VM:n vääristelevä raportti opintotuesta

Valtiovarainministeriön raportti oli huolissaan korkeakouluopiskelijoiden liian hitaasta valmistumisesta. Korjaukseksi se ehdottaa opiskelijoiden rankaisemista, koska köyhyysrajan alittavilla tuloilla eläminen on kuulema niin fantastisen hienoa ettei sieltä halua pois. Uutisissa myös: valtiovarainministeriömme on käynyt läpi lobotomian. Pää on kuulema paljon kevyempi nykyisin.



Kyseessä on siis Talouspolitiikan Strategia 2013: Julkisen talouden kestävyys ja rakenneuudistukset-niminen valtiovarainministeriön julkaisema raportti, josta mm. IL julkaisi jutun liittyen raportin opiskeluaikojen lyhentämistä  käsitteleviin kohtiin. Keskityin itse samaan kohtaan raportissa (sivut 38-44) ja se mitä sieltä löytyi, oli perin huolestuttavaa. Ainainen laulu pitkistä valmistumisajoista laulettiin jälleen ja vertailuja tehtiin mm. Britanniaan jossa valmistutaan nopeammin. Ongelma on kuulema iso, sillä Suomessahan on työvoimapula jota paikkaamaan opiskelijoita nopeasti tarvitaan. Ei kun niin, ei ole.

Pureudutaan raportin tekemiin väittämiin. Spoileri: raportti on pelkkää roskaa jossa yritetään vääristellä opintotuesta jotain mitä se ei ole. Tämä teksti on varsin pitkä, mutta käsiteltävä aihe pakottaa puhumaan paljon.

Kyseenalaiset vertailukohteet

Suomessa siis valmistutaan Britanniaa hitaammin raportin mukaan. Ero on melkoinen: briteissä korkeakoulusta tullaan pihalle keskimäärin muutamaa vuotta aiemmin. Nuorisotyöttömyys on molemmissa maissa suhteellisen samoissa määrissä: n. 20% niin Suomessa kuin Britanniassakin. Tokihan tämä on osoitus siitä miten kauhean laiskaa meillä opiskelu on?

Mielikuva johon raportti tietoisesti pyrkii on kuvata miten hidasta valmistuminen on ja syiksi annetaan vain meidän opintotukemme mekanismit. Muita vaihtoehtoja ei raportissa edes mainita. Mutta kyllä niitä muitakin syitä on, ne vaan jätetään kaikki mainitsematta ja keskitytään opiskelijoiden ja opintotuen syyttämiseen. Korjataan asiaa ja mainitaan muutamia muitakin tekijöitä.

Yksi esimerkki on se pikkuseikka, että puolet jokaisesta ikäluokasta Suomessa saavat valmistumiseensa 6-13 kuukauden mittaisen venytyksen valtion puolelta ase- tai siviilipalveluksen muodossa. Jokaisen miehen on varauduttava uhraamaan käytännössä vuosi pois mahdollisesta opiskeluajastaan ja suunnattava korpeen.

Toinen esimerkki syistä liittyy yhteen korkeakoulujemme vahvuuksista: Suomessa korkeakoulujen keskeyttämisten määrä on suhteellisen matala. Pieni määrä keskeyttäjiä tarkoittaa myös mielenkiintoisesti sitä että oppilaat jotka muualla olisivat ehkä luovuttaneet koulunsa kanssa, jatkavat Suomessa todennäköisemmin loppuun, käyttäen siihen ehkä vähän pidemmän aikaa. Esimerkiksi henkilökohtainen kriisi tarkoittaa monissa muissa maissa opiskelun loppumista - pysyvästi. Suomessa opiskelun voi pistää jäihin ja jatkaa sitten kun tilanne on hieman normalisoitunut.  Tilastot puhuvat: suomalainen keskeyttää koulunsa vähemmän todennäköisesti ja opiskelujen valmistuminen siis saattaa kestää vähän pidempään.

Mutta heitetäänpä lisää syitä mukaan. Suomessa korkeakouluopiskelijoista melkoinen osa on naisia, lukema on itseasiassa hieman yli 60%. Tämä on oleellista sillä korkeakouluikäiset naiset ovat yleensä myös hedelmällisimmässä iässään ja lasten saaminen näkyy lähes aina opiskeluiden pitkittymisenä. Suurempi määrä naisopiskelijoita kääntyy myös suoraan suurempaan määrän opiskelijoita jotka tulevat raskaaksi koulunsa aikana.

Sitten on vielä mainittava että Suomalaiset menevät korkeakouluun poikkeuksellisen vanhoina. Suomessa alle 20-vuotiaiden korkeakouluopiskelijoiden määrä on poikkeuksellisen pieni, vastaava suhde esimerkiksi britanniassa on huomattavasti suurempi. Ennen opiskelun aloittamista ihmiset tekevät asioita, kuten asepalveluksen tai hankkivat hanttihommia kun kouluun ei sitten päästykään. Nämä selittävät valtiovarainministeriön siteeraamaa myöhäistä valmistumisikää varsin hyvin. Tilastoja voi lukea valikoiden ja tässä on harrastettu myös vähän sitäkin.

Britanniaan vertailusta vielä: briteissä yliopisto-opiskelijoista suurin osa päättää opintonsa bachelor-tutkintoon, eli kotoisammin kandiin. Suomessa on huomattavasti yleisempää jatkaa pidemmälle ja napata vaikkapa varsinainen tohtorin hattu. Lisäksi maidemme korkeakoulujärjestelmät ovat hyvin erilaiset: brittien koulutuksessa on huomattavasti enemmän suomalaista ammattikorkeaa vastaavia tutkintoja university-nimen alla. On yliopistoja ja on universityjä. Jälkimmäinen voi olla yliopisto tai ammattikorkeakoulu.

Lopuksi muistetaan tietysti millaisia asioita vertailemme tässä. Voin yhtä hyvin kysyä miksi valtiovarainministeriöllä on omia autoja ja kuljettajia kun bussilla pääsisi halvemmalla. Oleellinen kysymys on miksi vertaamme opiskelua Suomessa opiskeluun Britanniassa jos tiedämme esimerkiksi Pisa-tutkimuksista että oma opetuslaitoksemme tuottaa parempia lopputuloksia?

"Suhteellisen" isot tuet

Raportti väittää opiskelijoiden Suomessa saamaa tukea suhteellisen korkeaksi. Tässä kohoaa kolme ongelmaa:

1. Suhteellisuus on aina jännä ilmiö: jos vertaan palkkaani Bangladeshilaisen tehdastyöläisen palkkaan, on palkkani suhteellisen korkea. Jos vertaan yritysjohtajaan, on se suhteellisen matala. Se mikä on suhteellisen korkeaa tai matalaa on hyvin suhteellista siihen mihin sitä vertaat.

2. Raportti käyttää tietoisesti termiä "suhteellisen" korkea, kyseessä on vääristelyn tekniikka, jolla opintotuesta yritetään maalata harhaanjohtavaa kuvaa jotenkin korkeana. Opintotuki ei ole korkea, vaan pikemminkin täysin riittämättömän pieni armoraha. Sitä pitäisi nostaa, eikä laskea ja indeksiin sitomistakin lupailtu vuosikymmenen ajan. On irvokasta kutsua elämiseen riittämätöntä rahamäärää korkeaksi millään tavalla, varsinkin kun huomioimme miten kyseinen summa seikkailee köyhyysrajan alapuolella.

3. Miten muissa maissa annettu vielä pienempi tuki toimii perusteluna oman liian pientä tukeamme vastaan? Opiskelijoiden saaman tuen ollessa riittämätön elämiseen, on perusteltua kysyä onko sillä väliä vaikka se olisi satakertainen seuraavaksi suurimpaan? En ymmärrä tätä retoriikkaa ollenkaan, miten se miten huonosti asiat muualla tehdään pakottaisi meidätkin tekemään asiat huonosti? Äitini opetti minulla aikanaan läksyn tähän liittyen ja hänen sanojaan mukaillen kysynkin Valtiovarainministeriöltä: jos muu maailma päättää hypätä kaivoon, olette sitä mieltä että meidän pitäisi myös hypätä? Tai hyppäisimmekö ainakin järveen jos meidän maanpinnalla seisomisemme tarkoittaisi meidän olevan "suhteellisen kuvia" muihin verrattuina?

Suhteellisuudessa meidän pitää myös huomioida seuraava pikkuseikka: jos tarkotus on säästää valtion menoissa, opiskelijoiden tuista tinkiminen on huono paikka aloittaa. Opiskelijoiden saama tuki on nimittäin melkoisen mitättömän kokoinen menoerä valtion budjetissa. Opiskelijoille ei jää rahaa säästöön, vaan kaikki heille kanavoitu raha menee tällä hetkellä suoraan kulutukseen.

Työnteon passivoiva vaikutus

Raportti kritisoi sitä miten Suomessa opiskelija voi työskennellä tiettyyn rajaan asti ja opiskella samanaikaisesti. Tämä on heidän mukaansa ongelma, koska se pidentää valmistumisaikoja. Hetkinen, opiskelija ei saa työskennellä opintojen aikana, koska se hidastaa hänen pääsyään työelämään? Näkeekö kukaan tässä pientä paradoksia? Se että teen työtä tulkitaan hidasteeksi pääsylleni tekemään työtä. Oikeasti, lukiko kukaan tätä ennen julkaisua?

Teknisesti kritiikki yritetään kohdistaa tukimekanismien opintoja venyttävään vaikutukseen, mutta työskentely nostetaan myös esiin opintoja pitkittävänä tekijänä, nimenomaan muodossa "opintotukea saa nostaa ja samalla tehdä tietyn verran töitä". Tämä on myös outoa siksi että vaikka valmistuminen venyisikin, töissä käyvä opiskelija tyypillisesti maksaa veroja ja palkallaan tuottaa rahaa paitsi itselleen ja tietysti valtiollekin, mutta myös työllistyy todennäköisemmin valmistuttuaan. Tässä mielessäkään koko argumentaatiolinjassa ei ole mitään järkeä.

Omat opiskeluaikani tein ilta- ja viikonlopputöitä. Siitä saamani palkka ei olisi riittänyt, vaikka asuin edullisessa opiskelija-asunnossa ja en harrastanut kalliita juttuja. Kesät piti työskennellä täyspäiväisesti ja säästää talvea varten.

"Massiivisen" opintotuen passivoiva vaikutus

Tämän jälkeen pääsemme suurimpaan ongelmaan raportin opiskelua koskevassa osassa. Valtiovarainministeriön "asiantuntijat" ovat saaneet päähänsä että opintotuki passivoi. 

Tätä väittämää ei oikeastaan perustella kuin todella oudoilla argumenteilla. Raportin mukaan opiskelijoita rohkaistaan tukijärjestelmällä pitkittämään opiskeluaan ja ei rohkaista valmistumaan ajoissa. Tämä ei pidä paikkaansa, ainakaan jos katsomme todellisuutta.

Puhutaan hetki opintotuesta. Mainitsin jo aiemmin että opiskelija saa maksimissaan sen n. 500 euroa (plus muutaman satasen lainaa jos sen ottaa). Tämä tulotaso on niin pieni, että suuri osa opiskelijoista elää suhteellisessa köyhyydessä. Itseasiassa kolmasosa kaikista suomalaisista opiskelijoista on tilastojen mukaan köyhiä. Tämä lukema on järkyttävän suuri ja kertoo konkreettisesti ettei opiskelijoille ainakaan liikaa rahaa tule.

Rahallisesti opiskelija on yhteiskuntamme köyhintä kastia. Tästä alakastista on kuitenkin helppo nousta "parempaan" kastiin: valmistumalla. Valmistumisen jälkeen rahallinen tilanne paranee merkittävästi: saatkin yhtäkkiä oikeaa palkkaa tai vaikka palkkaa ei tulisi, esimerkiksi työttömyystuella elelee paljon opintotukea leveämmin. Valmistuminen parantaa siis AUTOMAATTISESTI tulotasoa siitä köyhyydeksi mitattavasta tilassa missä opiskelijat ovat.

Raportti väittää myös miten mahdollisuus saada opintotukea vielä valmistumisen tavoiteajan jälkeen kannustaa pitkittämään opintoja. Ajatellaanpa tätä realistisesti: jos sinulla on valmistuminen edessä ja voit sen jälkeen siirtyä oikeisiin töihin, saako opintotuki ja asumislisä - se ruhtinaallinen 500 euroa kuussa - sinut pysymään mieluummin opiskelijana? 

