Kulttuurin köyhtyminen ja rikastuminen, maahanmuutto ja vapaus ilmaista itseään, lisäksi Pohjois-Korea. Hieman puhetta siitä miten kulttuuri rikastuu ja miten ei. En tällä kirjoituksella tarkoita varsinaisesti vastustaa maahanmuuttoa -
tai avata keskustelua siitä miten maahanmuuttoon pitäisi suhtautua.
Tarkoitukseni on murtaa virheellisiä käsityksiä siitä mitä ilmiöitä maahanmuutto aiheuttaa ja ei aiheuta.
Maahanmuuttokeskustelussa on erittäin usein puhuttu siitä miten maahanmuuttoa tarvitaan estämään kulttuurin stagnaatiota. Ajatus on yksinkertainen: kulttuuri nähdään tässä hieman kuin lampena. Jos siihen ei virtaa uutta vettä (ja vanhaa pois) se muuttuu niljakkaiseksi suonsilmäkkeeksi ja kuolee.
Tämä analogia on valitettavasti kovin virheellinen ja sivuuttaa kokonaan sen tosiasian ettemme enää ole pitkiin aikoihin eläneet 1800-luvulla ja meillä on suhteellisen toimiva sananvapaus.
On täysin totta, että ilman uusia ajatuksia ja näkökantoja, kulttuuri ja ympäröivä yhteiskunta voi todella näivettyä sisäänpäin lämpiäväksi suonsilmäkkeeksi. Jos katsomme oikeasti eristäytyneitä kulttuureja, kuten Pohjois-Koreaa, näemme miten täydellinen kulttuurin vaihtumisen lakkaaminen todella tekee maasta sen suonsilmäkkeen.
Emme kuitenkaan omaksu uusia piirteitä ja ajatuksia kulttuuriimme vain maahanmuuttajilta. Maassamme on vuosikymmeniä ollut radio-, televisio- ja puhelinyhteydet ulkomaailmaan. Nyt tärkeimpinä kaikista, meillä on Internet joka mahdollistaa ajatuksien vaihdon planeetan lähes jokaisen kolkan kanssa. Väittämä että kulttuuria varten täytyy saada uusia ihmisiä on yhtä naurettava kuin, että lähettääkseni viestin ranskalaiselle ystävälleni, pitäisi minun muuttaa ranskaan.
Elämme tänä päivänä maailmassa joka on verkottunut ja jossa kulttuurit sekoittuvat ennennäkemättömän nopeasti nimenomaisesti verkon ansiosta. Voidaan myös sanoa, että verkko on luonut uuden maailmanlaajuisen kulttuurin jossa esiintyy hieman kansallisia erikoispiirteitä. Tätä todellista kulttuurin vaihtoa vastustavat maat ovat esimerkkejä kulttuurisesta stagnaatiosta ja vahvoja merkkejä tästä nähdään muuttotappioisissa maissa ja maissa jotka päättävät todella eristää itsensä.
Lisäksi kulttuurin rikkaudesta puhuttaessa on huomioitava ettei kulttuuri ole vain jokin mystinen määre jota erilaisuus ja ajattelu luo. Monimuotoinen ja rikas kulttuuri kohoaa hyvin voimakkaasti ympäristöissä missä vapaa ajatusten vaihto on sallittua. Yhteisöt ja yksilöt muodostavat kulttuuriin rikkautta ja monimuotoisuutta lähes itsekseen jos kulttuuri sen sallii. Rikkaan kulttuurin edellytyksiin kuuluu salliva yhteiskunta, joka ei tukahduta vapautta ilmaista itseään ja vapautta myös vaihtaa ajatuksia.
Internetin katkaiseminen tai rajoittaminen ja kansalaisten tietoinen sensurointi ovat tekoja joilla kulttuuri saadaan köyhdytettyä. Näitä ilmiöitä ei kuitenkaan tapahdu Suomessa, ei pohjoismaissa. Näitä löydämme mm. Afrikan maista ja Lähi-idästä ja näistä maista Pohjois-Korea toimii esimerkkinä yli muiden. Kulttuurinen stagnaatio on todella nähtävissä monissa päin maailmaa, mutta maissa joissa on olemassa vapaan ajatuksen vaihdon kulttuuri, ei voida puhua minkäänlaisesta kulttuurin stagnaatiosta. Jopa jöröjukkamainen Suomi on itseasiassa varsin rikas kulttuuri jo sellaisenaan - lieveilmiöineen.
Maahanmuuttokeskustelussa on erittäin usein puhuttu siitä miten maahanmuuttoa tarvitaan estämään kulttuurin stagnaatiota. Ajatus on yksinkertainen: kulttuuri nähdään tässä hieman kuin lampena. Jos siihen ei virtaa uutta vettä (ja vanhaa pois) se muuttuu niljakkaiseksi suonsilmäkkeeksi ja kuolee.
Tämä analogia on valitettavasti kovin virheellinen ja sivuuttaa kokonaan sen tosiasian ettemme enää ole pitkiin aikoihin eläneet 1800-luvulla ja meillä on suhteellisen toimiva sananvapaus.
