Testissä Honor 9 (arvostelu)

Tämä Päivä-blogin testipenkkiin saapui Honor 9, maailmanluokan uutuus, jota kovin moni ei ole vielä päässyt hypistelemään. Honor 9 on Huawein Honor-sarjan uutukainen ja tekee todella paljon oikein, eikä maksa hirvittävän paljon ja näyttää erittäin mielenkiintoiselta. Tänään siis testissä Honor 9 älypuhelin.
Testi on jaettu neljään osaan, joita julkaisen yhden joka päivä:
  1. Fyysinen laite ja käyttöliittymä
  2. Sovellukset
  3. Asetukset
  4. Kamera ja kuvat
  5. Kikat ja temput
  6. Akkukesto, arvio ja mielipiteeni
Honor 9:n on väliaikainen lainalaite valmistajalta arvostelua varten. Päivitetty 3.7.2017.

Ulkoasu

Ulkoisesti laite on varsin mielenkiintoisen näköinen: sen etupuoli on hyvin klassisen perus-älypuhelimen näköinen. Se tuokin välittömästi mieleen Samsung Galaxy S7:n tyyliltään.

Näytön sivuilla ei ole kuin minimaalinen kaistale reunuksia, ylä- ja alalaidalla hieman enemmän. Tasan 70% etupinta-alasta onkin näyttöä. Ylä- ja alalaidoissa on kuitenkin juuri sopivasti tilaa että laitteesta saa mukavan otteen.

Hieman jotain siistimpää löytyy kuitenkin takapuolelta. Sitä peittää upeasti heijasteleva pinta, jota ei voi kuvissa näyttää tekemättä tälle pinnalle karhunpalvelusta, se on nimittäin vaalean heijastavan metallin peittävä. Kun laitetta kääntelee, pintakuvio elää upean näköisesti.
Jokaisessa Honor 8:sta ottamassani kuvassa tausta näyttikin hieman erilaiselta riippuen mitä se heijasteli. Yllä olevassa kuvassa näkyy myös puhelimen oikean alalaidan painikkeet, yllä äänenvoimakkuus ja alla virtanäppäin.

Takaa löytyy myös yksi laitteen hehkutettuja ominaisuuksia: kaksoiskamerat.

Muutoksena aiemmasta Honor 8:sta, takana ollut sormenjälkilukija on Honor 9:ssä siirretty eteen tyypilliseen paikkaan näytön alla. Laitteen alalaidasta löytyi myös USB-C-portti ja rohkeutta tihkuva perinteinen audioliitäntä.
Laite on tyylikäs. Etupuoli ei välttämättä omalaatuisuudella loista, mutta takapuoli on tässä se mielenkiintoisempi osa. Peilaava pinta on kaunista katseltavaa, erityisesti liikkeessä. Pinta keräsi sormenjälkiä hyvin nopeasti ja kuvaaminen oli heijastelun takia haastavaa, huomasin usein katselevani peilikuvaani erityisesti laitteen takakannesta.

Tässä esimerkkikuva takakannesta josta näette minut kuvaa ottamassa:
Pidin laitteen ulkoasusta, tosin omaan minimalismin hirtehisyyteen kiiltely oli hieman överiä. Nätimpi puolisoni taas oli enemmän otettu juuri kiiltävästä pinnoitteesta.

Varustelu

Arvostelukappaleen paketti paljasti Honor 9:n-laitteen, USB-C-tyypin latausjohdon (joka oli samalla datakaapeli) ja läpinäkyvät suojakuoret. Näiden lisäksi paketissa oli myös sim-korttitelakan avaustyökalu ja joukko papereita. 

Tuntuma

Honor 9 on kädessä hyvin mukava. Reunat on sopivasti pyöristetty, joten pitkäkin pitely on mukava kokemus. Näytön reunat ovat OnePlus 3:n tapaan hieman reunoista pyöristetty, jolloin näytön reunalta sisään pyyhkäisykin tuntuu miellyttävältä. Honor 9 on myös varsin liukas. Tätä varten pakkauksessa olikin mukana läpinäkyvä suojakuori joka teki otteesta paremman. 