Tässä on taloudellisten näkökantojen avulla valmistumista kiirehdittämisen kompastuskivi: sitä tehdään jo ja kerran opiskelijoiden valmistumisajat eivät vieläkään ole riittävän nopeita, voimme päätellä ettei se ei toimi. En voi opiskella ydinfyysikoksi nopeammin koska ydinfyysikoksi opiskeleminen on hiton hankalaa. Ammattiin valmistumiseen menee aikaa. Opiskelijat ovat jo tulojen riittämisen äärirajoilla. Heidän toimeentulonsa hankaloittaminen ei nopeuta valmistumista, vaan enemmänkin pakottaa yhä useamman tukemaan budjettiaan muilla keinoilla: suuremmilla lainoilla tai enemmällä työnteolla. 

Valtiovarainministeriön todellisuudesta vieraantuminen tämän koko aihepiirin kanssa on niin häkellyttävää, että sitä on vaikea uskoa. Raportin kirjoittajat vakavasti uskovat opiskelijan jatkavan mieluummin opiskelijakomerossa asumista ja nuudelinsyöntiä kuin valmistuisi ja pääsisi kiinni moninkertaisiin rahamääriin. 

Tässä kohtaa voidaan mainita yksi mielenkiintoinen lause raportista:
"Opintotukijärjestelmässä on sen sijaan tekijöitä, joiden voidaan ajatella vaikuttavan opintoja pitkittävästi."
Voi pojat, voithan sinä ajatella mitä tahansa minkä tahansa perusteella, mutta jos keksit vain omiasi ei sillä ajatuksella ole rotanoksennuksen vertaa väliä. Tätähän tämä raportti pitkälti on: ei faktoja, vaan asioiden vääristelyä että voisimme ajatella kuten raportin kirjoittajat haluavat.

Tarjoan tälle vastineen: VM:n raportissa on tekijöitä, joiden perusteella voidaan ajatella sen kirjoittajien päiden olevan syvällä heidän persauksissaan.

"Ongelman" ratkaiseminen

Tässä kohtaa raportin lukemista päähäni alkoi jo sattua: olin facepalmannut niin monta kertaa, että otsani oli jo arkana. Epäonnistuttuaan osoittamaan opintojen pitkittymisen olevan seurausta opintotuen mekanismeista,  raportti lähtee käsittelemään ehdotuksia "ongelman" ratkaisemiseksi. Varsinaisen ongelman olemassa oloakaan ei olla oikeastaan pystytty osoittamaan, mutta eihän tämä argumentointia näytä estävän. No mutta, katsotaan mitä VM ehdottaa ratkaisuksi, heillä nimittäin on oikein neljä mallia joilla kansantalous paranee ja opiskelijatkin valmistuvat!

Neljä keinoa ovat:
  • Tukikuukausien ja tuen saamisen ajan rajoittaminen
  • Lainapainotuksen lisääminen opintotuen tilalle
  • Lukukausimaksut tavoiteajan ylittävälle ajalle
  • Opiskeluoikeuden seurannan kiristäminen
Keinoina tarjotaan siis vain ns. keppiä, ei minkäänlaista porkkanaa. Tämä on kuvaavaa sillä VM:n näkökanta on raportista tullut selväksi: heidän mukaansa opiskelijat ovat laiskottelijoita ja ainoa syy valmistumisten venymiseen on opiskelijoiden lötkyily kiitos "ruhtinaallisen" opintotuen. Kaikki nämä neljä keinoa pohjautuvat tähän käsitykseen: opiskelijat laiskottelevat joten heiltä otetaan pois laiskottelun mahdollisuus.

Rankaisujen toimiminen on kiinni tämän näkemyksen paikkaansapitävyydestä. Jos pitkien valmistumisaikojen takana osoittautuu olevan jotain muuta kuin laiskuutta ja passivoivaa tukea, nämä keinot eivät auta, vaan pahentavat opiskelijoiden tilannetta. Joka ikinen näistä tekee opiskelijoiden elämästä vaikeampaa. Käsitellään nämä "parannusehdotukset" yksi kerrallaan.

Tukikuukausien rajoitus

Opinnot venyvät joskus ja takana ei aina ole laiskuus tai passiivisuus. Tukikuukausien rajoittaminen olisi ongelmallinen kun tällainen olosuhde tulee eteen. 

Syitä venymiselle on vaikka mitä. Terveys voi pettää - niin henkinen terveys kuin fyysinenkin. Oman sairauden lisäksi jokin lähimmäinen voi olla se sairastuva ja esimerkiksi henkisistä ongelmista kärsivän puolison tai sukulaisen kanssa olosuhteet opiskelulle voivat heikentyä. Kuolema perheessä voi tehdä pahan tauonkin opintoihin, varsinkin lähimmäisen kuolema. Parisuhteen kariutuminen tai tuhoisasti päättyvä parisuhde voi järkyttää elämältä pohjan pois pitkäksi aikaa.

Valmistumiseni venähti puolella vuodella johtuen selkäongelmista joiden kanssa yksi lukukausi meni kokonaan vessasta alas. Ehdotetut tukikausien rajoitteet olisivat minun kohdallani olleet katastrofi sillä käytännössä olisin saanut viimeisen opiskeluni puolivuotisen rahoittaa kokonaan itse, ilman tukimekanismeja ja se olisi todennäköisesti tehnyt lopputyöni tekemisestä ratkaisevasti vaikeampaa.

Näissä ongelmissa painiva yksilö ei välttämättä selviä tuen päättymisestä - tai paremmin sanottuna hänen opiskelunsa ei selviä. Kun opinnot ovat venähtäneet ja tuki lakkaa, voi opiskelija joko yrittää jotenkin nitkuttaa toimeen ja viedä opintonsa loppuun - tai lopettaa opiskelun henkilökohtaisen konkurssin takia ja karenssin jälkeen siirtyä nauttimaan työttömyystukea. En oikein tiedä kenen etua palvellaan tiukentamalla tätä opintojen lopun tukemista. Opintojen loppuun viemisen vaikeuttaminen aiheuttaa juuri sitä miltä se kuulostaakin: opintojen loppuun vieminen vaikeutuu ja niitä ei enää viedä yhtä todennäköisesti.

Lainapainotuksen lisäys tai lukukausimaksut tavoiteajan jälkeen

Opinnoissa halutaan tuen roolia vähentää ja kasvattaa lainan osuutta tai siirtyä jopa perimään maksuja lukukausista valmistumisen tavoiteajan jälkeen. Ajatuksena on motivaation lisääntyminen, sillä opiskelun pitkittyminen tarkoittaisi suurempaa määrää takaisin maksettavaa.

Tämä perustelu kaatuu juuri virheelliseen premissiin: jos syy opintojen pituuteen ei ole tukimekanismeissa, opinnot eivät nopeudu tukimekanismi poistamalla. Lainoittamisessa tai maksullisessa opiskelussa tämä korostuu, sillä se merkittävästi hankaloittaa opiskelua niille joilla olisi siihen huonoimmat rahalliset edellytykset muutenkin. 

Suomeksi: jo muutenkin köyhimpien edellytykset opiskella heikkenevät entisestään. Lainat on nimittäin maksettava takaisin. Monella on valmistumisen jälkeen edessä hyvin epävarma aika. Työn saaminen on hankalaa monilla aloilla ja kaikkien alojen palkatkaan eivät päätä huimaa. Jos tiedän että valmistumisen jälkeen maksan vuosia takaisin lainaa opinnoistani, opiskelun järkevyys kohdaltani romahtaa melkoisesti. Millä ihmeen rahoilla perustaisin perhettä tai hankkisin asuntoa jos opintolainojen maksaminen on ensin päällä.

Perheiden perustaminen tapahtuu Suomessa jo muutenkin hirvittävän myöhään, tämän lisämyöhästyttäminen tuntuu oudolta vedolta.

Opintolainoilla rahoitettavassa opiskelussa on hirvittävä määrä tasa-arvoista yhteiskuntaa nakertavia asioita. Se tekisi yhteiskunnastamme entistä luokkajäykemmän, eli ihmisten ei enää olisi mahdollista "paeta" vanhempiensa alhaista tulotasoa opiskelemalla, siihen ei joko olisi varaa, tai opiskelusta saatu tulon parantuminen kuluisi lainojen maksamiseen.

Lukukausimaksuissa on ehkä hieman pienemmät vaikutukset kuin kokonaan lainoilla rahoitetussa opiskelussa ja jos näistä neljästä jokin pitäisi valita, se tuntuisi pienimmältä pahalta. Näissä ilmiöissä on kuitenkin paha pirulle pikkusormi-mentaliteetti. Kauanko kestäisi ennen kuin kyseiset maksut haluttaisiin laajentaa viimeisille kuukausille tai koko opiskelulle? En itse lähtisi tälle tielle ollenkaan. 

Entäpä ne vähärahaiset joilla ei ole varaa maksaa ylimääräisten lukukausien maksuja? Tuntuu kohtuuttomalta ja jopa järjenvastaiselta että henkilö jolla ei ole varaa maksaa viimeisistä kuukausista jäisi vaille ammattia ja tutkintoa. Jos esimerkiksi jokin tukikuukausien rajoittamista käsittelevän osan tragedioista iskee, voi muuten vakavarainenkin opiskelija menettää taloudeltaan pohjan tai viivästyä opinnoissaan. Jos molemmat tapahtuvat samanaikaisesti on opiskelija liemessä.

Lainamallissa on vielä yksi pieni huomio joka puhuu sitä vastaan tässä yhteydessä: lainoihin perustuvassa järjestelmässä on hyvin mahdollista että opinnot pitenisivät entisestään. Moni tekisi opintojensa sivussa varmasti mieluummin kunnolla töitä kuin ottaisi senttiäkään lainaa ja roikkuisi näin opiskelijana vielä pidempään.

Lainamalli on erittäin ongelmallinen, oli se koko opiskelun rahoituksen pohja tai vain osan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa lainamallista on seurannut opiskelijoille hämäriä lainoja ja rahoitusta tarjoavien yritysten teollisuus. Heidän missionsa on käytännössä hyväksikäyttää rahallisesti hankalissa oloissa olevia opiskelijoita ja sitoa heidät myöhemmin päälle romahtaviin lainoihin korkoineen. 

Seurannan kiristäminen

Raportti kertoo miten Suomalainen opiskelija voi pistää opiskelunsa jäihin tietyissä olosuhteissa, esimerkiksi isäksi tuleminen tai armeija ovat kelvollisia syitä ilmoittautua poissaolevaksi ja jatkaa opintoja myöhemmin. Tästä ei pidetä ja poissaoloja luonnehditaan tavalla mikä saa nämä joustot kuulostamaan huonolta ilmiöltä:
"Yllä olevan kuvauksen perusteella voidaan todeta, että Suomen korkeakoulujärjestelmä ei aseta kovinkaan tiukkoja ehtoja opiskeluoikeuden säilymiselle opintojen viivästymisen takia. Se sallii tutkinnon suorittamisen selvästi ylitavoiteajan ilman vaikutuksia opiskeluoikeuteen. Järjestelmässä on myös huomattavia joustoja poissaolojen suhteen."
Nykyinen järjestelmä on rakennettu huomioimaan elämässä tapahtuvat haasteet ja ongelmat. Mahdollisuus ilmoittautua poissaolevaksi varmasti kasvattaa valmistusaikojen keskiarvoa, mutta samalla vähentää keskeytyksiä. Jos järjestelmää vaikeutetaan seuraa siitä yksiselitteisesti enemmän opiskelujen keskeytyksiä ja tämä tuskin on positiivinen vaikutus.

Ihmiset eivät jättäydy poissaolevaksi laiskuuttaan (myönnettäköön, että poikkeustapauksia kyllä löytyy, mutta ne tuskin ovat kovin yleisiä) vaan pakottavien syiden takia. Jos mahdollisuus poissaoloon poistetaan, ei se poista sitä tekijää mikä poissaoloon ajoi. Esimerkiksi jos puolisoni jättää minut ja masennun, voin poissaolon jälkeen palata kouluun ja valmistua ammattiini. Jos poissaoloa ei sallita, tipahdan vaan koulusta kokonaan. Mitä ihmettä masentunut ihminen koululla tekisi?

