Miehet: feminismin rakenteellinen ongelma

Olen tässä viime kuukaudet pyöritellyt mielessäni hypoteesia siitä miksi feminismi tarjoaa maailmasta niin oudosti värittyneen kuvan. Ei, se ei ole miesviha, vaan jotain hienovaraisempaa. Kyse on eräästä perspektiiviongelmasta joka tulee liikkeeseen sen naisvoittoisuuden takia.

Ja se on tämä: feministeillä on vääristynyt käsitys miesten ongelmista, koska feministit ovat enimmäkseen naisia. Sukupuoli tuo mukanaan perspektiivin jossa huomataan vain korkean aseman miehet ja sivuutetaan muut. Miesten ongelmat keskittyvät näille matalan statuksen miehille, eli juuri sille ihmisjoukolle jota naiset eivät täysin osaa mieltää todelliseksi.
Tänään menemme syvälle. Turvavyöt kiinni.

Varoitus: tämä kirjoitus puhuu naisista yleistävästi. Tarkoitus ei ole varsinaisesti sanoa "kaikki naiset ovat tällaisia", vaan tämä yleistys tehdään yksinkertaisuuden vuoksi. Joka kerta kun kirjoitan "naiset ovat" tarkoitan tällä enemmänkin sanoa "naiset ovat keskimääräistä useammin". Emme puhu yksilöistä siis, vaan taipumuksista jotka ovat yleisiä tietyssä ihmisjoukossa.

Kiitos. Nyt kun tämä on varmistettu kaikille, voimme siirtyä pääruokaan.

Feminismin perspektiiviongelma

Olen pitkään ihmetellyt sitä miten feministit valitsevat mistä ongelmista kiinnostua. Feministien ykkösaiheita ovat naisiin kohdistuvat ongelmat, kuten naisten palkkakuoppa, parisuhdeväkivalta ja naisiin kohdistuva väkivalta ylipäätään - erityisesti seksuaalinen, ahdistelu ja miesvaltaiset tilat joihin naiset eivät ole tervetulleita.

Nämä eivät ole turhia aiheita käsitellä ja ovat todella oikeita ongelmia. En kuitenkaan en ole koskaan ymmärtänyt miksi näitä käsitellään suurimpina tasa-arvon ongelmina, koska pystyn helposti luetella joukon paljon vakavampia ongelmia jotka koskettavat enemmän tai pääasiallisesti miehiä. Enkä tarkoita tällä olla hyperbolinen, mutta miehiä koskettavien ongelmien edessä nämä feministien keihäänkärkiongelmat näyttävät jotenkin pikkumaisilta.

Esimerkiksi mitä jokin ero ansioissa merkitsee verrattuna siihen että toisen elinaika odote on maasta riippuen jopa vuosikymmenen pidempi ja hänen elämänsä keskimäärin muutenkin terveempää? Miksi naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta on vakava asia kun jos huomioimme kaiken väkivallan, miehiin kohdistuu paljon enemmän väkivaltaa? Mitä ahdistelulla on merkitystä miesten järkyttävän korkeiden itsemurhalukemien edessä? Miksi huolestuisin siitä että on paikkoja joihin naiset eivät pääse, kun valtaosa kodittomista on miehiä.

En tarkoita tällä näiden naisten ongelmien olevan turhia tai mitättömiä. Kaikki nämä ovat toki ongelmia joita täytyy käsitellä. Mutta samalla emme voi ummistaa silmiämme näiltä toisilta kategorisesti suuremmilta ongelmilta. Mutta feministit ummistavat, eivätkä tee asioiden eteen mitään konkreettista, joskus jopa ehkäisevät ongelmien ratkaisemista aktiivisesti.

Tämä ongelma on raivostuttanut aivoharmaatani jo pitkään. Tunnen nimittäin joukon feministejä henkilökohtaisesti ja enkä voi sanoa ainakaan heidän vihaavan miehiä. Muutenkin jopa äkäisemmät feministit joita olen seurannut YouTubessa eivät jotenkin kaikesta äkäisyydestä huolimatta tunnu vihaavilta.

