Ostamispäätöksen kaksi kysymystä

Kansantalous rakastaa uusia vempaimia: kun uusi laite tulee, sillä on jo ostajakunta valmiina kun ihmiset päivittävät vanhoja laitteitaan siihen. Kun päivitetty ja kaikin puolin parempi uusi villitys tulee ulos, se on ostettava. Parhaat ovat niin innokkaita, että jonottavat liikkeen ulkopuolella julkaisua edeltävän yön saadakseen heti aamulla uuden laitteen ensimmäisten joukossa. Mutta ollaampa rehellisiä, tämähän on hiton tyhmää.

Aina kun ostan uusia vempaimia ja laitteita, käyn läpi tietyn kaksi kysymystä. Ensimmäinen on "Tarvitsenko tätä?" Tämän kysymyksen tarkoitus on estää minua ostamasta turhaa elektroniikkaa. Kannattaako minun ostaa autosarja puhelimelleni jos minulla ei ole autoa "varalle" jos joskus sellaista tarvitsisin? Kannattaako minun ostaa Wii-konsolia muiden konsolien sekaan jos sille joku päivä tulisi jotain pelaamisen arvoista yhden hyvän Zeldan ja yhden hyvän Marion lisäksi? Jos "Tarvitsenko" on ei, hankintaprosessi päättyy. Jos kyllä jatketaan seuraavaan kysymykseen.

"Onko minulla jo jotain millä tämän asian voi tehdä?" Tarvitsetko oikeasti iPadia jos sinulla on jo toimiva miniläppäri? Tarvitsetko iPad2:sta jos sinulla on jo tavallinen iPad? Usein vastaus on ei, mutta laite ostetaan silti, tarve laitteelle on jo muodostunut ja vaikka tarve on keinotekoinen hinku hankinnan perään on vaikea vastustettava. Uusi hankinta ei siis ole lainkaan tarpeellinen jos omistuksessa on jo jotain millä sama asia voidaan tehdä. Minikannettava on monella tapaa ylivoimainen tablettiin verrattuna ja iPhone 3GS ei pahasti häviä iPhone 4:lle - kuitenkin moni on tehnyt juuri tuonkaltaisia päivityksiä viime aikoina. Pahimmillaan päivitys on tuottanut päivittäjälle vain muutamia ominaisuuksia aiempien päälle, mutta hinta on silti luonnollisesti kookas.

Jos omistan jo yhden laitteen joka tyydyttää tarpeeni, ei toinen laite samaan tarpeeseen ole perusteltu. Mainosmiehet ovat saaneet monet meistä ostamaan päällekkäisiä laitteita samoihin tarkoituksiin, mutta yrittäkäämme nähdä keinotekoisten tarpeiden yli hetken aikaa. Jos uusi ostos ei täytä mitään uutta toimintoa mihin vanha ei pysty, se on jätettävä hankkimatta.

Nämä kaksi kysymystä hyödyttävät aina laitteita hankittaessa. Jos vältymme ostamasta turhia laitteita säästämme luonnollisesti rahaa, tilaa ja luontoa. Tarpeettomat laitehankinnat maksavat monesti paljon ja kun niiden hyödyllisyys alkaa laskea, jäävät ne pyörimään nurkkiin tilaa viemään. Eikä unohdeta ympäristöaspektia: Kun ostamme uusia elektroniikkalaitteita, tuotamme samalla myös elektroniikkajätettä. Aiempi hylkäämämme laite muuttuu helposti jätteeksi mutta pahimpana puolena näin toimiessamme tietysti rohkaisemme teollisuutta myös valmistamaan meille yhä lisää laitteita mikä entisestään lisää ratkaisumme vaikutusta ympäristöön. Elektroniikkalaiteiden ympäristöjalanjälki on valitettavasti kookas.

Välillä sitä tulee aina kuolattua uusien teknisten vimpaimien perään. Yritän hillitä tätä hinkua henkilökohtaisesti ainakin niin kauan että ostamiselle on jokin oikea peruste: ammattiosaaminen vaatii päivitystä, vanha laite hajoaa tai tarvitsen laitetta johonkin käyttöön. Perustelu ei kuitenkaan yksin riitä, sillä kun sopiva markkinointi aikaansaa meissä tarpeen, keksimme kyllä perusteluja. Siksi kysymykset "Tarvitsenko" ja "Onko jo" ovat tärkeitä. Vempaimet ovat kivoja mutta pidetään järki mukana.

Kommentit

  1. Tämä teksti voisi olla minun kirjoittamani, tosin omistan nykyaikavastaisuutta myös jonkin verran.

    Olen hankkinut/saanut tavaroita tiettyihin tarkoituksiin ja pitänyt ne ajatellen "se toimii vielä käyttötarkoituksiini / se toimii ylipäänsä" ja "jos se toimii niin mitä sitä korjaamaan / on jo laite X hommaan Y" ja kotona ei jostain syystä tykätä. (Haluavat että siirtyisin uudempiin laitteisiin, mutta vastustan.)

    Tästä syystä omistankin kuvaputken koska en käytä HD-materiaalia vaan DVD/VHS/PS1-2 materiaalia (litulla SD ja alhaisempi on hirveän näköistä sen perusteella mitä olen nähnyt, varsinkin PS1-pelit), Nokia 3510i:n (2003) puhelimena (en tarvitse puhelimelta älyä, omistan jo tietokoneen) sekä tällä hetkellä pari vuotta vanhan tietokoneen vanhalla käyttöjärjestelmällä (XP) koska ne toimivat vielä omiin tarkoituksiin sopien ja uusien tavaroiden hankkiminen maksaa (liikaa) rahaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse pidän uusista tavaroista ja vaihtaminen uuteen on aina ilo, tosin jotain mitä yritän vastustaa silloin kun se ei ole tarpeellista. Alani takia joudun tekemään päivityksiä rivikansalaista nopeammin, uudesta tekniikasta valistavana henkilönä en voi jättää päivityksiä tekemättä aika-ajoin.

      En muutenkin ihan yhtä pitkään kykene vastustamaan uutuuden viehätystä kun te anonyymi kommentaattorini . Kuvaputkista luovuin aikoja sitten koska en jaksa kantaa niitä muutosta toiseen, elokuvatkin tulevat nettiputkea, eivät enää fyysisillä medioilla.

      Windows XP:stä suosittelen luopumaan pidit vanhasta tai et. Sen haavoittuvaisuuksia ei oikeasti enää korjata ja on vain ajan kysymys ennen kun järjestelmä saa tartuntoja. Tätä ei luotettavasti voi virustorjunnalla korjata. Ilmainen Linux-jakelu on harkinnan arvoinen jos et halua maksaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.