Haaviston ja Niinistön vääristelyä

Jarmo Virmavirta esitti blogissaan miten Niinistön ulkopoliittista kokemusta on vähätelty ja Haaviston paisuteltu. Kirjoitus otettiin jopa uutisaiheeksi Verkkouutisissa - uutispalvelussa jonka puoluekannat ovat suhteellisen selvät.

Kirjoituksen pääväittämä on ettei Niinistön kokemus kansainvälisestä politiikasta olekaan erittäin rajoittunutta ja Niinistön kannattajat yrittävät kasvattaa tätä kokemusta hyväksilukemalla "ulkopoliittiseksi" kokemukseksi mitä tahansa kokemusta johon liiitty ulkomaita. Kansainvälisen rahoitusalan organisaation varapäällikön paikka muuttuu yhtäkkiä ulkopoliittiseksi kokemukseksi. Ja tämän kokemuksen arvoa yritetään vielä vääristellä merkittävämmäksi absurdisti kertomalla miten se vahvistaisi Suomen mainetta taloudellisesti tehokkaana maana.

Ulkopolitiikka ja toimiminen kansainvälisessä organisaatioissa ovat hyvin eri asioita. Niinistö itse on enimmäkseen retoriikkaa ja vähän tekoja niiden tueksi, en siis pidä erityisen odottamattomana että hänen tukijoukkonsa ottavat saman linjan ja uskovat kaiken kuulemansa joka istuu positiiviseen käsitykseen kyseisestä ehdokkaasta. Näin vääristelevä puhe on nykypäivän politiikassa harmittavan yleistä ja kriittisyys väittämille riippuu täysin siitä miten paljon väittämästä sattuu pitämään.

Korostettakoon tässä etten väitä ettei Niinistöllä olisi mitään ansioita - päinvastoin, ensimmäisen kierroksen ehdokkaista hän oli kolmen ansioituneimman joukossa. Ulkopoliittisesti Niinistön ansiot eivät ole erityisiä eikä Virmavirran niihin lisäämä spin tee Niinistöstä ulkopolitiikan asiantuntijaa. Se että työnantajan toimialassa on sana "kansainvälinen" ei tarkoita ulkopoliittista kokemusta. Lisättäköön vielä, etten kiellä ettei talous olisi merkittävä tekijä ulkopolitiikassa, mutta se ei todellakaan ole ainoa, eikä merkittävin. Niinistön harmiksi kokemus taloudesta ei siis käänny kokemukseksi ulkopolitiikasta, vaikka näitä asioita yritetään kovasti yhdistää. Yhtälailla voitaisiin sanoa että kokemus politiikasta on kokemusta ulkopolitiikasta; onhan molemmissa politiikkaa kuitenkin mukana!

Palatakseni vielä Jarko Virmavirran kirjoitukseen. Hänen asenteellisuutensa ja Haavistovastaisuutensa paistaa läpi tekstistä ja tekee hyvin selväksi miten kyseessä ei ole todellakaan mikään neutraali kommentoija. Kommentit joissa Haaviston kokemusta vähätellään kuvaamalla sitä epäsuorasti "seikkailuksi Afrikan viidakossa" vie tehokkaasti uskottavuutta koko artikkelilta ja paljastaa sen sellaisena mitä se on: Jälleen yksi vähättelyteksti jossa Haavistoa yritetään rinnastaan jonkinlaiseksi hupsuttelevaksi homostereotyypiksi, joka "seikkailee Afrikan pensaikoissa".

Lopullinen uskottavuus mieheltä katoaa kun hänen muita kirjoituksiaan selailee. Virmavirta esimerkiksi luonnehtii homoutta Haaviston yhdeksi tärkeimmäksi piirteeksi, koska hänen mielestään media on pakkomielteisen suvaitsevainen. Asenteet paistavat pahasti läpi tässäkin ja ne ovat niitä asenteita joiden pitäisi saada miettimään kyseisen henkilön luotettavuutta ja uskottavuutta ylipäätään. Onhan se niin kauheaa kun mediassa ei enää homoutta tuomita ja käsketä moisia syntisiä palaamaan kaappeihin ja lumeavioliittoihin. Median pakkomielteinen suvaitsevaisuus on minustakin kauheaa: kyllä on aikoihin eletty kun henkilö saa olla homo tai tummaihoinen avoimesti, eikä saa siitä rangaistusta.

Kyseessä ei siis todellakaan ole neutraali kommentoija, vaan arvokonservatiivi oikeistolainen. Herran oma profiilikin toteaa:
Politiikassa Virmavirta tunnetaan kokoomuksen ja keskustan sinivihreän yhteistyön kannattajana.
Puolueeton asiantuntija siis tuskin on kyseessä.  Summaamme tämän puolueettoman asiantuntijan lyhyesti: rauhanneuvottelut ovat pelkkää seikkailua viidakossa ja pankin johtaminen arvokasta ulkopolitiikkaa. Kokoomusmaassa kaikki on niinkuin sanotaan, todisteilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.