Raiskaus, pakkoavio ja muuta pronssikauden moraalista roskaa


En ole koskaan pitänyt uskonnollista "moraalijärjestelmää" erityisen moraalisena ja saimme jälleen kauniin esimerkin siitä miten se ei toimi. Tämä esimerkki on niin konkreettinen ja tyly, ettei kenenkään uskoisi pystyvän sitä puolustamaan.

Nuori Amina Filali, 15-vuotias tyttö, raiskattiin. Tästä rangaistuksena hänet pakotettiin avioon raiskaajansa kanssa ja elettyään auvoista avioelämää raiskaajansa kanssa, Amina päätti nauttia rotanmyrkkyä ja kuoli 16-vuotiaana. Hän pakeni varsin konkreettista helvettiään ainoalla tavalla mihin kykeni, enkä voi sanoa etten kyseisessä tilanteessa olisi itsekin turvautunut samaan ratkaisuun.
http://latimesblogs.latimes.com/world_now/2012/03/moroccan-girl-suicide-marry-rapist.html
On sanoinkuvaamattoman kammottavaa jo ajatella miten Amina joutui elämään miehen kanssa, joka oli tämän koskemattomuutta loukannut yhdellä pahimmista mahdollisista tavoista. Tämä ei kuitenkaan ollut ainoa ikävyys mitä tyttö sai kestää. Hänen raiskaajamiehensä pahoinpiteli tyttöä toistuvasti - lopullisena loukkauksena Aminan äiti neuvoi pahoinpitelyiden takia Aminaa olemaan kärsivällinen.

Kyseessä ei myöskään ollut mikään kylän omankäden oikeus, vaan tapaus kulki Marokon oikeuslaitoksen lävitse kaikkia oikeita kanavia. Oikeusprosessin aikana, syyttäjä suositteli Aminalle avioliittoa tapana hoitaa asia. Näin raiskaajakin vältti vankilatuomion ja häpäisty tyttökin pääsi kunniallisiin naimisiin. En jaksa tosin ymmärtää kuka voisi pitää pakkonaitettua väkivaltaista raiskaajaa jotenkin yhteiskuntakelpoisena.


Valitettavasti Amina ei ole ainoa tällaisen kohtalon kärsinyt. Vanhan testamentin laki määrää raiskaajat avioon uhriensa kanssa ja monissa paikoin maailmaa, varsinkin Lähi-Idässä, tämänkaltainen ajattelu vuotaa paikalliseen lakiin ja käytäntöön.

Millainen ihminen voi ajatella tällaisen lain olevan oikein ja moraalinen? Valitettavasti tämäkin ajattelu muuttuu perin loogiseksi ja oikean tuntuiseksi jos katsomme premissejä joihin se perustuu. Tällaisten mielipiteiden takana ei nimittäin ole humanistisen maailman kasvatteja, vaan ihmisiä joiden näkemys naisista ja heidän oikeuksistaan on perin vääristynyt. Kaiken ytimessä on neitsyyden palvonta ja käsitys naisista omaisuutena ja toisen luokan kansalaisina.

Kun nainen on omaisuutta, tällä on tietty arvo. Nainen kuuluu isälleen, sitten aviomiehelleen ja lopulta avioliitto on kauppa jonka isä ja aviomies sopivat; nainen annetaan pois, hän ei lähde omasta tahdostaan. Naisen arvo romahtaa jos hän ei ole neitsyt. Neitseellisyys nähdään niin tärkeänä, että sen menettänyt nainen katsotaan täysin arvottomaksi ja oletetaan ettei kukaan voisi haluta tätä. Näin raiskaajalle pakkonaittaminen onkin yhtäkkiä armollista, eikä julmaa: raiskattu tyttö on arvoton! Jos raiskaaja ei nai tätä, perhe ajaisi arvottoman tytön maanpakoon tai tappaisi.

