Islam ja terrorismi

Viimeisen vuoden aikana olemme nähneet länsimaissa useita muslimien tekemiä itsemurha-iskuja. Manchester ja Lontoo olivat viimeisimmät, mutta eivät ainoat. Näiden iskujen tekijät ovat lähes aina jossain kytköksessä johonkin radikaaliin Islamistiseen terrorijärjestöön kuten Isikseen. Tekoja on tarpeeksi ettemme enää voi puhua yksittäistapauksista, mutta olemmeko pisteessä jossa voimme nimetä syypäätä? Ja onko tämä syypää Islam? Tänään kysynkin
Mielipiteeni asiasta tulee suututtamaan niin nuivat kun suvakit, joten se ei voi olla väärin.


Se on vähän näin ja vähän noin

Savolaisittain ilmaistuna (voin tehdä niin, olen osittain savolainen koska Karjalasta tulleet isovanhempani joutuivat evakkoon Savoon) asian on vähän näin mutta vähän noinkin. Islam ei ole viaton näiden terrori-iskujen kanssa, mutta ei myöskään syypää.

Takana on kaksi vaikuttavaa tekijää. Toinen on Islam ja toinen on Lähi-Idän tilanne ja länsimaiden vaikutus siihen.

Islaminen terrori pohjaa ideologiansa Islamiin ja sen oppeihin ja tätä ei voi kiistää millään venkoilulla. Itsemurhaiskujen tekijät ovat muslimeita ja heidän teoilleen löytyy täysin selkeä selitys Islamin pyhistä kirjoituksista. Heidän tulkintansa Islamista mahdollistaa (tai pikemminkin vaatii) terrorismin. Heidän tulkintansa ei myöskään voida sanoa olevan väärä tulkinta, sillä uskonnon oikean tulkinnan julistaminen on jotain mitä kaikki uskonlahkot väittävät yksin kykenevänsä tekemään. Uskonnot ovat epämääräisiä ja tulkinnanvaraisia entiteettejä, joissa itsemäärittely on oikeastaan ainoa järkevä tapa määrittää kuka kuuluu mihinkin uskontoon.

Muslimiterroristi on aivan yhtä paljon muslimi kun natsit olivat kristittyjä. Itsemurhaiskuja tehneet muslimit ovat olleet mielestään muslimeita ja perustelleet tekonsa uskollaan. Heidän uskonsa ja itsemäärittelynsä invalidointi ja kieltäminen ei muuta tosiasioita mihinkään.

Tämä ei tarkoita että kaikki muslimit jakaisivat vastuun Islamin nimessä suoritetusta terrorismista. Valtaosalla muslimeista ei ole mitään tekemistä terrorismin kanssa ja heidän syyttäminen siitä on kun syyttäisin satunnaista katolista pappia katolisen kirkon pedofilian peittelystä. Totta, molemmat kuuluvat samaan porukkaan, mutta yksittäinen ryhmän jäsen ei ole vastuussa toisen jäsenen teoista. Islamin vaikutus on kuitenkin myönnettävä tai kiellämme todellisuuden. Vähän kun väittäisin ettei kristinuskolla ollut roolia keskiajan juutalaisvainoissa.

Islam ei kuitenkaan lopulta ole syypää terrorismiin. Islam ja sen pyhät kirjat saattavat muodostaa ideologisen oikeutuksen näille terrori-iskuille, mutta ne eivät yksin ole terrorin takana. Islamin radikalisoituminen on tällä hetkellä peräisin toisesta ilmiöstä.

Sodan keskellä

Islaminuskoiset maat kokevat olevansa hyökkäyksen alla. Tämä mentaliteetti on ollut olemassa aina ristiretkien ajoista, mutta on voimistunut viimeisten vuosikymmenien aikana tai ainakin tullut näkyvämmäksi. Ja syystä.

Länsimaat, erityisesti Yhdysvallat ja sen Nato-liittolaiset, ovat toistuvasti hyökänneet useisiin Lähi-Idän maihin, kaataneet hallitsijoita ja käytännössä terrorisoineet paikallisia lennokki- ja ilmaiskuila. Irak on suurin näistä viime vuosikymmeniltä, mutta ei ainoa. Venäjä ja edeltäjänsä Neuvostoliitto on myös tehnyt kovasti työtä samojen aiheiden parissa. Esimerkiksi Afghanistan tapasi olla kovin länsimyönteinen kun Al-Qaidan edeltäjät siellä taistelivat Neuvostovihollista vastaan. 

Tämä on tuottanut massiivisen määrän ihmiskärsimystä ja kuolemaa josta syytetään vääräuskoisia kollektiivisesti. Terroristijärjestöt nousevat kun niille annetaan jalansija ja mikään ei luo jalansijaa yhtä hyvin kun traaginen kärsimys ja ulkoinen suuri vihollinen. Ajatus vihamielisestä lännestä ei ole arabimaailmassa uusi ilmiö, mutta se saa kovasti uskottavuutta kansan syvissä riveissä jos kansalaiset joutuvat pelkäämään drone-iskuja. Nämä järjestöt ratsastavat arabimaailmassa tunneteuilla vuosisatoja vanhoilla vanhoilla ristiretkeilijä-ajatuksilla, samaan tapaan kun natsit kiinnittäytyivät vanhoihin juutalaisvastaisiin ajatuksiin. 

