Ateistin jumala

Aloitetaan muutamalla kuulemallani sanonnalla:
"Ateisti korvaa jumalan ihmisellä. Ateistin jumala on tiede. Ateisti pitää itseään jumalana."

Olen kuullut noita väitteitä ja variaatioita niistä ennenkin. Ateismin jumalaksi asetetaan kaikenlaista röyhkeydestä ylpeyteen ja itse paholaiseen. Virheelliset käsitykset ateismista eivät tietenkään ole mikään uusi asia ja olen käsitellyt niitä ennenkin, mutta tämä kyseinen ongelma ansaitsee oman käsittelynsä.

Uskovan ihmisen on monesti hyvin vaikea ymmärtää ateismia ateismin ehdoilla, joten sen sijaan ymmärrystä etsitään tuttua uskonnollista silmää käyttäen. Oman uskon rakenteet ja ilmiöt lyödään ateismin päälle ja oletetaan tämän kuvaavan ateismia. Lopputulokset ovat kyseenalaisia: Uskovan mielestä Richard Dawkins on ateismin paavi ja Origin of the Species sen raamattu. Uskova näkee tiedemiehet ateismin pappeina ja tieteellisen oppimisen sen sankramentteina. Kun ymmärrämme tämän uskonnollisen perspektiivin, ymmärrämme myös miten luonnollinen tämä väite monelle uskovalle on.

Tämä koko näkökulma on kuitenkin itsessään se missä virhe tapahtuu ja ateismin tulkitseminen uskonnollista rakennetta ja terminologiaa käyttäen tuottaakin täysin virheellisiä päätelmiä. Ateistille ei ole paavia, jumalaa tai raamattua, saati pappeja ja sankramentteja. Nämä ovat vain virheellisiä mielleyhtymiä kun yhden mallin oppinut uskova yrittää hahmottaa ateismin mallista vapaata maailmaa: hän kirjaimellisesti näkee sen oman maailmansa jatkona. Tämä näkökanta tarkoittaa myös sitä, että uskova epäonnistuu hahmotuksessaan ateismista ja pikemminkin keksii oman ateisminsa joka istuu tuttuihin konsepteihin.

Ongelma näissä väitteissä on siis siinä kuinka ne perustuvat vääriin oletuksiin. Ensinnäkin on olettamus että ateistilla olisi jotain jumalan tilalla Tässä ajattelussa käytännössä väitetään, että jos ateismin oleelliset termit korvaa vaikkapa kristillisillä, olisi lopputulos sama. Ja että ihminen tarvitsisi jotain jumalakäsitettä elääkseen ja toimiakseen, tai että jumalan kaltainen ylempi isähahmo-käsite olisi ihmisen psyykelle luonnollinen olotila.

Käsitys ateismista uskontona ilman jumalaa on täysin virheellinen usealla tavalla. Ateismi ei ole uskonto eikä oikeastaan edes oikeastaan filosofia. Ateismi on edelleen vain sitä ettei usko yhteenkään jumalaan, eikä sisällä mitään uskonnon piirteitä, dogmasta tapoihin. Lisäksi väite ihmisen jumalan tarpeesta on fiktiivinen. Ihmisellä ei ole mitään erityistä jumalan istuinta mielessään joka pitäisi täyttää jollakin. Psyyke ei kaipaa mitään erityistä ylempää isähahmoa pysyäkseen tottelevaisena ja hyvänä. Ateisti yleisesti ymmärtää tämän ja kokee väitteen ateismin jumalasta vähintään huvittavina.

Kuten monessa muussa kohdassa, tämä koko ilmiö on tulosta siitä miten yksilö heijastaa oman maailmansa toisen maailman päälle. Väite ateismista uskontona kertoo siis enemmän väitteen esittäjän kuin ateistin maailmankuvasta.