Trump on jo nyt ennätyksellisen epäsuosittu - ja niin olisi Hillarykin

Häkellyttävät 61% amerikkalaisista ei luota vastavalittuun presidentti Donald Trumpiin, vaikka hänen valtaanastumiseensa on nyt vain pari päivää. Trump on toki melkoinen vedenjakaja, mutta väittäisin tällä olevan melkein yhtä paljon tekemistä hänen valintaansa edeltävien presidentinvaalien kanssa kun Trumpinkin.

Itseasiassa, jos Clinton olisi voittanut, hänen epäsuosiolukemansa olisivat varmasti samaa luokkaa kun Trumpilla nyt.

Kovaa peliä jenkkilässä

Yhdysvaltojen presidenttipeli oli harvinaisen kova, jopa Yhdysvaltojen asteikolla. Loanheitto vaaleissa ei ole mitenkään poikkeuksellista jenkkien vaalimentaliteetissa, mutta 2016 jotain oli muuttunut.

Loanheitossa oltiin menty vakavampaan suuntaan. Trumpin leirissä Clinton tuomittiin rikolliseksi, läpeensä rappeutuneeksi, sodanlietsojaksi ja lainrikkojaksi joka oli myös salaa kuolemansairas. Vastaavasti Clintonin leiri rummutti Trumpia rasistiksi, naisvihaajaksi ja myöskin rikolliseksi. Syytökset lentelivät puolin ja toisin ja ne olivat poikkeuksellisen vakavia.

Samaa nähtiin vähän Obaman kanssa, esimerkiksi kun häntä maalattiin sosialistiksi tai salaiseksi muslimiksi, tai kun hänen syntymätodistustaan vaadittiin esille kun eräät yrittivät loppuun asti uskoa Obaman olevan syntynyt muualla kun Yhdysvalloissa.

Loan määrä oli kuitenkin varsin rajoittunutta. Pahoja sanoja toki lensi, mutta magnitudi oli aivan erilainen.

Ennen propagandaa, nyt totuutta

Lisäksi aiemmin loanheittoon suhtauduttiin vain loanheittona. Valtaosa kansasta ei oikein vaikuttanut uskovan siihen ja pitikin esimerkiksi syntymätodistuspelleilyä juuri sinä, pelleilynä.

Näiden vaalien kanssa kävi päinvastoin. Loan lisäksi lensi vakavia syytöksiä Clintonin rikollisuudesta sähköpostien ja valtionsalaisuuksien kanssa, vastaavasti Trumpia demonisoitiin lähestulkoon antikristuksen tasolle.

Ja tätä loanheittoa ei jostain syystä katsottu samalla "vain vaalipeliä"-silmällä, se otettiin vakavasti. Ihmiset oikeasti tuntuivat uskovan vaalien aikaan lentäneeseen propagandaan totuutena.

Osasyy on varmasti Trumpin ja Clintonin, aiemmissa vaaleissa syytökset ja haukut on lähetetty kiertoteitä, itse ehdokkaat harvemmin ovat suoraan tuominneet toisiaan. Enemmänkin vastaehdokkaan haukut ovat tulleet kampanjakoneistolta tai kolmansien osapuolien kautta.

Mutta näissä vaaleissa ehdokkaat hyökkäsivät suoraan toistensa kimppuun, eivätkä vain kritisoineet toistensa retoriikkaa. Ehdokkaat itse kuvailivat toisiaan pahoiksi. Trump kertoi miten laittaisi rikollisen Clintonin vankilaan ja Clinton kiirehti haukkumaan Trumpin (ja hänen äänestäjänsä) vastenmielisiksi rasistien ja seksistien joukkioksi.

Tämä antoi ehkäpä vaalipropangalle lisää uskottavuutta. Pahat jutut eivät olleetkaan enää huhunomaisia, vaan itse ehdokkaatkin sanoivat ne ääneen. Niiden täytyi olla... totta!?!