Takana on oltava jotain muuta ja miesiha ei tunnu oikealta selitykseltä. Se kalskahtaa yhtä huonolta perustelulta kun että terroristit tekevät terroritekoja koska vihaavat vapautta.

Sokea piste

Sitten tapahtui keskustelu. Juttelin tuttavani kanssa miesten ja naisten deittailupreferensseistä ja esiin kohosi naisten havaintovääristyvä nettideittailusivuilla. OKCupidin tilastojen mukaan nimittäin valtaosa naisista arvioi valtaosan miehistä keskivertoa rumemmiksi. Naisten käsitys siitä mikä on keskiverron näköinen mies on itseasiassa huomattavasti keskivertoa komeampi. Miehet luokittelivat naiset suht tasaisesti, mutta naisten mukaan 80% miehistä oli keskiverron alapuolella.

Miksi näin kävi? Ovatko naiset muuttuneet vaativimmiksi? Onko vuosikymmenet Hollywood-hunkseja saaneet heidän perspektiivinsä ulkonäköön vääristyneeksi? Mutta jos näin, miksi miehille ei ole käynyt samaa? Kaikki Richard Geret, Brad Pittit ja Robert Downeyt ovat toki komeuttaneet elokuvakankaita, mutta samalla olemme saaneet ihastella myös Milla Jovovicia, Pamela Anderssonia ja Sarah Michelle Gellaria.

En usko naisilla olevan tässä vääristymää, eikä pinnallisuutta. Selitys on uskoakseni muualla.

Hypoteesini on että naisilla on sokea piste. He eivät kunnolla osaa huomioida hierarkia pohjalla olevia miehiä.

Statuskeskeiset

Parivalinnassa kumppanin asema on naisille hyvin tärkeä tekijä. Naiset harvoin ottavat puolisoa alemmasta tuloluokasta tai yhteiskunnallisesta asemasta. Tätäkin tapahtuu, mutta se on harvinaisuus. Vastoin yleistä harhaluuloa, miehet eivät pelkää hyvätuloisia naisia, pikemminkin miehet eivät välitä kumppaninsa tuloista tai asemasta. Naiset sensijaan ovat hyvin herkkiä tälle.

Naisten deittailussa mieheltä hakemat ominaisuudet esimerkiksi sisältävät huomattavasti miehiä useammin vaatimuksia hyvästä työpaikasta tai jopa palkasta ja muistakin asemaan viittaavista tekijöistä. Miehet taas painottavat nuoruutta ja kauneutta preferensseissään. Naiset tulot ja asema eivät ole miehille negatiivinen piirre, mutta ei myöskään mistä miehet välittäisivät kumpaankaan suuntaan.

Miehet ovat siis valmiita hankkimaan kumppanin joka on yhteiskunnan hierarkiassa häntä ylempänä tai alempana, mutta naiset eivät. Naiset keskimäärin etsivät itseään korkeamman statuksen miehiä.

Status on naisille siis miehiä tärkeämpää. Tästä pääsemmekin takaisin aiheeseen ja naisten sokeaan pisteeseen.

Kuka kärsii

Miehet jotka ovat sosiaalisessa hierarkiassa pohjalla eivät ole naisille haluttuja kumppaneita tai monesti edes potentiaalisia ystäviä. He ovat naisille jos eivät kokonaan, niin ainakin osittain näkymättömiä.

Kun miesten ongelmista puhutaan, nämä hierarkian pohjalla olevat miehet kärsivät leijonasosasta miesten ongelmista. Hierarkian huipulla olevat miehet taas eivät.

Naisilla on tapana katsoa ylöspäin, kohti hierarkian huippua. Kiitos tämän, he näkevät vain ne miehet joilla asiat ovat loistavasti. Yritysjohtajat, miljonäärit, juontajat, näyttelijät, tiedemiehet, ammattilaiset. Nämä muodostavat heidän käsityksensä miehistä.

Jos keskivertonaisen elämää vertaa siihen kuvaan mitä valtahierarkian huipulla olevista menestyneistä miehistä saamme, feminismin tyytymättömyys ja negatiivinen mieskuva selittyy täydellisesti. Miljonääreihin ja heidän elämäänsä verrattuna naisilla ei kieltämättä ole paljoa.

