
Digitaalisen musiikin yksi mielenkiintoisimpia piirteitä on sen siirtyminen yhä voimakkaammin lisenssiksi omistuksen sijaan. Musiikkiteollisuus on toki vuosikausia pitänyt musiikkiaan lisensointina vaikkei kuluttajille tätä olla kerrottukaan. Esimerkiksi jos todella omistaisin ostamani cd:n voisin tehdä sille mitä haluan, esimerkiksi kopioida sitä, myydä edelleen tai vaikka samplata uutta musiikkia levyltä löytämilläni äänillä.
En kuitenkaan voi tehdä levylläni ja ostamallani musiikilla mitä haluan, sillä en omista musiikkia ostamalla cd-levyä. Todellisuudessa cd-levy on lisenssi musiikkiin, ei musiikin omistamista. Käyttäjä saa oikeuden tehdä lisenssillään lisenssin antajan sallimia asioita, ei muita - tosin laki pohjoismaissa rajoittaa jossain määrin näiden lisenssien rajoittavuutta, esimerkiksi sallien yksityisen kopioinnin. Erona digitaaliseen musiikkiin cd-levy on sidottu lisenssiin ja lisenssi siirtyy levyn kanssa, eli kuolemani hetkellä kaikki omistamani cd-levyt siirtyvät eteenpäin muun perinnön tapaan.
Digitaaliset lisenssit ovatkin vaikeampi juttu. iTunes-musiikkikokoelma esimerkiksi ei siirry ja Apple kieltää musiikin jakamisen käyttäjältä toiselle. Tietyllä tietokoneella olevat kopiosuojaamattomat kappaleet toki voi kopioida tietysti toiselle tietokoneelle, mutta kopiosuojattuja ei, eikä kappaleita saa uudelleenladattua iTunes-storesta enää uudestaan, sillä lisenssinhaltia on jo poistunut keskuudestamme.
Kuka siis lopulta omistaakaan iTunes-musiikkisi? Et sinä itse ja muista että ne sadat tai tuhannet eurot joilla kokoelmasi olet kartuttanut muuttuvat perillistesi kohdalla tuhkaksi: koko iTunes-ostettu musiikkikokoelmasi häviää kuolemasi mukana.
Yksi lisäsyy miksi digitaalisesta musiikista maksaminen tuntuu minusta huonolta idealta.
Päivitys: Willis ei ole haastamassa ketään oikeuteen. Tämä osa oli vain brittijournalismin tason puutteesta. Ongelma ei katoa mihinkään.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.
Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.
Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.