Feministit patriarkaalisten arvojen puolesta

Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä miksi feminismi on huono nimi tasa-arvoon tähtäävälle liikkeelle. Syy on pitkälti terminologinen, sillä kannustan ja kannatan tasa-arvoa ja olen valtaosassa kysymyksistä feministien kanssa samaa mieltä, pidän silti kyseenalaisena tavoitella tasa-arvoa epätasa-arvoisen nimikkeen kuten feminismin alla. Moni feministi on tässä eri mieltä, mutta epäilen että se erimielisyys johtaa itseasiassa patriarkaalisesta ajattelusta, joka on salakavalasti ujuttautunut myös feministiliikkeen sielunmaisemaan. Tähän palataan myöhemmin, mutta käydään ensin läpi miksi feminismi epäonnistuu tasa-arvoliikkeenä.

En väitä etteivät feministit tavoittelisi tasa-arvoa, väitän että itse termi "feminismi" ehkäisee  tasa-arvon tavoittelun feminismin parissa. Tämä johtuu feminismin kyvyttömyydestä vetää puoleensa miehiä ja yhdestä sukupuolesta koostuva ryhmä on jossain määrin kyvytön korjaamaan molempien sukupuolten ongelmia. Tarkastelleen hieman terminologian ja tasa-arvon kysymyksiä.

Feminismi ei terminä viittaa millään muotoa tasa-arvoon, lähinnä naiseuteen tai (kuten jotkin sen ovat väärin tulkinneet) naisten ylemmyyteen. Tämä nimi vaikuttaa koko liikkeeseen ja sen ajattelumalleihin ja naiseuteen viittaava nimi suhteellisen luonnollisesti vetää puoleensa eniten naisia.  Feministien vakuuttelu siitä miten miehetkin ovat tervetulleita ei ole merkityksellistä, ihmiset eivät vaan luonnostaan halua assosioitua ryhmien kanssa jotka selvästi eivät edusta ihmistä itseään. Yksinkertaista ingroup ja outgroup-ajattelua. Jo nimen tasolla mies on hieman ulkopuolinen feminismissä, hän ei edusta sitä mihin ryhmän nimi jo viittaa.

Tämä ei tietenkään koske kaikkia ihmisiä sillä olemassa on miehiä jotka eivät koe ongelmaksi identifoitua vastakkaiseen sukupuoleen viittaavan nimikkeen alle. Tämä vaikutin kuitenkin on olemassa ja vaikuttaa riittävän voimakkaasti että väitän ettei feminismin sisällä koskaan voi olla tasa-arvoista sukupuolijakaumaa. Feminismi tulee aina olemaan naisvoittoista. Naiseuteen viittaava nimi varmistaa ettei feminismi koskaan ole muuta kuin pääasiallisesti naisten liike. Nomen est omen.

Tasa-arvoa tavoittelevan liikkeen toimimisen edellytys on suhteellisen tasainen sukupuolijakauma. En väitä, etteivätkö naiset osaa ajaa tasa-arvoa, väitän tosin että jokainen meistä ajaa tasa-arvon ideaaliaan tavalla joka on kallellaan omaan suuntaamme - joko tiedostetusti tai tiedostamatta.

Epäitsekkäimmätkin meistä ymmärtävät ja sympatiseeraavat eniten aiheita joihin voimme samaistua helposti. Tämä on peruspsykologinen fakta: jokaisen meistä on helpompi käsittää sellaisia epäkohtia jotka koskettavat itseämme henkilökohtaisesti. Nainen ymmärtää hyvin naisia koskettavat epätasa-arvoiset asiat ja hieman todennäköisemmin lähtee korjaamaan niitä ja sama koskee miestä.

Jos tasa-arvoliikkeemme on "kalibroitu" vetämään puoleensa naisia, on lähes automaattista ettei se kykene täysin toimimaan tasa-arvoisesti, sillä liike on näin ladattu naisperspektiiveillä ja naisintresseillä. Hyvä esimerkki tulee Helsingin sanomien kirjoituksesta jossa naiskirjoittaja syyttää puolustusvoimia naisten syrjimisestä tiettyjen irtisanomisten takia, mutta sivuuttaa täysin sen miten puolustusvoimat kokonaisuutena syrjii miehiä. Kirjoittajaa ei kuitenkaan voi syyttää, hän toimii omasta perspektiivistään, ja kuten moni meistä, emme kykene täysin keskittymään tai näkemään omia etuoikeuksiamme tai meistä irtonaisia ongelmia.

