Brexit ei ehkä rikokaan Britanniaa, mutta mahtavaa siitä ei tule

Brexit-neuvotteluista kuuluu kummia: asiat ovat edenneet ja tällä hetkellä kaikki näyttävät tyytyväisiltä (tai niin tyytyväisiltä kun tähän hitaasti etenevään katastrofiin voi olla). Irlannin tilanne oli pitkään yksi mahdollisia katastrofin aineksia, mutta nyt se on saatu sovittua. Neuvottelut ovatkin edenneet pitkälti sillä ainoalla tavalla kun ne voivat: muut vievät ja Britannia vikisee.

 
Positiivisena puolena Yhdistyneet Kuningaskunnat eivät ehkä hajoakaan, ainakaan vielä.
Brittien ero Euroopan Unionista tullaan näillä näkyvin viemään päätökseen 2019 loppuun mennessä. Erosta ei kuitenkaan ole näillä näkymin tulossa täysin kova. Esimerkiksi Pohjois-Irlannin ja EU:hun jäävän Irlannin välillä olevasta maarajasta (joka muuten on ainoa EU:n ja Yhdistyneiden Kuningaskuntien välille jäävä maaraja) ei tule ns. "kovaa rajaa".

Britannia pitkälti taipui pakon edessä. Mayn hallitus oli ajanut itsensä hankalaan paikkaan, heidän yrityksensä saada ylimääräisillä vaaleilla lisämandaattia epäonnistui ja pakotti Mayn liittoon Pohjois-Irlannin unionistipuolueen kanssa. Tämä liitto romahdutti edellisen neuvottelukierroksen ja tuotti tilanteen jossa Irlantien-kysymys meni monimutkaiseksi.

Nyt Irlantien saama kohtelu on tosin poikinut aallon vaatimuksia Walesin ja Skotlannin kohdalta samaan. Katsotaan mikä soppa siitä tulee.

Brexit alkaa kuitenkin näyttää nyt enemmän siltä mitä sen kriitikot pelkäsivät ja vähemmän millaisena se briteille myytiin. Britit eivät eroa EU:sta "omilla ehdoillaan" vaan joutuvat kasaamaan kalliin kompromissin ja tekemään joukon myönnytyksiä ja lehmänkauppoja. Boris Johnson-tyylinen uho on kadonnut.  Rahaa menee, eikä saada lisää. EU:lle näyttäisi jäävän jonkin verran valtaa Britannian yli ja britit joutuvat neuvottelemaan kauppasopimukset uudelleen, mutta nyt yksin, ilman EU-markkinoiden etua.


Kommentit