Honor 9 on juuri oikean kokoinen ollakseen mukava kädessä. Sen näyttö on "vain" 5,15" joten laite ei ole jättimäinen ja mahtuu hieman sirompiinkin käsiin.

Sormenjälkilukijan vasemmalta ja oikealta puolelta löytyvät tutut paluu- ja sovelluksenvaihtaja-näppäimet, kapasitiivisia hipaisunäppäimiä luonnollisesti. Näppäimet valaistaan molemmat pieninä täplinä, joka tekee niistä mukavan hienovaraisia, mutta myös hankaloittaa muistamista. Kumpi täplä
olikaan paluu ja kumpi oli sovelluksenvaihtaja? Tähän tosin varmasti tottuu.

Näppäimiin ylettyminen yhden käden käytössä oli hieman venytystä peukalolle, mutta tämä tietysti koskee kaikkia nykylaitteita. Mielenkiintoisesti näppäimien toimintaa pystyi mukauttamaan. Käyttäjä sai valita halusiko paluunäppäimen oikeaksi vai vasemmaksi näppäimeksi. Mielenkiintoisesti laitteessa pystyy myös poistamaan paluu- ja sovelluksenvaihtajanäppäimet kokonaan käytöstä. Tällöin ne korvautuvat sormenjälkilukijan päällä tehtävillä eleillä.

Sormenjälkilukijan tuntumaa on erikseen hehkutettava. Nappi tuntui hieman, joten sen löysi katsomatta. Lukija oli erittäin nopea ja tarkka, Honor 9 avautui joka ikinen kerta testini aikana heti kun sormi eksyi lukijan päälle. Lukija oli jopa hiukan nopeammin reagoiva kun OnePlus 3:ssa, jota pidin tähän asti parhaana käyttämänäni.

Rauta

Honor 9:n IPS-näyttö oli tyylikäs ja asiansa ajava reunoista hieman pyöristetty 2.5D-näyttö. Näyttö on näyttävä ja selkeä, myös auringonvalossa. Näytön tarkkuus on Full HD-tasoa (1920*1080) mikä jättää näytölle varsin mukavan 428 pistettä tuumaa kohti resoluution. Korkeampiakin tarkkuuksia älypuhelimissa näkyy, mutta en tämän kokoluokan näytössä keksi mihin käyttäisin enempää tarkkuutta. Lisäksi koska suurempi tarkkuus kuluttaisi enemmän virtaa, hyväksyn tämän tarkkuuden ja pidän sitä jopa parhaana vaihtoehtona kokonaisuudelle.

Honor 9:n ydin on jotain mielenkiintoisempaa: Huawein oma HiSilicon Kirin 960-järjestelmäpiiri, joka sisältää kahdeksanytimisen suorittimen (neljä 2,4 GHz Cortex-A73 ydintä ja toiset neljä 1,8 GHz Cortex-A53 ydintä) ja tehokkaan Mali G71 MP8 GPU:n. Huawei on Samsungin lisäksi lähes ainoa valmistaja joka rakentaa omat järjestelmäpiirinsä, muut turvautuvat (hyvässä ja pahassa) joko Qualcommin Snapdragon-järjestelmäpiireihin tai huomattavasti vielä huonompiin Mediatekin järjestelmäpiireihin. Joka tapauksessa, Kirin 960 on melkoinen peto ja käytännössä viivoilla Snapdragon 835:n ja Samsungin uusimpien Exynos-laitteiden kanssa.

