Vihan uudelleenmäärittely

Kirjoitin äskettäin siitä miten feminismi on menettämässä uskottavuuttaan ja on pelastettava omalta kyvyttömyydeltään nähdä vikoja itsesssään ja arvomaailmassaan. Tänään kohtasin siitä käsinkosketeltavan konkreettisen esimerkin.

Mies, jos joku vihaa sinua sukupuolesi takia, se on täysin ymmärrettävää. Valkoihoinen, jos joku vihaa sinua värisi takia, se on täysin ymmärretävää. Sinun on vaan kesketettävä se ja kunnioitettava kyseistä ihmistä samalla tavalla kun ketä tahansa muutakin.


Tietysti tämä toimii vain yhteen suuntaan. Jos sinä vihaat naisia, se on sopimatonta, samaten jos satut vihaamaan ketään muun väristä kun valkoista. Tervetuloa paikkaan jossa tasa-arvo kuolee. Tämä teksti ei ole hypoteettinen, vaan esittelen valitettavasti konkreettisen esimerkin.

Joidenkin seksismi ei ole seksismiä

Joskus ihmiset vaan eivät kykene näkemään omaa ala-arvoista käytöstään, tai omaa rasismiaan tai seksismiään. Jotkut menevät jopa niin pitkällä että määrittelevät nämä sanat uudelleen etteivät ne koskisi heitä itseään.

Parhaiten tämä kaksinaismoralismi näkyy kuitenkin seuraavassa sosiaalisessa mediassa laajasti jaetussa kannanotossa:
Pikainen lyhennetty suomennus:
Se onko joku mukava tai ei, ei pitäisi olla perustelu olla olematta maginalisoitujen ryhmien liittolainen. Jos joku sanoo vihaavansa miehiä tai haistattavansa pitkät valkonaamoille, sen ei pitäisi olla este miehelle olla feministi tai valkoiselle vastustaa rasismia. Vastustuksen sorrolle pitäisi olla moraalista ja muuttumatonta. Meidän pitää kunnioittaa muita ihmisiä samalla tavalla riippumatta siitä onko yksittäinen ihminen kiltti meille vai ei.
Kannanotto on uskomaton osoitus ihmisen kyvylle ajatella itsensä mutkalle. Kannanoton alku on sinällään siedettävää tekstiä, ihmisten ihmisoikeudet eivät saa riippua siitä ovatko he kilttejä tai eivät. Lopussa kuitenkin tullaan mahtavaan finaaliin jonka tekopyhyys haisee täältä Kanadaan.

Ginnydi peräänkuuluttaa miten kaikkia ihmisiä pitäisi kohdella samalla kunnioituksella olivat he mukavia tai eivät. Hetkinen, jos joku vihaa minua sukupuoleni tai ihonvärini takia, ei hänen voida sanoa kohtelevan minua minkäänlaisella kunnioituksella.

Saman logiikan voi muutenkin kääntää päälleen. Voisinko siis huoritella naisia ja haukkua tummaihoisia nokikepeiksi vapaasti? Heidän pitäisi silti kohdella minua kunnioituksella, sillä (Ginnydin logiikalla) eihän heidän kunnioituksensa saisi olla riippuvainen olenko kiva heille vai en.

Mutta kuten näissä asioissa yleensä, logiikalla ei ole sijaa keskustelussa. Tämäkin logiikka pätee vain jos sen kohdistaa miehiin. Muilla on oikeus olla vihaisia ja purkautua, mutta miehen on oltava parempi. Tämä on mielestäni hyvin mielenkiintoinen osoitus ihmisten rasistisista asenteista: muut kun valkoiset miehet eivät vaan kykene hillitsemään itseään. Implikaatiot ovat ihanan kutkuttavia.

Asiaa ei muuta mihinkään se onko joku vähemmistön vai enemmistön edustaja, molempia on koskettava samat säännöt. Eri säännöt ovat yksi mainio tapa vieroittaa ihmisiä liikkeesi parista. Ja tässä on syy miksi moderni intersektionaalinen feminismi on menettänyt kannattajia joka vuosi.

