Totuus gamergatesta

Oliko GamerGate ahdistelukampanja naisia ja vähemmistöjä vastaan vai kuluttajakapina pelien korruptiota kohtaan? Vastauksesi tähän kysymykseen on todennäköisesti täysin kiinni ideologiasta, varsinaisten faktojen sijaan.

Todellisuudessa GamerGate oli molempia, eikä kumpaakaan. Tässä totuus GamerGatesta. Koska ilmiöstä on riittävästi aikaa, pystymme ehkä lopulta käsitellä sitä neuraalimmin ja ilman suuria tunteenpurkauksia.

Esirippu nousee

GamerGate alkoi Zoe Quinnistä ja levisi pian paljon laajemmaksi sopaksi. Nopeasti ilmiön ympärille näytti muodostuvan kaksi leiriä, mutta todellisuudessa tämä oli illuusio. Leirit olivat GamerGate-myönteiset pelaajat ja GamerGate-vastaiset enimmäkseen feministit. Toki nämä puolet ovat oikeasti paljon monimutkaisemmat, mutta nyanssi ei tee narratiivista tässä tapauksessa selkeämpää. Yksinkertaisuuden vuoksi kutsun näitä jatkossa vain pelaajiksi ja feministeiksi.

Feministien kanta oli yksinkertainen: GamerGate on ahdistelukampanja jossa naiset ja vähemmistöt halutaan savustaa ulos videopelien maailmasta. Tästä näyttönä heillä oli joukko ahdisteluviestejä ja muuta hyvin negatiivista. Feministileiristä katsottuna GamerGatessa oli kyse vain ja ainoastaan naisista ja vähemmistöistä.
Pelaajien kanta oli myös yksinkertainen: he olivat kyllästyneet eettisyysvajaukseen pelijournalismissa, josta Zoe Quinnin tapaus oli vain yksi esimerkki. He eivät pitäneet peliteollisuuden ja pelajournalismin välillä tapahtuvasta äärimmäisen epäeettisestä kähminnästä joka oli oikeastaan kaikkien tietoisuudessa. Heidän perspektiivistään GamerGate ei aloittanut feminismille vihamielisenä, mutta muuttui sellaiseksi feministien hyökkäyksien takia.

Nämä olivat näkemykset leirien sisällä. Molemmat kokivat olevansa hyökkäyksen alla, feministit pitivät GamerGatea ahdistelijoina ja pelaajat feministejä hyökkääjinä.

Todellisuudessa välissä oli myös kolmas osapuoli: trollit. Ilmiön likaisuus oli pitkälti heidän ansiotaan.

Totuus tietystä perspektiivistä

Feministien saamat tappouhkaukset ja muu niskaansa saama sonta oli todellista. Esimerkkejä asiattomista twiiteistä tai sähköposteista löytyy melkoinen määrä.
FBI ei tutkimuksissaan löytänyt tietääkseni yhtäkään todellista vaaraa aiheuttavaa uhkausta, mutta ahdistavaa uhkailun vastaanotto varmasti oli, uskottavaa uhkailua tai ei. Feministit kuitenkin ymmärsivät pahasti väärin kuka heidän kimpussaan oli.

Feministien leirissä näytti että GamerGate oli ahdistelukampanja koska heitä ahdisteltiin GamerGaten nimissä. Heidän perspektiivistään tämä päätelmä oli täysin luonnollinen ja ymmärrettävä. Pelaajien leirissä näytti että feministit yrittivät leimata heitä ahdistelijoiksi valehtelemalla, koska pelaajat ja GamerGate-aktiivit eivät olleet osallistuneet tai edes nähneet tätä ahdistelua.

Anonyymissä ahdistelussa hauska puoli on siinä että kuka tahansa voi kertoa olevansa kuka tahansa ja edustavansa mitä tahansa. GamerGate oli hashtag-liike, joten jäseneksi ei tarvinnut edes ilmoittautua. Riitti kun vain käytit sopivaa hashtagia.

