Oletat pahinta vihollisestasi

Jos miellämme jonkun vihollisemmeksemme, emme osaa kuunnella tätä oikein. Emme kuuntele, vaan enemmänkin väittelemme. Tämä johtaa helposti ilmiöön mitä näkee tänä päivänä aivan jatkuvasti: vihamiehiksi nähtyjen ihmisten mielipiteiden vääristelyyn. Tämä taas johtaa entistä suurempaan vihanpitoon ja jakautumiseen. Viholliseksi joutuminenkaan ei vaadi enää paljoa.

Miksi tulkitsemme kaiken mitä viholliseksi mieltämämme sanoo negatiivisimmassa mahdollisessa valossa ja mitä voisimme tehdä ehkäistäksemme tätä.

Mistä on kyse

Oletko koskaan joutunut keskustelemaan vihollisesi kanssa? Jonkun vastakkaiselta näkökannalta tai muuten vain ihmisen josta et pidä? Sitten saatat tietääkin tunteen joka siitä seuraa. Varuillaan olo, ihokarvat saattavat kirjaimellisesti nousta pystyyn ja tunnemme itsemme varautuneeksi ja jännittyneeksi.

Tämä tila seuraa kun miellämme jonkun nimenomaisesti emme vain ryhmämme ulkopuolelle, vaan mahdolliseksi vihamieheksi. Rauhoittuminen voi olla vaikeaa ja keskustelussa suorastaan lähdemme liikkeelle siitä että tämä henkilö on väärässä.

Tämä on myös varsin tehokas tapa riistää ihmisyys henkilöltä. Hän on nyt konkreettisesti vihollisemme, hän on väärässä ja/tai paha ja hänen mielipiteensä ja kommenttisa tuottavat meissä automaattisen vastalauseiden ryöpyn - joko sisäisen tai ulkoisen.

Se keneltä viesti tulee on meille tärkeämpää kun viestin sisältö. Jos vihollisemme sanoo jotain missä olisimme samaa mieltä, saatamme silti taistella vastaan. Mitä vihamielisempi suhtautumisemme on, sitä todennäköisemmin menemme puolustuskannalle. Tämän takia esimerkiksi Vihreässä Langassa pystyttiin käsitellä maahanmuuton negatiivisia puolia tavalla mikä vaikkapa Hommafoorumilla olisi tuomittu vääristelyksi ja propagandaksi. 

Cassie Jayen esimerkki

Aiemmassa kirjoituksessani linkitin loppuun Cassie Jayen videon jossa hän kertoo miten ei todella kuunnellut mitä vihollisikseen mieltämänsä ihmiset sanoivat. Jaye kertoo miten hän, feministi, haastatteli miesoikeusihmisiä ja haastattelun aikana ei todella kuunnellut haastateltavaansa, vaan pikemminkin puolustautui. Hän mietti päässään vasta-argumentteja ja teki kaikkensa ettei hänen tarvitsisi myöntää vihollisekseen mieltämänsä henkilön olevan oikeassa.

Jayelle kävi kuitenkin jotain poikkeuksellista. Hän joutui dokumentin tekoa ja editointia varten katsomaan näitä videoita uudestaan ja uudestaan ja jossain vaiheessa hän päätyi kuuntelemaan vastapuoletaan. Tähän asti hän oli tulkinnut kaiken heidän sanomansa pahimman mahdollisen tulkinnan kautta, mutta tajuttuaan tekevänsä näin, hän muutti käytöstään ja alkoi oikeasti kuunnella heitä.

Jayen esimerkki on ei ole tässä tarkoitettu piikiksi feminismiä kohtaan. Kuittailu feministien ja antifeministien on molempiin suuntiin pitkälti saman perspektiiviharhan vääristämää.

Googlen esimerkki

Viholliseksi joutuminenkaan ei välttämättä vaadi paljoa. Monelle riittää yksi väärä mielipide ja kaikki sanomasi menee sen pesuveden mukana. Olet nyt vihollinen.

Tämä näkyy selvästi toisessa esimerkissämme, äskettäin kohua aiheutti Google-muistioksi nimetty kirjoitus jota kierrätettiin Googlella sisäisesti. Muistiossa Googlea syytettiin ideologisen kaikukammion luomisesta, jossa tilaa ei ollut kun yksillä mielipiteillä ja jossa keskityttiin vain pinnalliseen diversiteettiin, kuten riittävään määrään eri sukupuolia ja eri värejä, mutta ohitettiin ideologinen vaihtelu. Kirjoittaja perusteli sukupuolten eroja tehtävissä biologialla yhteiskunnan seksismin sijaan.