Feministit, en oikeasti vihaa teitä, pidän teitä hyvää tarkoittavina ihmisinä jotka pyrkivät tekemään maailmasta paremman paikan. Pyydän, katsokaa millaista hajaannusta liikkeenne aikaansaa, miten sen keskeiset opit ovat usein niin puhtaasti rasismin ja seksismin tahraamia. Jos ette, työnnätte minut ja monet kaltaiseni pois liikkeenne luota. Ennen kun sanotte "tervemenoa", muistutan ettemme tule vain katoamaan, meille löytyy monta potentiaalista ottajaa.

Kommentit

  1. Feminismistä on tullut itseään syövä ideologia. Jossain määrin se on vallankumouksellisena ollut sitä aina, omat lapset uhrataan vanhempien jälkeen heti seuraavana. Se on kuitenkin silminnähtävää, että nykyisellään se on itsensätuhoavien paradoksien kyllästämä. Se on kuin musta aukko, joka ei siirrä informaatiota tapahtumahorisontin ulkopuolelle ja jonka olemusta ei ulkoapäin voi enää hahmottaa.

    Nykyfeminismiä kuvaa kaksi totalitaarista piirrettä: se antaa jäsenilleen luvan käyttäytyä huonosti, "se ei ole sikailua kun me teemme sen". Se vapauttaa jäsenensä ihan normaalista omantunnon äänestä, mikä on tärkeää vihollisen dehumanisoinnissa. Lisäksi feminismi ei ole enää synkronoitu ulkomaailmaan, vaan muodostaa itseriittoisen kehän (kts. mitä sanoin mustasta aukosta). Se tekeytyy objetiiviseksi, jolloin sen kritisoinnista tulee mahdotonta. Kyllähän tiedekin korjaa itse itseään. Mielekäs ajatustenvaihto lakkaa, jos vastakkaiset näkemykset ovat aksiomaattisesti pahoja.

    (Ylläolevaan voi toki huomauttaa, että keskustelu itsessään on yliarvostettua. Kommunikaatiota voi olla vain, jos on riittävästi yhteisiä pemissejä. Feministien kanssa niitä ei juuri ole, joten miksi vaivautua?)

    Feministit puhuvat radikaalista inklusiivisuudesta, mutta on radikaalin eksklusiivisia. He pitävät vastakakinasettelua fasismina, mutta vahvistavat sitä itse. "Me vastaan muut" -asetelma on muka väärin, vaikka heidän olemassaolonsa perustuu sille. Oikeisto lietsoo heidän mukaansa pelkoa ja uhkakuvia, mutta he maalaavat piruja nousevasta fasismista ja hitlereistä. Vastapuoli on heidän mukaansa vihan vallassa, mutta sitä itseään tihkuu heidän puheistaan. Tällaista toimintaa kutsutaan psykologiassa projektioksi.

    Itsereflektiokyky tältä sakilta puuttuu, mutta ainakin esimerkkisi osoittaa että joillakin sitä yhä on. Voi olla, että nykyinen touhu romahtaa mahdottomuuteensa. Kuvaavaa on, että eräässä feministiryhmän ketjussa Akuliina Saarikoski, jota voi miltei pitää kävelevänä feministin parodiana, piti meininkiä liian ahdasmielisenä!

    Uusi oikeisto on paradoksaalisesti se osapuoli, joka on valmis toivottamaan tervetulleeksi mitä erilaisimpia yksilöitä. Meillä ei olla liian tarkkoja puhdasoppisuudesta, väkeä löytyy laidasta laitaan. On junttia ja älykköä, on kaupunkilaista ja maalaista. Siinä missä vasemmistolaiset ja feministit ovat huomattavan homogeenista urbaania joukkoa, on uusi oikeisto heterogeeninen sekametelisoppa. En pidä suvaitsevaisuutta oikein minään, mutta on outoa huomata vastapuolen olevan minuakin ahdasmielisempää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän erityisesti tuosta inklusiivuus-ekslusiivisuus-tulokulmastasi. Inklusiivisuus on yksi liikkeen oleellisia arvoja, kuten myös seksismin ja rasismin vastustaminen. Näistä arvoista halutaan pitää kiinni kaikin mahdollisin keinoin, mutta koska mainitsemasi itsereflektiokyky puuttuu, muuttuu tämä mahdottomaksi.