Ehkäpä aikamme henki on myös muuttunut. Elämme yhtä vahvemmin subjektiivisessa yhteiskunnassa, jossa yleinen "totuus" maailmasta ei ole niin vahva, vaan enemmänkin jokaisella tuntuu olevan oma totuutensa. Näin vaalien väitteet jäivät elämään totuutena ideologisissa ryhmissä jotka tuntuivat sisäistävän tämän subjektiivisuuden. Ehkäpä epäluottamus mediaan on osin tämän takana.

Pandoran laatikko oli avattu ja vaalipropagandasta tuli totta.

Lopulta kaikki häviävät

Lopputuloksena näimme presidentinvaalit jossa voittajasta tulisi vääjäämättä äärettömän epäsuosittu. Vaalitaistelussa kylvettiin sellainen määrä vihan siemeniä ettei niitä voitu unohtaa vaalien päätyttyä. Jos Clinton olisi voittanut, hän taistelisi saman epäsuosion kanssa.

Jos katsomme exit poll-tilastoja, löydämme niistä vahvoja viitteitä tästä. Trumpin kannattajat pitivät Clintonia huonona ehdokkaana ja Clintonin kannattajat Trumpia. Trumpia äänestäneillä oli useammin vahvasti negatiivinen kuva Clintonista, kun Clintonia äänestäneillä oli Trumpista. Kun katsomme nykyistä reaktiota Trumpin voittoon, voi näiden lukujen valossa nähdä vastaavan reaktion Clintoniin olevan todennäköinen.

Jos Clinton olisi voittanut, sitä olisi pidetty eliitin ja järjestelmän voittona ja puheet vaalivilpistä eivät olisi kuolleet vuosiin. Clinton olisi voinut sähköpostiskandaalinsa vuotojen takia jopa aikaansaada voimakkaamman vastustuksen kun Trump, tosin eri kansanryhmissä.

Kahtiajakautumalla voittoon?

Tämä on ehkä malliesimerkki siitä mikä tulevaisuus kahtiajakautuneella kansalla on. Yhteiskuntamme jakautuu entistä enemmän eri kerroksiin, jotka ovat vähemmän ja vähemmän ystävällismielisesti tekemisissä keskenään. Eristäydymme naapureistamme ja valitsemme ystävämme paljon tarkemmin. Toisaalla tuloerojen kasvu luo yhteiskuntaan erilaisia ihmisluokkia, jotka eivät ole tekemisissä keskenään millään tavoilla. Kun tuloerot kasvavat ja ihmiset etääntyvät toisistaan entistä kauempana oleviin ryhmiin, alamme nähdä enemmän ja enemmän toraisia ihmisryhmiä jotka eivät enää osaa keskustella keskenään tai pyrkiä kompromisseihin. Erojen kasvaessa yhteispeli ei enää onnistu. Poliittiset vastapuolemme eivät ole enää ihmisiä joiden kanssa tulee toimia, vaan vihollisia voitettavaksi.

Nyt tämä mentaliteetti tulee rampauttamaan Yhdysvaltoja vuosiksi eteenpäin. Kun sopua ei löydy, Yhdysvaltojen valtapuolueet Demokraatit ja Republikaanit eivät tule tekemään yhteistyötä maansa parhaaksi, vaan lähinnä heittävät kapuloita rattaisiin naapurin sabotoinniksi.

Obaman presidenttikaudella nähtiin sama, republikaanit tekivät kaikkensa tehdäkseen tyhjäksi kaikki Obaman toimintaedellytykset, mikä ei varmasti ollut maalle hyvästä. Nyt roolit ovat vaihtuneet, tällä kertaa on demokraattien vuoro häiritä istuvaa presidenttiä. Ja he ovat jo aloittaneet, 60 demokraattia on jo ilmoittanut ettei osallistu Trumpin virkaanastujaisiin. Tämä ei varmasti myöskään jää viimeiseksi tällaiseksi toimenpiteeksi.

Ehkäpä olisi aika taas yrittää puhkoa kuplia ja kaikkien päästä pois omasta kaikukammioistaan. Tulevaisuus niissä on Clinton vs. Trump ja en mielelläni tahtoisi nähdä samaa shitshowta kotirannoilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.