Samalla tavalla kun naiset luokittelevat 80% miehistä keskivertoa rumemmiksi, he paljastavat pelottavan seikan käsityksestään maailmasta: heille 20% huipulla näkyvät puolena miehistä. Raakana yksinkertaistamisena siis naiset näkevät 20% parhaista miehistä keskivertoa parempina, seuraavat 20% taas keskivertoa heikompina. Mutta jäljelle jäävä 60% katoaa. He eivät ole merkityksellisiä.

Lopulta 80% miehistä on naisten perspektiivistä keskiverron alapuolella, mutta tämä ei tietenkään ole miten nainen asian havaitsee. Hän olettanee sen 20% huipulla olevan 50% miehistä. Nyt yhtäkkiä puolet miehistä näyttävät olevan todella paljon naisia edellä!

Ja tämä päätelmä on paikkaansapitävä: jos vertaamme keskivertonaista tai naisten kokonaisuutta tästä vinksahtaneesta perspektiivistä, naisten tilanne todella näyttää pahalta. 

Tämä ei ole tietoinen päätös naisilta eikä osoitus heidän pahuudestaan tai pinnallisuudestaan. Tämä on tapa miten mieli toimii. Nainen on lopulta luonnonvalinnan väline, jolla on taakka valita kenen geenit pääsevät eteenpäin seuraavaan sukupolveen. Lisääntyminen on naisille kuitenkin hyvin resursseja vaativa asia, luonnontilassa raskaana oleva nainen on haavoittuvainen ja hän ja hänen jälkeläisensä tarvitsee paljon resursseja selvitäkseen. Naiselle on näin oleellista olla valikoiva. Lisääntyminen jonkun kanssa joka ei kykene elättämään häntä raskauden yli tarkoittaisi kuolemaa naiselle ja hänen jälkeläiselleen.

Valikoivuudelle ja ylöspäin katsomiselle on siis hypoteettisesti ainakin jonkinlainen pohja.

(Tämä havaintovääristymän ongelma ei ole yksin naisten. Myös miehillä on sama taipumus, kukapa meistä ei ole ohittanut kerjäläistä tai pummia kaupungilla ja tehnyt parhaansa käyttäytyä niin kun tuota hierarkian pohjan eläjää ei olisi olemassa.)

Etuoikeustyhjiö ja altistumisen puute

Kun feminismin julistamia ongelmia tutkitaan, erityisesti jos keskitymme feminismin antamaan mieskuvaan, tämä selitys naisten havaintovirheestä selittää yllättävän paljon. Naisten perspektiivistä miehillä menee tosi hyvin ja miehet ovat vallassa.

Kuitenkin vallassa on häviävän pieni vähemmistö miehistä. Valta-asemat ovat oikeasti todella harvinaisia ja niiden korostaminen jonkinlaisena miesten etuna on vähän kun vakavalla naamalla väittäisin lottovoittojen yleisyyden miehillä olevan merkittävä etu. Miehet eivät todellisuudessa ole etuoikeutettu luokka siksi että johtajista valtaosa on miehiä, koska valtaosa miehistä ei ole johtajia. Tämä ei ole hankalaa ymmärrettävää: yhden miehen etuoikeutettu tilanne ei mitenkään tee toisesta miehestä etuoikeutetumpaa.

Voimme myös muistaa miten kun miehiä katsotaan kokonaisuutena, näemme samassa luokassa yhtä aikaa ne yhteiskunnassa joilla on eniten valtaa, mutta myös ne joilla on vähiten. Miehet voivat olla johtajia, prinssejä, ja kuninkaita, mutta miehet ovat myös vankiloiden asukkaita, viemäriemme puhdistajia, kodittomia ja itsemurhien tekijöitä. Nuo mahtavat miehet näkyvät enemmän, mutta heitä on oikeasti paljon vähemmän kun näitä hierarkian pohjalla olevia miehiä. Hierarkia on lähes aina pyramidi, jonka pohja on leveä.

Feministeille tämä on kuitenkin jotain mikä ei tunnu avautuvan. He ovat fiksautuneet tuijottamaan pyramidin huippua ja sen etuoikeuksia, etteivät näe sitä järjetöntä oikeudenmukaisuuden puutetta joka vallitsee pyramidin pohjalla.