On täysin totta, että ilman uusia ajatuksia ja näkökantoja, kulttuuri ja ympäröivä yhteiskunta voi todella näivettyä sisäänpäin lämpiäväksi suonsilmäkkeeksi. Jos katsomme oikeasti eristäytyneitä kulttuureja, kuten Pohjois-Koreaa, näemme miten täydellinen kulttuurin vaihtumisen lakkaaminen todella tekee maasta sen suonsilmäkkeen.
Emme kuitenkaan omaksu uusia piirteitä ja ajatuksia kulttuuriimme vain maahanmuuttajilta. Maassamme on vuosikymmeniä ollut radio-, televisio- ja puhelinyhteydet ulkomaailmaan. Nyt tärkeimpinä kaikista, meillä on Internet joka mahdollistaa ajatuksien vaihdon planeetan lähes jokaisen kolkan kanssa. Väittämä että kulttuuria varten täytyy saada uusia ihmisiä on yhtä naurettava kuin, että lähettääkseni viestin ranskalaiselle ystävälleni, pitäisi minun muuttaa ranskaan.
Elämme tänä päivänä maailmassa joka on verkottunut ja jossa kulttuurit sekoittuvat ennennäkemättömän nopeasti nimenomaisesti verkon ansiosta. Voidaan myös sanoa, että verkko on luonut uuden maailmanlaajuisen kulttuurin jossa esiintyy hieman kansallisia erikoispiirteitä. Tätä todellista kulttuurin vaihtoa vastustavat maat ovat esimerkkejä kulttuurisesta stagnaatiosta ja vahvoja merkkejä tästä nähdään muuttotappioisissa maissa ja maissa jotka päättävät todella eristää itsensä.
Lisäksi kulttuurin rikkaudesta puhuttaessa on huomioitava ettei kulttuuri ole vain jokin mystinen määre jota erilaisuus ja ajattelu luo. Monimuotoinen ja rikas kulttuuri kohoaa hyvin voimakkaasti ympäristöissä missä vapaa ajatusten vaihto on sallittua. Yhteisöt ja yksilöt muodostavat kulttuuriin rikkautta ja monimuotoisuutta lähes itsekseen jos kulttuuri sen sallii. Rikkaan kulttuurin edellytyksiin kuuluu salliva yhteiskunta, joka ei tukahduta vapautta ilmaista itseään ja vapautta myös vaihtaa ajatuksia.
Internetin katkaiseminen tai rajoittaminen ja kansalaisten tietoinen sensurointi ovat tekoja joilla kulttuuri saadaan köyhdytettyä. Näitä ilmiöitä ei kuitenkaan tapahdu Suomessa, ei pohjoismaissa. Näitä löydämme mm. Afrikan maista ja Lähi-idästä ja näistä maista Pohjois-Korea toimii esimerkkinä yli muiden. Kulttuurinen stagnaatio on todella nähtävissä monissa päin maailmaa, mutta maissa joissa on olemassa vapaan ajatuksen vaihdon kulttuuri, ei voida puhua minkäänlaisesta kulttuurin stagnaatiosta. Jopa jöröjukkamainen Suomi on itseasiassa varsin rikas kulttuuri jo sellaisenaan - lieveilmiöineen.
Aivan oikein, mitä kirjoitat. Lisäksi minä näkisin jopa tavallaan rasistisena ajatuksen, että maahanmuuttajia tarvitaan katukuvaan jonkinlaisiksi mannekiineiksi rikastuttamaan kulttuuria. Ei tätä ihan näin suorasukaisesti kai kukaan ole ehdottanut, mutta maahanmuuttajista värikästä katukuvaa on kyllä ihannoitu samojen tahojen toimesta, jotka eniten korostavat, että ihmisten ulkoisilla tekijöillä ei pitäisi olla merkitystä.
VastaaPoistaOlen itse kuullut tuon kulttuuriväittämän liian usein ja kirjoitin tämän tekstin annettuani sen hautua jonkin aikaa.
PoistaEn varsinaisesti vastusta maahanmuuttoa, mutta pidän kyseenalaisena että sitä mitenkään erityisesti tavoiteltaisiinkaan. Varsinkin kun muistetaan että jokainen ihminen joka tuodaan tänne kylmään pohjolaan moninkertaistaa ekologisen jalanjälkensä.
Valitettavasti vielä kuulee poliitikkojenkin suusta "maahanmuutto on rikkaus" -tyylistä hokemaa, vaikka nykyään monesti jo pystytäänkin puhumaan maahanmuuton eri osa-alueista ja tunnustamaan ongelmia.
PoistaKukaan ei vaan ikinä perustele mitenkään mikä siinä aina on niin rikkautta. Varsinkin silloin niitä perusteluita kaipaisi, kun em. hokemaa esitetään tyyliin "on ongelma X, mutta maahanmuutto on silti rikkaus".
Kulttuurin monipuolisuus on rikkaus, mutta maahanmuuton osuus tässä rikkaudessa on kyseenalaista.
PoistaKyllä joo, mutta vain sopivassa määrin. Liian isot kulttuurierot vaikeuttavat ihmisten yhteiselämää. Isoimmista kulttuurieroista olisi parempi nauttia jotenkin muuten kuin edistämällä sellaista maahanmuuttoa. Mainitsemasi viestintävälineet ovat esimerkiksi hyvä keino.
PoistaSopivissa määrin nimenomaan. Eipä sinällään, onhan omassa kulttuurissamme paljon paikattavaa ja korjattavaakin.
Poista