Lasten suojelu ja Muukalaispelko

On jokseenkin normaalia opettaa lapsia varomaan tuntemattomia. Ei mennä outojen ihmisten kyytiin, ei oteta karkkia heiltä ja niin edespäin. Lähes jokainen on kuullut nämä elämänohjeet vanhemmiltaan jossain määrin. Ei ole väärin opettaa lapsiaan olemaan jossain määrin varuillaan tuntemattomien ihmisten kanssa - ovathan he todella tuntemattomia - mutta liian moni vanhempi kasvattaa lapsensa tilaan jossa jokainen erilainen ja outo ihminen muuttuu uhaksi. Yhdysvalloissa vain noin kymmenes lapsista kävelee tai pyöräilee kouluun tämän muukalaisvaaran takia.

Todellisuus uhista on tullut selväksi aikuisille brutaaleissa uutiskertomuksissa, joissa muukalainen on napannut lapsen pahoja tekojaan varten. Itsekin kirjoitin yhdestä sellaisesta tapauksesta äskettäin. Jutut raakuuksista ovat ihmisistä kiinnostavia ja keräävät lukijoita ja tämä saa median käyttämään niitä. Tästä on seurannut väkivaltatekojen (ja varsinkin brutaalien sellaisten) raportoinnin räjähdysmäinen kasvu. Ja tässä tulemmekin nykyajan omituisimpaan harhaan: todellisuudessa me ja lapsemme elämme paljon turvallisemmassa maailmassa kuin vanhempamme elivät ja esimerkiksi eräs vuosien 1989-1999 väliä seurannut tutkimus totesi lasten katoamisten hieman vähenneen jopa silläkin välillä (pdf-linkki). Tilanne ei siis todellisuudessa ole erityisen vaarallinen, mutta jatkuva vähienkin tapausten uutisointi luo vaarallisen mielikuvan. Jokainen lapseen kohdistunut vakava väkivallan teko kohoaa uutisoinnissa prioriteetiksi ja jälleen kerran maailmamme näyttää synkemmältä paikalta.

Lisäksi tuntemattomien varominen on siitä paradoksaalista, että tuntemattomat äärimmäisen harvoin vahingoittavat lapsia. Yleensä vahingon tekijä on joku jonka lapsi tuntee, kaikkein useimmin jompikumpi vanhemmista. Kylmät numerot ovat tässä melkoisen hyytäviä: 85% lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä tapahtuu niin, että tekijä on joku lapsen entuudestaan tuntema, kuten sukulainen tai ystävä. Tämä paljastaa hyytävän faktan muukalaispelon turhuudesta: Kun lapsen opettaa varomaan vieraita, riski lapselle joutua hyväksikäytön uhriksi laskee parhaimmillaankin vain vähän.

Liiallisesti varoittelusta ja pelottelusta on myös haittoja. Kun lapsia opetetaan pelkäämään kaikkia muukalaisia, riisutaan lapselta käytännössä merkittävä osa toimintakyvystä metropoliympäristössä. Kaupungissa asuvalla lapsella ei ole vaihtoehtoja siinä tapaako hän päivittäin tuntemattomia, kaupunki on täynnä niitä ja todennäköisyyden lainalaisuudet takaavat että valtaosa lapsen tapaamista on tuntemattomia. Kun jokaista muukalaista pelkää, miten valita mihin muukalaisiin luottaa? Ja se valinta on myös tehtävä, sillä toimiakseen yhteiskunnassa on jokaisen meistä välillä käytävä kaupassa tai vaikkapa kuljettava junalla. Näissä ja käytännössä kaikissa muissakin jokapäiväisissä tilanteissa törmäämme useaan tuntemattomaan joiden kanssa meidän on jossain määrin toimittava. Ostan lipun junaan konduktööriltä jota en ole tavannut. Maksan ostokseni kassaneidille joka on minulle täysin tuntematon.

Ja lapset joutuvat myös tekemään tämän päätöksen siitä keihin luottaa. Tuntemattoman pelolla varustettu päätyy luottamaan muihin vinoutunein kriteerein ja helposti epäluottamus on suurinta erilaisten yksilöiden kanssa: Risaiset vaatteet tarkoittaa epäluotettavaa henkilöä, Meksikolainen ulkoasu tarkoittaa varasta, Romanin kansallispuku tarkoittaa huijaria ja Aina kun jokin erilainen kävelee ohi, vaihdetaan toiselle puolelle tietä. Liiallinen muukalaispelko tuottaa pelkoa kaikkea kohtaan ja mitä vähemmän tuttua, sitä enemmän pelkoa. Varsinkin rasismille muukalaispelko on erittäin hyvä kasvamisalusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.