      Nämä luovat tilanteen jossa on helpompi uudelleenmääritellä seksismi ja rasismi uudelleen kun kohdata omaa seksismiä ja rasismiaan. Inklusiivisuus on mukamas tärkeä arvo, mutta sitä ei tarvitse ulottaa sortajille, eli oikeastaan kenellekään joka toisi kuplaan perspektiiviä.

      Uuden oikeiston inklusiivisuus on seurausta tästä. En oikeastaan puhuisi oikeistosta, vaan ehkäpä jostain uudesta konservatiivisuuden muodosta, mutta joka tapauksessa. He hävisivät kulttuurisodat ja ovat nyt heikossa asemassa, minkä takia heidän on oltava inklusiivisia selvitäkseen. Tämä puoli oli hyvin inklusiivinen ollessaan vallassa, mutta se on tyypillistä valtaideologialle. Feminismi voitti ja sillä on varaa olla inklusiivinen, mutta se ei ole pitkäikäisen selviämisen takaava strategia. Se on tällä hetkellä se valtaideologia, mutta sen asema on hutera.

      Poista
  2. Ymmärrän sinänsä femakoiden logiikan, mitä tulee tähän epäsymmetriaan käytöksessä. Esimerkiksi työpaikallaan jatkuviin seksitisiin kommentteihin kyllästynyt, voi lopulta pistää vastaan pahastikin. Eihän esimerkiksi järjestelmällisen kiusaamisen uhrin vihaista purkausta voi pitää yhtä tuomittavana kuin itse kiusaamista.

    Feministien ongelma on, että he sovaltavat tuon kontekstin logiikkaa kaikkialla. Niinpä joku mukava sukulaismies, joka lausuu jotain hyväntahtoisen seksististä katsotaan yhtä pahaksi kuin kadulla ahdisteleva urpo. Molemmat katsotaan saman patriarkaalisen vallankäytön henkilöitymiksi, mikä triviaalissa mielessä voi olla totta mutta osoittaa sokeutta nyansseille.

    On jotenkin outoa, että feministien logiikka toimii joissakin asioissa samalla lailla kuin omani. Hylkään tasa-arvon, koska pidän miehiä ja naisia olemuksellisesti erilaisina. En näe mitään väärää esimerkiski vain miehiä koskevassa asevelvollisuudessa tai kotiäitiydessä. Sukupuoliroolit ovat tarpeellisia. Se, että miehiä ja naisia kohdellaan eri tavaoin, ei siis ole kaksoisstandardi vaan eroista johtuvaa maalaisjärkeä. Feministit myös kannattavat nykyään vahvaa sukupuolijaottelua, mutta aivan eri syistä. Logiikka menee suunnilleen näin: erot ovat luotuja ja naiset keinotekoisesti alemmassa asemassa. Tästä huonommasta asemasta seuraa, ettei heiltä voi edellyttää samaa kuin miehiltä ja siksi vaikkapa kiintiöt ovat tarpeellisia. Kun aikanaan sitten rakenteet katoavat ja kaikki ovat tasa-arvoisia, voidaan miehiltä ja naisilta edellyttää samaa. Heillä on siis utopia, jossa esimerkiksi positiivisen syrjinnän kaltaiset rakenteet perustellaan sillä, että ne utopian myötä tulevat tarpeettomiksi. Samaan tapaan piti Neuvostoliiton olla valtiot tarpeettomiksi tekevä valtio.