Naisen omalla mielipiteellä ja tunteilla ei tässä ole vaikutusta. Mitäpä nainen tietäisi, hehän niitä pahuksen omenoita syövät ja siksi meillä ei enää ole paratiisia maan päällä. Kuinka noin epäluotettavalle sukupuolelle edes voisi antaa mahdollisuuden vaikuttaa omiin asioihinsa? Ei heihin vaan voi luottaa. Syövät lisää omenoita tai jotain.

Nämä näkemykset ovat hyvin perusteltuja jos omat arvot eivät perustu järkeen ja humanismin kaltaisiin ihmiselle arvon antaviin periaatteisiin. Jos oma moraali ja oikean sekä väärän käsite haetaan pronssikauden myytteihin pohjautuvista kirjoista, tällainen ajattelu ei äkkiä olekaan mitenkään outoa, se on luonnollista ja loogista. Vanhan testamentin naisella ei ole oikeuksia. Hän on vähäisempi kuin mies, hän on omaisuutta ja hänen täytyy omistautua miehelleen oli tämä miten paha tahansa.

Jos vanhan testamentin ottaa tosissaan, tuo on kaikki perusteltavissa olevaa käytöstä. Islam ja kristinusko ottavat (esimerkiksi uusi testamenttihan useasti muistaa muistuttaa kuinka kaikki vanhan testamentin teksti on edelleen voimassa).

Ja lopulta siis edesmennyt Amina palaa nyt siis helvetissä itsemurhan takia. Hänen raiskaaja-pahoinpitelijämiehellään ei sensijaan ole hätää. Raiskaus on ok, koska sen hän jo sovitti naimakaupalla. Ja pahoinpitely; sehän on vain miehen oikeus jos vaimoa pitää vähän kouluttaa.

Kenen mielestä tuo ei ole sairasta?

Loppukevennyksenä päätän tämän tekstin Philosoraptorin viisauksiin:



Näinpä.

Kommentit

  1. "Valitettavasti Amina ei ole ainoa tällaisen kohtalon kärsinyt. Vanhan testamentin laki määrää raiskaajat avioon uhriensa kanssa ja monissa paikoin maailmaa, varsinkin Lähi-Idässä, tämänkaltainen ajattelu vuotaa paikalliseen lakiin ja käytäntöön."

    En tunne lähi-idän lainsäädäntöjä, enkä Vanhan testamentin lakiakaan tältä osin varmaan kovin tarkasti. Mutta näiden määräysten merkitys ei ole ehkä alunperin ollut täysin sellainen, miltä se nykyihmisestä saattaa vaikuttaa.

    Tämän määräyksen ymmärtämiseksi on syytä ymmärtää muinaista elämää, jossa naisia oli tietyillä alueilla selvä määrällinen enemmistö elossa olevasta väestöstä. Miesten keskimääräinen elinikä on nykyäänkin alempi kuin naisten, mutta aiemmin keskimääräinen elinikä ylipäätään oli selvästi nykyistä alempi, ja miesten kuolleisuus nuorena muutenkin selvästi nykyistä suurempi. (Tämä sama asia selittää osin moniavioisuuden yleisyyttä tietyillä alueilla: yleensä moniavioisiksi päätyneillä alueilla on historian saatossa tupannut olemaan miehiä suhteessa selvästi naisia vähemmän).

    "Millainen ihminen voi ajatella tällaisen lain olevan oikein ja moraalinen?"

    Sellainen ihminen, joka eli historiassa ja näki velvoitteen, että raiskaajan pitää ottaa raiskaamansa nainen huolehtiakseen, paremmaksi vaihtoehdoksi, kuin sen vastakohdan, joka saattoi tarkoittaa raskautta tilanteessa, jossa naisella ei ollut mahdollisuutta hankkia elatusta, ja naiselle mahdollista raskaudenaikaista kuolemaa. Ruokaa ja muita elintarpeita ei aina ole ollut tarjolla samalla tavoin lähikaupasta kuin nykyään, vaan iso osa ihmisten ajasta kului suoraan tai epäsuorasti ruoanhankintaan ja muiden välttämättömien elintarpeiden hankintaan.