Todellisuudessa ahdistelua kyllä tapahtui, mutta se ei tullut GamerGate-leirin sydämmestä. GamerGaten ydinfoorumi ei nimittäin ollut 4chan vaikka sen sivuilta ilmiö saikin alussa paljon tuulta siipiensä alle. Varsinainen keskus oli Redditin r/kotakuinaction-alue. Pitkälti kaikki uskottava aktivismi liikkeen ympärillä tavalla tai toisella alkoi pyöriä juuri kotakuinactionin ympärillä. (Foorumi on sittemmin menettänyt terää ja sisällöstä suuri osa on yleistä anti-sjw-tavaraa.)

Trollit eivät kuitenkaan tulleet kotakuinactionin syövereistä.

Feministit ovat pitkään olleet trollien lempikohde Internetissä. He kun ottavat trollit niin ihanan vakavasti etteivät trollit malta olla piikittelemättä heitä. Ja niin kävi tässäkin. FBI:n tutkimuksissa kaikki tutkitut jäljet nimittäin eivät oikein johtaneet GamerGaten aktiivien suuntaan, vaan esimerkiksi trollaukseen "erikoistuneen" Something Awfulin foorumeille, jossa GamerGate oli enemmän forthelolz-ilmiö, kun mitään muuta. Osalla tutkituista ahdistelutapauksista ei edes ollut mitään tekemistä GamerGaten kanssa.

Tilanne oli trolleille suuri voitto: he olivat onnistuneet vakuuttamaan feministit pelaajien myrkyllisyydestä, jonka seurauksena feministit hyökkäsivät pelaajia ja pelaamista vastaan. Trollit toki auttoivat myös pelaajia saamaan feministeistä myrkyllisen käsityksen.
Tilanne on kun sota kahden valtion välillä: Itäinen valtio luulee Läntisen naapurin hyökänneen kimppuunsa ja iskee takaisin, jolloin oikea sota syttyy Idän ja Lännen välillä. Todellisuudessa Pohjoinen naapuri tekaisi hyökkäykset kantaen Läntisiä viirejä. Itä ei kuitenkaan vaivautunut tutkimaan vaan hyökkäsi. Nyt Itä ja Länsi vihaavat toisiaan ja Pohjoinen nauraa itsensä kipeäksi.

Feministivihan nousu

Tässä onkin tapahtumien todellinen laita sellaisena kun se näkemieni tapahtumien ja lähteiden valossa on. Feministejä trollattiin, he ottivat sen vakavasti ja iskivät takaisin. Pelaajat leimattiin ahdistelijoiksi ja naisvihaisiksi rasisteiksi. He eivät pitäneet tästä ja siitä alkoi antifeminismin nousu mainstream-ilmiöksi. GamerGate ei alkanut naisvastaisena, mutta siihen sekoittui lopulta jos ei naisvastaisuutta, niin ainakin vahvaa antifeminismiä.

Tässäpä päivän uutispommi: GamerGate loi pohjan nykyiselle antifeminismille. Tarkalleen sen loivat GamerGate-vastaiset feministit yhdessä GamerGate-väen kanssa, mutta ketäpä nyanssi nykyään kiinnostaa.
Feminismin vastustaminen oli ennen GamerGatea marginaalista touhua, mutta juuri GamerGate toi antifeminismin nuorten tietoisuuteen. Monille GamerGate oli juuri ilmiö jossa feminismi lakkasi tarkoittamasta "tasa-arvoa" ja alkoi tarkoittaa "turhasta kirkuvia idiootteja". Tällä aallolla on sittemmin ratsastettu aina valkoiseen taloon asti. Tämä myös loi sen ekologisen lokeron jossa trollijumala Milo Yiannopoulos asuu.

