pääsääntöisesti olen heidän kanssaan samaa mieltä valtaosasta asioita. Tasa-arvon tavoittelu on sukupolvemme toisiksi tärkein tehtävä (heti ilmastonmuutoksen torjunnan jälkeen) ja sen puolesta taistelu on tärkeää työtä. Feministit ovat olleet historiallisesti olleet tämän tavoitteen kanssa se tärkein yksittäinen ideologinen ryhmä, enkä väheksy heidän saavutuksiaan lainkaan.

Paha feminismi

Feminismistä on tullut ruma sana, hyvästä syystä ja se on kehityssuunta johon feministit ovat itse syyllisiä. Pidän kuitenkin nykyfeminismiä hankala koska siihen on kiinnittynyt paljon virheellisiä käsityksiä ja ajatuksia. Sen keskeinen oppi on muuttunut syyllistäväksi ja vihamieliseksi siinä missä ennen tasa-arvo oli jotain yhdistävää. Tämän ovat huomanneet muutkin ja feministiksi julistautuvia ihmisiä on vähemmän kun vuosikymmeniin. Nykymuotoinen feminismi on kärsimässä pahaa tappiota ja en halua sen häviävän. Tämän takia kritisoin sitä ja nostan esiin sen ongelmia, en pilkatakseni vaan parantaakseni.

Haluan nähdä feminismin joka on todella kaikille. Ei suljettu kerho jossa piehtaroidaan joko uhriudessa tai syyllisyydessä, naisille ja vähemmistöille tarjotaan uhriutta, miehille syyllisyyttä. Tämä ei ole rakentavaa, eikä vie meitä eteenpäin. Haluan myös feminismin joka keskittyy enemmän ihmisiin, yksilöihin, eikä redusoi ihmisiä vain edustamiensa ryhmien jäseniksi.


Haluan feminismin jonka parissa en koe itseäni hyljityksi. Mitä on sellainen tasa-arvo jonka parissa jotkut ovat toisen luokan kansalaisia? Se määritelmällisesti ei ole tasa-arvoa.

Tässä näen parhaana työkaluna päivänvalon. Feminismin huonot ja virheelliset puolet on tuotava esille ja siivottava pois. Jos feminismi jatkaa nykyistä tietä, se muuttuu merkityksettömäksi ja katoaa.

Feminismiä vaivaa sairaus. Se on hukannut perspektiivinsä, jäänyt jumiin narratiivin kanssa joka ei enää pidä paikkaansa, jumittunut poteroon taisteluasemiin vihollisen kanssa jota ei ole olemassa. Se näkee tämän vihollisen agentteja ja vaikutusvaltaa kaikkialla ja kuvittelee olevansa se vallankumous joka kaataa status quon. Todellisuudessa feminismi on status quo, se on se valtarakenne joka on vuosikausia määrittänyt paljon yhteiskuntamme arvoista. Se ei huomannut menestystään ja laiskistui ja mätäni sisältä.

Kamala tulevaisuus

Oli tästä mitä mieltä tahansa, päätän tämän yhteen huomioon. Mikä tahansa tasa-arvoliike joka hylkii osaa ihmisistä ei ole tasa-arvoliike, se työntää ihmisiä pois, hylkää heidän eletyt kokemuksensa ja on määritelmällisesti joka seksistinen ja rasistinen. Tämän seuraus on se että nämä hyljityt löytävät uuden liikkeen johon liittyä.

Toisin sanoen, jos hyljeksit jotain ryhmää, löydät sen ryhmän jäsenet kohta vihollisesi riveistä. Mistä luulet perussuomalaisten jytkyn tai Trumpin valinnan tulleen? En syytä feminismiä sinällään niistä, mutta sama kaava nähdään näiden tapahtumien taustalla. Ideologisesti sokea syyttää rasismia ja seksismiä, mutta ei näe sitä todellisuutta missä nykyisen intelligentsian sivuuttamat ihmiset elävät. Heidän elämäntapansa on uhanalainen ja ainoa mitä monet heistä saavat niskaansa on lisää syyllistämistä.

