Varusmiesarmeijan puolustuspuhe

Kansalaisaloite tahtoo kieltää varusmiesarmeijan. Kampanjan nimi on Ohion.fi, eli vanhaa kunnon armeijan loppumisen lingoa lainataan armeijan lopettamiseen. Sinällään sopivaa. Kampanja tahtoo luopua pakollisesta asevelvollisuudesta, mutta ei oikeastaan esitä mitään siihen tilalle, sanoen sen olevan juttu mitä muut selvittelevät.

Olen erittäin vahvasti eri mieltä tässä. Motivaationi eivät ole ihan yhtä isänmaallisintoiset kuin eräällä aliupseeriliiton kirjoittajalla, oma kantani perustuu puhtaasti rauhanomaisuuteen ja demokratiaan. Varusmiesarmeija on nimittäin ainoa armeija jota demokraattisen maan on järkevä hankkia.

Käytännössä ainoa vaihtoehto varusmiesarmeijalle on palkka-armeija ja tämä on looginen lopputulos jos varusmiesrakenteesta luovutaan. Vastustukseni palkka-armeijalle voidaan tiivistää kolmeen premissiin:
  1. Varusmiesarmeijan kanssa ei luo pysyvää sotilasluokkaa.
  2. Varusmiesarmeija ei aiheuta vallankumouksia tai tulita oman maansa kansalaisia.
  3. Varusmiesarmeijalla on erittäin hankala hyökätä minnekään.


1. Ei pysyvää sotilasluokkaa

Varusmiesarmeija takaa ettei sotilaan elämä tai sota ole keskeinen osa kuin hyvin pienen kantahenkilökunnan parissa. Inttiaikanaan nuoret tapaavat hetkellisesti miettiä olevansa sotilaita, mutta tämä ajatus hälvenee niilläkin jotka sen kanssa leikkivät kun siviiliin paluu koittaa. Kukaan ei jää sotilaaksi, vaan lähes jokaisella on siviiliammatti ja elämä armeijan ulkopuolella. He eivät ole sotilaita, vain ihmisiä jotka opettelevat tekemään jotain järkevää äärimmäisten olojen iskiessä. Varusmiesarmeijan kanssa laajalle osalle kansaa opetetaan sotimisen perusteita, mutta tästä tulee erittäin harvalle oleellinen osa identiteettiä eikä varusmieskoulutuksesta jää käteen taitoja joilla tappaa ilman sitä rynnäkkökivääriä.

Palkka-armeijan kanssa maahan muodostuu sotilasluokka jonka elinkeino on sotilaan ammatti. He identifioituvat sotilaiksi, he saavat toimeentulon sodan mahdollisuudesta ja varsinaisista sotilastehtävistä. He elävät muiden sotilaiden kanssa suuren osan ajastaan ja helposti alkavat muuttumaan uskollisiksi komentoketjussa armeijan edustajille, välittömille esimiehilleen ja armeijalle.

Ja kyseisen armeijan suostuttelu tekemään tuhmuuksia on valovuosia helpompaa kuin varusmiesarmeijan. 

Armeijan sisällä on omat arvonsa ja tavoitteensa ja ne eivät aina välttämättä mene yksiin kansalaisten tahdon kanssa. Mitä esimerkiksi tekisi syvästi uskonnollinen armeija jos sekularisoitunut kansa tahtoisi erottaa valtion tai kirkon? Puuttuisiko se peliin? Skenaario voi olla päinvastainenkin sekulaarin armeijan ja uskonnollisen valtion välillä. Joka tapauksessa, armeijan ja sen jäsenten motiivit ja halut maan tulevaisuudelle eivät välttämättä ole samat kuin kansan tai sen demokraattisesti valitsemien poliitikkojen.