Naisten perspektiivistä nämä vallassa olevat miehet ovat yleisempiä kun mitä he oikeasti ovat. Jos piirtäisimme kuvan psyykkeestä, siinä nämä muutamat mahtimiehet olisivat jättiläisiä ja irtolaiset kärpäsiä. Mahtavien miesten varjo on niin suuri että se peittää feministin mielessä alleen kaiken muun miehistä. Naisille nämä mahtavat miehet ovat suurempia ja muodostavat käsitystä miehistä yleensä.

Tämä selittyy myös varmasti usein sillä, että niin miehillä kun naisilla on enemmän ystäviä oman sukupuolensa sisällä. Naiset kohtaavat vähemmän miehiä kun miehet. Näin heidän kuvansa miehistä tulee niistä miehistä jotka he näkevät esimerkiksi mediassa. Mediassa luonnollisesti näytetään enimmäkseen kermaa ja eliittiä. Koska naisilla on enemmän naistuttavia, heillä ei ole yhtä suurta riskiä saada mediasta värittynyttä naiskuvaa, mutta mieskuvan värittymiselle tämä riski on olemassa.

Nainen näkee median kautta vinoutuneen kuvan miehistä. Hän ei kohtaa sitä kurjuutta mikä on normi hierarkian pohjalla, näkee vain sen glamourin josta nautitaan hierarkian huipulla. Tämä efekti on ehkäpä voimistunut viime vuosikymmeninä, kiitos opetuslaitoksen naisittumisen. Päiväkodista kouluun lapsia ympäröivät naiset jotka heitä hoitavat. Jos perheessä ei ole mieshahmoa, tytölle ei jää kovinkaan paljoa mahdollisuuksia muodostaa käsitystä miehistä muualta kun televisiosta - ellei hän syystä tai toisesta hanki paljon miespuolisia ystäviä.

Yksi osa tätä vinksahtanutta mieskäsitystä saattaa siis olla altistumisen puute.

Vähättelyn ytimessä

 Kun feministien kanssa miesten ongelmat nostaa esiin, saa aina ja poikkeuksetta hyvin vähätteleviä vastauksia. Ongelmaa ei oteta vakavasti tai sen suuruutta vähätellään tai ongelma sivuutetaan suoraan.

Feminismin perspektiivi miesten ongelmiin on tässä: feministit eivät kykene sisäistämään miesten ongelmia, koska miesten ongelmat kasautuvat niille miehille joita kohtaan naiset tuntevat kaikkien vähiten empatiaa. Nämä ongelmat ovat oikeasti massiivisia ja kategorisesti suurempia kun keskiluokkaisten feministien kohtaamat ongelmat, mutta koska ongelmien kohteet eivät herätä empatiareaktiota, lopputulos on sivuuttaminen.

Ne köyhät, työttömät, syrjäytyneet miehet (joiden määrä vain kasvaa) nähdään pienenä asiana, poikkeamana siitä massiivisesta miehisestä vallan ja etuoikeuksien maailmasta jossa miesten nähdään elävän. Pohjalla olevat miehet eivät käytännössä ole näkymättömiä, mutta jokin feministien biologiassa on luonut olosuhteet, missä näillä miehillä ei ole merkitystä.

Jos et usko, mieti tätä: mitä ongelmia länsimaisilla naisilla on jotka todella ovat pahempia kun ne mitkä työväenluokan miehiä koettelevat? Raskas työ josta ei saa kunnioitusta ja joka rikkoo ruumiisi. Todellinen kuoleman riski työpaikalla ja kaduilla. Korkeammat tuomiot. Lyhyempi elinikä. Enemmän sairauksia. Enemmän oireita sairauksista. Kodittomuus.

Mitä näiden ongelmien edessä on se että joku ei saa ihan niin paljon rahaa? Tai se että jollekin huudellaan kadulla?