Molemmat puolet olivat siis syyllisiä eskaloitumiseen, myös GamerGate. Pelaajat kokivat olevansa hyökkäyksen alla ja reagoivat sen mukaisesti, puolustautumalla.
He eivät kyenneet myöskään huomaamaan mikä oli feministit suututtanut. He näkivät vain kirkuvia feministejä jotka hyökkäsivät pelaajia kohtaan jokaisella mahdollisella tavalla. Pelaajat kuulivat olevansa mieslapsia, seksistisiä, vihaisia, vihamielisiä ja kaikkea muuta, vihainen reaktio heiltä oli suorastaan odotettavissa.

Tämä loi vastareaktion joka on täysin ymmärrettävä: ulkopuolinen ryhmä (outgroup) tulee haukkumaan ryhmääsi (ingroup). Tämä on aina tilanne jossa mitään reflektiota ei tapahdu. Ulkopuolisen esittämä "kritiikki" oli se miten asiallista tahansa koetaan hyökkäyksenä ja sitä vastaan puolustaudutaan, eikä sitä lähdetä oikeastaan käsittelemään kunnolla.

Feminsteillä oli joitain asiallisia pointteja esimerkiksi siinä miten tietyt peliympyrät voisivat oikeasti olla naisille vastaanottavaisempia, mutta ne hautautuivat joukkoon paikkansapitämättömyyksiä, valheita ja fabrikaatioita jotka feministien leirissä levisivät. Feministien parissa kaikki negatiiviset väitteet pelaajista otettiin vastaan lähes kritiikittä ja näyttävät olevan uskottuja yhä tänäkin päivänä.

Feministit eivät tietoisesti valehdelleet pelaajista, mutta he eivät nähneet käärmeitä keskuudessaan. Trollien lisäksi pelissä oli nimittäin vielä neljäs osapuoli, hyötyjät. Ja he tekivät kaikkensa myrkyttääkseen tilannetta entistä enemmän.

War profiteering

Muistatte Zoe Quinnin kirjoituksen alusta? Hänelle GamerGate oli tilaisuus, johon hän tarttui. Samoin teki myös surullisenkuuluisa Anita Sarkeesian. Jos palaamme sota-analogiaan, Quinn ja Sarkeesian olivat ne jotka myivät aseita ja rikastuivat.

Zoe oli se kipinä josta GamerGate lähti liikkeelle ja hän teki parhaansa esittääkseen yhä olevansa kaiken keskipisteenä. Todellisuudessa GamerGate-foorumit eivät olleet hänestä kiinnostuneet ja Zoe nousi esiin uudestaan ja uudestaan, koska hän hyökkäsi jatkuvasti GamerGatea ja pelaajia vastaan yhä uusilla asiattomuuksilla.

Sarkeesian taas nousi parrasvaloihin pitkälti samalla tekniikalla. Sarkeesianin videotuotanto ei tehnyt hänestä tunnettua, vaan puheenvuorot ahdistelusta. Uhri-imagon avulla hän keräsi valehtelematta satoja tuhansia lahjoitusrahaa organisaatiolleen ja itselleen ja kerää edelleen.

Quinn ja Sarkeesian tekivät parhaansa lietsoakseen feministejä pelaajia vastaan ja hyötyivät siitä massiivisesti. Kumpikaan heistä ei ollut todella näkyviä vaikuttajia ilman vihollista jota vastaan yhdistää voimiaan. GamerGate antoi heille tilaisuuden ja pelaajat olivat tuo vihollinen. Jos Quinnia ja Sarkeesiania kuunteleekin, heillä on hyvin turvonnut käsitys siitä paljonko pelaajat oikeasti piittasivat heidän sanomisistaan.

