Tänään puheenaiheena konservatiivisuus ja miten se on vääristynyt nykyiseen homofobiseen, pysähtyneeseen, kaiken ällön vastustamisen puuhaamiseen, kestävän yhteiskunnan rakentamisen sijaan.
Päivi Räsänen otti äskettäin kantaa eutanasiaan. Hän teki poikkeuksellisen röyhkeän kannanoton, spekuloiden kansalaisten eutanasiaa kannattavan kannan olevan tulos jonkinlaisesta kansallisesta tietämättömyydestä ja väärinkäsityksestä. Eutanasiasta puhutaan myöhemmin. Julkaisin kyseisen artikkelin sosiaalisessa mediassa ja ystäväni kommentoi sitä näin:
Päivi Räsänen otti äskettäin kantaa eutanasiaan. Hän teki poikkeuksellisen röyhkeän kannanoton, spekuloiden kansalaisten eutanasiaa kannattavan kannan olevan tulos jonkinlaisesta kansallisesta tietämättömyydestä ja väärinkäsityksestä. Eutanasiasta puhutaan myöhemmin. Julkaisin kyseisen artikkelin sosiaalisessa mediassa ja ystäväni kommentoi sitä näin:
"Jotenkin tuntuu siltä että Kd on lähinnä se puolue joka vastustaa ihan kaikkea. Varsinkin silloin jos kansan enemmistö sitä haluaisi."
Kommentti sai minut pohtimaan asiaa, tarkemmin sanottuna sitä miksi kristillisistä ja konservatiiveista yleensä on tullut sellaisia kun ne ovat. Kun katsomme konservatiivisuuden filosofiaa, emme nimittäin näe mitään mitä nykyiset konservatiivit edustavat. Koko käsite on määritelty uudelleen. Konservatiivisuus ei nimittäin määritelmällisesti tarkoita kaiken uuden ja erilaisen automaattista vihaamista, luonnon pilaamista teollisuudella, ilmastonmuutoksen kieltämistä, homofobiaa eikä ulkomaalaispelkoa ja rasismia.
Summaan konservatiivisuuden ideaalin:
Korservatiivinen henkilö kunnioittaa perinteitä ja suhtautuu muutokseen varoen. Uusi ilmiö on ennen hyväksymistä tutkittava ja todettava hyväksi ennen kun sen annetaan korvata vanhaa. Vanhaan ei kuitenkaan tarrata väkisin kiinni, vaan uusi on tutkittava ensin ja hyväksytään sen merittiten mukaan. Kaikessa tässä ajatus pitäisi olla kyse pitkän ja kestävän yhteisön ja yhteiskunnan luomisesta, pysyvistä arvoista ja pitkälle katsomisesta, ihmisten yhdistämisestä ei erottamisesta.
Ei yhtään hullumman kuuloinen suuntaus, eikö niin?
Nykyisistä konservatiiveista näitä piirteitä on hankala löytää. Moderni konservatiivi ei usko ilmastonmuutokseen vaikka sen aikaansaamat muutokset tuhoavat mahdollisuuksia pitkäkestoiselle kehitykselle. Konservatiivit eivät itseasiassa usko luonnon suojelemiseen yleensä ylipäätään, vaan pitävät luonnon varjelua teollisuuden ja talouden haittaamisena, eivätkä elinolosuhteittemme ylläpitämisenä. Luonnon suojelemisen pitäisi olla nimenomaan jotain mitä konservatiivit tekevät, mutta ei enää.
Konservatiivien pitäisi myös kannattaa arvoja jotka yhdistävät ja vakiinnuttavat yhteiskuntaa. Silti he vastustavat samaa sukupuolta olevien parisuhteiden vakinaistamista vaikka se tekisi heistäkin paljon kiinteämpiä osia yhteiskuntaa. Konservatiiveissa on noussut myös voimakas työväenliikkeitä vastustava suuntaus. Ammattiliitot ovat todistetusti yksi parhaita yhteiskunnallisen vakauden välineitä, mutta konservatiiveista löytyy merkittävä osa jotka tahtovat ajaa moiset sosialismin airueet ulos järjestelmästä.
Konservatiivisuus lyhyelläkin tarkastelulla ei siis ole erityisen konservatiivista, vaan pikemminkin kuulostaa mielestäni uskonnolliselta liberalismilta, yhdistelmä Milton Friedmania ja Osama Bin Ladenia. Se pohjautuu uskonnollisten "totuuksien" ja arvojen korostamiseen ja painottamiseen silloinkin kun ne osoitetaan vääriksi ja kestävän kehityksen sijaan, vastustetaan niitä asioita joista vähemmän konservatiiveiksi mielletyt piirit pitävät. Kärjistäen voisi jopa sanoa, että aikamme konservatiivisuus on uskoa arvoihin jotka ovat jo osoittaneet toimimattomuutensa ja halua jopa todisteiden edessä uskoa näihin arvoihin ja maailmaan jota ne edustavat.