Saamassani mallissa oli 4:n gigatavun keskusmuisti ja 64 gigatavua tallennustilaa. Myyntiin tulee myös hinnakkaampi malli jossa nämä kasvavat 6 Gt ja 128 Gt kokoluokkiin. Ihastuttavasti myös muistikorttipaikka löytyy. Tosin muistikortin käyttö syö toisen laitteen kahdesta Sim-korttipaikasta, saatkin valita kahden sim-kortin tai lisämuistin välillä.

Laitteen teho ja muisti oli nähtävillä sen käyttömukavuudessa. Käyttöliittymä oli yhtä pehmeä käyttää kun iPhonessa, yhtä responsiivinen ja välitön. Sovellukset aukenivat nopeasti ja missään vaiheessa en havainnut minkäänlaista lagia tai jumittelua. Toki joskus sovellus vei oman aikansa ladata, mutta käyttöliittymä ei jumittanut tällaisten toimenpiteiden aikana.

Tallennustila vaikuttaisi olevan myöskin pahuksen nopeaa. Sovelluksia asennettaessa Play-kaupasta lataus vei oman aikansa, mutta asennus oli lähes välitön.

Pienenä upeana piirteenä, Honor 9:stä löytyy IR blaster jolla voit hallita mitä tahansa perinteistä televisiota (tai muita laitteita) puhelimella kaukosäätimen tilalla. Tämä toiminto on alkanut häviämään monesta nykykännykästä ja olen iloinen etteivät kaikki ole hylänneet sitä vielä.

Käyttöliittymä

Honor 9:n testissä ollut versio oli Android 7.0 (Nougat) Huawein omalla EMUI 5.1-käyttöliittymällä. Android oli tässä käyttöliittymässä haudattu syvälle ja pinnalla oli jotain kovasti iPhonen iOS-käyttöliittymää muistuttavaa. Tämä voidaan laskea joko laitteen hyvänä tai huonona puolena. Arviota kirjoittavalle se on siinä mielessä hyvä puoli, että laitteessa on jotain muista poikkeavaa mitä raportoida.

Käyttöliittymä oli poikkeavuudestaan huolimatta selkeä ja nopea käyttää. Päätin testin alussa erikseen etten mukauttaisi Honor 9:ä omien mieltymysteni mukaiseksi, vaan kokeilisin sitä sellaisenaan nähdäkseni onko EMUI käyttökelpoinen. Olen itse suuri puhtaan mukauttamattoman Androidin ystävä, mutta en silti tuntenut itseäni eksyneeksi EMUI-käyttöliittymässä, osin varmasti siksi että myös Applen iOS on tuttu. Käyttöliittymä oli kun olikin yllättävän mukava käyttää.

Honorin omat kuvakkeet on pyöristettyjä neliöitä. Honorin oma kuvaketyyli on makuuni liian kiiltävä, mutta riittävän selkeä ollakseen käyttökelpoinen. Tyyliä voi kuitenkin muuttaa vapaasti sillä laitteen teemaa voi vaihtaa ja selkeämpiä pelkistettyjä kuvakkeita löytyy valikoimasta myös. Honor 9:n voi myös ladata lisää teemoja, joita on suhteellisen hyvä määrä tarjolla. Tosin kaikki kokeilemani ladatut teemat niistä saivat muut kun Honorin vakioikonit näyttämään oudoilta. Laitteen mukana tulevat teemat toimivat tässä suhteessa paremmin.

(Edit: ladattujenkin teemojen kuvakkeet tuntuisivat toimivan oikein jos ne otetaan käyttöön ikäänkuin erikseen. Kirjoitan Sovellukset-osaan tästä pienen ohjeen.)

Ottaisin edelleen mieluummin puhtaan Androidin, mutta se on tietysti oma preferenssini.

Katsotaan hieman käyttöliittymää yleensä ja joitain sen hienouksia. Ensimmäinen aloitusnäyttö on ripaus Androidia vielä, mutta kun käytön aloittaa, tuntuu kaikki iOS:ltä.