Nykyjärjestelmä ei todellakaan ole täydellinen, mutta sen viat ovat päinvastaisia VM:n kantaan ja nykyinenkin seuranta voi johtaa varsin hankaliin tilanteisiin. Opiskelijoilta vaaditaan nimittäin melkoisesti opintotukensa eteen. Kela vaatii suorittamaan 5 opintopistettä per kuukausi tai tukia voidaan periä takaisin. Lisäksi opiskelijoilla ei nytkään ole mahdollisuutta sairaslomaan ilman että tuet saattaa näppärästi menettää jos pitkittyneen sairastamisen takia jää jokin kurssi suorittamatta: olet sairaslomalla pari viikkoa ja äkkiä kiinni saaminen onkin melkoinen työ ja kokonaisia kursseja voi katketa tähän. Siinä ei helpota ilmoitus opintotuen katkaisemisesta kiitos missattujen opintoviikkojen. Onneksi sentään sairauden takia menetettyjä tukia voi hakea takaisin, mutta kuten näissä asioissa yleensä: ei kannata odottaa että mitään tapahtuisi kovin nopeasti.

Ideologista ulostetta

Raportin opiskelua koskeva osa on vain ja ainoastaan ideologista pullistelua. Se ei perustu faktatietoon ja on erittäin määrätietoinen. Raportin takana voimme nähdä useita myrkyllisiä tarkoitusperiä, valitse suosikkisi.

Ensimmäisenä raportin takana majailee tuhoisa täysin vapaiden markkinoiden neoliberalistinen ideologia. Opintotuen kaltaiset tukimekanismit ovat tässä ideologiassa karkeinta syntiä: sehän vääristää pyhiä markkinoita. Opintotuki halutaan maalata vaaralliseksi ja negatiiviseksi juuri tämän takia, siitä halutaan eroon. Tätä ei voida sanoa ääneen, maksuttoman opiskelun malli on kansalaisten keskuudessa suositumpi kuin kirjastolaitos ja siihen koskeminen perustellen sitä näin Friedmanilaisittain tulkittaisiin suorastaan luokkasodan julistukseksi.

Toisaalta raportin takana on näkemys opiskelusta pelkkänä kulueränä. Omalla tavallaan opiskelu on aina kuluerä, sijoitus tulevaisuuteen, jolla yhteiskuntana ostamme itsellemme paremman huomisen. Raportissa tätä kuluerää halutaan siirtää pois yhteisestä kassasta ja enemmän henkilökohtaisesti maksettavaksi. Opiskelijoiden toimeentulo on vain rahaa josta halutaan eroon. Valitettavasti kyseessä ei ole lopulta kovin suuri menoerä ja sekin menoerä tuottaa valtiolle enemmän kun moni muu. Toisaalta se tuottaa osaavia työntekijöitä jotka sittemmin tuottavat melkoisen määrän verotettavaa tuloa. Toisaalta kaikki köyhille opiskelijoille annettava tuki päätyy takaisin kiertoon, heillä ei ole varaa säästää, vaan jokainen euro käytetään ja tämä on kansantaloudelle itseasiassa aika hyvä juttu.

Kolmantena taustalla on näkemys kelvottomista nuorista. Suoraan tätä ei sanota, mutta sen vaikutuksen suorastaan haistaa raportin digitaalisilta sivuilta. Nuoret ovat tässä visiossa laiskoja ja saamattomia. Ainoa tapa vaikuttaa heihin on pakottaa heidät tekemään asioita, vaikka henkensä uhalla. Ja toki osa nuorista onkin laiskoja ja saamattomia, mutta valtaosa on kaikkea muuta. Tilastot tilastojen jälkeen osoittavat jokaisen sukupolven toisen maailmansodan jälkeen olleen vähemmän väkivaltaisia paremmin käyttäytyviä yhteiskunnallisesti, ei ole mitään syytä olettaa etteikö samantapaista käytöksen parantumista voisi löytyä muiltakin elämän osa-alueilta. Jokainen sukupolvi on pitänyt jälkeensä tulevaa sukupolvea kelvottomina, mutta nämä pullamössöpuheet ovat roskaa ja perustuvat mutuiluun ja perstuntumiin, molemmat erittäin epäluotettavia tahoja joihin nojata.

Neljäntenä on outo pakkomielle työurien pidentämisestä. Meillä on nopeasti kasvava nuorisotyöttömyyden ongelma ja  eläkepommi, eli suurten ikäluokkien eläköityminenkään näytä tuottavan pulaa työväestä kiitos työpaikkojen työväkeä nopeamman vähenemisen. Ihmisten saaminen nopeammin ulos kouluistaan tuottaa tässä tilanteessa vain lisää työttömiä, mitkä muuten maksavat valtiolle enemmän kuin opiskelijat. Työurien pidentäminen alku- tai loppupäästä edellyttäisi tarvetta pidemmille työurille, nyt se vain tarkoittaisi syventyvää nuorisotyöttömyyttä.

Viidentenä voimme nähdä raportin takana vanhaa kunnon "ei köyhille kannata kirjoja antaa"-asennetta. Opinnot halutaan yhä enemmän maksullisiksi ja sen vääjäämätön lopputulos on opiskelun muuttuminen varakkaiden lapsien yksinoikeudeksi. Vain rahalla pääsee ja hevosella saa, vai miten sanonta menikään. Suomessakin on niitä joiden mielestä nykyinen kaikille oppia tarjoava opetusmalli on huono ja haikailevat yksityisrahoitteisten parempien koulujen perään. Kiva tilannehan se olisi niille joilla on rahaa, ei tarvitse altistaa lapsiaan huonomman väen vaikutuksille. Vähemmän varakkaille se tarkoittaisi huonompia mahdollisuuksia opetukseen ja koulutukseen ja näin myös huonompia mahdollisuuksia varakkuuden keräämiseen. Mutta jo huipulla olevat varakkaat eivät kaipaa seuraa. Mitä köyhempiä muut ovat, sitä varakkaampia he itse ovat.

Miksi yhteiskunnan pitäisi maksaa köyhillekin mahdollisuudet opiskeluun? Koska siitä on hyötyä koko yhteiskunnalle. Opiskelun ilmaisuus on ollut yhteiskuntamme tärkeimpiä sosiaalisen liikkuvuuden mekanismeja, yksi ainoita teitä joilla ihminen voi paeta luokkaa johon on syntynyt. Luokkien jäykistyminen tuottaa voimakkaammin myös luokkaeroja ja rikkoo yhteiskunnan solidaarisuutta. Ilmainen opiskelu ei ratkaise ongelmaa kokonaan ja yhä tänäkin päivänä köyhien vanhempien lapset suurella todennäköisyydellä pysyvät köyhinä. Jos heikennämme heikkotuloisten mahdollisuuksia entisestään, emme auta asiaa vaan pahennamme sitä varsin merkittävällä tavalla.

Kiitos valtiovarainministeriölle, sellainen raportti. Kokonaisuutena kyseessä ei siis ole lainkaan objektiivinen raportti vaan roskaläjä täynnä on täynnä vääristelyä ja suoraa valehtelua. Raportin tehtävä on luoda painetta opiskelijoiden jo liian heikkojen tukimekanismien tuhoamiseen ja edistää ideologisia päämääriä joita yritetään pukea suositummilla termeillä.

Ei anneta tämän kuitenkaan mennä läpi. Nostakaa raportin virheet esiin, kyseenalaistakaa se julkisesti, levittäkää tätä artikkelia eteenpäin, sanokaa valtiovarainministeriölle selvä viesti siitä miten moinen perseily ei täällä mene läpi. Jos emme, nämä pelottelevat ajatukset hiipivät yhä syvemmälle käsitykseemme maailmasta ja kohta ne ovat hyväksyttyä totuutta.


Yllä vielä aiheeseen sopiva taustakuva. Kuvan saat suuremmaksi napsauttamalla sitä ja sitten talteen ja vaikka taustakuvaksi napsauttamalla isompaa kuvaa hiiren kakkospainikkeella ja valitsemalla sieltä.

Kommentit

  1. Nähdessäni otsikot aiheesta tunsin takaraivossani jonkin oudon tunteen. Se oli se musta aukko-fiilis, joka kertoo että tämä otsikko on humpuukia, ei kannata lukea.

    Kiitos, että puit sanoiksi sen, miksi alitajuntani päätti täysin ohittaa typerät väitteet, joita otsikoissa käsiteltiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppa muuta, joskus ideologian suorastaan haistaa jonkin otsikon takaa.

      Poista
  2. Opintotuki on todellakin epäoikeudenmukaisen pieni. Ei Suomessa elämistä pitäisi joutua rahoittamaan lainalla. Opiskelun kustannuksiin laina on toki perusteltua.

    Luultavasti, jos tukea vielä pienennettäisiin, niin useammat alkaisivat opiskelemaan sivutoimisesti esimerkiksi avoimessa yliopistossa ja ilmoittautuisivat tutkinto-opiskelijoiksi joskus kolmekymppisenä, kun suuri osa opinnoista olisi jo valmiina.

    Mielenkiintoinen puoli tulee siitä, että opintotuki on paljon pienempi kuin mikään muu tuki. Tästä johtuen tukikuukausien rajoitus ei toimi. Jos tukikuukaudet loppuvat, niin _pääsee_ tomeentulotuelle, eikä ole enää pakko ottaa lainaa elääkseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri. En ole koskaan oikein kuullut järkevää perustetta miksi opiskelija saa huonompia tukia kun työtön tai toimeentulotukea keräävä. Opiskelijat vaan oletetaan jotenkin pärjäilevän näillä onnettomilla tuloillaan ja olevan laiska tai jotain.

      Poista
    2. Oikea tapa olisikin leikata toimeentulo- ja työttömyysetuuksia vähintään samalle tasolle kuin opintotuki.

      Poista
    3. Toivottavasti tuo oli sarkasmia. Tukien tiputtaminen riittämättömälle tasolle olisi todella paha isku vähävaraisille ja ajaisi kansantalouden kaikkien aikojen syvimpään lamaan köyhimpien ostovoiman romahtaessa.

      Poista
  3. Opinto-oikeuden rajaukset ja tuskin lukukausimaksutkaan opintoajan ylittäneille tulevat toimimaan.

    Ei ole mitenkään realistista, että viittävaillevalmiita potkittaisiin pois koulusta eikä annettaisi jotain takaovea suorittaa opintoja loppuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korkeakoulut saavat valtiolta rahaa valmistuneista opiskelijoista, joten niille se oppilaiden keskeyttäminen viime hetkellä on huonoin mahdollinen tulos.

      Poista
  4. Toivottavasti tekstisi päätyy VM:n porukoille luettavaksi. Tiedänpähän myös, ketä en ainakaan ole äänestämässä seuraavissa eduskuntavaaleissa.

    Tämä opintotukiasia on kyllä sellainen aihe, josta itsekin jaksaisin vääntää asiaa montakin tuntia ja suorastaan toivon, että olisi keino jolla päästä kunnolla tenttaamaan päättäjiä julkisesti ja tarpeeksi perinpohjaisesti tästä aiheesta. Sen verran mitä olen juttuja kuullut ja lukenut niin niillä ihmisillä, jotka pyrkivät opintuen rajoittamisella "nopeuttamaan" opintoja, ei tunnu olevan minkäänlaista inhimillistä käsitystä siitä, millaista se opiskelijan arki on.

    Varmasti monille se ulospäin näyttää siltä, että ei me muuta tehdä kuin ryypätä. Vapun alla eräskin mies bussissa opetti lapselleen että "se että noilla on noi haalarit päällä kertoo siitä että ne on alkoholisteja". Ilmeisesti hän sitten kasvatti siinä omaa n. 10v lastaan työttömäksi.

    Joka tapauksessa osasit tuoda esille ne painavimmat ongelmat; intti pidentää valmistumisikää väkisin, perheen perustaminen, parisuhde, yleisesti ottaen elämä... En tiedä mikä ihme siinä on kun päättäjät ei vaan tunnu käsittävän sitä, että opiskelijatkin ovat vain ihmisiä. Olisi paljon kannattavampaa "pakottaa" esim. pitkäaikaistyöttömiä tekemään omaa alaa vastaamatonta työtä tai kouluttautumaan uudelleen. En näe mitään logiikkaa siinä, että 12h päiviä tekevä opiskelija saa vähemmän palkkaa ja enemmän keppiä kuin kotona työttömänä makaava. Ja tällä tarkoitan nimenomaan pitkäaikaistyöttömiä, jotka ovat kuitenkin työkykyisiä. Josta sitten työterveyseläkkeelle jääneetkin ovat jo oma stoorinsa...