Kirjoitus tuomittiin heti synkkänä seksisminä ja rasismina ja sen kirjoittajakin potkittiin ulos Googlelta. Kirjoitukset tästä muistiosta olivat poikkeuksellisen myrkyllisiä ja outoja, koska jos muistion lukee, se ei lopulta ollut kovinkaan tiukka tai edes hyökkäävä. Sen kirjoittaja ilmaisi olevansa väärää mieltä asiassa, sai välittömän tuomion seksistinä ja rasistina ja kaikki kirjoituksen sisältö sivuutettiin. Kaikilla oli kiire päästä tuomitsemaan väärää mieltä oleva, lukematta tai ymmärtämättä sisällöstä mitään. Muistio ja sen kirjoittaja leimattiin "anti-diversity"-tavaraksi, vaikka muistio selvästi ei sellainen ole.

Ilmiö tapetilla

Jos joku mielletään viholliseksi, häntä ei kuunnella. Ja viholliseksi voi joutua pienenkin mielipide-eron takia.

Ilmiö näkyy näin: jos feministi kertoo naisten joutuvan seksuaalisen väkivallan kohteeksi, hänen vastapuolensa kuulee sen väittämänä etteivät miehet joutuisi. Kun hän esittää korjauksen feministi vastaavasti kuulee tämän naisten kärsimän seksuaalisen väkivallan vähättelynä.

Molemmat kärsivät harhasta ja tulkitsevat keskustelun sisällön sen mukaan. Dialogia ei synny, koska kumpikaan ei todella kuunnellut toistaan, vaan teki toisen väittämästä oman tulkintansa. Mikä pahinta, tämä oma tulkinta oli pahin mahdollinen tulkinta mitä tilanteesta voitiin tehdä. Tämä on varsinkin nettikeskusteluissa valitettavan rutiininomaista. 

Esimerkkejä tästä voi antaa vaikka kuinka monta, tässä yksi henkilökohtainen sellainen. Aiemmin jos kuulin jonkun olevan aborttioikeutta vastustava eli "Pro Life", tulkintani oli heti värittää tämä seksinegatiiviseksi. Tuo henkilö ei selvästi välitä elämästä, hän vaan haluaa hallita muiden seksuaalisuutta ja sanella mikä on sopivaa! Todellisuudessa hän haluaa seksillä olevan rangaistuksen raskauden ja lapsien muodossa!!!

Oletin henkilön motiivien tulevan synkistä paikoista ja halusta hallita, vaikka lopulta mitään kunnollista todistetta minulla ei tästä ollut. En ollut valmis viihdyttämään ajatusta, että uskoisin tämän henkilön oman selityksen, koska en itse ollut samaa mieltä tuon selityksen kanssa. Hänen mielestään elämä alkaa hedelmöityksestä ja sen katkaisu on näin ihmiselämän lopettaminen tai kansankielellä murha.

Välissämme oli kuitenkin muuri joka teki kommunikaation hankalaksi. Oletin vastapuolestani asioita jotka todennäköisesti eivät olleet totta. Tein sen koska minulle oli helpompaa asettaa hänet rooliin oman maailmankatsomukseni mukaisesti, kun oli yrittää todella avata hänen perspektiiviään asiaan.

Ilmiö kääntyy myös toisin päin. Aborttioikeutta vastustavalla on hankaluuksia tulkita aborttioikeutta puolustavan "Pro Choice"-kantaa. Jälkimmäiselle kun sikiö tai sen esiaste ei ole vielä ihminen, mutta Pro Life-henkilöä ei kelpuuta tätä. Hän näkee aborttipuolustuksen vain tekosyynä jolla omaa haureutta ja himoa perustellaan ja halutaan paeta vastuuta. Hänellä on hankaluuksia nähdä vastapuolen kantaa aivan samalla tavalla.

Tämä sama pahimman mahdollisen tulkinnan ilmiö näkyy myös todella voimakkaasti aiemmin esiin nostamissani Cassie Jayen ja Google-muistion esimerkeissä. Cassien dokumentti ei ollut naisvastainen millään tavalla, eikä edes riitaisa, mutta se leimattiin sellaiseksi kuitenkin - yleensä katsomatta koko elokuvaa. Samaten Google-dokumentissa, se leimattiin seksismiksi ja rasismiksi, mikä oli jyrkin mahdollinen tulkinta sitä kohtaan. Kirjoittajan olisi voinut tulkita myös erimieliseksi tai vain väärässä olevaksi. Mutta ei, ainoa kelpaava selitys oli huutaa miten hän on selvästi etuoikeutettu mies joka tahtoo puolustaa ylivertaista asemaansa ja palauttaa naiset hellan ääreen.