Aloitusnäyttö näyttää tältä:
Kuten aina, se on täysin muokattavissa. Taustakuvat, kuvakkeet ja widgetit on vaihdettavissa tai poistettavissa. Taustakuva on tässä vaihdettu oletusasetuksista. 

Palataan työpöydälle. Oletusarvoisesti erillistä sovellusvalikkoa ei ole, vaan sovellukset löytyvät seuraavalta näytöltä:
Asetuksista sovellusvalikon voi ottaa näin halutessa käyttöön, makuasia. Jos ei, asennetut sovellukset ovat kaikki aloitusnäytöillä joita luodaan lisää automaattisesti kun aiemmista tila loppuu.

Kansiota voi myös luoda ja niitä löytyy muutama. Kansion koskettaminen avaa kansion täydellä ruudulla Androidin tyypillisen pienen kurkistuksen sijaan :
Aloitusnäytöltä löytyy myös kätketty hakutoiminto: pyyhkäise alaspäin muualla kun ylälaidan kohdalla ja näytölle avautuu aavemaisen tutun oloinen hakukenttä:
Haut tällä löytävät sisältöä kaikkialta puhelimestasi, kuten sovelluksia, kontakteja, kalenterimerkintöjä, asetuksia, tiedostoja ja teemoja.
Haku saattaa olla lainattua käyttöliittymäsuunnittelua, mutta se toimii varsin hyvin. Ylläolevissa kuvissa näkyy myös laitteen oletusnäppäimistö, joka on Microsoftin omistama SwiftKey. Tästä kaksi peukkua, sillä kyseessä on vieläkin ainoa näppäimistö ikinä jonka ennustukset ovat olleet hyödyllisiä. Luonnollisesti automaattinen korjaus on oletuksena päällä, mutta onneksi asetuksista siitäkin pääsee.

Ylälaidasta löydät tuttuun tapaan ilmoitukset. Myös näissä on tiettyä iOS-tyyliä, mutta silti Android Nougatin toimivuus:
Ilmoitukset voi venyttää auki, mutta niissä on myös oma alapäin osoittava nuoli jolla ilmoituksen voi laajentaa. Näppärä lisäys sillä ainakin itse olen joskus joutunut vähän säätämään tietyn ilmoituksen avaamiseksi. Ilmoitusalueen ylälaidassa on tuttuun tapaan pääsy pika-asetuksiin. Jos nämä asetukset venyttää auki, paljastuu alta lisää asetuksia:
Pika-asetukset ovat myös mukautettavissa, tosin montakaan toimintoa ei ole erikseen piilotettu niistä:
Pika-asetuksista mutterin kuvaa painamalla avautuvat asetukset - mihin toki pääsee myös aloitusnäytön Asetukset-kuvakkeella (Settings) jos reitti ei ole tuttu. Asetuksien ulkoasu ja jopa järjestys ei ole kotoisin Androidista, vaan on hyvin identtinen iOS:n asetuksiin.
Käyttöliittymä on siis englismiä käyttääkseni mixed bag. Se on varsin looginen ja selkeä,  ja varsinkin iOS:n tottuneelle suorastaan helppo. Perinteiseen Androidiin tottuneelle voi olla hieman uutta opettelemista. Kokonaisuus ei kuitenkaan ole huono, mikä onkin tässä tärkeintä. Oletin vihaavani puhtaasta Androidista pahasti poikkeavaa käyttöliittymää, mutta päivän jälkeen olin sen kanssa sinut. Käyttöliittymä on yhdenmukainen laitteen joka osa-alueella, samaten se on looginen ja tyylikäs, joten valittaminen tuntuisi hurskastelulta.

Lisää seuraa

Arvio on sen verta pitkä, että päätin jakaa sen useampaan artikkeliin. Seuraavissa osissa tutkimme laitteen kaksoiskameraa, sovelluksia, akkukestoa ja muuta mukavaa. Siirry Sovellukset-osaan tästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.