Tasa-arvoa ei voida saavuttaa ilman että tasa-arvoa tavoitteleva liike on tasa-arvoinen ja yhtäläisesti painottunut kaikkien oikeuksien korjaamiseen. Feminismi ei tätä ole, eikä voi tätä olla.

Feminismi on kuitenkin se tunnus, jonka alle tasa-arvon puolustajat kerääntyvät, mutta miksei siinä joukossa useampi valita tästä aiheesta? Luulisi että murot menisivät väärään kurkkuun jos yrittäisin vakavasti selittää miksi Valkoihoisuus on mielestäni hyvä nimi organisaatiolle joka tahtoo hävittää rasismin. Feminismin kohdalla emme törmää tähän ja nimikettä puolustetaan yllättävän intohimoisestikin.

Termiä puolustetaan monella tavalla. Suurin osa puolustuksista keskittyy joko korostamaan naisten alisteista asemaa tai termin historiallisuutta käyttäen. Alisteinen asema ei länsimaissa pidä oikeastaan paikkaansa. Puolustus historiallisista syistä muistuttaa mielestäni lähinnä sukupuolineutraalia avioliittoa vastustavien "avioliiton määritelmä" pelleilyä, enkä ota sitä yhtään sen vakavammin.

Nämä ovat emotionaalisia argumentteja ilman kunnollista pohjaa. Niihin takerrutaan samoista syistä kuin apologetiikkaan: vakuutellakseen itseään että omille huonosti tuetuille mielipiteille (joihin on kiintynyt) olisi perusteluja.

Oikea syy löytyy jälleen samasta paikasta kuin kaikki epätasa-arvomme: patriarkaalisista arvoista jotka vaikuttavat yhteiskuntamme taustalla. Tarkoitan tällä erästä hyvin peruskäsitettä ajattelussamme: mies on vahva ja kova, nainen on heikko ja pehmeä. Tämä ajatusmalli jossa mies määritetään vahvemmaksi on patriarkaalisen ajattelun perusta.

Tämä sama ajattelumalli myös aikaansaa käsityksen naisesta uhrina joka tarvitsee erillistä suojelemista. Nainen on heikko, hauras ja herkkä ja pienikin shokki voi rikkoa hänet pysyvästi. Tässä on syy miksi feminismi on monen mielestä hyväksyttävä nimi: se juontaa käsityksestämme että  tarvitsevat tätä erityistä suojelua heikkoutensa takia. Ilman erityistä suojelua, miehet sortavat naisia kerran heillä on voima ja näin ollen valta sortaa.

Patriarkaalisen ajattelun vankina olevan ihmisen mielessä tasa-arvoliikkeen on siis  pakko olla kallellaan naisten suuntaan. Ilman tätä kallistumaa nämä "heikot" naiset poljettaisiin takaisin sorron yöhön. Tämä ajattelu halventaa naisia ("nainen on heikko") ja halventaa miehiä ("mies sortaa") yhtäläisesti ja on ongelma kaikille.

On totta että naisen asemassa on ollut jopa laillisia epätasa-arvokysymyksiä joiden korjaamiseen tarvittiin kansanliike ja tilanteessa jossa naisia laillisesti poljettiin, feminismi oli sopiva termi ja sopiva liike korjaamaan järjestelmälliset ongelmat joita 1900-luvun alku oli pullollaan. Tilanne on kuitenkin muuttunut. Yhteiskunta ei ole tietenkään vielä tasa-arvoinen, mutta nykyisin kohtaamamme tasa-arvon ongelmat eivät ole yhtä selvästi varsinaista eriarvoisuutta, vaan kasvavassa määrin pikemminkin asenteista johtuvia. Naisten kokemat tasa-arvon ongelmat tulevat samasta lähteestä kun miestenkin: ne kaikki lopulta kumpuavat ajatuksesta miehen voimasta yli naisen ja ennen kaikkea käsityksestä että naiset eivät kykene puolustautumaan ilman järjestäytynyttä lainsäädännällistä apua.