    Siitä minulla ei ole tietoa, kuinka usein tuollaista määräystä on aikoinaan sovellettu. Aika monet vanhoista laeista ovat olleet eräänlaisia "perälautoja", joihin on ollut mahdollista nojautua haluttaessa, mutta joita ei ole tarvinnut noudattaa, jos kumpikaan osapuoli ei ole sitä halunnut tehdä. Jos näin ei olisi, olisi aikoinaan varmaan esim. prinsessoja lähestytty aika väkivaltaisesti, jotta henkilö olisi päässyt kuninkaalliseen sukuun...

    On myös olemassa yksi asia, joka varsin herkästi unohtuu asian tiimoilta. Muinaisten tekstien "raiskaus" ja nykyajan "raiskaus" eivät automaattisesti ole samoja asioita. Esim. "Romeo ja Julia" -tyyppiset tilanteet, joissa kumpikin osapuoli tekevät asioita vapaasta tahdostaan, mutta perheen sallimatta, ovat olleet historiaa varmaan koko maailmanhistorian ajan. Sellaiseen suhteeseen liittyneen "raiskauksen", eli perheen tahdon vastaisen yhdynnän, seurauksena tapahtuva avioliittoon meneminen ei välttämättä ole ollut kummankaan osapuolen oman tahdon vastainen asia. Se on saattanut olla heidän näkökulmastaan jopa toivottavaa. Ja väylä välttää suvun määräämä avioliitto, ja valita itse kenen kanssa haluaa elää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syy miksi raiskaajan pitäisi naida raiskaamansa on neitsyyspalvonnan tulosta ja siten tulee samasta paikasta kun käsky raiskaajille naida uhrinsa. Raiskatun arvottomuus tulee neitsyyden menettämisestä joka ei olisi ongelma ilman keinotekoista käsitystä neitsyyden hienoudesta.

      Yrityksesi uudelleenmääritellä raiskaus ovat hieman turhia, sillä vanhan testamentin lakia tuskin kirjoitettiin ehdottamistasi perspektiiveistä, esimerkiksi auttamaan rakastuneita pääsemään naimisiin. Pelkkä ehdotuskin on aikamoinen venytys.

      Sori, raiskaus on raiskaus ja raiskaajan kanssa avioon pakottaminen on täysin epämoraalinen kannanotto. Millainen ihminen puolustaa tällaista toimintaa?

      Poista
    2. Minusta anonyymi tuossa ei varsinaisesti yrittänyt puolustella yhtään mitään, kunhan spekuloi sitä, mihin tuollainen laki voisi juontaa juurensa.

      Eikä tehnyt sitä edes minkään uskonnon varjolla vaan ihan historian kautta. Itsellä kävi tekstiä lukiessa vähän samantyylisiä ajatuksia, että se on joskus voinut olla oikeasti jotenkin käytännöllistä.

      Ei se tarkoita, että raiskaus olisi sallittua tai että tuommoista lakia pitäisi ylläpitää nyky-yhteiskunnassa. Kyllä kai urpoinkin toope ymmärtää, ettei väkivallan uhria voi laittaa ahdistelijansa kanssa saman katon alle edes viideksi minuutiksi, saati sitten että asumaan.

      Ei anonyymi tietääkseni missään kohdassa tuota kommenttia varsinaisesti ollut yhtään kenenkään "puolella".

      Just saying.

      Poista
    3. Ehkäpä itse suhtauduin argumentteihin negatiivisesti, mutta olen kuullut nuo argumentit ennenkin, puolustuksena raiskausavioliittosäännöille. Sama argumentaatioketju juontaa juurensa siitä, että yritetään puolustella raamatun hirveyksiä keksimällä niille positiivisia konteksteja jotka eivät löydy raamatusta itsestään.

