Nyt pitkällä aikuisiällä kohtaan joskus kysymyksen aikuistumisesta ja lapsellisten asioiden jättämisestä. Pitäisi olla kypsä, tehdä aikuisten asioita. Asuntolaina, lapsia, auto, häät, etenemistä töissä, ura, palkankorotuksia, useita televisioita, mökki, vene, lomaosake, hienoja illallisia muiden pariskuntien kanssa, Greyn Anatomiaa televisiosta, remontointi. En voi sanoa vastustavani kaikkia näistäkään elämän osa-alueista, mutten ymmärrä miksi joidenkin mielestä niiden pitäisi olla ne tärkeimmät - ja miksi elämän rakkaimpiin kuuluvat harrastukset pitäisi jättää jonkin mystillisen aikuisuuden takia.
Pelaan edelleen. Aikuisuuden rajoitteet tietysti jättävät vähemmän aikaa syventyä Dragon Agen kaltaisten pelieeposten ahmimiseen entiseen tapaan, ja pelikaverien ikääntyminen on tehnyt myös roolipeli-illoista hieman harvempia. Näistä huolimatta huomaan vieläkin olevani eniten elossa kun kädessäni on Xboxin pädi, kun heitän luonnollisen 20 nopalla, kun pelihahmooni paikkaa rikkinäiset välit menneisyydensä rakkaan kanssa, kun onnistun valtaamaan pellon vastapelaajalta, kun hankala pomovihollinen lopulta kaatuu tuntien yrittämisen jälkeen, kun pitkä pelikampanja tulee kyynelten täyttämään viimeiseen hetkeensä. Niinä hetkinä tietää kuka on ja kaikki on oikein maailmassa.
Pari vuosikymmentä sitten moni olisi katsonut kaltaisiamme hieman oudoksuen: kolmenkymmenen heitteillä ja edelleen leikkii lasten leikkejä. Maailma on kuitenkin kasvanut mukanani ja kaltaiseni lapsuutensa pelanneet aikuiset eivät ole innostuneita ajatuksesta lopettaa pelaamista uskottavuuskysymysten takia. Pelit ovat muuttuneet myös vuosien aikana tietysti ja huomaan harrastavani vain niitä jotka edelleen sopivat makuuni. Afrikan Tähti on vaihtunut Carcassonneen, RuneQuest on vaihtunut World of Darknessiin, Super Mario Bros on vaihtunut... no, se ei oikeastaan ole vaihtunut mihinkään, mutta ymmärtänette kaavan.
Olen pelaaja. Olen aina pelannut ja jatkan pelaamista niin kauan kun nautin siitä. En aio muuttua. En aio hävetä. Game on.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.
Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.
Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.