    Itse uskon, että sukupuolten välillä vallitsee dialektinen ristiriita. Se hakee samanaikaisesti harmoniaa ja on dissonanssissa. Se heilurin tavoin huojuu puolelta toiselle, yhteiskunnan suosiessa eri aikoina maskuliinisia toimintatapoja ja toisina feminiinisiä. Se on prosessi, joka ei koskaan tule valmiiksi eikä sen pidäkään tulla. Se muovaa ja hakee tasapainoaan dynaamisesti, koska maailman asento muuttuu. Siksi en pidä automaattisesti kaikkia feministienkään ehdotuksia torjuttavina, sillä ne voivat olla reaktiota muutokseen. Pidän sen sijaan vahingollisena näkemystä, jossa kiistetään tämä sukupuolten essentiaalinen erilaisuus ja niiden mukanaan tuomat roolit*.

    *Nykyfeministi saarnaa myös rooleja, mutta kaksinaamaisesti: naiset pystyvät samaan kuin miehet, mutta heitä pitää tukea kintiöillä (miten kiintiöistä tuli alun perinkään tarpeellisia, jos kaikki pystyvät samaan?). Miehillä on velvollisuu väistää, koska vievät tilaa naisilta ja vähemmistöiltä (jos ovat valkoisia ja heteroita). Kyllä vanhat roolit olivat paljon rehellisempiä tämän uuskieleen naamioutuvan farisealaisuuden rinnalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Summaat tässä feministien logiikan omasta perspektiivistäsi. Vaikka validi, on kuitenkin muistettava ettei tuo ole miten feministit itse todella ajattelevat. He eivät usko ettei naisilta voisi odottaa samoja asioita, vain että naisilla ei ole samoja mahdollisuuksia ja tilannetta pitäisi tasata.

      Mutta ei liene hedelmällistä pelata paholaisen asianajajaa tässä. Feministit kertovat oman kantansa jos kommentteihin eksyvät.

      Sukupuolten erojen kiistämistä en ole koskaan oikein ymmärtänyt. Tiedämme faktuaalisesti niitä olevan ja niiden olevan voimakkaita. Jo pelkkä erilainen fysiikka vaikuttaa kehitykseen, jos tiedät olevasi keskimäärin voimakkaampi kun valtaosa vastakkaisen sukupuolen edustajista (fun fact: keskimääräinen mies on voimakkaampi kun 99% naisista, ei kärjistys, fakta) vaikuttaa se siihen millainen sinusta tulee ja miten ajattelet ja käyttäydyt. Samaten tietysti päinvastainen.

      Sitten hormonaaliset erot, tiedämme täysin vailla epäilystä miten miesten ja naisten hormonaalinen tuotanto eroavat ja tiedämme myös miten nämä hormonit vaikuttavat. Miten voisimme odottaa kahden täysin eri määrien näitä hormoneja mitenkään luovan identtisiä lopputuloksia? Miesten ja naisten samanlaisuutta hehkuttavat odottavat. Ja siinä ei ole mitään järkeä.

      Tämä menee jopa niin pitkälle että vuosi takaperin somessa jaettiin innolla artikkelia tutkimustuloksesta ettei ole olemassa "miesaivoja" tai "naisaivoja". Todellisuudessa tutkimus vahvisti tiettyjen aivorakenteiden olevan yleisiä miehillä ja tiettyjen naisilla, eli juuri päinvastaisen mitä otsikoitiin. Mutta tästä ei saanut puhua, kaikkien piti kiireellä vaan hokea "samanlaisia"-mantraa.

      Olen samaa mieltä vahvasti ettei tämä kieltäminen ole terveellistä. Eroja on ja jos kiellämme niiden biologisen perustan, luomme tilanteen jossa maailma ei vastaa enää käsitystämme todellisuudesta. Siinä todellisuudessa on helppo kuvitella salaliittoteorioita miesten liitosta naisia vastaan, miten muuten niin harva nainen lähtee politiikkaan tai tieteisiin?

      Poista
  3. "Feminismistä on tullut itseään syövä ideologia. - Lyhyenä huomiona, myös mentaalinen vallankumous näyttää siis syövän lapsensa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.