      Tähän joukkoon kuuluu orjuuden puolustaminen ("Ei se silloin ollut sellaista! Ihan erilaista!"), lasten tappamisen puolustaminen ("Ne lapset voittivat siinä, säälisitte ne lapset tappaneita sotilaita mieluumin, hehän saattoivat tulla surullisiksi") ja lopulta raiskaajan kanssa naimisiin pakottamisesta ("Pakkohan se, muuten sitä ei kukaan naisi!")

      Ja siksi en niele tuota argumentaatiota, tiedän mistä se lähtee ja mihin se johtaa. Se on puhtaasti perustelua jossa yritetään saada raamatun kammottavimmatkin rikokset ihmisyyttä vastaan näyttämään positiivisilta.

      Poista
    4. En ole aikaisemmin kommentoinut nimetön henkilö, vaan ihan uusi anonyma, mutta en jaksa yhden kommentin takia hankkia mitään tiliä tai muuta.

      Lähteet ovat ystäviämme. Lähteetön tieto on yhtä tyhjän kanssa, sillä nimettömän kaverimme väitös, että entisaikoihin miehiä oli vähemmän kuin naisia on ehkä yhtä pitävä kuin se, että väitän muinaisten ihmisten olleen avaruusolioita ja lisääntyvän silmukoitumalla!

      Mutta pidemmittä sivupoluitta sanon, että siitä oliko miehiä vai naisia enemmän vai kenties saman verran, väännetään vieläkin kättä. Molemmille kannoille on kannatusta, joidenkin mielestä miehiä oli vähemmän, sillä kärhämät tappoivat miehiä, joten niitä oli vähemmän kuin naisia, toisten mielestä taas raskaudet ja synnytykset tappoivat naisia pilvein pimein, joten niitä oli vähemmän kuin miehiä (lähde: Karmea totuus historiasta). Lähtötilanne sukupuolten määrissä on todennäköisimmin ollut samanlainen kuin nykyään (melkeen 50:50, poikia syntyy hieman enemmän), joten mukisematta tuollaista paskaa en niele, että miesparkoja oli silloin vain vähemmän ilman kunnollista tieteellistä näyttöä. Polygyniaa (eli moniavioisuutta, jossa yhdellä miehellä voi olla monta naista) on esiintyny (ja esiintyy) alueilla, jossa on tiukka patriarkaalinen valta ja joissa sukupuolten ja luokkien välillä on suuri epätasa-arvo (Desmond Morris: Alaston apina), esimerkkeinä mm. feodaalinen Eurooppa ja masai-heimot, eikä ole ollut rajoittunut vain alueille, joissa miehiä vain oli vähemmän kuin naisia (ja jos siitä ois ollu jotain esimerkkejä, niin ois ollu hieman uskottavampi argumentti).

      Käytännöllistä kyseisessä käytönnössä ei ollut kenellekään muulle, kuin raiskatun tytön isälle tai muulle miespuoliselle sukulaiselle, jonka piti saada tyttö naitettua, demografiasta on turha tehdä syntipukkia, kääntäkäämme syytävät sormemme kohti misogynista yhteiskuntaa ja naisia hallitsemaan halavia miehiä.

      P.S. Oli ihan pakko ihailla kirjoittajan heittomerkkien käyttö. Ai että ihan "raiskaus". Voisko vielä vähän enemmän yrittää heikentää ihmisen itsemääräämisoikeutta omasta ruumiistaan?

      Poista
    5. Anonyma,
      Olen myös kuullut molemmat väittämät (miehiä enemmän, naisia enemmän) ja kallistuisin itse kannalle "vaihteli", eli tietyissä paikoissa, tiettyihin aikoihin on ollut enemmän miehiä ja toisinpäin.

      Lisäisin vielä tuohon raskauteen kuolemiseen erään hypoteesin: raskaus ihmisillä keskeytyy erittäin usein ja on mahdollista että tämä on evoluution kautta kehittynyt suojamekanismi vähentämään liikoja lapsia. Ne naiset jotka tulivat jatkuvasti raskaaksi ja aina saivat lapsia, "kuluivat" loppuun ja kuolivat nuorempina, jolloin vähemmän hedelmällisten (tai herkästi spontaaneja raskauden keskeytyksiä saavien) naisten lapset pärjäsivät paremmin: saivat äitinsä tuen pidemmälle lapsuuteensa.