Kaikki suojelutyö ei ole tarpeetonta tai negatiivista. Esimerkiksi on täysin hyväksyttävää (ja toivottavaa jopa) purkaa sukupuolisesti syrjiviä lakeja jotka sortavat naisia (tai miehiä) ja näin tehtiin esimerkiksi kun äänioikeudesta tehtiin kaikkien, ei vain miesten oikeus. Suojelutoimien tarkoituksen on aina oltava tarjota kaikille samat mahdollisuudet yksilötasolla ja suojelutoimet jotka pyrkivät johonkin muuhun, ovat vinoutuneet tavalla tai toisella, eivätkä pitkällä tähtäimellä korjaa ongelmia.

Jos kuitenkin oletamme että naiset tarvitsevat erityisesti suojelevia lakeja, oletamme että naiset ryhmänä ovat kyvyttömiä puolustamaan itseään ja ovat näin siis heikkoja. Ja samalla paljastamme miten patriarkaalisia todella olemmekaan.

Tämän ajatuksen on hyvä antaa muhia hetken aikaa: ajatus naisten erityissuojelutarpeesta länsimaissa on mitä voimakkainta patriarkaalista ajattelua. Naisia on nimittäin hieman yli puolet maailman väestöstä, kyseessä ei siis missään tapauksessa ole vähemmistö. Naiset eivät myöskään ole varsinaisesti mikään erityinen irrallinen ryhmä (paitsi eräissä uskonnollisissa maissa joissa pakkoerottelu on käytössä) vaan selkeä osa yhteiskuntaa.

Kuvan lähde: http://www.fotopedia.com/items/flickr-2233311187
Naisia vastassa ei ole enää mitään sortavaa herrakerhoa tai miessalaliittoa, joten argumentointi naisen taistelusta järjestelmää vastaan ei vain pidä paikkaansa yhteen enempää kuin väittämä feministeistä vihaisina rekkalesboina. Itse en pidä naisia missään mielessä heikkoina. Tuntemani naiset ovat osoittaneet minulle miten vahvoja he voivat olla (niin henkisesti ja fyysisesti) ja miten urastaan kiinnostunut nainen ei ole mitenkään alakynnessä nykyisillä työmarkkinoilla.

Se että tasa-arvotaistelu koetaan sopivaksi nimetä heikommassa asemassa olevan sukupuolen mukaan entisestään vahvistaa käsitystä, että nainen on heikko ja tasa-arvotaistelu on nimenomaan taistelua naisen puolesta. Tämä on suurin ongelma naisten erityisessä suojelussa, sillä jos peruskäsityksemme on että naiset ovat niin heikkoja ja alisteisia, että heitä on erikseen suojeltava, emmekö varmista, että käsitys naisista heikompi ja suojeltavina säilyy hallitsevana? Emmekö itseasiassa ruoki epätasa-arvoa pitkällä tähtäimellä?

Kun huonosti pohdittuihin suojelutoimiin lähdetään, lyhyellä tähtäimellä ne voivat aikaansaada tilastollista tasa-arvon kaltaisuutta, mutta ne saattavat herkästi sysätä epätasa-arvon paikkaan josta sitä ei lainsäädännöllä saada pois: mieliin. Jos luomme yhteiskuntaamme rakenteet jotka vahvistavat käsitystä naisen heikkoudesta ja miehen vahvuudesta, emmekö näin varmista, että kyseinen patriarkaalinen molempia sukupuolia kahlitseva ajattelu säilyy edelleen voimassa ja vahvistuu?

Pakolliset naiskiintiöt ovat ehkäpä paras esimerkki tällaisesta ontuvasta suojelukeinosta. Naiskiintiöllä saadaan kyllä aikaiseksi tilanne jossa halutun ammattikunnan sukupuolijakauma korjautuu ja paperilla tasa-arvo-ongelma katoaa. Samalla kuintekin vahvistuu malli että naiset eivät olisi omilla ansioillaan yksin päässeet kyseiseen asemaan ja patriarkaatti kerää pisteitä.

Tässä joku voi tietysti huomauttaa, että enkös minä hieman aiemmin vaatinut tasa-arvotoimintaan juuri tasaista sukupuolijakaumaa. Vaadin, mutta en oikeastaan vaatinut kiintiötä. Tasa-arvotoiminnan pitäisi tapahtua sellaisella tavalla ettei se määritelmällisesti jo sulje toista osapuolta pois. En ehdota kiintiötä, vaan sellaista lippua jonka alla niin miehet kuin naisetkin kokisivat itsensä tervetulleiksi.