    Itsekin olen sitä mieltä, että ilmainen koulutus on jotakuinkin paras asia, mitä tämä maa voi kansalleen tarjota. Se jos mikä on loistava sijoitus tulevaisuuteen. Suomi on aina ollut Pisa-testeissä korkealla ja meiltä löytyy sitä huippuosaamista. Jotenkin tuntuu että päättäjillä tuntuu jatkuvasti olevan hinkua muuttaa systeemiä lähemmäs amerikkalaista ja brittiläistä systeemiä, koska sehän on tunnetusti erittäin tasa-arvoinen ja opiskeluun motivoiva [insert sarcasm here].
    Minkä ihmeen takia pitäisi siis lähteä jo nyt hyvästä systeemistä kohti sitä tunnetusti paskempaa?

    Ainoa juttu, mitä et juurikaan puinut tekstissäsi, ja joka minulle tuli mieleen, on erot eri opiskelupaikkojen välillä. Itse olen teekkari ja teekkarit valmistuvat keskimäärin 7 vuodessa maisteriksi, vaikka tavoiteaika on sen 5 vuotta. Sitten voidaan ottaa esimerkiksi kauppatieteiden opiskelijat, jotka aika pitkälti pysyvät siinä tavoiteajassa.
    Jo aikalailla legendaksi on muodostunut esim. eräs kurssi, jolle pääsi sekä teekkarit että kylterit. Kurssin kuvaus: kylterit 5op ja teekkarit 3op. Jep, sama kurssi, sama sisältö, eri määrä noppia.

    Voin ottaa tässä esimerkkinä myös sen, että oma poikaystäväni on kauppatieteiden opiskelija ja heillä kursseista saa melkoiset noppamäärät vaikka itse opiskelua on ainakin omakohtaisella kokemuksellani vähemmän. Kun minä saan hikisesti n. 30op puolessa vuodessa niin poikaystävä tahkoaa samassa ajassa 45op

    Ylipäänsä on laskettu, että teekkarit tekevät 300op tutkintoa varten n. 400op edestä töitä. Mitenköhän tämä ja muutkin erot opiskelupaikoissa otettaisiin huomioon siinä, että lähdettäisiin rankaisemaan niitä, joilla opinnot venyvät? Tuskinpa mitenkään. Vielä yhtenä esimerkkinä eläinlääkis. Siellä opiskelu on käytännössä rytmitetty niin, että valmistutaan kuudessa vuodessa. Koitapa siinä sitten mahtua viiden vuoden tavoiteaikaan..

    Ylipäänsä ongelman ydin tuntuu olevan siinä, että päättäjillä ja etenkin VM:llä on kapeakatseisesti vain ja ainoastaan tilastot naaman edessä. Voisivat joskus kysyä opiskelijoilta. Ja nimenomaan niiltä opiskelijoilta, jotka eivät saa jatkuvalla syötöllä vanhemmiltaan rahaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. DI tutkintohan oli opintoviikoissa mitattuna pidempi kuin maisterin tutkinnot. Opintopisteisiin siirryttäessä tutkinnon pituus nimellisesti lyheni, mutta ei todellisuudessa ja se tehtiin ihan tietoisesti niin. Tästä olisi pitänyt opiskelijajärjestöjen pitää meteliä, koska nyt teekkarien edistyminen näyttää huonolta eivätkä poliitikot tiedä todellista syytä.

      Poista
    2. Älä jätä äänestämättä! Juuri äänestämällä voit vaikuttaa ja valita sinne parempia päättäjiä!

      Poista
    3. Eri korkeakoulun muodot kestävät kieltämättä eri aikoja. VM:n kovasti rummuttama brittimalli tuottaa paljon meidän tradenomeja vastaavaa porukkaa joka meilläkin muuten valmistuu tyypillisesti suht nopeasti (3,5 vuotta).

      Poista
    4. BS äänestämisen vaikuttamisen suhteen. Minä en äänestä koska Suomen äänestyssysteemi ei toimi. Ja jos äänestän, kannatan rikkinäistä systeemiä joka ei annan tasapuolisesti mahdollisuuksia asioihin. Jos tyhjän äänestämiestä olisi hyötyä, menisin sitä äänestämään, mutta se vain kannattaa sitä huonoa äänestysjärjestelmää. Sen pitäisi olla henkilövaalit suoraan tai ensin äänestettäisiin puolueet ja sitten niistä jäljelle jääneistä puolueista saa äänestää tahtomaansa ehdolla olevaa henkilöä niin, että ääni todellakin menisi sille. Vähät välittämättä mistään vaalialueista.

      Poista
    5. Myös joillakin yliopiston puolen aloilla viidessä vuodessa valmistuminen on melkoinen uroteko. Kielten puolella muun muassa jokainen kurssi vaatii lukuvuoden ajan viikottaista läsnäoloa. Ei ole mahdollisuutta vain tenttiä omassa tahdissaan. Sitten päälle tietenkin kaikki tentit ja tai kurssin päättävä essee. Kaikissa kielissä, joita lukee pitemmälle kuin perusopinnot, joutuu tekemään kieliharjoittelun eli oleskelemaan maassa, jonka kieltä opiskelee. Se tehdään joko vaihdon avulla (venyttää yleensä opintoja) tai olemalla kesän tai muun ajan kurssilla/töissä/oleskelemassa. Olen itse asiassa varsin ylpeä siitä, että olen nyt valmistumassa seitsemässä vuodessa maisteriksi, kun ottaa huomioon, että olen saanut tässä välissä yhden lapsenkin (ja toinen syntyy ensikuussa).

      Poista
    6. Nagarath: jos ei tiedä ketä äänestää, on oikeasti parempi olla äänestämättä.
      Tärkeintä on olla äänestämättä

      Toisaalta taas jos asioista vaivautuu ottamaan selvää, demokraattisissa prosesseissa on oikea vaikuttamisen mahdollisuus. Muistakaamme että mitä vähemmän äänestämme, sitä paremmin annamme vallan niille jotka äänestävät. Lisäksi julkinen sektori on jotain mihin voimme vaikuttaa äänestämällä, se on meidän kaikkien. Yksityiseen sektoriin emme.
      Epäpoliittisille idiooteille

      Poista
    7. Anonyymi: Niinpä. Valmistuminen yhdestä koulusta on eri urakka kuin toisesta. Oma perstuntumani on että Suomessa nämä pitkään vievät linjat ovat varsin yleisiä, myös suhteellisen matalapalkkaisilla aloilla.

      Poista
  5. Hyvä kirjoitus.

    Pikkuhuomio: Asevelvollisuus sinällään ei varmaan aina pidennä valmistumisaikaa (monet käyvät armeijan ennnen tai jälkeen opintojen aloittamisen).

    Voisiko "turhan retoriikan lopettamisesta" tehdä lakialoitteen? ;) Tai ylipäätään voisiko saada näitä ajatuksia esim. Iltalehden tms. asiasta uutisoineiden kirjoituksiin??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän se asevelvollisuus joo varsinaisesti pidennä valmistumisaikaa, mutta myöhäistää valmistumisIKÄÄ, mistä VM myös narisi. :D

      Ja kannatan myös näiden ajatusten saamista laajemman median käyttöön.

      Poista
    2. Asevelvollisuus voi pidentää tai lykätä valmistumista. Pidentää se esimekiksi jos oppilas käy intin koulunsa aikana. Koulun saa luvallisesti pistää jäihin asevelvollisuuden ajaksi. Näin tekee vain aika harva ja valtaosa yrittää pikemminkin käydä intin joko ennen tai jälkeen valmistumisen. Armeija näin kasvattaa nimenomaan valmistujien ikiä, mistä VM oli myös kovin huolissaan.

      Poista
  6. Juttu on ihan sirmakasta.
    Esim. asevelvollisuuteen saa lykkäystä opintojen vuoksi.
    Ja miksi vetkuttaa aktiivisia opintoja ja lähdetään uudestaan liikkeelle sekä muisti pitää kelata?
    Elämäntaiteilua veronmaksajien varoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikein saanut pointtiasi kiinni. Asevelvollisuuteen saa lykkäystä, mutta suuri osa käy intin ennen opiskelua jolloin valmistumisikä nousee. Valmistujien ikää VM:n raportti siteeraa jatkuvasti "todisteena" pitkistä valmistumisajoista.

      Poista
    2. Ja toisekseen: ei sillä opintotuella paljoa elämäntaiteilla. Jos joku pummia tahtoisi, se valmistuu ja nostaa työttömyyskorvausta. Sillä sentään tekee jotain.

      Poista
  7. Yksi suurimmista virheistä tuossa VM:n raportissa on se, ettei lukuja tarkastellessa oteta huomioon ihan normaalia hajontaa. Jos tavoiteaika on viisi vuotta, niin on selvää, että osalla menee tämän yli ja osalla ali. Paras tapa ottaa huomioon hajonta on tarjota opintotukea myös tavoiteaikaa pidemmäksi ajaksi - eikä siinä ole mitään epäloogista eikä väärää. Samoin muu jousto tukee ihan normaalia erilaisuutta ihmisten opiskeluissa.

    Toinen räikeä virhe on se, ettei repostissa mainita sanallakaan, että valmistumisen viivästyttäminen implisiittisesti rankaisee opiskelijaa taloudellisesti jo nyt (mikä yllä tuotiinkin hyvin esiin). Ei siihen tarvita mitään erillistä mekanismia tukijärjestelmän puolelta - varsinkin kun tuki on niin mitätön.

    (Ja yksi vähemmän relevantti, joskin vääristelevä, yksityiskohta, joka on periytynyt raportista tähänkin tekstiin, on se, että opintotuen takaisinperinnälle on huomattavasti tiukemmat vaatimukset kuin esim. opintotuen lakkauttamiselle.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän voin kertoa tarinan venähtämisestä seuranneesta rankaisusta.

      Omat opintoni viivästyivät ja en muistanut laittaa papereita tarpeeksi ajoissa. Meni kaksi kuukautta ilman minkäänlaisia tukia ennen kun opintotukea jälleen sateli, tosin takautuvasti joten hetkellisesti olin suht varakas. Jouduin sinä aikana käyttämään kaikki mahdolliset temput etten joutuisi lainaamaan mafialta tai vanhemmiltani. Lopputuloksena Kela päätti lopulta vaatia opintotukeani takaisin: kuukausina kun en saanut mitään tukia, olin tienannut liikaa saadakseni opintotukea.

      Poista
    2. Eikö tulojen summan tarkistus tehdä kuitenkin vuositasolla? Ts. tuskin vuositasolla tienasit mitenkään liikaa opintotukeen nähden, joten aika kummallista tuo takaisinperintä.

      Poista
    3. Tehdään tehdään. Ongelma oli siinä että kun kahden kuukauden tuet tulivat takautuvasti, mutta ikävä kyllä nekin kaksi kuukautta piti maksaa vuokraa ja syödä. Tein siis överisti töitä että sain pidettyä itteni pinnalla.

      Tuon parin kuukauden tienistit eivät olisi yksin riittäneet minua yli tulorajoista, mutta tein koko ajan muutenkin töitä siinä tulorajojen juuri alapuolella. Kyseiset kaksi kuukautta nostivat tuloja niin paljon että rajat menivät paukkuen rikki. Kela tarkisti puoli vuotta myöhemmin tilanteen ja ilmoitti mun tienanneen liikaa.

      Poista
  8. Sekin asia jäi vielä kirjoittamastasi tekstistä käsittelemättä, että VM lähtee linjaamaan opintotuen uudistustarpeesta, kun vielä edellisetkään uudistukset eivät ole päässeet näyttämään tehokkuuttaan. Kaksi vuotta sitten aloittaneilla opiskelijoilla on vain rajoitettu määrä opintotukikuukausia kandi-tutkinnon suorittamiseen. Mikäli kandin papereita ei saa käteen, katkeaa opintotuki siihen paikkaan, eikä lisää tukea saa, ennenkuin kandi on kasassa. Voisivat joskus malttaa odottaa edellisten kepin iskujen osuvan edes selkään ennenkuin aletaan jo toisella kepillä huitoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäkin kertoo paljon siitä miten tuo raportti on kirjoitettu perse edellä puuhun: on etukäteen päätetty että raportissa halutaan lopputuloksen olevan tietty ("Opiskelijat ovat laiskoja ja opintotuki pois!") ja sitten keksitty jotain millä tukea sitä.