      En tiedä onko tuosta varsinaista näyttöä, lähinnä ajatusleikki mikä mieleeni tuli.

      Mutta asiaan palatakseni, naisen arvon sitominen neitsyyteen on pitkälti naisia sortavan järjestelmän ominaisuus, varsinkin kun miehen neitsyydellä ei ollut mitään merkitystä. Isyydestään vainoharhaiset miehet pitivät tällaisista "takeista" isyytensä kanssa kuvittelisin, mutta tarkkaa syntymekanismia on tietysti mahdoton ehkä löytää.

      Pointsit muuten Post Scriptumista, erittäin hyvin sanottu.

      Poista
    6. Täytyy minunkin hieman puolustaa ensimmäisen anonyymin pointtia. Se raiskatun avioon pakottava laki on voinut olla järkevä ja uhrille hyödyllinen siinä yhteiskunnassa, jossa se on aikoinaan säädetty. Raskaaksi tulleen yksinäisen naisen asema on ollut huono.

      Vaikka syynä olisikin ollut neitsyyden palvonta, niin laki on voinut olla järkevä. Neitsyyden palvontaan ei varmaan ole helppo puuttua lainsäädännöllä, jolloin raiskatun asema on parantunut tällä lain säätämisellä.

      Tämä kaikki siis kaukana historiassa. Se, että tällaisia lakeja on vieläkin voimassa on käsittämättömän takapajuista.

      Uskonnollisista kirjoituksista löytyy paljon määräyksiä, jotka ovat nykyään järjettömiä, mutta kirjoitusaikanaan hyödyllisiä. Tämä on tärkeä pointti, koska se saattaa auttaa perustelemaan vanhoillisille uskonnollisille, miksi he voisivat luopua takapajuisista tavoistaan. Jos ymmärtää, miksi määräykset on kirjoitettu, niin voi ymmärtää miksi niistä on mahdollista luopua nykyään - loukkaamatta jumalaansa. Suuri osa määräyksistä ei ole ollut mitään satunnaisia jumalan mahtikäskyjä, joita pitää noudattaa vain rituaalina, vaan ne ovat olleet käytännön neuvoja.

      Poista
    7. Toki, mutta tässä ratkaistaan itseaiheutettua ongelmaa. Jos neitsyyden palvonta ja naiset perheen omaisuutena eivät olisi uskonnollisesti tuettuja ilmiöitä, tuollainen säännöstö itsessään ei olisi myöskään tarpeellinen. Käytännössä korjataan itse aiheutettua ongelmaa ja sitten väitetään sitä moraaliseksi.

      Ja myönnän toki etteivät kaikki nykyisin huonot säännöt olisi koskaan olleet hyödyllisiä.

      Poista
  2. Tavallaan itse aiheutettua ehkä, riippuu vähän näkökannasta. En tunne uskontojen historiaa niin hyvin.

    Uuden uskonnon perustaja ei pääse aloittamaan puhtaalta pöydältä vaan hänen täytyy saada oppinsa myytyä ihmisille, joilla on jo kaikkiin elämänalueisiin omat tapansa eikä hän voi pistää kaikkea uusiksi tai uskonto ei mene kaupaksi. Voi olla, että tämä neitsyyden palvonta on ollut ensin ja raiskauksen uhrit on tapettu tai hylätty ja uskonnon perustamisen jälkeen raiskauksen uhrit on vain pakkonaitettu, kun uskonnon perustaja ei ole pystynyt muuttamaan neitsyyden palvontaa, vaikka olisi kenties halunnut. Voi toki olla, että uskonnon perustaja on tuonut kulttuuriin myös neitsyyden palvonnan tai kenties ainakin vahvistanut sitä.

    En tosiaan tunne esim. kristinuskon tai islamin historiaa niin hyvin, että osaisin muuta kuin arvailla mahdollisia kehityskulkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä pointteja Jaska.