Feminismi ei ole se lippu. Ja näin terminä feminismi on jännittävällä tavalla patriarkaalinen. Ja on silti yhä tänä päivänä voimakkaimpia liikkeitä tasa-arvon puolesta. Feminismi: nostan sinulle hattua tasa-arvotyöstäsi, mutta voisit välillä miettiä itseäsi. Olisit ehkä tehokkaampi jos nimesi ei olisi niin yksipuolinen. Vaikka... femanismi?

Kommentit

  1. Hyvä ja valtavirrasta poikkeava kirjoitus.

    Minua jäi kaivelemaan yksi asia, johon et ottanut kantaa. Sanot tasa-arvo-ongelmien kumpuavan loppujen lopuksi siitä, että mies on vahva ja nainen heikko. Mutta eikö ole biologinen fakta, että mies todella on fyysisesti vahvempi kuin nainen? Tätä biologista eroa ei valitettavasti voi häivyttää.

    Toisekseen jäin pohtimaan sitä, että on olemassa monia naisia, jotka nauttivat tullessaan suojelluiksi, ja miehiä, jotka aidosti haluavat suojella. Kaikille ongelmalliseksi esittämäsi asia ei siis ole ongelma.

    Suosin itse ajattelumallia, jossa ei tunnusteta sukupuolten välistä epätasa-arvoa - tai ylipäätään mitään _ihmisryhmien_ välistä epätasa-arvoa. Mielestäni kaikki mahdollinen epätasa-arvoisuus pitää nähdä aina yksilöiden välisenä, ei ikinä yksilön edustamien viiteryhmien välisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fyysisesti mies on keskimäärin naista vahvempi kyllä, mutta fyysinen voima ei nykyisessä sivistyneessä maailmassamme ole erityisen tärkeä vallan väline. Vahvuudessa tässä puhun kaikesta muusta vahvuudesta: luonteesta, älystä, sitkeydestä, kyvykkyydestä. Se merkitsee.

      On totta että jotkin naiset haluavat olla suojeltuja ja "heikkoja" ja jotkin miehet suojelijoita ja "vahvoja". Ei siinä välttämättä mitään vikaa ole, mutta jos tämä rooli ulotetaan koko sukupuolta ja kaikkia koskevaksi, sateenvarjon alle jää paljon väkeä jotka eivät luokkiin kuulu.

      Viimeisestä kohdasta olen täysin samaa mieltä: yksilöiden välinen epätasa-arvoisuus on oleellisinta. Ryhmien väliseen epätasa-arvoon voidaan puuttua, mutta ei yksilöiden oikeuksien ja tasa-arvon kustannuksella.

      Poista
  2. Minusta tässä kirjoituksessa sivuutetaan eräs feminismin keskeisiä tavoitteita: vapauttaa yksilöt rajoittavista sukupuolirooleista. Juuri tuo armeijan sorto miehiä kohtaan kumpuaa patriarkaalisesta miehen sukupuoliroolista fyysisenä suojelijana / miehisen hierarkian alapään tykinruokana. Feminismi katsoo, että patriarkalismi sortaa yhtälailla miehiä kuin naisia painostamalla heitä tiettyihin oikeiksi määriteltyihin rooleihin. Kyse voi olla lakiin kirjatusta sukupuoliroolituksesta tai sitten yhteiskunnan tavasta jollakin tavalla sosiaalisesti rankaista heitä, jotka roolia haluavat rikkoa. Individualistin kommentti näyttäisi kuvaavan juuri sitä, että oikeaa ongelmaa ei kunnolla hahmoteta. Hän tuo esille sen, että jotkuthan _haluavat_ käyttäytyä perinteisten sukupuoliroolien mukaan. Se feminismi jota minä kannatan, juurikin haluaa sallia tämän, eli sen että yksilöt saavat tehdä elämänvalintoja ilman että heille asetetaan pelkästään sukupuoleen perustuvia vaateita tai esteitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun sanot "feminismi jota minä kannatan" puhut omasta tulkinnastasi feminismistä ja on hankala lähteä sanomaan miten laaja osa feministeistä lankeaa määritelmäsi alle ja miten suuri ei.