Muistetaan myös, että kyseinen poppoo on erilaista kuin esimerkiksi poliisi ja vaikka tällaista armeijaa voisikin käyttää kriisitilanteissa helpommin, on siinä merkittäviä ongelmia. Poliisiin verrattuna sotilailla ei tyypillisesti ole erityisen suurta kykyä rauhoitella siviileitä tai muutenkaan tehdä muuta kuin tuoda uhkaava läsnäolo tilanteeseen kuin tilanteeseen. Heidän koulutuksensa on tappamisen opettamista - fakta jota puetaan kauniimpiin muotoihin, mutta sitä se käytännössä on. 

Yksikään rauhankyyhkyistä jotka kaipaavat loppua varusmiesarmeijalle ei ole onnistunut vastaamaan minulle miksi he ajavat asiaa, joka johtaa suoraan pysyvän sotilasluokan muodostumiseen. Varusmiespalveluksessa on omat ongelmansa, mutta se on äärettömän paljon rauhanomaisempi vaihtoehto kuin ainoa realistinen seuraus sen lopettamiselle.

2. Kansanarmeija ei kumoa kansan valtaa

On yllättävän hankalaa saada varusmiehistä koostuvaa armeijaa apuusi jos aiot tehdä jotain perseilevää. Yksikään armeijan komentoketjun henkilöistä tuskin onnistuisi ylipuhumaan gonahdusvalmiita varusmiehiä ottamaan presidenttiä vallasta tai ampumaan mellakoijia. Varusmiesarmeija ei auta ketään vallankaappauksessa, eikä auta pitämään epäoikeudenmukaisesti valtaan noussutta diktaattoria vallassa.

Kansanarmeijalla on teoriassa mahdollista tehdä pahuutta, mutta se on huomattavasti hankalampaa kuin palkka-armeijalla. Varusmiehet eivät ole "uskollisia" armeijalle laitoksena tai sen komentajille. Heille ne ovat sivuasioita, eivät elämän keskeisiä tekijöitä. 

Kiinteästä palkka-armeijasta tulee myös oma tahonsa. Armeijan komentajilla on nimittäin äkkiä valtaa jota heillä ei ollut ja vallan mukana tulee mahdollisuus käyttää tätä valtaa. En puhu vain vallasta käskeä iskuja, vaan myös poliittista painostusvaltaa.

En ole kuullut yhtäkään järkevää argumenttia siitä miksi joku tahtoisi korvata valtion kansalaisiin täysin sidotun varusmiesarmeijan, omassa maailmassaan elävällä palkka-armeijalla. Miksi ihmeessä tahtoisin armeijan joka tarpeeksi vahvaksi kasvettuaan saattaa kaataa demokraattisen järjestelmämme?

3. Ei hyökkäämiseen

Varusmiesarmeija on käytännössä itsepuolustusarmeija. Varusmiehet taistelevat tehokkaasti lähinnä hyökkäystä torjuessaan ja vaatii melkoisen määrän propagandaa saada joukko siviilejä hyökkäämään innokkaasti naapurimaahan tai tekemään "oikeutettuja iskuja" päivän pahista vastaan.

Palkka-armeija on mahdollista saada tekemään näitäkin asioita ja helpolla vielä. Tämä on kirjaimellisesti heidän työtään, oli sen oikeutus miten hatara tahansa. Palkka-armeija on helppo siirtää tekemään operaatioitaan minne vain ja iskut "terroristien" tai muiden ikäväksi todettujen tahojen niskoihin muuttuvat äkkiä mahdollisiksi.

Ammattiarmeijan kanssa meillä olisikin äkkiä suuri joukko ihmisiä joilla on aktiivinen valmius sotia pyydettäessä. Varusmiesarmeija on ehkä sotavalmis, mutta melkoisella viiveellä. Heidän siirtämisensä ulkomaille sotimaan tai tekemään iskuja on erittäin hankala operaatio, siinä missä jatkuvasti valmiuttaan ja osaamistaan ylläpitävän ammattiarmeijan voi periaatteessa heittää minne tahtoo, milloin tahtoo. Ei se mahdotonta ole varusmiesarmeijallakaan, mutta hyvin hankalaa.