Miksi teemme näin

Tässä kaiken takana on suhteellisen yksinkertainen psykologinen ilmiö, halumme suojella maailmankuvaamme. Kun kohtaamme maailmankuvallemme tuhoisia faktoja - tosia tai ei - suhtaudumme niihin tietyllä puolustuskannalla. Emme käsittele niitä todella, vaan yritämme rationalisoida tilanteen maailmankuvaamme. Tämä ei sinällään ole paha asia, kyseessä on egomme puolustusmekanismi jolla ego ehkäisee muita ihmisiä muuttamasta mieltämme noin vain ja näin onkin eräänlainen suojus sosiaalista manipulointia vastaan.

Yhtälö on tämä: viholliseni on väärässä, viholliseni mielipide on väärä, X on viholliseni mielipide, se on väärä, en ole X mieltä. Tai vähintään hän on X-mieltä vääristä syistä tai hän ei ole tarpeeksi X-mieltä. Kyseessä on oikeastaan argumentum ad hominem-argumentaatiovirhe.

Opittua vai opetettua?

Meillä on sisäsyntyinen taipumus sivuuttaa vihollistemme mielipiteet, mutta pelkkä biologia ei ole tässä selittävä tekijä. Emme nimittäin leimaa ihmisiä vihollisiksi biologiamme kautta, vaan sen mukaan mitä meille on kerrottu. Konservatiivisemmat kansan syvät rivit ovat muuttumassa tiedevastaisiksi, koska heille kerrotaan tieteen olevan pahasta. Feminismi on mennyt miesvihaiseksi koska sen sisällä levitetään jatkuvasti miehille vihamielistä sisältöä. Oma ylinegatiivinen käsityksenikin abortin vastustajista oli opittu joukosta artikkeleita joissa kerrottiin mitkä ne "todelliset" syyt ovat.

Meille opetetaan ketä on pidettävä vihollisena. Sen opettaa meille oma kaikukammiomme ja sen reaktiot. Kun näemme miten joku kaikukammiossamme kohtelee toista vihollisena ja saa tästä ylistystä, tämä malli omaksutaan omaan käytökseemme. 

Tästä tulee nopeasti itseään ruokkiva ilmiö. Kun kammiomme ulkopuolella huomataan paljonko vihaamme heitä, he alkavat vihata myös meitä. Tämä on juuri mitä miesoikeusryhmien ja feministien välillä on tapahtunut. Toinen ryhmä alkoi pitää toista vihollisena ja lopulta vastakkainen ryhmä omaksui saman kannan. Nyt vastaryhmän tekimisiä seurataan tarkasti ja jokainen virheaskel raportoidaan suurena hyökkäyksenä.

Reaktio vihollisiin tulee siis sisältä, mutta ympäristömme kertoo meille keihin reagoida. Ja viime aikoina kaikista on tullut vihollisia.

Miksi tätä pitäisi välttää

Puolustusreaktio kääntyy itseämme vastaan jos annamme sen täysin sulkea mielemme muilta - erityisesti jos teemme näin ihmisille jotka ovat eri mieltä kanssamme. Heidän mielipiteensä ja väittämänsä olisivat meille niitä hyödyllisimpiä tutkailtavia jos todella aiomme oppia jotain uutta. Opimme harvoin mitään todella uutta vain kuuntelemalla ihmisiä jotka ovat täysin samaa mieltä. Saatamme toki syventää osaamistamme, mutta uutta tietoa saamme vähemmän.

Yhden jokapäiväinen on toisen vallankumous.

Lisäksi tämä on jälleen yksi ilmiö jolla yhteiskuntamme koheesio vähenee ja jakaannumme entistä enemmän toisiaan vastaan kyräileviksi heimoiksi. Kun emme suostu kuuntelemaan vihamiehiämme, vaan maalaamme heistä todellisia demoneita, teemme tyhjäksi kaikki dialogin mahdollisuudet. Yhteiskunta joka ei suostu keskustelemaan, on yhteiskunta joka alkaa selvittää erimielisyyksiä jollain muulla tavalla.

Vinkki: kun puheyhteys katkeaa, seuraava askel on yleensä väkivalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.