      Neitsyydellä on ollut tiettyjä mystisiä ominaisuuksia jo ennen kristinuskoa ja yleensä nimenomaan naisten neitsyydellä. Raamatullista moraalikäsitystä ei näin kuitenkaan voida perustella. Raamatun lait esitetään ikuisina ja täydellisinä, jos ne ovatkin aikansa tuotteita, eikö koko raamattu voida silloin myös alentaa aikansa tuotteeksi ja muukin sen sanomasta näin hylätä?

      Tämä on tietysti myös hieman muna-ja-kana tyyppinen tilanne. Aiheuttiko uskonto naisten sortamisen ja neitsyyden palvonnan, vai hyödynsikö se vain olemassaolevaa sortoa? Arvioisin itse, että se ei ollut aiheuttaja, mutta se mahdollisesti pahensi tilannetta tai ainakin pitkitti naisten oikeuksien saamista. Lopputulos nykymaailman perspektiivistä on kuitenkin tietysti se, että meillä on uskonto joka paasasi (ja jossain päin paasaa edelleen) viestiä siitä miten naisen pitäisi naida raiskaajansa.

      Poista
    2. Mitään moraalikäsitystä ei pitäisi perustella uskonnolla, vaikka uskonnon moraalikäsitys jossain tapauksessa olisikin oikein.

      Raamattu on aikansa tuote. Tämä olisi hyvä saada uskovatkin enemmän tunnustamaan. Siihen ehkä voisi auttaa jo edellä mainitsemani keino eli osoitetaan jotkut Raamatun (tai muun uskonnollisen teoksen) kohdat hyödyllisiksi _aikanaan_. Jolloin kenties uskova voisi siirtyä noudattamaan periaatetta yksittäisen käskyn takana nykyaikaisella tavalla. (esim. Islamin saastaisuuden käsite, joka on ilmeisesti pyrkinyt välttämään tautien leviämistä)

      Poista
  3. Jälleen yksi uusi anonyymi liittyy keskusteluun. Heti alkuun haluan sanoa etten pidä raiskattujen pakkoavioliittoja missään tapauksessa järkevänä tai oikeutettuna ja kyseisestä traditiosta, kuten niin monesta muustakin järkijättöisestä tavasta, tulisi luopua välittömästi. Haluan kuitenkin tuoda esille sen seikan että kaikkia vanhoja kirjoituksia - myös niitä joita jotkut pitävät pyhinä - tulee tulkita oman aikansa tuotoksina. Ihmiselle on viimeisten vuosituhansien aikana kertynyt paljon jos ei nyt viisautta niin ainakin ymmärrystä, joten jos noita tekstejä tulkitsee nykyään kirjaimellisesti tekee pahan virheen irroittamalla opetukset asiayhteydestä. Esimerkiksi islamin ja juutalaisuuden nykykäsityksen valossa tiukat ruokailusäädökset on todennäköisesti luotu koska niiden kirjoitushetkellä niistä on ollut oikeasti hyötyä.
    Muutama tuhat vuotta sitten muinaisjuutalaisten miettiessä syntyjä syviä elintarvikkeet ovat kylmäketjun puuttuessa pilaantuneet ihan eri tahtia kuin nykyään, joten juutalaisten lakiin on kirjattu tiettyjä ruokailusääntöjä jottei ihmisiä kuolisi ruokamyrkytyksen takia kuin kärpäsiä. Sama pätenee myös islamin sianlihan syömiskieltoon, huonosti kypsennetty sianliha kun voi sisältää ihmiselle hengenvaarallisia loisia ja muuta mukavaa.
    Juutalaisuuden syntyaikoihin ja todennäköisesti paljon sitä ennenkin nainen on tosiaan ollut ensin isänsä ja sitten aviomiehensä omaisuutta ja naimakaupat ovat olleet juuri sitä, kaupat. Nainen on ollut kauppatavara, ja koskematon tavara on mennyt huomattavasti paremmin kaupaksi kuin 'käytetty' (onpa ruma kiertoilmaus raiskauksesta...). Raiskattu nainen ei siis ole kelvannut kenellekään vaimoksi eikä perhe ole siis halunnut elättää 'hyödytöntä' tytärtään saati tämän äpärälasta, joten tämä on joko hylätty tai tapettu kuin vanhaksi tullut hevonen. Uskonnot eivät ole voineet tai halunneet puuttua naisten neitseellisyyden palvontaan ja koittaneet parantaa naisten tilannetta naittamalla nämä raiskaajansa kanssa, jolloin naisen ja lapsen elatus on siirretty raiskaajalle. Se onko kyseinen järjestely toiminut silloinkaan onkin sitten toinen juttu...
    Siinä nyt muutama esimerkki siitä kuinka näissä nykyaikana ihan pähkähulluilta tuntuvissa säännöissä ON VOINUT olla järkeä niiden laatimishetkellä. Järkeilyni ei perustu mihinkään tutkimustietoon joten absoluuttisena totuutena sitä ei voi eikä kannata pitää, mutta muistuttaa siitä kuinka eri aikakausien tekoja tulisi aina tulkita omassa kontekstissaan. En missään nimessä väitä että joidenkin pyhinä pitämien kirjoitusten opit olisivat olleet mitenkään moraalisia edes niiden kirjoitushetkellä sen enempää kuin nykyäänkään. Niiden pohjalta ei tulisi luoda moraalikäsityksiä eikä etenkään lakeja. Pointti oli siinä että noille nykykäsityksen mukaan idioottimaisillekin säännöille on joskus voinut olla järkiperuste, joka ei enää sovi nykyiseen ajankuvaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole sinällään eri mieltä, mutta haluan kohottaa muutaman ajatuksen vaihtoehdoista. Uskontojen säännöissä voi olla ollut järkeä. Osa komennoista on varmasti ollut itse uskontoa vanhempia viisauksia, jotka on yksinkertaisesti omittu pyhiksi käskyiksi. Tässä on kuitenkin pari ongelmaa.