"Ei sinulla ole niin paha, olet mies, naisilla menee vielä huonommin!" Tai "Koditon valkoihoinen on silti paremmassa asemassa kun koditon tummaihoinen!" Oli näin tai ei, asenne niiden taustalla on hirvittävän typerä ja rakentavan absoluuttinen vastakohta. Vähän kun kertoisin syöpäpotilaalle että olisi iloinen, sentään et ole Alzheimer-potilas.

Kun yhteiskunta kohtelee sinua näin, syyllistäen ja haukkuen samalla katsot koko kulttuurisi katoamista, saa se tekemään asioita, ikäviä ja vaarallisiakin asioita. Tämä ei ole suunta johon feminismin kannattaa lähteä.

Feministiksi itsensä mieltävien määrä on laskussa ja jos feminismi ei korjaa käytöstään, en usko tämän trendin muuttuvan miksikään. Yhdysvalloissa 2015 vain 18% ihmisistä piti itseään feministeinä, mikä onkin (tutkimuksesta riippuen) 5-10% vähemmän kun vain kaksi vuotta aiemmin. Britanniassa luku on enää vain 7%. Nämä ovat ikäviä lukuja lukea ja jos niistä vedetään arvioita tulevasta kehityksestä, feminismin tulevaisuus ei näytä hyvältä.

Feministit eivät tunnu näkevän tätä tuhoisaa polkua. He eivät sisäistä viestinsä hajaannuttavaa ja eriarvoistavaa puolta, vaan pikemminkin määrittävät kaiken vastustuksen samaan misogynian ja naisvihan laariin. Feministien kanssa keskusteltaessa tämä käy äkkiä selväksi: kaikki negatiivinen mitä feminismistä voi sanoa johtuu patriarkaatista. Feminismin ongelmien myöntämisen ja korjaamisen sijaan, ongelmia osoittaneet tuomitaan väärin ajatteleviksi ja heistä eristäydytään. Vääriä mielipiteitä ei haluta edes kuulla.

En voi vastustaa tehdä tästäkin Trump-vertausta. Kaikille oli niin itsestäänselvää että Clinton voittaisi 2016 presidentinvaalit, että muun pelkkä muun vihjaaminen oli tuomittavaa ja journalisteja pilkattiin tai syytettiin puolueellisuudesta jos näin teki. Tämä siitä huolimatta, että eräät tilastolliset mallit osoittivat Trumpin mahdollisuuksien olevan suhteellisen hyvät.

Feminismi ei välttämättä ole syy Trumpin voittoon, mutta asenteissa voidaan nähdä rinnakkaisuuksia. Tuomiota ei nähty vaikka se oli selvästi nähtävillä, ylpeys oli ehkä liian jyrkkää. Feministeillä on käsillä tämä sama totuuden hetki, heidän on ymmärrettävä liikkeensä ongelmat ja korjattava ne, tai muuten feminismiä odottaa oma jytkynsä. Näemme jo kehityksen jossa feminismin merkitys ja uskottavuus on laskussa ja jos siihen ei suhtauduta vakavasti, johtaa se feminismin kuolemaan.

Ensimmäinen askel parantumiseen on myöntää sinulla olevan ongelma. Tämä on oleellista, ongelma on nimenomaan feminismissä itsessään, ei yhteiskunnassa. Kuten alkoholisti joka syyttää juomisestaan nalkuttavaa vaimoaan, ei feminismikään tule parantumaan niin kauan kun se ei sisäistä ongelmien todellista aiheuttajaa.

Peiliin katsominen on usein se hankalin vaihe. Se on kuitenkin tehtävä jos haluamme feminismillä olevan tulevaisuutta. Valitettavasti ihmiset helpommin kieltävät todellisuuden ja korvaavat sen omalla narratiivillaan, kun hylkäävät opinkappaleita joita ovat vuosia harjoittaneet. Monia uria ja tutkimussuuntia on sidottu nykypäivän feministiseen teoriaan ja niistä ei irtaannuta helpolla.