Quinn ja Sarkeesian myivät feministeille houkuttavan paketin pelaajista pahoina hirviöinä ja itsestään tämän vastaisina voimina. Jos pelaajat eivät olleet pahoja, ei näille esikuville olisi ollut tarvetta, mutta nyt he olivat johtajia ja marttyyreitä.
Sama ilmiö oli pienemmissä määrin nähtävissä myös pelaajien puolella, tosin vastaavia suuria tähtiä ei päässyt syntymään. Moni kuitenkin puski erittäin vahvaa feminismivastaista linjaa jossa kaikki äärimmäisen feminismin muodot esitettiin mainstream-feminisminä ja vastapuoli saatiin näin näyttämään entistä mielettömämmältä joukolta kirkuvia herkkäuskoisia hysteerikkoja.

Miljoonien arvoisia uria ei näin auennut, mutta useammasta YouTube-kanavasta tuli kannattavia vähintään.

Tähän voinee lisätä vielä yhden huomion: en usko Sarkeesianin, Quinnin tai pro-GamerGate tubettajien olleen oikeastaan tietoisesti lietsomassa sotaa oman etunsa takia. He olivat ilmiön vankeja samalla tavalla kun muutkin. On vaan pahuksen mukava tunne olla johtaja taistelussa hyvän puolesta, se illuusio on todella kaunis ja jopa addiktiivinen. Ihmiset ovat valmiita uskomaan mihin vain jos se hivelee heidän egojaan.

Onko muita selityksiä?

Esittämäni tapahtumien kulku on summittainen ja ohittaa yksilötason tapahtumat. Tarkoitukseni onkin näyttää miten GamerGate-ilmiö kokonaisuutena on tapahtunut ja mikä sen on aikaansaanut. Lisäksi tahtoisin korostaa miten nähdäkseni esittämäni malli on ainoa uskottava.

Feministien esittämä näkemys siitä miten pelaajat vain naisvihansa takia jaksoivat masinoida jättimäisen ahdistelu- ja painostuskampanjan on absurdi. Pelaajapiirit eivät sisällä sellaista määrää naisvihaa, vaan itseasiassa piireissä on vuosikausia tehty työtä naisten mukavuuden eteen. Sen sijaan pelimedian ja teollisuuden välit ovat vuosikymmeniä olleet pelaajia ärsyttävä tekijä, joten räjähtävä reaktio sitä kohtaan on enemmän kun odotettu.

Pelaajien näkemys tapahtumista on feministien salaliitto jossa muutama nainen päätti piiloutua kritiikiltä väittämällä ahdistelun olevan kaiken takana ja feministit lähtivät puolustamaan. Hekään eivät käsitä ettei tässä ole koko kuva. Feministipiireissä oltiin toki tukemassa Quinnin kaltaisia huijareita, mutta ei yleisen naisyhtenäisyyden takia, feministit todella tunsivat olevansa hyökkäyksen kohteena. Pahempaa, feministien yhtäkkinen hyökkäys otettiin vastaan feministien hyökkäyksenä ja sitä seurasi aalto antifeminismiä. Pelaajatkaan eivät nähneet todellista "vihollista", vaan sortuivat vihaamaan välikättä ja vihaavat tänä päivänäkin. 

Molempien puolien narratiivit tilanteesta ovat virheellisiä ja todellinen kertomus löytyy jostain sieltä välimaastosta. 

Katsaus nykypäivään

GamerGatesta alkaa olemaan tarpeeksi aikaa että asiasta voi ehkä jo puhua ilman että sana yksin herättää primitiivireaktioita sen aiemmissa vastustajissa tai puolustajissa. Nykyäänkin tiukka linja tämän aiheen ympärillä näkyy ja monissa piireissä kaikki muut kannat kun feministinen "Listen and Believe" tai "Feminism is cancer" nähdään toisen puolen ottamisina. 

Tämäkin kirjoitus tulee saamaan vähintään yhden feministin suuttumaan ja tuomitsemaan tämän pro-gamergate-misogyniaksi ja osoitukseksi naisvihasta. Jaa huviksesi kirjoitus eteenpäin ja katso millaisia reaktioita saat. Et kuitenkaan niin paljon vihaa kun aiemmin, aikaa on kulunut ja mielet ovat rauhoittuneet. Ilmiö on kuitenkin yhä ajankohtainen, sillä asenteet GamerGaten takana ovat kuitenkin läsnä yhä nykymaailmassakin.