Varusmiesarmeijaa ympäröi tietty jähmeys toiminnassa. Se on hidas laittaa toimimaan kunnolla ja siinä on omat ongelmansa. Nämä ongelmat osoittautuvat vahvuuksiksi kun asiaa tarkastelee demokratian ja rauhan kannalta. Varusmiesarmeijalla voi tehdä niitä pahojakin juttuja, mutta se on hankalaa.

En ymmärrä miksi tahtoisin auttaa kehitystä joka tekee sodankäynnin aloittamisesta johtajillemme helpompaa. Jos sotaan lähtö on helppoa, sotaan lähdetään helposti. Voimme kuvitella mikä ero Yhdysvaltojen innolla pommittaa muuta maailma olisi jos sen kansalaiset pitäisi ensin saada lähtemäänkin kyseiseen sotaan pysyvän sotilasluokan sijaan. Tiedämme esimerkeistä mtien kyseinen kehitys on kaikkea muuta kuin hyvä suunta.

Asevelvollisuudesta luopuminen ja palkka-armeija

Heti kättelyssä voidaan unohtaa horinat siitä ettei asevelvollisuuden lakkauttaminen loisi ammattimaista palkka-armeijaa. Tässä tilanteessa palkka-armeija on ainoa seuraus mitä siitä voi seurata, ainoa mistä voidaan keskustella on sen laajuus.

Jos asevelvollisuus lakkautetaan, on vain yksi skenaario jossa Suomeen ei muodostu pysyvää sotilasluokkaa ja palkka-armeijaa. Tämä lähes utopistinen vaihtoehto olisi armeijan lakkauttaminen kokonaan. Periaatteessa mahdollisuuksiin kuuluu myös armeijan huomattava pienentäminen, esimerkiksi pelkkään vapaaehtoisuuteen perustuva varusmiesarmeija. Molemmat vaihtoehdot olisivat varmasti mielenkiintoisia, mutta kumpikaan niistä ei tule tapahtumaan maamme nykyisen ulko- ja sisäpoliittisen tilanteen kanssa. Venäjän läsnäolo ja ryssäpelko takaavat etteivät paineet ulkoa tai sisällä katoa vahvan armeijan ylläpitämiseen.

On mahdollista että lopputulos olisi jotain tältä väliltä, esimerkiksi vapaaehtoinen varusmiespalvelus jota täydennetään ammattiarmeijalla. Tässäkin tapauksessa päädytään kaikkiin samoihin ongelmiin kuin yllä kuvasin, vain hieman pienemmässä suhteessa ehkä, mutta skenaariot pysyvät samoina. Jotkut esittävät kolmantena vaihtoehtona ns. vapaaehtoista varusmiespalvelusta, jossa halukkaat menisivät armeijaan ja heidän taistelutaitoaan pidettäisiin paremmin yllä kuin nykyistä. Tämä ei skenaariona eroa ammattimaisesta palkka-armeijasta muuten kuin nimen perusteella ja kaikki samat varjopuolet ovat yhä läsnä.

Emme tällä hetkellä ole vielä lähelläkään tilannetta jossa armeijasta itsessään voitaisiin luopua. Jos myönnämme tämän, huomaamme miten poistamalla asevelvollisuuden tuemme vain armeijan rakenteellista muutosta. Tämän muutoksen ainoa suunta on vaarallinen: pois kansaisiin sidotusta organisaatiosta, kohti itsenäistä toimijaa jolla onkin yhtäkkiä oma sanansa sanottavana maamme politiikassa. Suomesta ei tule rauhallisempi paikka, vaan maa jossa kansalaisten mielenosoitusta kaatamaan voidaan kutsua osaava palkka-armeija. Suomesta ei tule vastuullisempi ulkopoliittisesti jos kykymme tehdä sotilasoperaatioita ulkomailla helpottuu. Suomesta tulee maa jolla on kykyä iskeä ulkomaille  - ja joka tulee iskemään ulkomaille.