Korservatiisuus on muuttunut pseudouskonnoksi, jossa todisteisiin ei uskota ja omiin arvoihin tarkerrutaan vaikka väkisin. Muutosta vastustetaan muutoksen vastustamisen ja muutoksen pelon vuoksi. Uutta vaihtoehtoa ei tutkita, vaan tavoitehakuisesti etsitään vain todisteita oman vanhan kannan pitämisestä ja hyväksytään kaikki puolivillaiset, tieteenvastaiset hölynpölytkin todisteina omasta kannasta.
Konservatiivisuuden on "napannut" uskonnollisten ja Friedmanilaisten markkinaliberaalien porukka. He näyttäytyvät perinteiden puolustajina, mutta samalla varjolla voidaan näppärästi ajaa myös kaikkea muuta.
Ja tässä on nykyisen konservatiivisen liikkeen kuolema. Kyseessä ei ole enää suuntaus joka rakentaisi terveitä ja pitkäikäisiä yhteisöjä. Moderni konservatiivi ei yhdistä, vaan hajottaa, hän piirtää tiukat taistelulinjat ja asettuu niihin. Homoja vastustetaan koska se kuuluu asiaan. Ilmastonmuutos kielletään koska se kuulu asiaan.
Summaan konservatiivisuuden ideaalin:
Korservatiivinen henkilö kunnioittaa perinteitä ja suhtautuu muutokseen varoen. Uusi ilmiö on ennen hyväksymistä tutkittava ja todettava hyväksi ennen kun sen annetaan korvata vanhaa. Vanhaan ei kuitenkaan tarrata väkisin kiinni, vaan uusi on tutkittava ensin ja hyväksytään sen merittiten mukaan. Kaikessa tässä ajatus pitäisi olla kyse pitkän ja kestävän yhteisön ja yhteiskunnan luomisesta, pysyvistä arvoista ja pitkälle katsomisesta, ihmisten yhdistämisestä ei erottamisesta.
Ei yhtään hullumman kuuloinen suuntaus, eikö niin?
Nykyisistä konservatiiveista näitä piirteitä on hankala löytää. Moderni konservatiivi ei usko ilmastonmuutokseen vaikka sen aikaansaamat muutokset tuhoavat mahdollisuuksia pitkäkestoiselle kehitykselle. Konservatiivit eivät itseasiassa usko luonnon suojelemiseen yleensä ylipäätään, vaan pitävät luonnon varjelua teollisuuden ja talouden haittaamisena, eivätkä elinolosuhteittemme ylläpitämisenä. Luonnon suojelemisen pitäisi olla nimenomaan jotain mitä konservatiivit tekevät, mutta ei enää.
Konservatiivien pitäisi myös kannattaa arvoja jotka yhdistävät ja vakiinnuttavat yhteiskuntaa. Silti he vastustavat samaa sukupuolta olevien parisuhteiden vakinaistamista vaikka se tekisi heistäkin paljon kiinteämpiä osia yhteiskuntaa. Konservatiiveissa on noussut myös voimakas työväenliikkeitä vastustava suuntaus. Ammattiliitot ovat todistetusti yksi parhaita yhteiskunnallisen vakauden välineitä, mutta konservatiiveista löytyy merkittävä osa jotka tahtovat ajaa moiset sosialismin airueet ulos järjestelmästä.
Konservatiivisuus lyhyelläkin tarkastelulla ei siis ole erityisen konservatiivista, vaan pikemminkin kuulostaa mielestäni uskonnolliselta liberalismilta, yhdistelmä Milton Friedmania ja Osama Bin Ladenia. Se pohjautuu uskonnollisten "totuuksien" ja arvojen korostamiseen ja painottamiseen silloinkin kun ne osoitetaan vääriksi ja kestävän kehityksen sijaan, vastustetaan niitä asioita joista vähemmän konservatiiveiksi mielletyt piirit pitävät. Kärjistäen voisi jopa sanoa, että aikamme konservatiivisuus on uskoa arvoihin jotka ovat jo osoittaneet toimimattomuutensa ja halua jopa todisteiden edessä uskoa näihin arvoihin ja maailmaan jota ne edustavat.
Korservatiisuus on muuttunut pseudouskonnoksi, jossa todisteisiin ei uskota ja omiin arvoihin tarkerrutaan vaikka väkisin. Muutosta vastustetaan muutoksen vastustamisen ja muutoksen pelon vuoksi. Uutta vaihtoehtoa ei tutkita, vaan tavoitehakuisesti etsitään vain todisteita oman vanhan kannan pitämisestä ja hyväksytään kaikki puolivillaiset, tieteenvastaiset hölynpölytkin todisteina omasta kannasta.
Konservatiivisuuden on "napannut" uskonnollisten ja Friedmanilaisten markkinaliberaalien porukka. He näyttäytyvät perinteiden puolustajina, mutta samalla varjolla voidaan näppärästi ajaa myös kaikkea muuta.
Ja tässä on nykyisen konservatiivisen liikkeen kuolema. Kyseessä ei ole enää suuntaus joka rakentaisi terveitä ja pitkäikäisiä yhteisöjä. Moderni konservatiivi ei yhdistä, vaan hajottaa, hän piirtää tiukat taistelulinjat ja asettuu niihin. Homoja vastustetaan koska se kuuluu asiaan. Ilmastonmuutos kielletään koska se kuulu asiaan.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.
Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.
Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.