Hieman mies- ja vähän naisasiaa

Jälkijättöistä Jupinaa-blogi kritisoi äskettäin miesliikettä tekstillään Mikä "miesliikkeessä" on vikana. Itse teksti kritisoi nykyistä miesasialiikettä ja sen toimintaa.

Artikkelissa jossain määrin erotetaan toki asiallinen miesasialiike ja sitten se vähemmän asiallinen, mutta tästä huolimatta teeskennellään ettei niin olisi tehty, sillä moni näkemäni kannanotto miesasialiikkeeseen ei erota näitä kahta toisistaan. Oma kommentäärini ei siis ole täysin alkuperäisen tekstin kritiikkiä, vaan käytän Jälkijättöisen jupinan tekstiä esimerkkinä liiankin yleisestä mielipiteestä tässä asiassa.

Artikkelin suurin ongelma on se, että se tekee itseasiassa täysin samaa mitä se kritisoi: teksti kritisoi miesliikettä sen äärimmäisempien, suorastaan sovinististen konservatiivien perusteella. Tämä on ongelmallista siksi, kirjoittaja syyttää miesliikettä feminismin yksinkertaistamisesta sen radikaaleimpaan muotoon, mutta kohdistaa oman kritiikkinsä miesliikkeen radikaaleimman kärjen tekoihin. Yksinkertaisemmin ilmaistuna kirjoittajan kanta on seuraava: naisasialiike ei ole vain äärifeminismiä, mutta miesasialiike on vain äärimaskulinismia. Tämä ei mitenkään ole perusteltavissa ja on hyvin tyypillinen olkinukke-argumentti.

En ala kieltämään etteikö moni miesten oikeuksien peräänkuuluttajista olisi ehkäpä sovinistisia tai vähintään konservatiivisia. Niissä piireissä on todennäköisesti monia, jotka haikailevat tilannetta jossa olisi hyväksyttävää pitää nainen nyrkin ja hellan välissä. Tämä porukka on varmasti äänekäs, mutta tuskin edustaa valtaosaa miesliikkeestä. Näiden ääriäänien kritiikki ei kuitenkaan käy koko liikkeen kritiikin perustaksi, tai äärifeminismi onkin validi peruste jolla kritisoida äärifeminismiä.

On täysin perusteltavaa kritisoida näitä ääripäitä, mutta niiden yleistäminen koskemaan koko liikettä on hataralla pohjalla. Yhtä harhaanjohtavaa on väittää konservatiivisen sovinismin olevan miesten oikeuksien tavoite tai äärimmäinen kulminaatio. Konservatiivinen sovinisti tuskin ryhtyi konservatiiviseksi sovinistiksi kuultuaan miehiä koskettavista tasa-arvon ongelmista, pikemminkin erinäiset konservatiivisovinistit liittyivät miesliikkeeseen, eikä miesliike siis luonut heitä. Samalla tavalla feministiliike sisältää radikaaleja miesvihaa pursuavia yksilöitä. Feministiliike kuitenkaan ei luonut näitä vihaajia, vaan he pikemminkin vihasivat ensin ja sitten kanavoivat sen feminismin kautta.

Artikkelissa miesasialiike leimataan varsin taitavasti pelkäksi konservatiiviporukaksi jonka tavoite on kääntää käsitys sukupuolten välisestä epätasa-arvosta päälleen. Artikkeli kuvaa miten etuoikeutettu valkoinen heteromies-ryhmä halutaan saada näyttämään sorretulta ja poljetulta. Tämän ideologian lähteeksi kerrotaan ulkomaat ja erityisesti Yhdysvaltojen konservatiiviset piirit.

Ehkä en itse sitten kuulu miesasialiikkeeseen, mutta tuo kuvattu miesliikkeen agenda tuntuu hyvin vieraalta, enkä ole lähipiirissäni kuullut keneltäkään tämänkaltaisia näkemyksiä. Se mitä olen kuullut ja mitä olen itse mieltä voidaan tiivistää seuraavasti: yhteiskunnassamme on tiettyjä asioista missä XY-kromosomiparin omaaminen on haitallista. Miehenä oleminen on haitaksi tietyissä yhteyksissä, oikeasti haitaksi. En kuitenkaan ymmärrä miten joku kuulee lauseen "miehillä on ongelmia" muodossa "naisilla ei ole ongelmia".

Jos yksinkertaistamme asioita hieman, Suomessa kuulee tasa-arvosta seuraavia väittämiä:

1. Miehiä sorretaan joissain asioissa
2. Miehillä on joissain asioissa etuisuuksia joita naisilla ei ole
3. Naisia sorretaan joissain asioissa
4. Naisilla on joissain asioissa etuisuuksia joita miehillä ei ole

Yksi ihmisryhmä hyväksyy kohdat yksi ja neljä. He näkevät kaikkien todellisten ongelmien olevan miesten aseman parantamista ja naisten ongelmien olevan liioiteltuja. Toinen ihmisryhmä hyväksyy kohdat kaksi ja kolme. He näkevät perinteisen patriarkaatin suosivan miehiä ja tarkoituksella sorsivan naisia. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin hoksannut, että kaikki neljä pitävät paikkansa yhtäaikaa. Miehet ja naiset molemmat kärsivät ryhminä epätasa-arvoisuudesta eri asioissa.

Osa molempien sukupuolien ryhmänä kärsivistä ongelmista eivät välttämättä ole läheskään väitetyn suuruisia, niin miesten ongelmissa kuin naisten. Otetaan esimerkit:

Naisesimerkki: naisten kokema väkivalta on vähäisempää kuin miesten kokema. Ei pidä paikkaansa ja valtaosa väkivallasta suuntautuu itseasiassa miehiin. Naisten kokema väkivalta on tietysti vääryys, mutta niin on kaikki väkivalta, kohdistui se kehen tahansa.
Miesesimerkki: miehet eivät käytännössä koskaan saa lasten huoltajuutta oikeudessa. Ei pidä paikkaansa, miehet eivät vaan yleensä lähde oikeuteen hakemaan huoltajuutta tai perheessä tehdään erillinen sopimus lasten huoltajuudesta. Jos huoltajuudesta lähdetään taistelemaan tilanne on yllättävän tasainen.

Eli kaikki sukupuolet kärsivät jostain epätasa-arvoisuudesta, ne ilmenevät vain eri muodoissa. Kirjoitin aiemmin jo hieman ongelmista joista miehet kärsivät ja samaan tapaan myös naisilla on rakenteellisia tasa-arvon ongelmia. Nämä ongelmat ratkeavat vain jos niiden eteen tehdään töitä ja mitään perspektiiviä ei sivuuteta. Täydellisen tasa-arvoinen yhteiskunta ei ehkä ole mahdollinen kuin ideaalina, mutta se ei tarkoita ettei siihen pitäisi pyrkiä. Yhden ryhmän ongelmat, eivät sulje pois toisen ryhmän ongelmia ja näin kuvittelu ei auta, vaan pikemminkin polarisoi tilannetta lisää, jakaen ihmiset yhä voimakkaammin omiin vastakkaisiin ryhmiinsä. Vältetään sitä. Kaikki yhden ja yksi tasa-arvon puolesta.