Ehkä jokin etäinen tasa-arvon parantuminen voi tapahtua jos kyseinen palkka-armeija ei syrji naisia, mutta jotenkin se tuntuu laihalta lohdulta menetysten edessä.

Kommentit

  1. Miksei reserviläisarmeijaa voi muodostaa vapaaehtoisesti varusmiespalveluksen suorittaneista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liian pieni joukko sitä kaivattua "uskottavaa puolustusta" tavoiteltaessa. Mutta toinenkin syy on.

      Pienempää armeijaa pitäisi myös pitää paremmin koulutettuna ja jälleen päätyisimme tilanteeseen jossa meillä on pysyvä hyvinkoulutettu sotilasluokka. Perusteluni sitä vastaan löytyvät blogauksesta yläpuolelta.

      Poista
  2. Onko tosiaan niin, että esim. Alankomaiden, Ruotsin, Belgian, Slovakian, Puolan, Portugalin, Uuden-Seelannin ja Kanadan armeijat heikentävät näiden maiden kansalaisyhteiskuntaa? Onko demokratia näissä maissa tosiaan uhattuna niiden armeijan taholta? Onko Ruotsin kuningaskunta mielestäsi ottanut askeleen kohti sotilasvallankaappausta sen jälkeen, kun siellä luovuttiin miehiä koskevasta asevelvollisuudesta? Rynniikö Belgian puolustusvoimat vääjäämättömän deterministisesti ase tanassa posauttelemaan päiviltä ne, joiden naamasta H. M. Filip ja/tai pääministeri Di Rupo ja/tai kenraalikerho ei satu tykkäämään?

    Vastaavasti voi pohtia sitä, miten hyvin asevelvollisarmeija on edistänyt yhteiskunnallista koheesiota, ihmisoikeuksia ja suojellut kansalaisyhteiskuntaa vaikkapa sellaisissa tätä instituutiota hyödyntävissä maissa kuin Egypti, Sudan, Jemen, Algeria, Burma, Eritrea, Päiväntasaajan Guinea, Mauritania tai vaikka Laos. Turkin asevelvollisuuteen perustuva armeija on tehnyt vallankaappauksia keskimäärin kerran vuosikymmenessä, ja vastikään tuomittiin siellä upseereita vallankaappauksen valmistelusta. Venäjän asevelvolliset eivät ehkä varsinaisesti tehneet Tshetshenian sodasta inhimillisempää.

    (Lisäksi Chile lienee siis matkalla kohti uutta Pinochetia, koskapa siellä ei vallitse yleinen asevelvollisuus.)

    Kv. vertailu ei saa minua vakuuttuneeksi argumentista, jonka mukaan ammattilaisuuden tai vapaaehtoisuuden pohjalta toimiva armeija vääjäämättä johtaisi sotaan. Pikemminkin väitän, että paljon laajemmat yhteiskunnalliset, taloudelliset, poliittiset ja sivistykselliset olot vaikuttavat siihen, kuinka todennäköistä on ylipäänsä lähteä sotilasvallankaappausyritykseen missään tietyssä maassa, puhumattakaan moisen yrityksen onnistumisesta. Valtiot ja tilanteet ovat nähdäkseni niin erilaisia, että on ehkä kätevämpää pohtia, muistuttaako Suomi ehkä yhteiskunnaltaan ja kansainväliseltä painoarvoltaan/rooliltaan ehkä enemmän Belgiaa kuin Keski-Afrikan tasavaltaa tai Yhdysvaltoja (missä ei muuten ole kuulunut sotilasvallankaappauksen järjestelystä paljon juttua sielläkään).

