Jumalten olemassaolosta

Jumalten olemassaolon väitetään monesti olevan kysymys johon ei voida objektiivisesti vastata. Sanotaan ettei kukaan voi todistaa jumalan olemassaoloa tai olemassaolemuutta. Eikö?

Jumala-käsite on vuosien varrella muuttunut hitaasti joustavammaksi, eteerisemmäksi ja kaukaisemmaksi. Kun ihmisen ymmärrys on kasvanut, se on työntänyt jumalat yhä kauemmas kohti transendentaalista olemassaoloa fyysisen olemassaolon sijaan. Tämä on vesittänyt hitaasti käsitettä 'jumala' kunnes kukaan ei oikein osaa määritellä sitä mikä 'jumala' oikein on.

Jumala jonka olemassa olemattomuutta ei voida osoittaa on esimerkiksi Albert Einsteinin jumala, joka on lähempänä klassista liikkumatonta liikuttajaa: voima joka on ehkä aloittanut kaiken mutta ei aktiivisesti sekaannu luomakuntansa asioihin. Tällainen jumala ei vastaa rukouksiin eikä rankaise ketään sukupuolisesta käyttäytymisestä. Einsteinin jumala toimii luonnollisten prosessien kautta, eikä tuota klassisia ihmeitä tai taikoja. Tällä jumalalla ei myöskään ole mitään tekemistä minkään suurista uskonnoista esittämän jumalan kanssa.

Raamatun, Koraanin tai muiden Abrahamin jumalaan uskovien uskontojen jumalat ovat pyhien kirjoitustensa mukaan täysin eri olento kuin Einsteinin jumala. Raamattu ja koraani eivät kuvaa jumalaa joka työskentelisi luonnollisten prosessien kautta, ne kuvaavat jumalan joka aktiivisesti vaikuttaa maailmaan ihmeiden ja profeettojen kautta. Heidän jumalansa on äkkiä määritelty aktiiviseksi osaksi todellisuutta ja muuttaa tilanteen mielenkiintoiseksi: sellainen jumala voidaan todistaa todeksi tai epätodeksi.

Mikä tahansa asia todistetaan todeksi tai epätodeksi seuraavasti: selvitetään miten asia ilmenee todellisuudessa tai sen puuttuessa miten se vaikuttaa johonkin mitä voimme mitata. Sitten se asia mitataan ja katsotaan vastaavatko mittaukset sitä mitä niiden pitäisi vastata jos kyseinen ilmiö on todellinen. Esimerkiksi ilman olemassaolo voidaa mitata esimerkiksi säiliöitä käyttämällä vaikkei ilmaa voidakaan nähdä.

Aloitetaan helpolla: kreikkalaisen mytologian jumalat asuivat Olympus-vuorella joka on siis fyysisesti olemassa. Ja koska paikka on olemassa, voimme näppärästi käydä tarkistamassa asian.



Olympus-vuori on tutkittu ja voimme objektiivisesti todeta ettei sen päältä löydy jumalia.

Entäpä sitten raamatun jumala? Helppo reitti olisi hyödyntää väitettä raamatun erehtymättömyydestä ja sitten viitata sen useisiin ristiriitoihin. Kokeillaan jotain mielenkiintoisempaa. Minkä tahansa ilmiön voi todeta todeksi tai epätodeksi selvittämällä mikä millainen mitattavissa oleva vaikutus sillä pitäisi olla ja sitten mittaamalla se. Raamatun jumalan tapauksessa löydämme muutamia hyviä, paras on minusta kuitenkin tämä: rukoilemalla voidaan vaikuttaa todellisuuteen. Tämä mainitaan raamatussa useasti, esimerkiksi Evankeliumissa Johanneksen mukaan:

14:4 Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.

Raamattu kertoo useasti kuinka jumala vastaa rukouksiin ja antaa rukoilevalle mitä tämä pyytää. Tähän ei vihjata, se sanotaan hyvin suoraan. Mutta yksikään uskottava tutkimus ei ole näyttänyt rukouksen pystyvän vaikuttamaan sairauksista parantumiseen millään merkittävällä tavalla. Ainoat parantumiset mitä väitetään rukouksen aikaansaamiksi ovat siitä jänniä, että ne ovat aina vaivoja jotka joskus katoavat itsestään. Yhtään tapausta ei tunneta jossa amputoitu raaja olisi saatu rukoiltua takaisin tai Down-syndrooma olisi saatu rukoiltua pois ihmisestä.

Rukouksen voimattomuus nähdään tilastoista: Jos rukouksiin vastattaisiin, tilastollisesti tiettyjen uskonkuntien jäsenten pitäisi parantua useammin ja paremmin kuin esimerkiksi ateistien tai vääriin jumaliin uskovien. Näin ei kuitenkaan ole ja rukous ei mitenkään nopeuta tai auta parantumista. Raamatussa esitetyn jumalan pitäisi vastata rukouksiin, mutta todellisuudesta saamamme mittaukset osoittavat ettei rukouksiin vastata. Saamamme havainnot eivät siis ole sellaisia joita odottaisimme jos raamatullinen jumala olisi olemassa. Tästä voimme täysin objektiivisesti päätellä seuraavan: Raamatullinen jumala ei ole olemassa. 

Kumpikaan esimerkeistäni ei osoita Einsteinin jumalaa olemattomaksi, mutta raamatullinen jumala on yhtä olematon kuin kreikan jumalat. Jumalten viimeinen piilopaikka on siis olla tieteen ja havainnon ulkopuolella, vaikuttamatta todellisuuteen. Tämä tekee jumalasta olennon joka on:

a) persoonaton luonnonvoima. Tällaisen kutsuminen jumalaksi on yhtä hyödyllistä kuin minkä tahansa luonnollisen prosessin nimeäminen jumalaksi, kuten vaikkapa valon kutsuminen jumalaksi.
b) olento joka ei halua vaikuttaa todellisuuteen syystä tai toisesta. Tällainen olento voisi päättää kaiken maailman kurjuuden mutta päättää olla tekemättä niin. Tämä jumala on paha ja sellaisen kumartaminen kuulostaa oudolta.
c) olento joka ei kykene vaikuttamaan todellisuuteen enää mutta pisti kaiken alulle. Ei kuulosta erityisen jumalaiselta.

Epikuros totesi sen paremmin:

"Haluaako jumala estää pahaa, muttei kykene? Silloin hän ei ole kaikkivoipa. Onko hän kykenevä, muttei halukas? Silloin hän on pahantahtoinen. Onko hän sekä kykenevä että halukas? Mistä siis tulee paha? Eikö hän ole kykenevä eikä halukas? Miksi siis kutsua häntä jumalaksi?"

Kommentit