Iskut ja suorat sotatoimet Lähi-Idässä ovatkin luoneet terrorismille erittäin hedelmällisen maan kasvaa. Ne yhtäaikaa luovat väkivaltaisille ja sitä saarnaaville ihmisille sopivan ilmapiirin, mutta myös tekevät helpoksi vihata länsimaita. Tämä maaperä suosii niitä jotka tulkitsevat Islamia terroriin ja sotaan kiihottavana ja näännyttää rauhallisemmat suuntaukset. Rauhan saarnaaminen on vaikeaa kun ympärillä räjähtelee, joten aggressiivisemmat äänet Islamin sisällä siirtyvät mainstreamiin. Kun ilmapiiri on sotaisa, sotaisat menestyvät.

Vähän molempia

Pähkinänkuoressa asian voisi ilmaista vaikka näin: syy terroriin ei ehkä ole Islamissa, mutta Islamista tulee se ohjeistus mitä tehdä vääräuskoisten kanssa tässä tilanteessa. Islam ei siis ehkä ole kaiken takana, mutta se antaa muodon Islamisen maailman teoille reaktiona nykymaailman tilanteeseen.

Tämä ei tietenkään mitenkään anna anteeksi terroritekoja. Manchesterin ja Lontoon uhrit eivät ole "ymmärrettäviä" ja moiset terroriteot ovat täysin anteeksiantamattomia. Emme kuitenkaan voi ummistaa silmiämme siitä mikä nämä terroriteot on aikaansaanut tai keksiä fantasioita selittämään maailmaa. Islamisen terrorin takana on todelliset vääryydet joita muslimeita kohtaan on tehty sekä Islam itse.

Islaminen terrori onkin yhdistelmä kahta ikävää myrkkyä. Toisaalta lähtölaukaus vihalle tulee käytännön tapahtumista Lähi-Idässä, jossa länsimaat nähdään hyökkäävänä ristiretkeläisvihollisena. Tämä sitten ruokii Islamin sotaisia piirteitä ja herättää osan muslimeista toimimaan tietyllä tavalla. 

Ajan hengessä mukana

Yhtä piirrettä tämä ei kuitenkaan selitä: miksi länsimaissa asuneet muslimit tekevät terroritekoja? Esimerkiksi Lontoossa aiemmin tänä vuonna riehunut puukkoterroristi oli syntynyt Kentissä Englannissa. Samaten viime vuonna Orlandossa yöklubilla 49 tappanut terroristi oli syntynyt Yhdysvalloissa. He tuskin olivat kasvaneet sotatantereella, joten miten tämä selittyy?

Ilmiö heidän takanaan on lopulta sama muunkin terrorin. He eivät itse ehkä ole kokeneet sodan kauhuja, mutta heihin on silti vaikuttanut sama ethos.

Nämä länsimaissa kasvaneet muslimit kasvatetaan Islamin uskoon ja he omaksuvat arvonsa sieltä. Rivimuslimit eivät ole terroristeja, ja pitävät yleisesti terrorismia pahuutena. Tästä huolimatta loikka asenteet muslimiyhteisöissä kautta maailman ovat yllättävän lähellä näiden Islamisten terroristien asenteita. Esimerkiksi vaikka valtaosa muslimeista tuomitsee terrori-iskut, pelottavan suuri osa hyväksyy ne oikeutettuina joskus (6-40%) tai usein (2-8%). Samaten esimerkiksi brittimuslimeista peräti kolmannes ei ilmoittaisi terroristia poliisille

Terroristiksi ryhtyminen on harvinaista, mutta loikka rivimuslimista terroristiksi on lyhyempi kun mitä monet suostuvat myöntämään. Asenteet muslimien parissa eivät ole terroristien asenteita, mutta ne ovat pelottavan lähellä pelottavan usein.

Toinen selitys tulee ethoksesta tai zeitgeistista joka on levinnyt länsimaihinkin näistä sodanruntelemista ja kärsimyksen täyttämistä maista. Terrorismille hedelmällinen maaperä on myös hedelmällinen maaperä terrorismin mahdollistavalle ideologialle. Tällainen sodan ja ilmaiskujen keskeltä nouseva ideologia ei jää vain sotatantereelle, vaan leviää. Kun kulttuuriin iskostuu jokin ajatus - meemi -  se ajatus myös leviää. Tällainen meemi on esimerkiksi marttyyrinä taivaaseen pääsy kun tappamalla joukko vääräuskoisia itsemurhaiskulla.

Nämä mainitsemani terroritekoihin ryhtyneet muslimit olivat eläneet elämän joka Islamin mukaan oli syntinen. Radikaalijärjestö tarjosi heille poispääsyn ja taatun taivaspaikan. Hämmästyisitte mihin kaikkeen ihminen voi häpeänsä ajamana sortua.

