IT-väellä on tapana muodostaa fanaattisia leirejä hyvinkin merkityksettömien aiheiden ympärille. Klassinen Windows vs. Mac -vastakkainasettelu on riehunut jo vuosikymmeniä ja tällä hetkellä katselemme suurella mielenkiinnolla älypuhelinekosysteemien sotaa, jossa Android ja iOS ottavat matsia herruudesta. Jotkut pitävät tästä leiriytymisestä ja ovat tiukkoja puristeja tekniikkansa kanssa. Taloon ostetaan vain yhden valmistajan laitteita ja vempeleitä ja kaikki muu on roskaa. Mutta sitten on niitä jotka sekakäyttävät hyvällä omatunnolla.
En itse ole koskaan oikein ymmärtänyt uskollisuutta tietylle merkille tai valmistajalle. Ymmärrän esimerkiksi kotimaauskollisuuden, onhan paikallisten yritysten tukeminen enemmän hyvää myös itselleni, mutta puhdas merkin tukeminen on aina ollut minusta outoa. Yritys ei ole henkilö, vaan ryhmittymä jonka takana olevat ihmiset vaihtuvat. Jos ostan vaikkapa Samsungin Galaxy S4:n tänään ja se on mahtava, ei kymmenen vuoden päästä Galaxy S10 -puhelin samalta yritykseltä sisällä välttämättä mitään osaakaan, jonka tuotannossa olisi ollut joku S4:ää rakentanut henkilö.
Yritysten brändit ovat tässä mielessä vain mielikuvia. Nimiä joiden takana oleva tekniikka, suunnittelu ja filosofia ei välttämättä millään tavalla periydy seuraaviin laitteisiin. Ehkä tämä ei ole niin hankala kohta kaikille, mutta itse en ymmärrä urheilujoukkueidenkaan fanittamista.
Merkkiuskollisuudesta vapaana sitä pystyy harrastamaan yhtä tietoteknisen maailman jännittävintä toimintaa: it-sekakäyttöä. Puhun työpuheluni Nokian Windows Phone- tai Applen iPhone-laitteella, vapaa-ajalla soittelen Samsungin valmistamalla Androidilla. Töissä käytän HP:n valmistamaa kannettavaa jossa on Apple-tarra liimattuna HP:n logon päälle. Kotona surffaan netissä Asuksen tabletilla tai Applen kannettavalla. Kun tahdon pelata, lämmittelen Sonyn Playstation 3:n, Microsoftin Xboxin tai Nintendon Wiin. Kun halajan kotona tehdä jotain raskaampaa tietoteknistä, käynnistän pöytäkoneeni. Tämä pyödän alla oleva behemotti onkin brändien sekamelska: käyttöjärjestelmä on Microsoftin Windows, prosessori Intelin, emolevy MSI:n, näytönohjain AMD:n, näppäimistö Logitechin, hiiri Razerin, kuvan näyttää Eizo, piirtoalusta on Wacomin.
Sanottakoon vielä etten ole koskaan kokenut merkittävämpiä ongelmia saada haluamiani tietoja siirrettyä laitteiden välillä – poikkeuksena kylläkin Windows Phone- ja iOS-laitteet, jotka ovat tässä suhteessa ongelmaisia. Muuten kaikki villi tekniikkani toimii yllättävän hyvin yhteen. Voin toistaa videoita sekasikiötietokoneeltani käyttäen Pleikkaria tai siirtää langattomasti tiedostoja HP:n kannettavasta Samsungin Android-puhelimeeni. Nykyisin laitteita voi paljolti myös etähallita ja joskus jopa eri teknologiaan perustuvilla laitteilla. Kannettavani osaa hallita Xboxiani ja matkapuhelimestani saa tehtyä pienen kosketusalustan tietokoneilleni.
Tietotekniikan sekakäyttäjänä pystyy jotenkin nousemaan aina neutraalimpi keskusteluissa alustojen yliherruudesta. Sitä tietää mitä laitteilla oikeasti voi tehdä ja mitkä osat hehkutusta tai haukkumista ovat vain fanaattisuutta. Windows on nykyään oikeasti varsin vakaa ympäristö. Mäkit kaatuilevat ja hajoavatkin. Android on varsin turvallinen. Bluetooth oikuttelee ajoittain ihan valmistajasta riippumatta.
"Monokäyttäjien" kritiikki on aina mielestäni vähän kyseenalaista. Miten käyttäjä joka käyttää vain yhtä järjestelmää voisi oikeasti tietää kuinka hankala tai huono kilpaileva järjestelmä on? Kokeileminen ei ole hyvä mittari, sillä kun totumme yhteen järjestelmään, opimme sen ajattelumallit ja muihin hyppääminen on hankalaa. Macin jälkeen Windows tuntuu epäkoherentilta. Windowsin jälkeen Mac tuntuu jähmeältä. Windows Phonen jälkeen iPhone tuntuu vanhanaikaisen näköiseltä. Androidin jälkeen iOS tuntuu rajoittuneelta. Monokäyttäjälle ei kilpailevista järjestelmistä jää näkyville kuin yksi vaikutelma:
“En osaa käyttää välittömästi yhtä hyvin kuin omaani, niinpä omani on parempi!”
Ei ole, et vaan ole tottunut siihen. Todellinen sekakäyttäjä oppii laitteiden filosofiaa enemmän kuin opettelee ulkoa nappien sijainteja. Tärkeimpänä sekakäyttäjä on osaa oikeasti olla objektiivinen siinä mihin eri laitteet käyvät. Hän tietää mistä alustasta tulee paras mediakeskus, mistä paras tiedostoserveri ja mistä paras päivittäinen puhelin. Sekakäyttäjän ei tarvitse ostaa tölkinavaajaa purkinavaajaksi, vaan jokaiseen asiaan voidaan rohkeasti ostaa se oikeasti sopivin työkalu; vähemmän ennakko-odotuksia ja käsityksiä ja sitä enemmän irti jokaisesta laitteesta.