      Sukupuolirooleista vapautumisessa Feminismi on skitsofreeninen peto. Kaikki feministit eivät tässä ole yksimielisiä. Esimerkkinä voidaan ottaa vaikkapa naisen "rooli kotona". Olen tavannut feministejä joiden mielestä lasten kasvatus ja jopa synnyttäminen on naisia alentavaa ja sitovaa ja se miten osa naisista näin päättää tehdä, sitoo kaikki naiset tähän stereotyyppiin.

      Toinen esimerkki on porno ja sen naista alentava kuva. On seksipositiivisiakin feministejä, mutta osa pitää pornoa pahana ja alentavana tekijänä joka pitäisi kieltää naista alentavana. Entä se nainen joka tahtoo alistua ja pitää alentavasta kohtelusta? Meitä on moneen junaan.

      Tässä näemme miten osa feministeistä haluaa vapautua sukupuolirooleista kokonaan ja näkee niissä pysymisen negatiivisena ja alentavana. Tässä vaihdetaan yhtä pakkoa ("Jää kotiin ja kasvata lapset") toiseen ("Et saa jäädä kotiin kasvattamaan lapsia") ja se ei ole yhtään parempi.

      Itse kannatan sellaista feminismiä jossa ihminen saa olla sitä mitä tahtoo. Sukupuolirooliin voi mukautua, mutta se ei ole jotain pahaa. Nainen saa lähteä maailmalle ja mies saa jäädä kotiin, mutta kummankaan ei ole pakko tehdä kumpaakaan, jokainen voi valita itse mitä tekee elämällään ja vartalollaan. En kuitenkaan nimitä itseäni feministiksi.

      Poista
    2. "Kun sanot "feminismi jota minä kannatan" puhut omasta tulkinnastasi feminismistä ja on hankala lähteä sanomaan miten laaja osa feministeistä lankeaa määritelmäsi alle ja miten suuri ei."

      Totta. Mutta jos puhuu feminismistä, on yleensä hyvä ottaa tämä huomioon. Muuten voi olla, että päätyy puhumaan eräänlaisesta olkinukkefeminismistä tai marginaalifeminismistä ikään kuin se olisi feminismin maailmanlaajuinen määritelmä. Itse asiassa, minusta tämä olisi tärkeä asia _varsinkin_ kun puhuu feminismistä, sillä se taitaa valitettavasti olla yksi niistä liikkeistä, jonka olkinukkeja on poltettu roviolla olan takaa.

      Mitä "minun feminismiini" tulee, olen tietysti jäävi sanomaan, mutta mielestäni se on samanlaista feminismiä kuin mitä kohtaa suhteellisen keskeisisssä ja melko suosituissa amerikkalaisissa feministiblogeissa. Luonnollisesti tähän sisältyy se efekti, että en seuraa sellaisia blogeja, jotka ajavat sellaista feminismiä, jota en kannata.

      Poista
  3. Feminismistä terminä en ole ehtinyt muodostaa kovin valistunutta mielipidettä, koska minusta se on ollut kauhean epäolennaista. Toki ymmärrän, että sen voi nähdä ongelmallisena, ja ymmärrän perustelusikin. Lähinnä olen olettanut, että se kertoo liikkeen alkuperästä, jolloin naiset tosiaan saivat taistella ihan perusoikeuksista. Ja että tämän historian valossa sen voisi vakiintuneena terminä hyväksyä. En ymmärrä, miksi sanot, etteivät miehet kehtaa assosioitua liikkeeseen, jolla on naiseuteen viittaava nimi? Moni mieshän on ihan avoimesti feministi. Jos nimenomaan haluamme luopua jäykistä sukupuolirooleista ja päästä eroon ei-miehisyyden toiseuttamisesta, en näe miksi miesten pitäisi tuntea, että feminismi-sana jotenkin laskee heidän miehistä arvoansa. Eikö se ole vähän kuin aikuisten tyttöbasillipelkoa? Uskon kyllä, etteivät miehet jotka ymmärtävät ja allekirjoittavat feminismin tavoitteet omaa niin heikkoa miehisyyden identiteettiä, etteivät he pystyisi omaksumaan termiä feministi. Toisaalta ymmärrän pointtisi ehkä parhaiten markkinointinäkökulmasta. Siinä yhteydessä kääreellä on aina suuri merkitys, oli sisältö miten miellyttävä tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimi on syrjivä, siksi emme koskaan tule näkemään feminismi-liikettä jonka sukupuolijakauma olisi tasa-arvoinen. Niin mahdottoman yksinkertaista se on.

