Onko Facebook syöpä? Pelottava sosiaalinen media

Sosiaalinen media on nykyisin joillekin suorastaan kirosana. Facebookia käytetään koska on pakko: se on ainoa paikka josta kaverit saa kiinni ja tämä muistetaan toki myös mainita. "En käyttäisi ellei ole pakko" tai "Käyn vain välillä tarkistamassa viestit, sulkisin koko tilin mielelläni" ja niin edespäin.

Facebook on toki aiheuttanut ongelmia, sitä ei käy kieltäminen. Jokainen ilmiö sisältää omat ongelmansa ja samaten Facebook tuntuu olevan joillekin käyttäjille enemmän riesa kuin riemu. Jos päivitysten tarkistamisesta tulee velvollisuus ja jokainen niistä tuntuu turhalta ajanhukalta, voi olla vaikea mieltää miksi kyseistä palvelua pitäisi käyttää.

Mitä Facebook lopulta tekee? Se altistaa meidät ystäviemme niillekin ajatuksille ja mielipiteille joita emme ole osanneet odottaa ja joista olemme eri mieltä. Toisaalta samanmielinen ystäväpiiri muodostaa helposti kaikukammioita joissa sama (virheellinenkin) tieto propagoituu tehokkaasti henkilöltä toiselle. Facebook myös pinnallistaa viestintää kohteettomaksi julistamiseksi oikean keskustelun sijaan; sen sijaan että puhuisin toiselle ihmiselle, julistan asiani koko maailmalle.

Facebookin väitetään myös muuttavan ystävyyttä ja viestintää merkittävästi erilaiseksi. Suuremman määrän ihmisiä kanssa ollaan yhtäkkiä "ystäviä", ylittäen jopa Dunbarin luvun. Nämä ovat yleensä ne parhaat ja älyllisemmän kuuloiset perustelut Facebookin ja koko sosiaalisen median vierastamisessa: ne muuttavat "ystävyydet" pinnallisiksi näennäisystävyyksiksi.

Vai muuttavatko? Facebook on ilmiselvästi viestinnän väline ja sen on erittäin hyvä väline viestinnässä useiden ihmisten kesken ja molemmin suuntaisesti. Se tarjoaa tähän voimakkaan välineen ja tietysti tällaiseen välineeseen tottuminen varmasti muuttaa yhteydenpidon menetelmiä. Meidän on kuitenkin hyvä muistaa pari asiaa:

1. Ystävyyden ja suhteiden muuttuminen ei välttämättä  ole huono asia.
2. Valtaosa niistä ihmisistä joiden kanssa viestintä Facebookissa on pinnallista, olisi pinnallista joka tapauksessa.

Ystävyyden ja sosiaalisen kanssakäymisen muuttuminen on todellinen ilmiö. Elämme verkottuneessa maailmassa, yhä suuremmissa yhteisöissä. Facebookin kaltainen ympäristö antaa meille työkalut joilla ylläpitää jonkinlaisia suhteita jopa Dunbarin luvun ylittävään joukkoon ja tämä ei todellakaan ole huono asia. Yhä suurempi määrä ihmisiä verkottuu keskenään ja kykenee vaihtamaan ajatuksiakin ja altistuu yhä suuremman määrän ihmisistä ajatuksille. Tämä voi olla huono juttu - tai ainoa keino jolla ystävyyssuhteet selviävät tulevaisuudessa jossa ihmiset muuttavat työn perässä yhä kauemmas ystävistään ja perheistään. Koko verkottuva maailmamme kasvaa ja kyky verkottua Dunbarin 150:tä suuremman joukon kanssa voi olla kohta hyvinkin kriittinen. Sosiaalinen media tekee osasta tästä hieman automatisoitua.

Viestinnän pinnallistumisen syytöksiin en myöskään täysin usko. Suurin osa joka valittaa ettei "enää oikeasti juttele kenenkään kanssa" vaan viestii vain FB:ssä, ei katso menneisyyttään neutraalisti, vaan värittäen - eikä siis ehkä aiemminkaan viestinyt paljoa kaveriensa kanssa muuten kuin pinnallisesti. Kyseiset ihmiset muistavat miten ennen kaverien kanssa oli koulussa tai työpaikalla paljon enemmän keskusteluja, mutta nyt ei mitään - ja eivät huomioi että koulu on loppunut ja koulukavereiden näkemiseen on vähemmän mahdollisuuksia ja kaikille kavereille on paljon vähemmän aikaa aikuisuuden velvollisuuksien hirttäessä kalenterista viimeisetkin vapaat hetket.

Facebook saa syntipukin roolin pinnallistuneista suhteista kun ihmiset eivät enää ehdi, jaksa tai välitä ylläpitää suhteitaan muilla kanavilla.

Sähköinen pikaviestintä oli olemassa jo kauan ennen Facebookia. Facebookin ja sosiaalisen median yleensäkin yleistyminen ei oikeastaan ole lopulta muuttanut sähköisen viestinnän periaatteita kuin hyvin pienellä tavalla: se on luonut kanavan jossa yksittäinen henkilö voi julkaista viestinsä kerralla koko lähipiirilleen. Tämä tapahtui samaan aikaan kun yhteiskunnassa käydyn dialogin tyyli on muuttunut hyökkäävämmäksi ja vahvemmin polarisoituneeksi, joten moni on voinut helposti myös saada käsityksen Facebookista syypäänä siihen miksi ihmiset laukovat jopa riitauttavia kommentteja niin kovin paljon herkemmin.

Huomioisin vielä lopuksi että ongelmien tarkastelu yksinään ole hedelmällistä, vaan meidän on myös tarkasteltava palvelusta aiheutuvia etuja. Kuten missä tahansa ilmiössä, Facebookissa on positiivisia ja negatiivisia ilmiöitä. Jos positiiviset ovat merkittävämpiä, palvelun nettovaikutusta voi pitää positiivisena, ja päinvastoin. Pelkkä ongelmien olemassaolo ja luettelointi ei ole riittävä perustelu tuomitsemaan palvelua huonoksi tai jopa "ihmiskunnan syöväksi" kuten eräs sitä luonnehti.

On ihmisiä joille Facebook ei sovi, eikä tätä voi kiistää. Kaikki ei ole kaikkien mieleen eikä kaikki sovi kaikille. Jos Facebook ei ole sinun juttusi, mutta huomaat joutuvasi käyttämään sitä, tervetuloa ihmiskuntaan: joudumme kaikki tekemään tylsiä juttuja ylläpitääksemme sosiaalisia suhteita. Menemme juhliin joihin emme tahtoisi mennä, käymme paikoissa joihin meillä ei ole varaa mennä, muistamme vihaamiemme ihmisten syntymäpäiviä ja niin edespäin. Facebookissa ei ole pakko olla, mutta jos sosiaalinen verkkosi asuu siellä, vaihtoehtoja ei välttämättä ole. Se miten sosiaalista mediaa käyttää on tasan kiinni itsestä. Jos ei ole kiinnostunut ystävien seinäpäivityksistä, niitä ei ole pakko lukea.

Ehkäpä Facebookista valittaminen on nykyisin sama kuin takavuosien väittämä "en mä oikeastaan katso televisiota".