      Uskonnon uskottavuuden kannalta tämä on ongelma koska kaikkitietävän jumalan pitäisi pystyä tarjoamaan parempia ratkaisuja kuin "ajan henkeen" sopiva ratkaisu joka voidaan näin jälkikäteen tuomita vääränä. Hyvä jumaluus ei olisi käskenyt raiskaajaa naimisiin uhrinsa kanssa, vaan olisi käskenyt kansalaisia olemaan pitämättä naisia kauppatavarana. Tässä mielessä nämä naurettavat säännöt ovat hyvä osoitus uskontojen keinotekoisuudesta.

      Toinen pointti: kaikki käskyt eivät välttämättä ole olleet siksi että niistä olisi jotain hyötyä ihmisille, vaan ne ovat olleet hyödyllisiä uskonnolle itselleen. Valtarakenteista parhaita ovat sellaiset joita ihmiset itse noudattavat. Tässäkin kohtaa voimme kysyä; onko raiskaajan pakkoavio todella keksitty että nainen voisi oikeasti saada elättäjän ja koska se oli parasta hänelle - vai onko tuo meidän jälkikäteen keksimämme selitys yrittää muuttaa moraaliseksi sitä mikä selvästi on hirvittävän epämoraalista?

      Lopulta näissä käskyissä on kuitenkin ongelma: ne nähdään jumalallisina käskyinä ja niitä noudatetaan monien toimesta edelleen tänä päivänä vaikka käskyt ovat menettäneet merkityksensä. Raiskaajan pakkonaiminen oli vielä tällä vuosituhannella käytössä monissa latinalaisen Amerikan maissa ja pohjana sille oli raamatullinen laki. Kun pyhät kirjat sanovat olevansa ikuisia sanomaltaan, eivät fundamentalistit lopeta käskyjen noudattamista vaikka olosuhteet olisivat muuttuneet ja käskyn takana oleva järki kadonnut historian hämäriin.

      Poista

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.