Ja siksi sekakäyttö on niin hauskaa.
En itse ole koskaan oikein ymmärtänyt uskollisuutta tietylle merkille tai valmistajalle. Ymmärrän esimerkiksi kotimaauskollisuuden, onhan paikallisten yritysten tukeminen enemmän hyvää myös itselleni, mutta puhdas merkin tukeminen on aina ollut minusta outoa. Yritys ei ole henkilö, vaan ryhmittymä jonka takana olevat ihmiset vaihtuvat. Jos ostan vaikkapa Samsungin Galaxy S4:n tänään ja se on mahtava, ei kymmenen vuoden päästä Galaxy S10 -puhelin samalta yritykseltä sisällä välttämättä mitään osaakaan, jonka tuotannossa olisi ollut joku S4:ää rakentanut henkilö.
Yritysten brändit ovat tässä mielessä vain mielikuvia. Nimiä joiden takana oleva tekniikka, suunnittelu ja filosofia ei välttämättä millään tavalla periydy seuraaviin laitteisiin. Ehkä tämä ei ole niin hankala kohta kaikille, mutta itse en ymmärrä urheilujoukkueidenkaan fanittamista.
Merkkiuskollisuudesta vapaana sitä pystyy harrastamaan yhtä tietoteknisen maailman jännittävintä toimintaa: it-sekakäyttöä. Puhun työpuheluni Nokian Windows Phone- tai Applen iPhone-laitteella, vapaa-ajalla soittelen Samsungin valmistamalla Androidilla. Töissä käytän HP:n valmistamaa kannettavaa jossa on Apple-tarra liimattuna HP:n logon päälle. Kotona surffaan netissä Asuksen tabletilla tai Applen kannettavalla. Kun tahdon pelata, lämmittelen Sonyn Playstation 3:n, Microsoftin Xboxin tai Nintendon Wiin. Kun halajan kotona tehdä jotain raskaampaa tietoteknistä, käynnistän pöytäkoneeni. Tämä pyödän alla oleva behemotti onkin brändien sekamelska: käyttöjärjestelmä on Microsoftin Windows, prosessori Intelin, emolevy MSI:n, näytönohjain AMD:n, näppäimistö Logitechin, hiiri Razerin, kuvan näyttää Eizo, piirtoalusta on Wacomin.
Sanottakoon vielä etten ole koskaan kokenut merkittävämpiä ongelmia saada haluamiani tietoja siirrettyä laitteiden välillä – poikkeuksena kylläkin Windows Phone- ja iOS-laitteet, jotka ovat tässä suhteessa ongelmaisia. Muuten kaikki villi tekniikkani toimii yllättävän hyvin yhteen. Voin toistaa videoita sekasikiötietokoneeltani käyttäen Pleikkaria tai siirtää langattomasti tiedostoja HP:n kannettavasta Samsungin Android-puhelimeeni. Nykyisin laitteita voi paljolti myös etähallita ja joskus jopa eri teknologiaan perustuvilla laitteilla. Kannettavani osaa hallita Xboxiani ja matkapuhelimestani saa tehtyä pienen kosketusalustan tietokoneilleni.
Tietotekniikan sekakäyttäjänä pystyy jotenkin nousemaan aina neutraalimpi keskusteluissa alustojen yliherruudesta. Sitä tietää mitä laitteilla oikeasti voi tehdä ja mitkä osat hehkutusta tai haukkumista ovat vain fanaattisuutta. Windows on nykyään oikeasti varsin vakaa ympäristö. Mäkit kaatuilevat ja hajoavatkin. Android on varsin turvallinen. Bluetooth oikuttelee ajoittain ihan valmistajasta riippumatta.
"Monokäyttäjien" kritiikki on aina mielestäni vähän kyseenalaista. Miten käyttäjä joka käyttää vain yhtä järjestelmää voisi oikeasti tietää kuinka hankala tai huono kilpaileva järjestelmä on? Kokeileminen ei ole hyvä mittari, sillä kun totumme yhteen järjestelmään, opimme sen ajattelumallit ja muihin hyppääminen on hankalaa. Macin jälkeen Windows tuntuu epäkoherentilta. Windowsin jälkeen Mac tuntuu jähmeältä. Windows Phonen jälkeen iPhone tuntuu vanhanaikaisen näköiseltä. Androidin jälkeen iOS tuntuu rajoittuneelta. Monokäyttäjälle ei kilpailevista järjestelmistä jää näkyville kuin yksi vaikutelma:
“En osaa käyttää välittömästi yhtä hyvin kuin omaani, niinpä omani on parempi!”
Ei ole, et vaan ole tottunut siihen. Todellinen sekakäyttäjä oppii laitteiden filosofiaa enemmän kuin opettelee ulkoa nappien sijainteja. Tärkeimpänä sekakäyttäjä on osaa oikeasti olla objektiivinen siinä mihin eri laitteet käyvät. Hän tietää mistä alustasta tulee paras mediakeskus, mistä paras tiedostoserveri ja mistä paras päivittäinen puhelin. Sekakäyttäjän ei tarvitse ostaa tölkinavaajaa purkinavaajaksi, vaan jokaiseen asiaan voidaan rohkeasti ostaa se oikeasti sopivin työkalu; vähemmän ennakko-odotuksia ja käsityksiä ja sitä enemmän irti jokaisesta laitteesta.
Ja siksi sekakäyttö on niin hauskaa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.
Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.
Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.