    En pysty pitämään artikkelissa esitettyjä uhkakuvia realistisina Suomessa. Eikä minua huvita tehdä hyökkäyssodasta helpompaa, haluaisin vain sellaisen systeemin, joka kohtelee kansalaisia yhdenvertaisesti sekä oikeudenmukaisesti ja kykenee puolustamaan valtiota. Ammattiarmeija on minusta varsin kelvollinen ja oikeudenmukainen ratkaisu. Tosin olen myös sitä mieltä, että niin kauan kuin Suomi pysyttelee Pohjois-Atlantin puolustusliiton ulkopuolella, on jähääminen pakko- tai palkka-armeijan hyödyistä ja haitoista lähinnä sisäinen kuriositeetti maassamme. Mitään mainittavaa paljon puhuttua uskottavuutta puolustuksellamme ei ole. Intoisänmaallisten historiamyyttien tilalle ei välttämättä tarvittaisi (poliitikkojemme suosimaa) kokoikäluokankoheesiososiaalisuushämärälisäarvomyyttiä tai (tässä artikelissa esitettyä) asevelvollisuuskysymys määrittää yhteiskunnan kohtalon -myyttiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vertaat nyt hyvin erilaisia maita. Ei armeijan palkkaamisen muoto ole se ainoa tekijä, toki sotilaskulttuurin palvonnalla ja yhteiskunnan hallinnon muodolla on paljon tekemistä asian kanssa.

      Myös sillä miten voimakkaan kontrollin yhteiskunta saa alaisistaan. Jos kontrolli on riittävä, voidaan varusmiesarmeijankin sotilaat pakottaa toimimaan kansaansa vastaan. Nationalismilla kuorrutettu joukko on helppo saada tekemään pahaa.

      Jos tuomme tämän kontekstiin, asiaa voi ajatella vaikka näin: jos Suomi päättäisi osallistua vaikkapa Syyrian konfliktiin mobilisoimalla nykyisen armeijan hyökkäämään, päitähän siinä putoilisi - kotipäässä. Yleislakko ja täysi protestointi olisi niskassa heti.

      Ammattiarmeijan kanssa tilanne olisikin äkkiä toinen. Toki protesteja seuraisi, mutta ne olisivat paljon lievempiä. Ammattiarmeija ei ole samalla tavalla kytköksissä kansan syviin riveihin.

      Korostettakoon vielä tätä: kyse on kontrollista. Suomen kaltaisessa "valistuneessa" maassa, varusmiesarmeija ei ole yhtä helppo kontrolloitava kuin antamissasi esimerkeissä kuten Egpyti, Sudan, Jemen ja kaverit.

      Voisin vielä huomauttaa että Suomen puolustuskyky on yllättävän korkea. Suomessa jahkaillaan jatkuvasti sitä miten mitättömiä olemme, mutta lähialueen supervaltoja poislukien, Suomella on melkoinen taktinen valmius. Tutkapeittomme on naurettavan suuri, varusteita löytyy älyttömästi ilmatorjunnasta tykistöön ja muuhun mukavaan. Suomen puolustus ei ole uskottava vain koska vertaamme sitä aina yhteen itäiseen uhkaan, joka on aina magnitudeja suurempi.

      Poista
  3. Radio Rockilla joku tuon aloitteen puuhamiehistä puhui suunnilleen nykyisen kaltaisesta systeemistä, joka koostuisi ammattilaisista ja reservistä kuten nykyään, mutta reservi olisi pienempi ja koottu vapaaehtoisista. Vapaaehtoiset saataisiin maksamalla riittävästi. Lisäksi varustusta parannettaisiin.

    Mua huolettaa tuossa mallissa hieman se, että voisiko kannustin lähteä vapaaehtoiseksi olla riittävän suuri, jotta reserviläisiksi ei päätyisi pelkästään sellaisia, joilla ei ollut muita hyviä vaihtoehtoja, näin kauniisti sanottuna.

    Toinen asia on se, että mitä uhkaa varten uskottavaa puolustusta halutaan. (Uskottava tässä tarkoittaa sitä, että kukaan ei edes yritä käyttää sotilaallista voimaa, koska se olisi liian kallista/vaikeaa, vaikka tietäisikin riittävällä panostuksella onnistuvansa.)