      Mielestäni ilmaisen tekstissä varsin selvästi mikseivät miehet ja feminismi mene yksi yhteen. Jos sinulla on kerho nimeltä "Tyttöjen kerho" ja markkinoit sitä enimmäkseen naisasialla, ei pidä yllättyä jos valtaosa jäsenistä on naisia.

      Ymmärrät väärin, kyse ei ole kehtaamisesta. Osa miehistä ottaa feministi-nimikkeen, täysin totta, en sanonut ettei yksikään mies itseään feministiksi kutsuisi (sanon niin tekstissänikin). Kyse on pikemminkin imagosta jossa en usko teidän ajavan asiaani tai edes haluavan minua liikkeeseeni.

      Mutta ajattele asiaa näin: miksi liike joka tahtoo vapautua sukupuolirooleista pukeutuu jo nimessään vahvasti sukupuoleen? On täysin käsittämätöntä että näin perustavanlaatuinen kohta sivuutetaan feministien toimesta aina. Muistetaan kuitenkin että tavoite ei ole pakottaa ketään pois sukupuolirooleistaan - ihmisistä iso osa pitää niistä - vaan tehdä siitä enemmän hyväksyttyä. Tämän takia kysyn:

      Miten voimme saada ihmisen joka pitää sukupuoliroolistaan lähtemään liikkeeseen joka jo nimellään tahtoo hänen assosioituvan vastakkaiseen sukupuolirooliin?

      Itse pystyisin siihen ja niin pystyy moni muukin mies. Mutta kaikki eivät pysty ja he eivät tule koskaan feministeiksi ryhtymään.

      Naisille feminismin nimike ei ole oman roolin vastainen, jopa niille naisille jotka eivät kykene irrottautumaan sukupuoliroolistaan. Tämän takia liike on määritetty tavalla jolla lähes kaikki naiset voivat liittyä ja vain osa miehistä voi liittyä. Se ei ole mitään tyttöpelkoa, vaan selkeä perustavanlaatuinen jaottelu jolla estää tasa-arvon tavoittelemisen.

      Et tässä sisäistä sitä miten eri ihmisten kynnys tehdä sukupuolisia asioita on eri tasoinen. Meidän tarvitsee vain nostaa kynnystä ja lopulta sinäkin lopettaisit tasa-arvoliikkeessä olemisen.

      Jos feminismin nimi vaihdettaisiin yhteen seuraavista, muuttamatta sen ajatuksia lainkaan, tunnustaisitko sitä yhä:
      Maskulismi?
      Miesonparempikuinnainenismi?
      Akatkeittiöönismi?

      Jossain vaiheessa vastaan tulee raja jossa et tahtoisi käyttää kyseistä nimikettä ja toisilla se raja on alhaisempi.

      Nyt sensijaan että hyväksyisitte sen mikä osan miehistä raja on, feministit huutelevat tätä mielestäni todella ahdasmielistä "te vaan pelkäätte tyttöjä!" retoriikkaansa, sokeana omalle syrjinnällään. Tässä feminismi ei tarjoa heille neutraalia vaihtoehtoa mikä olisi todellinen tie tasa-arvoon, vaan lähinnä vähättelee ja antagonisoi kyseisen miesjoukon ja näin tekee tasa-arvon toteutumisen entistä epätodennäköisemmäksi.

      Poista
    2. Kiitos haastavista vastauksista!

      "Nimi on syrjivä, siksi emme koskaan tule näkemään feminismi-liikettä jonka sukupuolijakauma olisi tasa-arvoinen. Niin mahdottoman yksinkertaista se on."