Kyse on viestinnän puuttumisesta eri ryhmien välillä ja kyvyttömyydestä hakea mitään kompromissejä. Feminismi vs. pelaajat-matsi oli osoitus siitä miten ulkopuolinen taho voi piiskata ihmiset toisiaan vastaan, varsinkin jos taistelevien ryhmien sisällä on niitä jotka tästä taistelusta hyötyvät. Sarkeesian, Quinn ja joukko tubettajia olivat ne hyödylliset idiootit jotka olivat valmiit sotaan omien imagoidensa parantamiseksi.

Näemme saman yhä nykyäänkin. Kompromissien haku ja sovittelu on muuttunut kelpaamattomaksi vaihtoehdoksi, kun ryhmien johtajahahmot kilpaa tekevät muista ryhmistä hirviöitä. Esimerkiksi antifa-blokissa uskotaan oikeasti että oikeisto on täynnä vaikutusvaltaisia natseja, toisaalla taas ollaan vakuuttuneita että feministit aikovat pakottaa miehet pissaamaan istualtaan kuohinnan uhalla. 

Molemmat ryhmät saavat nämä ajatukset Internetistä jonka nykyinen huomiotalous on luonut radikalisaatiota voimistavan ilmiön. Eristys radikalisoi ja nykyinen maailmamme antaa siihen hyvät eväät. Internet ei yksin ole tähän syypää, myös yleinen epävakauden kasvu on nähtävillä maailmassa joka valmistautuu ilmastonlämpenemisen, liikakansoituksen ja resurssipulan luomaan ekokatastrofiin ja potentiaaliseen romahdukseen.

Pirstaloituminen näihin riiteleviin ja toisiaan vihaaviin blokkeihin ei ole jotain mihin meillä on varaa tällä hetkellä. Meidän on kaikkien oltava kriittisempiä siinä kenen vihan vakuutteluihin uskomme ja mitä taistelua lähdemme taistelemaan. Meidän on myös opittava ymmärtämään miten meitä vastaan hyökkäävät eivät välttämättä ole pahoja ihmisiä, he ovat usein vain manipuloituja uhreja, jotka pitävät meitä hyökkääjinä. Meidän onkin pääasiallisesti opittava viestimään ja puhumaan toisillemme.

Yhtenäisyydelle ja ratkaisujen saavuttamiselle ei ole sijaa maailmassa jossa riitelevät ryhmät ovat radikalisoituneet siihen pisteeseen, että vastapuoleksi miellettyä on sopivaa lyödä. Eikä vain sopivaa, vaan fyysinen väkivalta on jopa moraalisesti vaadittua.

Se on maailma joka ei johda mihinkään. Hitto, melkoinen loppupäätelmä GamerGatesta, eikös?

Kommentit

  1. Hyvä analyysi. Mutta on ehkä hiukan sinisilmäistä uskoa, ettei kukaan osallistujista jatkanut rähinää sen jälkeen kun huomasi tienaavansa sillä oikeata rahaa.

    No, ei sinisilmäisyydessä ole mitään pahaa sinänsä, suurimmalla osalla suomalaisista on siniset silmät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki on mahdollista että moni on tiennyt puhuvansa palturia alusta asti ja jatkanut silti joko pelaajien tai feministien haukkumistaan. Tätä on kuitenkin mahdotonta tietää. Lisäksi ihmiset yleensä tahtovat olla "hyvän puolella" ja ovat valmiit valehtelemaan itselleenkin tämän eteen. Uskoisin kaikkien tässä sopassa ainakin uskovan omaan asiaansa jollain asteella.

      Poista

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.