      Poista
    2. Tämä on mielestäni asia mikä unohdetaan liiankin usein: viimeisten neljän vuoden aikana on tehty niin paljon uudistuksia opintotukijärjestelmään, muttei kukaan muista seurata näiden muutosten vaikutuksia. Koko ajan ollaan kaivamassa vanhaa dataa johon vedotaan ja sanotaan että liian hidasta, lisää keppiä.

      Poista
    3. Vertailukelpoinen data on vain tiellä kun rakennetaan ideaalista valtiolta. Siihen tarvitaa järkyttynyttä kansaa ja pientä blank slatea. Suosittelen luettavaksi Shock Doctrinen aiheesta.

      Poista
  9. Vertailut brittijärjestelmään ihmetyttävät minua aina ja eritoten kuvitelma siitä, että erot johtuvat nimenomaan kustannuksista. Itse siellä opiskelleena painottaisin paljon enemmän sitä, miten opiskelut järjestetään. Olet osa vuosikurssia, käyt kurssit samaan aikaan ystäviesi kanssa, et käytännössä melkein mitenkään saa lisäaikaa mihinkään. Kuten sanoit, järjestelmä on todella joustamaton. Jos et tavoiteajassa valmistu, olet todennäköisesti tippunut kyydistä etkä tulekaan valmistumaan.

    Ihmetyttää kuten sinuakin tuo ajatus, että opiskelijat vaan välttävät työelämään siirtymistä. Ihan kuin niitä töitä olisi tuolla pilvin pimein ottajille. Jossain luin (olisiko ollut laatujournalismin mekka Iltalehti), että nykynuoret tykkäävät aikaisempia sukupolvia enemmän asua vanhempiensa luona, eivätkä halua katkaista napanuoraa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. VM tekee tarkoituksella Apples to Oranges-vertauksen: verrataan kahta erilaista asiaa jotta toinen saadaan näyttämään sopivalla tavalla puutteelliselta. Elefantti on aika paska eläin jos sitä verrataan apinaan ja hyvyyttä mitataan taidolla kiivetä puuhun. Juuri keskeyttämisten määrät ovat hyvä esimerkki järjestelmien välisistä eroista.

      En muuten usko että nuoret asuvat kotona ihan napanuoran katkaisemista peläten. Se johtunee enemmänkin pelosta oman talouden kestosta. Asuminen maksaa ennätyspaljon ja omilleen lähteminen ilman jotain tuloja tarkoittaa äkkiä henkilökohtaista konkurssia kun rahat hupenevat vuokriin.

      Poista
  10. Itseäni huolestuttaa näissä "uudistuksissa" myös se, että miten aiotaan valvoa, että oppilaitos myös mahdollistaa valmistumisen tavoiteajassa? Omalla alallani kursseilla on usein pakko olla läsnä jokaisella luennolla, eikä vaihtoehtoisia suoritustapoja ole. Sivuaineiden opinnoissa sama. Ja nämähän menevät iloisesti päällekäin, ja kun ei voi tenttiä, on ainoa vaihtoehto odottaa, että josko seuraavana lukuvuonna pystyisi ne loputkin pakolliset kurssit sitten istumaan. Aina ei pysty, ja sitten kokonaisuuden suorittaminen taas venyy, oppilaitos levittelee käsiään. Puolisoni alalla taas on karsittu rahoitusta niin paljon, että pakolliset perusopinnotkaan eivät enää pyöri kokonaisuudessaan joka vuosi. Ole siinä sitten katkeroitumatta yhteiskunnalle, jos oppilaitos ei edes mahdollista yhtään nopeampaa opiskelemista, ja toiselta puolen VM valittaa opiskelijan laiskuutta.

    Kaipa VM aikoo sitten tarjota parempia resursseja korkeakouluille mahdollistaakseen nämä ihanat visionsa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heidän retoriikassaan korkeakoulut saisivat enemmän resursseja kun opiskelijoiden valmistuminen nopeutuu ja resursseja vapautuisi! Paitsi että jos opiskelijoiden valmistumiset eivät nopeudukaan näillä toimenpiteillä, mittään resursseja ei vapautuisi. Jepjep.

      Poista
    2. Tuo resurssi-asia aina ihmetyttää. Jos ei opiskele tarpeeksi vuodessa tai tienaa liikaa niin opintotuki keskeytetään tai peritään takaisin. Tällöin siis opintotuki-resurssia ei mene ns. hukkaan.

      Jos ei esim. töiltään ehdi käytä luennoilla tai ei pysty ilmoittautumaan kaikille kursseille niin ei käytä pahemmin koulun resursseja. Massaluennot järjestetään oli niillä 15 tai 50 oppilasta luennolla paikalla. Laskariryhmiä on aluksi vain minimi ja niitä saattaa tulla lisää jos opiskelijoita onkin enemmän kuin odotettiin.

      Kun koulujen rahat ovat jo nyt tiukilla ja kaikessa pyritään säästämään sekä opiskelu on edelleenkin pääsääntöisesti yksinäistä ja itsenäin, niin mikä ja millainen on se resurssi, joka vapautuu jos opiskelijat valmistuvat nopeammin?

      Opintotuki se ei voi olla koska tukiaika on jo nyt rajattu. Rakennukset se ei voi olla koska ne ovat olemassa joka tapauksessa. Yliopiston professorit se ei voi olla koska he tekevät päätyönään tutkimusta ja siinä ohella opettavat. Laskarivetäjät se ei voi olla, koska lähtökohta on jo nyt minimissään.

      Poista
    3. Jokainen oppilas kuluttaa jossain määrin opettajan ja koulun resursseja, tämä olisi siis se vasta-argumentti. En halua pelata paholaisen asianajajaa enempää ja yrittää argumentoida tätä kantaa enempää, koska en ole sitä mieltä. Heitin vain mikä voisi olla vasta-argumentti.

      Poista
  11. Linkin takaa hieman näkemystä yhdysvalloista. Tämän professorin mukaaan vuonna 1968 opiskellut pystyi maksamaan lukukausimaksun työskentelemällä 6.2 tuntia viikossa minimipalkalla.
    http://imgur.com/gallery/siNnPWW

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin olit myös vapaa asuntolainasta inhimillisessä ajassa. Nykysukupolvet ovat suhteessa edeltäjiään köyhempiä. Jännä ilmiö, eikö?

      Poista
  12. Sinänsä jännää, että tämäkin raportti pullahti SDP:n hallinnoimasta ministeriöstä. Mikä on SDP:n poliittinen agenda nykypäivänä, kun se näin innokkaasti haluaa ajaa pysyviä luokkaeroja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En spekuloi puolueilla sillä en tiedä tarkasti raportin kirjoittajien kantoja. Ministeriöissä on kuitennkin töissä paljon eri puolueiden jäsenkirjoja kantavia virkamiehiä ja tietysti heitä innostavia lobbaajia joiden käsialasta nämä voivat tulla.

      En siis tuomitsisi demareita ihan vielä.

      Poista
    2. En tiedä kumpi on pienempi paha. Se, että ministeriö ei pysy ministerin näpeissä ja ohjauksessa vaan sooloilee oman halunsa mukaan vai se, että sosiaalidemokraattinen puheenjohtaja päästää tälläisiä sosiaalista tasa-arvoa raiskaavia raportteja ulos omasta ministeriöstään.

      (Puhumattakaan noiden ajatusten negatiivisista vaikutuksista talouteen)

      Poista
    3. Täysin validi pointti. Voi aina kysyä onko poliitikko epäpätevä vai paha. Molemmat vaihtoehdot ovat aika pelottavia.

      Poista
  13. Lopettakaa valitus ja käykää ne koulut niinku on moni muu teitä ennenki käyny ihan samalla opintotuella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun koulut on käyty. Tosin samalla opintotuella jolla minä ne kävin, ei enää oikein Helsingissä pysty maksamaan edes vuokraa. Jos tilannetta vielä vaikeutetaan, ei Helsingissä opiskele kuin asumalla kommuunissa tai vanhemmillaan.

      Poista
    2. Minäkin kävin koulut. (En tosin tavoiteajassa kun aloitin täyspäiväiset oman alani työt jo yli 2v ennen valmistumista. Varsinainen VM:n kauhukuva siis.) En kuitenaan haluaisi viedä aivovientinä osaamistani tästä maasta, mutta mikäli maan hyvinvointia ja kilpailukykyä ulosmitataan tälläisellä (ja muunlaisella) järjettömyydellä tulee varmaan lähtö jossain vaiheessa vastaan.

      Poista
  14. Haluaisin tässä vielä lisätä tuohon opintotuen määrään, joka noin 500 euroksi määritellään vastineessa. Tästä summastahan lähtee vielä veroa, joten todellinen summa, jonka opiskelija voi saada käteensä pyörii siinä 470 euron tienoilla. Jo pelkästään asumiseen opiskelija kuluttaa helposti 600 euroa, mikäli ei kykene opiskelija-asuntoa saamaan, ja millä sitten elää? Itselläni tavallisten elämiskustannusten päälle tulee vielä ylimääräisiä ruokakuluja, sillä minulla on erityisruokavalio, jonka noudattaminen on ehdotonta, ellen halua sairaalaan viikossa. Tämän ruokavalion kustannukset ovat keskimäärin kolminkertaiset tavalliseen ruokavalioon verrattuna, eikä siihenkään ole olemassa tukia kuin juuri nimellinen summa. Opiskelujen suorittaminen on todella rohkaisevaa ja motivoivaa, kun pelkästään toimeen tuleminen on jatkuvaa tasapainottelua ja taistelua. Kyseinen tilanne ei todellakaan kannusta pitkittämään opintoja, mutta melkeinpä pakottavat siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilanteesi ei ole helppo ja en kyllä pysty antamaan paljoa neuvoja tuohon. Opiskelijoiden saamat tuet ovat täysin riittämättömiä - ellet asu pitkällä perferiassa jossa tuki voi jopa riittääkin.

      Itse tein aika paljon töitä omat opintoni kattaakseni. Työ viikko oli 6-7 päivää ja koulupäivät päättyivät usein käyntiin työpaikalla ja sitten vielä läksyjen tekoon puoleen yöhön ja yli.

      Näin rahat riitti - kunhan painoin kesät myös työtä. Aina kun joku tulee selittämään mulle että opiskelu on iisiä aikaa ja opiskelijat vaan laiskottelevat, haluan vähän turvautua väkivaltaan.

      Poista
  15. Elämä on kovaa. Lopettakaa se mussutus ja käykää vaikka ulkomailla niin huomaatte kuinka hienoja asioita (kuten ilmaista rahaa opintotuen muodossa) suomalainen yhteiskunta teille tarjoaa. Ja jos ei muka ole varaa matkustaa niin monet oppilaitokset kyllä tarjoavat hyviä kohteita vaihto-opiskeluun. Valitkaa vaikka Pohjois-Korea ja pysykää siellä, please.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sigh. Se että jossain menee huonosti, ei tarkoita ettemmekö voisi yrittää parantaa oloja täällä. Vähän sama kun sanoisi ettei Suomen köyhiä kannata ruokkia, Afrikassa on vielä köyhempiä!

      Poista
    2. Kyse on kansantaloudesta. Minkä helvetin takia me otettaisiin ulkomailta paskempi malli kun meillä on parempi ja toimivampi? Vaikka sinä ja kaverisit nauttisitte elämästä Kiinalaisessa hikipajassa saippuoita valmistaen, minä eläisin mielelläni yhdessä maailman kilpailukykyisimmistä valtioista. (jonka kilpailukyky tosin putoaa jatkuvasti, johtuen mm. omasta asenteestasi)

      Poista
    3. Opiskelun ohessa harrastamani toiminnan puitteissa tapaan paljon ulkomaalaisia opiskelijoita, niin Suomeen tulleita vaihtareita, kuin kotimaassaan opiskeleviakin. Aina kun tulee Suomen opintotuki puheeksi, tapahtuu seuraavaa:
      1) Ulkkari järkyttyy kuullessaan miten paljon rahaa opintotuki on kuukaudessa.
      2) Ulkkarin henki salpautuu, kun se kuulee, miten vähään Suomessa se raha riittää. Tässä kohtaa vaihtarin naamasta joskus näkee, että se on alkanut laskeskella päässään oman toimeentulonsa riittävyyttä.

      Poista
    4. 1. Muualla on kauheampia järjestelmiä joissa opiskelijan talous on valmistumisen jälkeen lainojen runtelema. On syitä miksi esimerkiksi Saksassa ja Italiassa asutaan vanhempien luona kotona kolmekymppisiksi.