Kun Titanic kuitenkin uppoaa, sen kappaleisiin tarkertuvat menevät mukana. Laiva vuotaa, olisiko aika ryhtyä paikkaamaan reikiä, eikä syyttää miehiä niiden olemassaolosta?

Kommentit

  1. On mukava havaita, että aidosti klassisia liberaaleja on vielä olemassa. Sinä edustat tätä humanistisen perinteen asennetta kiitettävän johdonmukaisesti, mikä on kunnioituksen arvoista. Olen itse taantumuksellinen ja siis vastakkaisella puolen spektriä. Hylkään tasa-arvon kaltaisen periaatteen, mutta on sinänsä muavaa että edes jotkut vastustajat uskovat siihen. Ainakaan moni feministi ei enää näytä uskovan.

    Toiveesi feminismin uudistuksesta on urhea, mutta tuskin toteutuu. Katsot feminismin sairastuneen, mutta itse näen kyseisen ideologian vain oireena laajemmasta sairaudesta. Samalla lailla kuin sosialismi ja ensimmäisen aallon feminismi olivat oireita teollistumisen ja maallistumisen sairauksiin*, on tämä ties-monennenko-aallon feminatsismi vihje siitä, mihin koko länsi on henkisesti menossa. Monikulttuurinen ja globalisoituva maailma ei tuota yhteiselon harmoniaa vaan yhä pienemmiksi pirstoutuvia identiteettejä, joista käsin vihataan kaikkea muuta. Olen itse osa ongelmaa, vaikka olenkin yrittänyt kuplautumista välttää. Haikailen yhtenäissuomalaista identiteettiä, mutta miten helvetissä sellainen voisi toteutua nykyisessä ilmapiirissä? Viholliseni halveksuvat minua eittämättä yhtä paljon kuin minä heitä. Kaltaisiasi voin kunnioittaa, mutta teitä ei ole liikaa. Mennyttä ovat ne päivät, kun kommari ja kokkari saattoivat mennä yhdessä saunaan.

    *Voi näkökulmastasi käsin tuntua paksulta pitää maallistumista huonona. Ei se varmaan sitä täysin olekaan, mutta traditionaalisesta ja uskonnollisesta perspektiivistä se sitä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Määritän itseni vastentahtoisesti klassiseksi liberaaliksi. Mukaan lisään ripauksen klassista konservatismia, ei siis tätä nykyistä ilmastonkieltävää ja homokammoista fundamentalismia, vaan ideologiaan jossa toimiva säilytetään ja muutos hyväksytään vain jos se on muutos parempaan.

      En miellä tätä taantumuksellisuutena, vaan eräänlaisena mietona progressiivisuutena, jossa mennään eteenpäin niissä asioissa joissa eteenpäin on parempi paikka kun se missä olemme. Jos ei, eteenpäin ei ole tarvetta mennä ja joskus voi jopa mennä taaksepäinkin.

      Olen hyvin tietoinen feminismin pelastamisen lähes utopistisesta luonteesta. En jaksa uskoa feministien heräävän. Osa havahtuu ehkä kun on liian myöhäistä, mutta epäilen radikalisaation olevan itseään ruokkiva ilmiö. Liike radikalisoi itseään enemmän ja enemmän, vieraannuttaen koko ajan maltillisempia jäseniään kunnes jopa radikaalit ovat liian maltillisia.

      Tahtoisin pelastaa feminismin ja uskoa sen mahdollisuuksiin, mutta en pidätä hengitystäni. Olen ennen kaikkea realisti.

      Vaikka ideologisesti olemmekin eri mielisiä, haikailemme ehkä yhden saman asian perään. En tiedä onko se yhteissuomalaisuus, mutta tarvitsemme jonkin yhteisen identiteetin joka on riittävän vahva tuomaan ihmiset jälleen yhteen. Jotain mikä saa meidät huomaamaan että eromme ovat pienempiä kun massiviiset samankaltaisuutemme. Jotain mikä saisi keskustelun palaamaan oikeaksi keskusteluksi, jossa ihmiset kuuntelevat ja sitten vastaavat, eivätkä vain yritä tiukasti pitää kiinni omista kalliista kuplistaan.