      Minusta suurempi ongelma on jos liike on syrjivä, ei välttämättä mikä sen historiallisesti muotoutunut nimi on. Yritän selkeyttää näkökulmaani esimerkillä. Meillä Suomessahan käytetään edelleen ammattinimikkeitä, joiden loppuosa on -mies, esimerkiksi palomies. Nimikkeen voi ymmärtää historiallisesti muotoutuneena, ja moni nainen on viime vuosikymmeninä yksinkertaisesti sopeutunut siihen, että hekin ovat palomiehiä, lautamiehiä, jne. Itsekin olen sitä mieltä, ettei näitä nimikkeitä ole mikään kiire vaihtaa neutraaleihin. Minusta on tärkeämpää, että itse ammatti kohtelee naisia tasavertaisesti. Amerikassa vastaavia nimikkeitä on muutettu neutraaleiksi, ja ymmärrän sen, että on ihmisiä jotka kokevat nimikkeet ongelmallisiksi. Itse suhtaudun samalla tavalla feminismi-sanaan kuin meidän palomies-tyylisiin sanoihin. Sillä on historialliset syynsä, ja ihan itsessään se ei mielestäni syrji miehiä. _Liike_ feminismi voi syrjiä ja ajaa pois miehiä, ja tämä on tietysti heti ongelma.

      Tulee myös mieleen Ruotsin pyrkimys tasapuolisuuteen nimittämällä myös miespuolisia sairaanhoitajia sjuksköterska-sanalla, joka on naispuolinen, vähän kuin hoitajatar. Logiikka on se, että koska nimike on historiallisesti muotoutunut naisiin viittaavaksi, ei ole syytä miksi miesten tulisi kokea sitä sen enempää syrjiväksi kuin naiset kokevat miespuoliset nimikkeet. Jos siis lähdemme siitä, ettei naiseudessa ole mitään vähempiarvoista.

      Long story short, jos koemme ongelman feminismi-nimikkeessä, minusta meidän tulisi kokea ongelmallisiksi myös muut sukupuolittuneet sanat ja nimikkeet. En henkilökohtaisesti koe tarvetta sille tielle lähteä. Jos feminismi olisi nimeltään maskulinismi, kannattaisin sitä edelleen, mikäli allekirjoittaisin sen sisällön. Jos muodostuisi yleinen konsensus siitä, että feminismi-sana on vanhentunut, ja sille ajettaisiin uutta nimeä, en vastustaisi sitäkään.

      "Jos feminismin nimi vaihdettaisiin yhteen seuraavista, muuttamatta sen ajatuksia lainkaan, tunnustaisitko sitä yhä:
      Maskulismi?
      Miesonparempikuinnainenismi?
      Akatkeittiöönismi?"

      Tässä mielestäni alat muuttaa liikkeen _sisältöä_ etkä nimitystä, mikä minusta tekee kysymyksestä epärelevantin.

      Poista
    3. Tietysti liikkeen syrjivyys on pahempi kuin nimen syrjivyys. Olisi kuitenkin parempi jos meillä ei olisi kumpaakaan syrjivyyttä. Eikä tätä syrjivyyttä voi perustella muiden termien syrjivyydellä, varsinkaan tuohon suuntaan. Samalla logiikalla voisi vetää vaikkapa "miksi en syrjisi muslimeita, kun jos menen muslimimaahan, ne syrjivät minua".

      Lisäksi tässä on myös toinen näkökanta: miehille on hankalampi omaksua feminiinistä nimikettä, kuin päinvastoin. Tämä on osa sitä sukupuolittunutta maailmaamme, mutta tasa-arvon ajamisen kannalta meidän on tiedostettava tämä realiteetti: miehet eivät kestä naisnimikettä samalla tavalla kuin naiset.

      Perusta tälle on erittäin seksistinen ja harmittava: käsitys naisista heikompina. Sen perustalla ei tässä kuitenkaan ole merkitystä, kyseinen malli miehistä vahvoina ja naisista heikkoina haittaa myös miesten elämää. Kuitenkin jos tahdomme tavoitella tasa-arvoa, meidän on työskenneltävä tässä tavoitteessa tasakentällä.

      Ja tässä näemme yhden tavan miten sukupuoliroolit haittaavat miehiä: suuri osa miehistä ei halua mukaan tasa-arvoliikkeeseen, koska se on nimetty naisten mukaan. Huomannet mitä ajan takaa? Sukupuolistereotyypit joita feminismi tahtoo kaataa estävät valtaosan miehistä osallistumisen näiden stereotyyppien kaatamiseen, koska yksi kyseisistä stereotyypeistä estää heitä omaksumasta femininiistä nimikettä.

      Ihana tilanne eikö?

      Sitten toinen juttu: en tarkoittanut että feminismi-termi nyt vaihdettaisiin, vaan oletetaan että tasa-arvoa olisi ajettu vuosia jo jollain toisella nimellä ja kukaan ei olisi kuullutkaan feminismistä. Miten pahaksi tuo termi voi mennä, ennen kun et sen termin takia assosioidu liikkeen kanssa?