Ja jos feministeiltä muuten kysyy miesten ongelmista, luettelevatko he näitä mitä mainitsin yläpuolella? Oman kokemukseni sanoo että hyvin harvoin. Enimmäkseen feministeille miesten ongelmat keskittyvät siihen että miesten on pakko olla miehiä. Niin kun miesten suurin ongelma oikeasti olisi se ettei tunteita saa näyttää tai että on aina pakko olla kova. Toki nuokin voivat olla ongelmia, mutta ne ovat kärpäsen ilmavaiva hurrikaanissa miesten oikeisiin ongelmiin verrattuna.

Mutta nuo ongelmat feministit näkevät, miksi? Sen pohtiminen oli yksi syy joka johti minut tähän hypoteesiin.

#EiVainNaistenOngelma

Näin lopuksi voisi korostaa etteivät miehet ole naisia parempia tässä. Miesten käsitys naisista vääristyisi myös jos miehet muodostaisivat sen kysymättä naisilta. Näin on historiassa tehty pitkäänkin, esimerkiksi vasta viimeisen vuosisadan aikana on mm. lääketieteessä ja psykologiassa alettu huomaamaan että vuosisatojen mieskeskeinen tutkimus sisälsi joitain aukkoja.

Jos haluamme ottaa ilmiöstä nykyaikaisemman version, voimme tarkastella Redditin /r/redpill-yhteisöä. Nämä miehet ovat sisäistäneet kuvan naisista sangen negatiivisen kuvan, jonka muodostumisessa on varmasti auttanut se miten yhteisö koostuu kokonaan miehistä. Tälle porukalle naiset eivät ole kykeneviä rakastamaan, he vain käyttävät miehiä ja siirtyvät eteenpäin kun kermat on syöty. Naisten käyttäytymiselle on heillä sanakin: female nature. Heidän mukaansa naisten luonne on vain olla neuroottisia omaneduntavoittelijoita.

Joskus yksittäinen nainen eksyy näille foorumeille ihmettelemään ja reaktio on pitkälti samanlainen kun feminismin sisällä kun joku nostaa esiin miesten ongelmat.

Ongelma ei siis ole se etteivät naiset tajua miehiä, miehet eivät tajua naisia paljoa paremmin. Ehkä jopa huonommin, sillä miehet ovat keskimäärin vähemmän empaattisia.

Ongelma on siinä että feminismin sisällä hallitseva ääni on naisten, myös silloin kun puhutaan miehistä. Feministisen maailmankuvan miehet ovat naisten rakentama karikatyyri, pitkälti ilman miesten apua.

Samalla tavalla kun Sigmund Freudin teorioissa oli monen naisen mentävä reikä, on feministisessä ajattelussa myös sama valuvika. Feministinen maailmankuva on naisten rakentama ja sen sisällä miesäänet eivät saa kuuluvuutta elleivät toista isäntiensä (l. emäntien) lauluja.

3 kommenttia:

  1. Harvinaisen selväjärkinen kirjoitus ja hyvää analysointia. Siitä huolimatta pahaa pelkään että ei todennäköisesti uppoa perille niille joille kaikkein eniten pitäisi. Mitä mieltä Tämä Päivä on feministisestä puolueesta, heidän tavoitteistaan ja ajatuksistaan? Oma mielipide, että siinä on paljon hyvää ja kannatettavaa sekä ilmeisen älykkäitä ihmisiä, mutta juuri nuo sokeat pisteet näkyvät. Joitain kuukausia sitten puheenjohtaja joutui kovaan paikkaan Perjantai-ohjelmassa, kun haastattelija ei ollutkaan mikään hymistelijä. Löytynee ehkä vielä Areenasta. Kiitos vielä kiihkottomasta kirjoituksesta, jossa esimerkillisesti tunteilu ja alatyylinen huutelu korvattiin asia-argumenteilla. Toivottavasti se saa myös sen mukaisia vastauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Feministinen puolue näyttää pitkälti marginaalijärjestöltä, jolla en usko olevan mahdollisuuksia vaikuttamiseen käytännön politiikassa. Pelkään tosin että saattavat pakottaa muita puolueita puhtaustesteihin ja uskontunnustuksiin jotka sitten karkoittavat näiden äänestäjiä oikealle.

      Kiitos kommentista, mukava että kirjoitus herätti ajatuksia.

      Poista
  2. Todella hieno kirjoitus! Avasi uutta näkökulmaa aiheeseen.

    VastaaPoista

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.