Portugalin tukipaketti ja Kreikan mahdollinen toinen tukipaketti ovat nousseet otsikoihin viime aikoina. Suomalaispoliitikkoja on syytetty populisteiksi ja vaikka miksi siitä syystä että heistä moni vastustaa kyseisiä tukimekanismeja ja niiden maksamista. Jännittävimpänä piirteenä, erinäiset poliikot ovat kovasti varoitelleet, miten Suomen ei kannattaisi EU-politiikassa lähteä ryppyilemään, sillä siitä pääsee EU:n mystiselle "tarkkailuluokalle" ja maalle käy huonosti. Media on tarttunut tähän lauseeseen innokkaasti ja tarkkailuluokasta ovat kuulleet kaikki ja heidän koiransakin.
Suomi on kieltämättä ollut pitkälti EU:n mallioppilas siinä mielessä, ettei pieni maamme ole taistellut suurempien tahtoja vastaan suoranaisesti vaan pyrkinyt konsensuksiin ja realistisiin tavoitteisiin.
Hauskasti kukaan muu ei ole.
Käytännössä kaikki muut EU-maat ovat jarruttaneet päätöksentekoa itselleen kansallisesti tärkeissä asioissa ja myös torpanneet kokonaan muiden maiden tiettyjä suunnitelmia. Ja nyt ei puhuta vain suurista EU-maista, vaan myös pienemmistä. Kansallispolitiikka vuotaa sisään jokaisen valtion EU-toimintoihin ja vaikuttaa siihen millaista politiikkaa kyseisen maan EU-edustajat ajavat. Miksi Suomen toimet jotenkin nostaisivat maamme esille? Totuus on etteivät ne hetkellistä huomiota enempää nostaisikaan.
Suomalaiset itse ovat niitä jotka muistavat kaikki negatiiviset asiat joita isänmaastamme ollaan sanottu, mutta muut unohtavat nämä hyvin äkkiä. Ei ole olemassa mitään tarkkailuluokkaa eikä minkään maan ryppyilyä jakseta kovin pitkään muistella - jos ei muusta syystä niin siksi, että jokaisesta maasta löytyy jotain muisteltavaa. Kukaan ei tahdo saada muistutuksia omista oikutteluistaan.
Ottamatta sen kummemmin kantaa Portugalin tukemiseen ja vakausrahastoihin, voidaan sanoa ettei niitä kannata kannattaa minkään mystisen tarkkailuluokan takia. Tosin jos sellainen on olemassa, sinne kannattanee pyrkiä: Suomi on ainoa EU-maa joka ei vielä siellä ole.
Suomi on kieltämättä ollut pitkälti EU:n mallioppilas siinä mielessä, ettei pieni maamme ole taistellut suurempien tahtoja vastaan suoranaisesti vaan pyrkinyt konsensuksiin ja realistisiin tavoitteisiin.
Hauskasti kukaan muu ei ole.
Käytännössä kaikki muut EU-maat ovat jarruttaneet päätöksentekoa itselleen kansallisesti tärkeissä asioissa ja myös torpanneet kokonaan muiden maiden tiettyjä suunnitelmia. Ja nyt ei puhuta vain suurista EU-maista, vaan myös pienemmistä. Kansallispolitiikka vuotaa sisään jokaisen valtion EU-toimintoihin ja vaikuttaa siihen millaista politiikkaa kyseisen maan EU-edustajat ajavat. Miksi Suomen toimet jotenkin nostaisivat maamme esille? Totuus on etteivät ne hetkellistä huomiota enempää nostaisikaan.
Suomalaiset itse ovat niitä jotka muistavat kaikki negatiiviset asiat joita isänmaastamme ollaan sanottu, mutta muut unohtavat nämä hyvin äkkiä. Ei ole olemassa mitään tarkkailuluokkaa eikä minkään maan ryppyilyä jakseta kovin pitkään muistella - jos ei muusta syystä niin siksi, että jokaisesta maasta löytyy jotain muisteltavaa. Kukaan ei tahdo saada muistutuksia omista oikutteluistaan.
Ottamatta sen kummemmin kantaa Portugalin tukemiseen ja vakausrahastoihin, voidaan sanoa ettei niitä kannata kannattaa minkään mystisen tarkkailuluokan takia. Tosin jos sellainen on olemassa, sinne kannattanee pyrkiä: Suomi on ainoa EU-maa joka ei vielä siellä ole.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.
Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.
Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.