      Jos liikkeen nimi on äänekkäiltäfemakoiltahampaakurkkuunismi mutta se on vuosisatoja jo toiminut tasa-arvon puolesta, tahtoisitko vaihtaa nimen?

      Poista
    4. "Miten pahaksi tuo termi voi mennä, ennen kun et sen termin takia assosioidu liikkeen kanssa?

      Jos liikkeen nimi on äänekkäiltäfemakoiltahampaakurkkuunismi mutta se on vuosisatoja jo toiminut tasa-arvon puolesta, tahtoisitko vaihtaa nimen?"

      Tämähän on vähän kuin kysyisi "Jos Ku Klux Klan nykyisin ajaisi mustien oikeuksia, näkisitkö nimen ongelmallisena?". Miten kamalana oikein näet feminismin historian? :P Minusta pelkkään "fem-" prefiksin, tai siihen mitä alkufeministit ajoivat, ei kerta kaikkiaan liity mitään niin kamalaa, että tämä kysymys olisi relevantti.

      "Lisäksi tässä on myös toinen näkökanta: miehille on hankalampi omaksua feminiinistä nimikettä, kuin päinvastoin. Tämä on osa sitä sukupuolittunutta maailmaamme, mutta tasa-arvon ajamisen kannalta meidän on tiedostettava tämä realiteetti: miehet eivät kestä naisnimikettä samalla tavalla kuin naiset."

      En oikein näe kuinka asiassa tässä tapauksessa ei olisi kyse aikuisten tyttöbasillipelosta. Jos nimitys vaihdetaan kaikille sopivampaan, hyvä, mutta kai sitä jollain paremmalla tulisi voida perustella.

      Mutta kuten sanoin, ymmärrän pointtisi markkinointinäkökulmasta. Jos uusille ihmisille pitää kertoa feminismistä, he varmasti kokevat ettei nimitys sovi heille. Jos taas he ovat jo sitä mieltä, että ei-miehisyyden dissaus on aataminaikaista, he varmasti osaavat suhtautua feministi-nimikkeeseen aikalaisen neutraalisti ja keskittyä sen sisältöön.

      Poista
    5. Jos tavoitteena on tasa-arvon tavoittelu, tämäkin puoli on huomioitava. En puhu nyt markkinoinnista tai bakteerikammosta, vaan siitä toimiiko feminismi. Ja mielestäni se ei toimi nykyisistä lähtökohdistaan jos tavoite on sukupuoliroolien murtaminen ja tasa-arvo.

      Tähän tavoitteeseen tarvitaan tapa saada liikkeeseen mukaan yhtäläisesti miehiä ja naisia. Jos toinen yleisö vieraannutetaan, tavoite tasa-arvosta lähtee ulos ikkunasta. Tavoitetila on paikka jossa mm. sukupuolinen nimi ei häiritsisi ketään - mutta emme ole siellä vielä, olemme vielä kaukana siitä. Tässä mielessä voidaankin esittää että feminismi vaatii mieheltä enemmän kun naiselta. Nainen on kotonaan feminismin kanssa jo käsitteenä. Mies ei, hänen täytyy tottua ja niellä itselleen "vieras" sukupuolistettu kuva. Jos tämän tahtoo pukea tyttökammoksi, niin sitten pukee.

      Ja jälleen, takaamme että feminismi ei tule olemaan tasa-arvoinen. Tasa-arvo edellyttää osapuolien tasapuolista osallistumista, sillä yksikään ryhmä ei osaa ajaa toisen ryhmän etuja. Peruspsykologiaa: näemme aina oman panoksemme ja omat ongelmamme suurempina. Kukaan meistä ei osaa asettua itselleen vieraisiin kenkiin ilman omia sukkiaan vielä mukana.

      Eli korostan: tässä ei ole kyse markkinoinnista, vaan tasa-arvoisen maailman rakentamisesta. Haluan itsekin tilannetta jossa patriarkaalisuus ei ole enää edellytys, mutta en usko feminismin olevan vastaus siihen. Jo terminä se on liian antagonisoiva. Se ei ole lippu jonka alle voisimme ryhmittyä.

      Poista

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.