    Miehitystä vastaan sopii hyvin nykyisen kaltainen kohtalaisesti koulutettu laaja reservi, joka aiheuttaisi viholliselle harmia jopa vuosikausia, vaikka ei tietenkään voisi torjua riittävän vahvaa vihollista. Pienempimuotoista iskua vastaan tarvitaan nopeasti toimivia hyvin varusteltuja joukkoja, muun muassa tehokkaat ilmavoimat. Tällainen armeija on kuitenkin mahdollista tuhota järjellisessä ajassa kokonaan riittävällä voimalla ja miehitys voisi onnistua. Oletin toki, että uhka on Venäjä. Ruotsissa saa tapahtua aika isoja muutoksia sekä politiikassa, että armeijassa, jotta heistä olisi vaaraa.

    Aseistuksen valinnalla voidaan aika paljon määrittää, että sopiiko armeija hyökkäyssotaan vai puolustukseen. Esimerkiksi miinat olisi hyvä ottaa varustukseen takaisin. Niillä ei ainakaan hyökätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maalaat tuttua uhkakuvaa Jenkkien maasta. Siellä köyhempien on opiskelut maksaakseen valittava velkaorjuuden tai armeijan välillä. Kun tämä yhdistetään siihen tosiasiaan että suurin ihmisryhmä Yhdysvalloissa ovat köyhät, takaa tämä heidän armeijalleen mukavan kokoisen joukon tappelijoita. Kun moinen "sotilaallinen sosiaaliturva" on pystyssä, tokihan siitä tulisi myös yksi muoto millä muita tukia halutaan täydentää.

      Olet myös oikeassa kun puhut mahdollisuudesta kaataa ammattiarmeija. Suomen puolustuksen ajatus on pelote äärettömän pitkästä sissisodasta miehittäjälle ja tämä pelote katoaa ammattiarmeijaan siirryttäessä.

      Miinat ovat jännä aihe. Kansainvälinen miinakielto on vaikuttanut mielestäni aina enemmän suurvaltojen peliltä jossa köyhemmiltä valtioilta kielletään se ase jota ne voisivat käyttää halvalla itsepuolustukseen. Nillittäminen siviilivahingoista on tekopyhää jos muistamme millaisia kehitysvammoja modernien sotien jälkeen kantaväestössä todetaan. Miinat ovat aika pieni huoli tässä mielessä.

      Poista
    2. Suurvallathan eivät itse ole allekirjoittaneet miinakieltosopimuksia, joten en ihan näe, että ne olisivat ajava voima asiassa.

      Poista
    3. Yhdysvallat ei ole mukana missään kieltosopimuksissa eikä noudata kansainvälistä lakia muutenkaan, joten sitä ei tarvitse tässä paljoa huomioida. Muille se tosin tätäkin sopimusta suosittaa.

      Poista
  4. "Vertaat nyt hyvin erilaisia maita. Ei armeijan palkkaamisen muoto ole se ainoa tekijä, toki sotilaskulttuurin palvonnalla ja yhteiskunnan hallinnon muodolla on paljon tekemistä asian kanssa." Aivan, siinä oli pointtini. Ei ole olemassa juuri perustaa väitteelle, että ammattiarmeija sinänsä väistämättä kääntyisi siviilihallintoa vastaan tai että se tulisi väistämättä hyökkäyssodan välineeksi (kuten kirjoituksen lopussa väitetään). Mailla nimenomaan on eroja. Ja Suomessa uhkat ovat suhteessa omaan valtiojärjestykseen ja sotaseikkailuihin samalla tasolla kuin vaikka Ruotsissa ja Belgiassa. Eli tyystin olemattomat.