      2. Tässä se suhteellisuus tulee näkyviin. 500 euroa riittäisi mainiosti elämiseen Intiassa tai Thaimaassa. Ei Suomessa.

      Poista
  16. Tekstissäsi viitataan alkupaikkeilla Suomen PISA menestykseen. Se ei ehkä kuulu koko tekstin henkeen, koska peruskoululaisten pärjääminen tasapäistämisen saralla ei kosketa mitenkään opintojen pitkittymistä saati opintotukea.

    Suomessa kaikista paskin sakki (joka ei koskaan tule opiskelemaan) pärjää hiukan paremmin peruskoulussa kuin muissa maissa samanikäiset paskat oppilaat. Sitä PISA mittaa ja siinä Suomi pärjää. Itseäni tulevana opettajana hävettää koko PISA, kun tietää kuinka monta hyvää, ja normaalia oppilasta uhrataan niiden paskojen oppilaiden ja sen PISA tuloksen takia.

    Suomi onkin varmaan ainoa maa, jossa ne luokan parhaat oppilaat vihaavat koulunkäyntiä ja koulujärjestelmää. Mutta kyllä se kannattaa, sillä ollan hyviä PISA:ssa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet täysin oikeassa, PISA ei liity korkeakouluihin. Kohotin sen kuitenkin esimerkiksi siitä miten meidän ei aina kannata ehkä lähteä tekemään vertailuja järjestelmiin joita ei ole osoitettu omiamme paremmiksi vaan joista on jopa viitteitä omaamme huonommaksi.

      Koulumme on hyvä, mutta oppilaat eivät pidä siitä. Lapsikatraat kiusaavat toisiaan ja tasapäistävät. Oppilaiden kouulsta tykkääminen on tosin aihe toiselle päivälle.

      Poista
  17. Hyvää tekstiä!
    Itselläni opiskeluni ensimmäisenä vuotena opiskelumäärä yllätti ja en saanut tarpeeksi opintopisteitä (sain 18 opintopistettä ja vaadittu määrä taisi olla 45). Täten opintotukioikeuteni evättiin. Toiselle opiskeluvuodelle lähdettäessä hain toimeentulotukea ja yleistä asumistukea. Näistä sainkin sitten rahaa noin 850€/kk (tosin hirveän paperisodan jälkeen). Opintotuki+asumistuki tosiaan taitaa olla 499€/kk. Vaikuttaa aivan naurettavalta, että opintotuki on näin pieni, kun vuokraankin menee se 350€/kk.

    Toinen opiskeluvuoteni sujui kuitenkin hyvin ja sain kasaan 58 opintopistettä ja "pääsin" takaisin opintotuen piiriin. Tiedä sitten vaikuttiko kohonnut "kuukausirahani" menestykseeni, mutta kyllä se ainakin helpotti huomattavasti elämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläni oli pieni määrä pitkäaikaisia säästöjä jotka olisin joutunut kuluttamaan ensin jos olisin halunnut toimeentulotukea. Kyseisen rahan olin suunnitellut tulevaa asunnon ostoa helpottamaan, joten en voinut hakea toimeentulotukea, vaan työskentelin ns. niskat limassa. Täytyy myöntää ettei ratkaisuni ollut kaikkein helpoin enkä voi sitä avoimesti suositella. Opparien täyteen saaminen ei aina ollut helppoa kun työlle piti antaa melkoisesti aikaa läksyiltä.

      Poista
    2. Jos opintojen vähyyden tai opintotukikuukausien loppumisen takia olisi pääsemässä tomeentulotuelle, mutta säästöt estävät, niin suosittelen avoimesti kaikille sijoittamaan säästöt sossulta piiloon, vaikka sukanvarteen tai pankin tallelokeroon, voi myös lainata rahat vaikka vanhemmilleen. Menetetyt sijoitustuotot varmasti korvaa sossun tuki, joka voi olla vaikka tonnin kuussa.

      Pitää huomata vain tehdä sijoituskohteen vaihto ajoissa, koska sossu katselee kai ainakin parin kuukauden tiliotteet.

      Jos asuntoa varten säästit oikeasti, niin eikö ASP-tili olisi ollut kelvollinen vaihtoehto. Ei kai sossu velvoita käyttämään määräaikastalletuksia, joita koskevat vielä tiukat ehdot?

      Poista
    3. Olen siinä ymmärryksessä ettei toimeentulotukea saa jos jotain omaa varallisuutta löytyy, mutta saatan olla väärässä. Itselläni oli ASP-tili, mutta pääasiassa säästöni olivat itseni ikäisillä lukituillä säästötileillä joita ei voinut avata kuin kerran parissa vuodessa.

      Mut joo, rahat sukanvarteen ja talous harmaaksi. VM suosittelee.

      Poista
  18. Olen kirjoittanut vastineen noihin VM:n ehdotuksiin liittyen, jossa tuon esille sen porkkanavaihtoehdon...

    http://kaketti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/141775-miksi-aina-keppia-kun-porkkana-toimii-paremmin#comment-2178634

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linkkisi avaa kommmentin jossa tekstiä kritisoidaan laskuvirheestä. En tiedä nyt mihin viittaat.

      Poista
  19. Olet käsitellyt näitä asioita hyvin. Olin itse aivan raivon partaalla kun luin tämän jutun lehdestä. Kaikesta on vaan pakko aina etsiä virheitä ja valitettavaa, vaikka tosiasiassa Suomen opintojärjestelmä on TODELLA toimiva, HUOMATTAVASTI parempi kuin muissa maissa. Uskomatonta ettei Isoilla Herroilla ole muita asioita millä vaivata päätään, niin on pakko keksiä ongelmia asioista, joissa niitä ei ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ongelmia ei keksitä huvikseen, vaan tällaisessa on aina takana agenda. Yleensä agenda jota ei suoraan sanota on jotain mikä ei kestäisi julkisen mielipiteen päivänvaloa.

      Poista
  20. Kummallista on se, että edellinen opintotukiuudistus tapahtui 2011 (?) kun siirryttiin kaksiportaiseen opintotukeen. Tämän uudistuksen vaikutuksia ei vielä ole saatavilla.

    VastaaPoista
  21. Onko kukaan pitänyt kirjaa tai muuten vaan huomannut samaa, että vuosina 2012 ja 2013 ovat useat eri verot nousseet, viimeisimpinä ALV (esim. ruoan hinta nousi ja nousee mahd kohta uudelleen), alkoholi-, tupakka- ja makeisvero, kuntavero, perintö- ja lahjavero, tulovero, yleisradiovero (vaikkei sinulla olisi kämpässäsi edes sähköjä).

    Koska viimeksi olisi opintotukea, asumistukea, työttömyyskorvauksia tms. elämiseen tarkoitettuja tukia nostettu vastaamaan nousseiden verojen vuoksi nousseita palveluiden, asumisen tai esimerkiksi ruoan hintaa? Ihan mielenkiinnosta kysyn...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään tietoa mutta eipä ole ainakaan viime aikoina noussut... Tuntuu muutenkin että tuollaiset korotukset taitavat tulla pahasti jälkijunassa - jos tulevat. Eri verojen lisäksi pitäisi ottaa muutenkin huomioon esim. pk-seudun yleisesti korkeampi hintataso ihan kaikkeen elämiseen ja olemiseen liittyen. Itellä menee pk-seudulla jo SOLUkämpän vuokraan 300e/kk. Koitapa siinä sitten maksaa sillä lopuilla 150 eurolla koko kuukauden ruoat, puhelinlasku, matkakustannukset yms... Lainaan en koske pitkällä tikullakaan, ei todellakaan kiinnosta ottaa nyt opintolainaa kun tietää tasan tarkkaan että joskus tulevaisuudessa joutuu ottamaan kuitenkin asuntolainaa. Tuntitöillä 1-2 krt viikossa + kesätöillä koitan itteäni elättää.

      Poista
    2. Opintotuen korottamisesta ja indeksiin sitomisesta annettiin kovasti vaalilupauksia. Niitä ei voi välttämättä sanoa rikotun, sillä vastustus on ehkä tullut muilta kuin näiltä lupaajilta.

      Itse valmistuin vuosia sitten, halvempien vuokrien maailmassa. Opintotukeni asumislisineen oli sama kuin tänä päivänäkin ja se ei silloinkaan riittänyt.

      Poista
  22. Yksi mihin VM:n raportti ei ota kantaa on se, että kuka oikeasti tietää mennessään yliopistoon tai ammattikorkeaukouluun, että onko tämä edes hänen alansa? Jos yhden vuoden opiskelee jotain, tämän jälkeen voi joutua vaihtamaan alaa vielä pariinkin kertaan. Tässäkin kuitenkin tapahtuu hyötyä siten, että opiskelija alussa opiskelee ns. yleishyödyllisiä opintoja eikä aineopintoja juurikaan.

    Mielestäni VM:n raportissa vääristellään se asia, että kannustimia valmistumiseen ei muka olisi - onhan tuo paska säälittävä opintotuki niin pieni, että jokainen haluaa sen piiristä mahdollisimman pian pois. Myös töiden tekeminen opintojen ohella nähdään hidastavaksi tekijäksi, vaikka sillä opiskelija yrittää turvata toimeentulonsa, koska mielestäni opintolaina ei ole automaatio.

    Hyvin otit kantaa tuohon Brittien vertaamiseen - ei meitä voi edes verrata tutkintoon joka ei ole sama täällä kuin Briteissä. VM:n väki tuntuu olevan maalaisjärkensä menetttänyttä väkeä, jolla ei ole suhteellisen suuden tajua lainkaan. Liikaa luotetaan "vääristeltyihin" raportteihin, eikä osata edes kriittisesti asiaa katsoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa voisi olla enemmän ammatteja esittelevää toimintaa varhaisemmassa vaiheessa. Itse en ainakaan lukiosta valmistuessani ollut mitenkään kartalla siitä mikä voisin olla "isona".

      Poista
    2. Ainakin minun kotipaikkakunnallani opojen toiminta oli aivan surkeaa. Eipä siellä yläasteella tai lukiossa saanut oikein mitään käsitystä mitä ehkä haluaisi tehdä. Pitäisi parantaa etenkin sitä henkilökohtaista opinto-ohjausta juuri siinä mielessä, että pääsisi edes vähän kiinni siihen, mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä. Itse hain yhteen paikkaan kolme kertaa huomatakseni että ala on väärä ja nyt harkitsen vaihtoa... Lisäksi hommassa kusee nimenomaan se, että moniin yliopistoihin haut ovat vain kerran vuodessa. Jos ei pääse sisään, joutuu odottamaan vuoden seuraavaa koetta varten, mikä väkisinkin nostaa valmistumisikää. Toisaalta VM:ää tuskin kiinnostaa kenenkään yksilön omat unelmat, enemmän kiinnostaa se, että joku on maksamassa heidän eläkkeensä tulevaisuudessa.

      Poista
    3. Muistan itse opon tiukanneen minulta "mitä minä haluan tehdä". Teini-ikäisenä poikana ainoa mitä lopulta halusin tehdä liittyi jalkovälini tarpeiden tyydyttämiseen joten kyseinen lähestyminen oli vähän yhtä tyhjän kanssa.

      Poista
  23. 80-luvulla opiskelleilla oli opintotuella kolminkertainen ostovoima nykypäivän opiskelijoihin verrattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämme länsimaissa siitä jännittäviä aikoja, että ensimmäistä kertaa sitten toisen maailmansodan, uusi sukupolvi on aina vähän köyhempi kuin edeltäjänsä - suhteessa ainakin.

      Poista
  24. Opintotuki luonnollisesti on ideologinen kysymys. Halutaanko opiskeluita ja opiskelijoita tukea vai ei? Suomessa yleensä vallitsee näkemys, että heikommassa asemassa olevia tuetaan, eli hyvinvointivaltio, niin kuin sen nyt tiedämme, halutaan säilyttää. Ja ihan kansantaloudellisestikin tuki on perusteltavissa.

    Koko opintotukikekustelua seuraan aika hämmentyneenä. Itsekin pahana yliopistoopiskelijana tulen tekemään opintojani puoli vuotta - vuoden yliaikaa. Syy on osittain oma, osittain heikon opinto-ohjauksen ja alan vaikeuden. (Lukion jälkeen en todellakaan tiennyt mitä opiskelisi ja alalle päädyin tyylillä: Tuo vaikuttaa mielenkiintoiselta, haen siis sinne - ja opiskelemaan päädyttiin. Tieteenalana on vielä hallinto-/yhteiskuntatiede, joten näistä tukihommista ja päätöksenteosta pitäisi muka jotain tajuta.)