Tämä terrorismin mahdollistava meemi elää nyt Islamisessa maailmassa ja se on syvällä. Islam muodostaa eräänlaisen ideologisen ekosysteemin, jossa ideat, meemit, voivat levitä. Ja näin radikaali väkivaltainen Islam leviää hiljaa rauhanomaisemman Islamin sisällä.

Asian voi ajatella näin: Islam on se verkosto jonka loisena salafistinen tai wahhabistinen terroriin kallistuva ideologia voi elää. Terrori on kuin loinen joka on kiinnittynyt Islamin verenkiertoon ja kulkee kaikkialle minne sen isäntäorganismikin. Samoja loisia löytyy toki muistakin uskonnoista, mutta ei samassa määrin, eivätkä ne ainakaan vaikuta länsimaissa samalla tavalla.

Vääriä ratkaisuja

Tilanteen korjaaminen on mutkikas asia ja sitä voidaan lähestyä useasta kulmasta. Rajojen sulkeminen muslimeilta on yksi strategia, tosin kaukana täydellisestä oleva sellainen. Jos ajattelemme Islamin olevan memeettinen verkosto jonka kautta terrori voi livahtaa sisään, Islamin blokkaaminen voi estää myös terrorin sisäänpääsyn. 

Vastaavasti tällä voi kuitenkin olla päinvastainen reaktio, sillä se suututtaa koko Islamisen maailman ja voi rohkaista terroriin sen sijaan että ehkäisisi sitä. Tällainen eskaloiva toiminta rohkaisisi iskuihin, jotka vastaavasti rohkaiset vastaiskuihin, jotka taas rohkaisevat lisäiskuihin. Tämä on mitä uskoakseni kutsutaan väkivallan kierteeksi.

Terroria vastaan taistelu sodankäynnin keinoilla on toinen vaihtoehto. Jos terroristiverkostot tuhotaan, eivät ne kykene terrorismiin. Täsä on tiettyä totuutta, sillä terroriverkostojen eliminointi heikentää näiden verkostojen kykyä toimia. Toisaalta se voi myös ajaa nämä verkostot syvemmälle piiloon tai tehdä jotain vielä pahempaa.

Valitettavasti sodankäynti terroristeja vastaan on varsin hankalaa, erityisesti jos et halua ruokkia uutta terrorismia. Sivulliset uhrit ovat väistämätön lopputulos, sillä terroristit harvoin elelevät omissa terroristikommuuneissaan, vaan piileskelevät muun yhteiskunnan sisällä. Joskus he voivat olla myös yhteiskunnan suosiossa olevia jäseniä tai kiinni alueen valtapolitiikassa. Hyökkäys näihin kohteisiin luo ulkopuolisen vihollisen pelkoa ja inhimillisiä tragedioita jotka pohjustavat seuraavan terrorisukupolven syntyä.

Kohti oikeita ratkaisuja

Kuten kaikissa konflikteissa, ratkaisun on tultava de-eskalaation, jännitteiden purkamisen kautta. Ongelmamme on jännitteessä jonka aiheuttaa monimutkainen poliittinen tilanne taisteluineen ja jota Islam näyttäisi jossain määrin jopa rohkaisevan. Tämä on luonnollisesti erittäin hankalaa, enkä lähde edes esittämään tähän ratkaisukeinoja.

Tilanteen monimutkaisuutta kuvaa myös se että esimerkiksi länsimaat ja Venäjä eivät voi vain lopettaa läsnäoloaan Lähi-Idässä. Elämme tilanteessa jossa kyseiset alueet ovat jo täynnä ääriryhmiä ja vetäytyminen jättäisi nämä jo syntyneet hirviöt hyvään asemaan. Isiksen kaltaiset voimat ovat jo olemassa, joten lopettamalla sekaantumisen asioihin, tilanne voi entisestään pahentua.

Ratkaisu ei voi olla muslimien syrjintä tai rankaiseminen. Ellemme ole valmiit viemään sitä kansanmurhan tasolle (mitä en missään nimessä ehdota) syrjintä ja yhteiskunnasta ulossulkeminen eivät luo muuta kun lisää maaperää terrorismille itää. Samaan aikaan meidän on ymmärrettävä Islamin rooli terrorismin kanssa. Jos vain kiellämme ettei sillä ole mitään roolia, kiellämme todellisuuden ja emme kykene luomaan ratkaisuja jotka todella toimisivat.

Lopuksi meidän on myös hyvä muistaa yksi tärkeä yksityiskohta: maailman kaikesta terrorismista, muslimit eivät ole vastuussa kun hyvin pienestä osasta. Islaminen terrorismi on todellista, mutta sen todellinen vaikutus on lopulta hyvin pientä.Tämä ei tarkoita etteikö Islamiseen terroriin voida suhtautua vakavasti, vaan että asiat on suhteutettava. Voimakkaammillaankin, nämä Islamiset terrorijärjestöt ovat lopulta hyvin voimattomia ja länsimaiden sotilasvoimaan verrattuna täysin mitättömiä.

Siksi ne iskevätkin siviileitä vastaan, heikon ja mitättömän sotavoiman ainoa mahdollinen kohde ovat itseään heikommat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.