      Maailma jossa kommarit ja kokkarit voivat saunoa yhdessä kuulostaa pahuksen kivalta paikalta.


      Vastaan vielä maallistumista käsittelevään lisäpointtiisi:
      Maallistuminen vei tämän yhdisäjän aseman uskonnolta joka oli monissa yhteisöissä se liima, en kiellä tätä vaikka olenkin katumaton pakana. En tosin ole vakuuttunut että uskonto olisi ollut nettohyvä, vaikka siinä tällainen hyvä puoli olikin. Yhteisöissä se toimi kuitenkin hyvänä yhdistäjänä ja sovittelijana ja oli jotain minkä edessä kaikki olivat jollain tapaa yhtenäisiä - paitsi silloin kun uskonto oli se yhteisöä repaleiksi repivä tekijä tietysti.

      Poista
    2. Ez, jos koet olevasi klassinen liberaali, niin mikä puolue tai minkä puolueen nuorisojärjestö mielestäsi tällä hetkellä Suomessa edustaa klassista liberalismia parhaiten?

      Poista
    3. Voisin vähän selventää kantojani ensin. Pidän itseäni klassisena liberaalina ideologian tasolla, eli en halua valtiolla olevan minimaalista enempää roolia ihmisten ajatuksissa. Valtion ei ole määrä aivopestä kansalaisiaan. Tosin kannatan kylläkin valtion vahvaa osallistumista moniin muihin toimintoihin, kuten terveydenhoitoa, poliisilaitosta ja sen suuntaista. En näissä edes kannata laihaa valtion osallistumista, vaan näen julkisen puolen olevan paras toimija monilla aloilla yksityisen sijaan.

      Puolueet ovat hankalampi.
      Täydellistä ei löydy, olen poliittinen outolintu siinä mielessä etten istu oikein täysin vasemmalle, keskelle, enkä oikealle.

      Valitsen puolueeni sen mukaan kenen koen aikaansaavan parhaan tulevaisuuden mahdollisimman monelle. Hyvinvointi ja toimiva yhteiskunta ja tulevien ekologisten katastrofien ehkäisy on minulle vaakakupissa tärkeimpiä piirteitä ja valitsen puolueeni sen mukaisesti.

      Pidän järkevimpänä toimintona kannattaa yleensä vasemman laidan puolueitamme, eli SDP:tä tai Vasemmistoliittoa. Keskusta on korruptoitunut eikä tunnu ajavan kun omaa asiaansa, Kokoomus taas istuu liian korkeassa norsunluutornissa eikä näe tekojensa vahingollisia seurauksia. Persut ovat vitsi. Vihreät ovat skitsofreeninen sekoitus vasemmistolaisia arvoja, äärioikean laidan talouspolitiikkaa ja pseudotiedettä, joten vaikka ympäristöarvoja pidän huipputärkeänä lajimme selviämiselle, en koe heitä oikeaksi edustamaan näitä.

      Kompromissejä, kompromissejä.

      Poista
    4. Mitä ajattelet Osmo Soininvaarasta, joka on talousliberaali?

      Poista
    5. Osmo on fiksu poliitikko. En ole aina oikeassa, enkä ole hänen kanssaan samaa mieltä läheskään aina. Pidän sitä kuitenkin periaatteessa kohtuullisen rehellisenä poliitikkona. En itse äänestäisi tosin.

      Poista
  2. Ja mikä on kantasi tanskan Flexicurity-mallista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole perehntynyt siihen tarpeeksi antaakseni asiasta mielekästä mielipidettä.

      Poista

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä Lastukuoret, kotimaiset puukuoret älypuhelimeen

Näin päivität tietokoneellesi Windows 10-käyttöjärjestelmän