    Tuntuukin typerältä että VM rummuttaa tätä hommaa noin kapeasta näkökulmasta. Johan se järkikin sanoo, että ainakaan tukia pienentämällä opinnot tuskin enemmistöllä opiskelijoista nopeutuvat - päinvastoin. Minun mielestä, ainakin joillain aloilla, olisi järkevää, että koko tutkintorakennetta muuttettaisiin vähän vaikka brittien suuntaan. Ainakin omissa opiskeluissa lähes kaikki maisterivaiheen pakolliset opinnot ovat tutkimusta. Laitos siis pyrkii valmistamaan tutkijoita, ja minusta kun ei tutkijaa saa tekemälläkään. Luonnollisesti tutkimus voisi olla läsnä muutetussakin tutkintorakenteessa. Opinnot varmasti nopeutuisivat, jos sillä kandidaatin tutkinnolla jo jotain tekisi. Kolmen vuoden kanditutkinto voisi siis toimia ns. tavalliseen työeleämään ja maisteri niille, joita kiinnostaa nimenomaan tutkimus ja tieteen tekeminen..? Aika monella lähtisi se 2 vuotta opinnoista. Tai jotain tämän suuntaista muutos voisi olla... Tekstissä oli muuten hyvin eritelty mahdollisia syitä opintojen venähtämiseen ja esitetty aiheellista kritiikkiä VM:n raporille.

    Luonnollisesti olisi hyvä, että ihmiset menisivät aiemmin töihin, mutta opiskelijoiden valmistumista en vaan näe suurimpana ongelmana. Kuten kirjoiteuksessa on todettu, opiskelijat valmistuttuaan ovat yhteiskunnallekin tuottava ihmisryhmä. Itse on opintojeni "myöhästymisestä" hirvittävää yhteiskunnallista vastuuta tunne. Minulla on opinto-oikeus 7 vuodeksi ja tukikuukaudetkin taitavat riittää valmistumiseen.

    VM:ssä tätä hommaa taidetaan kyllä miettiä niin laatikon sisältä että ihan hirvittää. Mitä muita asioita onnistutaan olemaan näkemättä tai sössimään..? No, tiedä häntä, mutta ovat virkamiehet siellä miettineet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä pointteja.

      Joillekin aloille on todella "helpompi" valmistua kun toisille. Tätä ei paljoa tunnuta huomioivan, vaan nopeutta pidetään jonkinlaisena tärkeänä mittarina VM:ssä.

      Poista
  25. Itselläni nousi mieleen sellainen, että onkohan tuossa VM:nraportissa ollenkaan huomioitu sitä, että suhteellisen suuri osa opiskelijoista ei edes nosta opintotukea. En valitettavasti muista enää mitään lukuja aiheesta, mutta olisiko ollut peräti 40%.
    Suurin osa tietämistäni opiskelijoista ei ole loppuvaiheessa opintojaan nostanut enää opintotukea, koska he ovat olleet jo jonkin aikaa kokopäivätöissä ja tekevät lopputyönsäkin mahdollisesti palkkaa (tai muuta rahoitusta) vastaan työpaikalleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo lukema vaikuttaa hieman suurelta, mutta on toki varsin mahdollinen ilmiö. Opintotuen nostamiselle on kuitenkin edellytyksiä joita kaikki opiskelijat eivät täytä. Lisäksi välillä tuet on lopetettava kun on tienannut liikaa. Epäilisin että prosentti on alhaisempi kuin 40% kylläkin.

      Poista
    2. Tuo prosentti ottaa huomioon mielestäni KAIKKI opiskelijat, joihin kuuluvat siis myös toisen asteen oppilaitosten opiskelijat. Lukiolainen asuu yleensä kotona. Omankin lukioaikani alussa tsekkasin Kelan laskurilla, paljonko sitä tukea saisi, ja kun se jäi jonnekin n. 20€ kuussa, ei kotona asuessa tuntunut oikein mielekkäältä käydä läpi sitä paperisotaa kahenkympin takia.

      Mielestäni keskustelua vääristää myös puhe opintotuesta n. 500€ menoeränä/kk/opiskelija, koska kaikki eivät todellakaan saa sitä maksimimäärää. Mutta sitähän ei tarvii miettiä, kun sopivasti keskitytään pahoihin yliopisto-opiskelijoihin, eikä puhuta mitään siitä toisesta asteesta tai niistä, joilla on jo kolmas amk-tutkinto jäämässä kesken ilman valmistumista...

      Poista
    3. Nostat mielenkiintoisen pointin verratessasi amk-tutkintoja ja yliopisto-opiskelijoita.

      Ne niputetaan helposti yhteen. Amk-tutkintoa tekevät valmistuvat tyypillisesti nopeammin kuin yliopistoväki, mutta kaikki niputetaan tässä keskustelussa yhdeksi "korkeakoulujen opiskelijat" -massaksi jossa nopeuttamistoimet halutaan kohdistaa kaikkiin yhtäläisesti. Olisi mahdollista rakentaa argumentti joidenkin opintolinjojen nopeuttamisesta, mutta kaikkien? Se ei vain ottaisi huomioon eri alojen realiteetteja.

      Poista
  26. Opintotuessa ei myöskään ole varaa sille, että kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Juuri sairastuminen ym. vastaava tuskin on kenenkään suunnitelmissa, koska se ei jätä pelivaraa.

    Itselläni seurasi opiskelujen aloittamista velkakierre. Muutin opiskelujeni perässä Helsinkiin pienemmältä paikkakunnalta, kun HOASin asuntopula oli suuri. Hain opiskelupaikan varmistumisen jälkeen soluhuonetta muutaman kuukauden ajan, mutta asiasta ei kuulunut mitään. Vaikka ulkopaikkakuntalainen olinkin. Epätoivossa siirryin etsimään yksityiseltä soluhuoneita ja hinta olikin sen mukainen. Käteen jäi noin 19 euroa vuokran jälkeen.

    Muutto oli elokuussa, sillä koulut alkoivat elokuun puolessavälissä uusille opiskelijoille. Elokuuhan ei silti ole edes puolikas tukikuukausi. Nostin siis lainan, josta maksoin vuokrani, takuuvuokrani, muuton, opiskelujen aloittamiseen kuluvat kulut ja elokuun elämisen. Laina siis meni lähes kokonaisuudessaan siihen. Jäin tilanteeseen, jossa 19 euroa jäi tilille joka kuun jälkeen.

    Entä ruoka, kausilippu HSL:ltä julkisiin, koulukirjat joita ei kirjastosta saanut, naisten hygieniatuotteet, laskut? Näitä asioita pidin välttämättöminä elämiselle ja opiskelulle. Itselläni on köyhät vanhemmat, joten rahan pyytäminen olisi ollut röyhkeää. Syömättömyyteni tuli kuitenkin ilmi myöhemmin ja vanhempani yrittivät tukea minua parilla kympillä silloin tällöin kuukausien edetessä. Ei se kuitenkaan nostanut rahamäärääni lähellekään 100 euroa. Kuluja oli kuitenkin paljon. Syömättömyys lisäsi terveysongelmia, mutta minulla ei puolestaan ollut varaa käydä lääkärissä saatika ostaa lääkkeitä tai mitä tahansa vitamiineja minulle olisi tarjottu.

    Päädyin lopulta ottamaan pieniä lainoja tutuilta sekä pahamaineisia pikavippejä. Korot kasvoivat jo niin suuriksi, että seuraavan vuoden puolella seuraava lainani meni lähes kokonaan niiden pois maksamiseen. Onnekseni sain vihdoinkin HOASilta soluhuoneen, joten vuokrakustannukset laskivat melkein puoleen. Nyt oli varaa syödä jotenkin, maksaa itse matkustuskulut ja maksaa laskuja. Kuitenkaan rahani eivät vielä riittäneet siihen mistä opiskelijoita syytetään eli juhlimiseen, shoppailuun ja ulkomaille matkusteluun.

    Tämän vuoden jälkeen elämiseni helpottui huomattavasti. Vaikka elänkin lainalla, sillä työnhaku ei ole tuottanut tulosta näiden vuosien aikana. Pelko rahattomuudesta on kuitenkin vielä vahva. Syön huonosti säästääkseni rahaa siitä vähästä mitä minulla on, jotta en ikinä enää joutuisi samaan helvettiin. Rahaongelmat todellakin syövät henkistä jaksamista, toivoa ja uskoa siihen, että jaksaa opiskella. Mielenterveyden aiheuttamat kulut olisivat sitten uusi menoerä valtiolle...

    VastaaPoista
  27. Opintotuki ja asumislisä eivät varmasti riitä asumiseen suurimmissa opiskelijakaupungeissa tai etenkään pääkaupunkiseudulla. Täällä "pitkällä periferiassa" tuet jotakuinkin ehkä riittäisivätkin, mutta vaikka vuokrat ovatkin täällä pienempiä, en minäkään tulisi selviämään opiskeluista ilman säästöjä ja työntekoa, kuten ei kukaan muukaan opiskelutovereistani. Mutta täällä valmistumista viivästyttää juurikin se, että pienemmissä korkeakouluissa ei vain ole mahdollista suorittaa opintoja suunniteltua nopeammin, koska kursseja ei järjestetä kuin tiettyinä aikoina. Joten jos joku kurssi jää välistä esimerkiksi vaihdon, sairastumisen tai jonkin muun seikan takia, sen uudelleen järjestämistä täytyy odotella vuosi tai kaksikin. Lisäksi esimerkiksi pakolliset harjoittelut täytyy suorittaa kesällä (tai osa-aikaisesti koulun ohessa, mutta silloin täytyisi tehdä niitä rahakkaitakin hommia), jolloin kesätöiden tekemisen ja sen avulla itsensä elättämisen mahdollisuus jää pois tai hyvin pieneksi, monilla aloilla kun ei suosita palkallisia harjotteluita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvitse mennä pieniin kouluihin tai kauas metsään löytääkseen kuvaamaasi ongelmaa. Lähes jokaisessa korkeakoulussa on tiettyjä pakollisia kursseja joille pääsy (tai joista läpipääsy) on hankalaa ja joita on rajoitettu määrä ja päällekkäin muiden kurssien kanssa.

      Selitä siinä Kelalle puuttuvia opintopisteitäsi kun koulusi ei *anna* sinun suorittaa niitä. Kurssilla ei ole tilaa, sori.

      Poista
  28. Olen opiskelija, joka sairastui sairaista ihmisistä. Siis sairaan isäni ja sitä kautta sairastunut äitini sairastuttivat minut, no, kun tajusin asian ja romahdin henkisesti täysin; hakeuduin ns. hoitoon. Sain diagnoosin ja olen opiskelun ohella tehnyt psykoterapia prosessia. Tuloni ovat alentuneen toimintakykyni vuoksi romahtaneet. Saan opintotuen ja opintolainan. Ja kiinteät kuluni ovat normi vuokra= noin 400 e/kk ja päälle tiivis psykoterapia omavastuu osuus: 200 e/kk. Matkakortti on 50 e ja puhelinlaskuja ja terveydenhuollon kuluja on.

    Minulla olisi ollut mahdollisuus kasvaa aikuiseksi, joka on sadisti ja narsisti ja muutenkin aivan törkeä mulkvisti, joita työpaikoillamme usein näkee johtajan tehtävissä. Ja jatkaa täten eteenpäin saamaani henkistä perintöä sairastuttaen muita ihmisiä elämässäni. En sattumoisin kasvanutkaan sellaiseksi. Ja halusin parantua menneisyydestäni, mutta silti luoda itselleni onnellisen elämän. Eli jatkaa opintojani loppuun.

    Voin todellakin sanoa, että nykyinen järjestelmä on pelkkää keppiä vaan. Joskus mietin että mitähän helvettiä tässä yhteiskunnassa ajatellaan. Tämä on kuin jättimäinen suo, jossa kun kerran "epäonnistut" eli kohtaat elämässäsi pakollisia haasteita. Sellaisia haasteita, jotka eivät ole olleet sinussa kun synnyit. Vaan elämä on riepotellut, niin eiköhän samperi ole ihminen pulassa kun yksi pilari murtuu: Oma jaksaminen. Niin murtuu toinen pilari: Opintojen tekeminen. Mikä johtaa siihen että olet pulassa raha- asioiden kanssa. Olen taistellut niiden kanssa jo tässä suossa 2 vitun vuotta. Ja olen kyllästynyt tähän ihmisen täydellisyyden maalailuun, jota meistä opiskelijoista oikein tehdään. Oikeasti: Kuinka monen opinnot jäävät vain kouluun? Ne jatkuu vielä illallakin kotona ja sit pitäisi olla töissä vkl:ät. Huhheijaa! 40 h viikossa ei ole todellakaan se työmäärä jota opiskelijat joutuvat tekemään kattamaan elämänsä kulut.

    Opiskelijat voivat sairastua. Ja sairastuvat vaan lisää, jos eivät saa sairastaa. Opiskelat tarvitsisivat myös jonkinlaisen toimintamekanismin, mitä tehdään, jos opintokyky heikkenee? Henkilökohtaisesti olen tässä miettinyt rukkasten naulaan laittamista ja kokonaan sohvalle siirtymistä, kun on kokoajan rahaongelmia ja työttömäkin pärjäisi paremmin raha- asioiden kanssa kuin sairastunut opiskelija.

    Kaikilla ei ole vanhempia, jotka tukisi opintoja. Jotkut ovat oikeasti taloudellisesti YKSIN.

    Kiitos. Ah, ihanaa avautua aiheesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja itseasiassa:
      Olen miettinyt, että mailmassa on meillä kaikilla salaisuuksia joita häpeämme. Mutta oikeasti, kun lähempää katsoo, ne ovat kaikki samoja.

      Olen ajatellut, että voisin ihan hyvin edustaa omalla naamallani näitä ongelmia, koska tiedän, että en ole yksin. On muitakin, mutta häpeä estää puhumasta heikkoudesta, pärjäämättömyydestä ja henkisestä pahoinvoinnista, joka kuitenkin näkyy mm. mielenterveyslääkkeiden käyttönä etc.

      Osa ei edes tiedosta ongelmiaan ja turvautuu viinaan ja huumeisiin. Häpeä on vahva vastus.

      Ja olen kyllästynyt häpeään.

      Terveisin:
      Edellinen anonyymi

      Poista
    2. Yksin ei olla, eikä jaksa hyssytellä enää.

      Surullista myös huomata, kun nuoret menettävät toivonsa ja jäävät työttömiksi, jolloin moni vähintäänkin masentuu ja alkoholisoituu. Siihen päälle, kun saakin lapsia, joille purkaa tuskaansa. Ei ihme, että ihmiset alkavat menettää terveytensä monella tapaa.

      Tulevaisuus ei näytä tätä menoa kovin hyvältä jälkipolvia ajatellen.

      Poista
    3. Hei "edellinen anonyymi". Häpeä on kuin onkin vahva vastus. Olen itsekin pyörinyt painikehässä masennuksen kanssa jo muutaman vuoden. Tai oikeastaan kymmenen vuotta, mutta se diagnosoitiin vasta muutama vuosi sitten. Ennen diagnoosia oli vahva häpeä siitä etten pystynyt käymään edes amista kunnolla, luulin olevani laiska tuittupää. Diagnoosin jälkeen häpeä siitä etten vieläkään onnistu koulussa. Koulun kesken lopettamisen jälkeen häpeä siitä etten jaksanut sitä ja että nyt mennään avohoitoon. Puhuin perheelle pelkästään uupumuksesta ja uniongelmista, selitin sillä tekemättömyyttäni.

      Löysin 1½ vuotta sitten itselleni ihanan miehen, jonka kanssa olemme kestäneet häpeää vastaan jo aika hyvin. Se sai viimein koulunsa päätökseen, itse olen avohoidossa avoimesti ja uusi diagnoosi tiputti viimeiset häpeän rippeet, en myöskään jaksa enää hyssytellä tai olla ongelmieni kanssa yksin häpeän takia. Pystyn olemaan parempi ihminen. Toivon sinullekin parempia aikoja ja hyvää tulevaisuutta. Ei eletä enää häpeän kanssa.

      Amiksessa oli aika lailla no problem tuo minun sairastaminen. Suhtautuivat asiaan hyvin ja auttoivat parhaansa mukaan. Myös oppilaiden työskentelyyn opiskelujen aikana suhtauduttiin erittäin kannustavasti. Sitä suositeltiin kaikille ja opintoja pystyi suorittamaan tosi kätevästi. Kiitos tästä hyvästä silmienavaajasta alkuperäiselle kirjoittajalle, en oikeesti edes halunnut lukea kovin tarkasti kyseistä raporttia koska haistoin sonnan jo aika hyvin otsikoidenkin takaa.

      terveisin,
      bipolar express :D

      Poista
    4. Surullisia tarinoita. Joskus tuntuu että olemme unohtaneet sosiaalisen demokratian ideaalin kaiken tämän talouspuheen, muukalaispelon ja legalismin sisällä. Sosiaalidemokratia on kuitenkin yhteiskunta jossa ihminen saa yhteisön resursseista apua. Nyt ne resurssit on ajettu niin pieniin, ettei niistä ole paljoa mitä antaa.

      Ja tämä on tuore ilmiö. Valtion tuottavuusohjelma ja laman perintö supistavat julkista sektoria jatkuvasti ja ovat tehneet juuri kertomannelaisista tilanteista mahdottomia: apua ei oikein vain saa ja tukimekanismit hyytyvät. Vain hyvä onni tuo tielle jotain millä nousta siitä suosta.

      Poista
  29. Esimerkki opiskelijaelämästä:

    Opintoni kestivät neljä vuotta välillä 2009-2013.
    Sain kesätöitä ensimmäisen ja toisen lukukauden väliseksi kesäksi,
    kolmen kuukauden ajaksi.

    Opintotukea sain täydet ~480euroa kuukaudessa.
    Vuokra oli koko opiskeluaikani 510-540e/kk välillä.

    Missään vaiheessa eläminen ei ollut luksusta. Ruokakauppaan
    meni 30-40 euroa viikossa, joista ~20e oli ruoan osuus. Lämmintä ruokaa voileipiä lukuunottamatta sain tehtyä kolmesti viikossa. Lämpimällä ruoalla tarkoitan tässä suhteellisen monipuolista ja ravinteikasta ruokaa. Ruokailut olivat verrattain säännöllisiä, joka toinen päivä päivälliseksi oli lämmintä ruokaa.

    Toisena kesänä ei kesätyöpaikkaa löytynyt.
    Samana kesänä jouduin luopumaan harrastuksistani ja myymään
    autoni, jotta sain maksettua vuokran koska opintotukea ei kesäajan avuksi saanut. Tilanne oli kuitenkin mielestäni verrattain hyvä.

    Toisena vuotena opintotukien jatkuessa elämä hymyili jälleen,
    koska vuokran maksun jälkeen jäin kesää vähemmän miinukselle.

    Kolmannen vuoden aikana laskeskelin, kuinka pitkälle silloisella elämäntavalla rahat vielä riittäisi. Seurauksena oli viikoittaisista menoista tinkiminen, ruokakauppaan sai kulua enää korkeintaan 20 euroa.
    Keskimäärin 10 euroa niistä kului aina ruokaan, joskus enemmän ja joskus jopa vähemmän. "Lämmintä ruokaa" sain tehdä edelleen kolmesti viikossa. "Lämmintä ruokaa", makaronia ketsupilla. Luovasti ajateltuna pasta alá chéf ja salaatti. Samalla ruokailukerralla ei passannut syödä enää edes leipää, jotta nälkää saisi lykättyä aina, kun se yltyi sietämättömäksi.

    Tilanne oli vielä verrattain hyvä, kolmannen vuoden kesällä en aiempia vuosia ahkerammin töitä etsiessä myöskään niitä saanut. Niukkaan ruokavalioon ja nälkään oli jo tottunut ja edessä toivoa antoi syksyn opinnot ja opintotuki, suorittettavana oli enää pari kurssia.

    Pommi putosi syksyllä: tukikuukaudet oli loppu. Toistan, tukikuukaudet olivat loppu. Vielä vasta verrattain hyvä fiilis katosi kertalaakista: elinaikaa oli vielä kahdeksi kuuksi, johon jo ennestään niukaksi venytetty elämäntapa sallisi rahojen riittävän. Jatkuva stressi kaikesta. Tämä kaksi kuuta mahdollistui yleisellä asumistuella, jota hain samantien tukikuukausien loppumisen huomattuani.

    Kuut vierivät ja olin lukenut paljon juttuja ja kokemuksia toimeentulotuesta: jos saisin laskurien lupailevan tonnin tililleni, eläisin sillä herroiksi kunnes seuraavassa kuussa saisin lisää.
    Sain siskolta lainaan 200euroa, jotta selvisin ratkaisevan kuun vuokrasta. Täytin toimeentulotukihakemuksen, lisäsin tarpeelliset liitteet mukaan ja jäin odottelemaan vastausta. Käsittelyssä kesti ja kesti. Vihdoin sain puhelun: olemme käsitelleet toimeentulotuki hakemuksesi ja se on kielteinen, kiitos lainaamasi rahan, ettei kämppä mene alta. Lisäksikään vaakakupissa ei painanut yhtään se, ettei tililläni ollut montaa euroa, jolla olisi pitänyt ruokaa hankkia tulevan kuun ajaksi. Lisäksi seuraavien kuiden toimeentulotukihakemukseen olisi ollut liitettävä lisää dokumenttejä niistä sun näistä asioista, kiitoksia asioinnista.

    Parin muuttujan ja sattuman kautta sain suoritettua opintoni loppuun loisimalla puolituntemattoman opiskelukaverini sohvalla loput puolivuotta. Valmistuin toukokuun lopussa 2013.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tarina joka toistuu hyvin samanlaisena niin monella opiskelijalla. Jokainen poikkeaa yksityiskohdissa mutta keskiössä on aina sama juttu: rahat eivät riitä ellei saa tehtyä töitä ja jos niitä ei saa, nähdään nälkää. Tuet evätään jonkin "mummollasi on kuulema rahaa sukanvarressa"-syyllä ja sitten ravinnoksi jää peukalon imeminen ja juomaksi omat kyyneleet.

      Mutta eikö kuitenkin tuen saaminen ja hakeminen ollut niin kivaa että sinua suorastaan rohkaistiin venyttämään opintojasi?

      Poista
    2. Aivan hilpeää.
      Samoihin aikoihin opiskelutoveri, joka ryyppäsi aina kun mahdollista ja jonka opintomenestyksen takia opintotuki jäätyi useasti, kuitenkin sai toimeentulotukea. Itsehän en juonut, olisi näköjään pitänyt.

      Poista
    3. Toimeentulotukea saa opiskelijakin, kunhan et omista mitään eikä sinulla ole mitään säästöjä. Valitettavan huonosti toimii tunnollisille ihmisille.

      Poista
  30. Anonyymi vihapuhe10.6.2013 klo 23.10.00

    Mitä tälle voi tehdä? Ei mitään. Sehän tässä pahinta onkin.

    Opiskelijaa kustaan silmään huolella, mutta VVM:n kihot naureskelevat partaansa. Eihän nettikirjoittelu mitään auta, mutta mistä tätä asiaa lähtisi purkamaan? Lähteäkö torille pauhaamaan kuin parempikin profeetta? Siitähän vasta hullun leiman saisikin.

    Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että on puoliso jakamassa kuluja ja vanhemmat tukevat taloudellisesti (vaikka jälkimmäisestä en olekaan millään tavoin ylpeä). Silti elämä ei mitään herkkua ole. Mitäs vittua teet sitten, kun masennus on jarruttanut opintoja parina ekana vuotena, opintotukikuukaudet senkun juoksevat, mutta valmistua et voi?

    Tästä tulee vain niin vihainen ja voimaton olo, että rauhanomaisenakin ihmisenä tekisi mieli käydä heittelemässä vähän paskaa ikkunoihin.

    Tällaista tänään, vastapainoksi kaikelle hurjan asialliselle ja fiksulle argumentoinnille, jota tässä kirjoituksessa ja kommenttiboksissa on nähty..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tälle tehdä vaikka mitä. Me valitsemme päättäjät ja meistä lopulta koostu se kansa joka voi näihin vaikuttaa. Meidän on tehtävä kukakin osallaan se mitä voimme valistaaksemme muita tekemään viisaita päätöksiä.

      Ja jos tilanne vielä paljon pahenee, saatamme joutua opettelemaan mellakoinnin jalon taidon. Toivotaan ettei siihen mennä, se kuitenkin tarkoittaa ikävyyksiä kaikille.

      Poista

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.