    "Jos tuomme tämän kontekstiin, asiaa voi ajatella vaikka näin: jos Suomi päättäisi osallistua vaikkapa Syyrian konfliktiin mobilisoimalla nykyisen armeijan hyökkäämään, päitähän siinä putoilisi - kotipäässä. Yleislakko ja täysi protestointi olisi niskassa heti."
    Kuten viimeksi, kun asevelvollisarmeijamme komennettiin hyökkäämään Neuvostoliittoon ylittämällä vanhan rajan tietäen, että tämä toisi mitä todennäköisimmin niskaan Brittiläisen imperiumin sodanjulistuksen?
    Mutta vakavasti puhuen: asevelvollisuusjärjestelmällä ei ole mitään yhteyttä parlamentaariseen demokratiaan, jonka puitteissa ulko- ja turvallisuuspolitiikka tehdään. Parlamentaarinen demokratia ei ole ulko- ja turvallisuuspolitiikassa vaarantunut kokoluokkaamme vastaavissa, meitä muistuttavissa länsieurooppalaisissa valtioissa niiden armeijaratkaisujen takia. Jutut sodanjulistuksista ei-hyökkääviä maita vastaan tai edes YK:n valtuutusta vailla oleviin täysin hypoteettisiin sotilasoperaatioihin osallistuminen on puhdasta mutua tältä osin. Ex tempore -sodanjulistukset eivät ole realismia, eikä sotimaan voi lähteä ilman eduskunnan - kansamme kuuluisten syvien rivien - edustajia. Suomen painoarvo on kansainvälisesti sikäli kevyttä sarjaa, etten näe tällaisiin uhkiin rahkeita riippumatta siitä, millainen armeija maassa on.

    Laeilla ja hankinnoilla pystyy ihan kätevästi ja luotettavasti rajoittamaan sitä, mihin puolustusvoimia käytetään ja voidaan käyttää. Huoli on nähdäkseni eettisesti periaatteessa kunnioitettava, mutta käytännössä turha. Maamme koko, yhteiskuntamme laatu ja lakimme sekä poliittinen järjestelmämme torjuvat hyvin uhkakuvia. On hyvä myös muistaa, että Puolustusvoimain kantahenkilökunta on ihan ammattilaisia joka tapauksessa.

    Joka tapauksessa on omaperäinen ratkaisu puolustaa instituutiota sen myönnetyllä tehottomuudella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on aika yksinkertainen juttu lopulta. Varusmiesarmeija demokraattisessa yhteiskunnassa ei ole mahdoton hyökkäyskäytössä, mutta se on erittäin vaikea näin käyttää ja tehoton. Konteksti tässä on nimenomaan demokraattinen yhteiskunta joka ei lähtökohtaisesti tahdo sotia. Jos propagandalla kansa saadaan uskomaan jotain muuta, sitten tilanne taas muuttuu.

      Palkka- tai ammattiarmeijalla tilanne on toinen. Toki jos moinen armeija laitetaan kentälle, sitä voidaan protestoida ja vastustaa, mutta se ei millään lailla estä armeijan käyttöä. Yritä mobilisoida varusmiesarmeija sotaan jota vastustetaan laajasti, tarvitset siihen käytännössä jo toisen armeijan pakottamaan ihmiset kentälle.

      Ammattimaisella palkka-armeijalla koko operaatio on miljoonia kertoja helpompi.

      Sitten on vielä nostettava yksi asia esiin hyökkäyssodista. Moderni hyökkässodankäynti vaatii ammattimaista osaamista. Varusmiesarmeijalla ei tätä ole. Varusmiesarmeija heitetään kentälle hitaasti ja se kovettuu vasta taisteluiden aikana, luottaen olevansa kotikentällä missä huolto pelaa ja väkeä voidaan semitehokkaasti kierrättää. Sellaisella hyökkääminen on hankalampaa, sillä esimerkiksi Suomen asevelvollisuus jättää marginaalisen pienen osan joukoista oikeasti niin päteviksi että heistä olisi hyökkäämään.

      Suomen nykyisellä kyvyllä hyökkäys nähtäisiin pitkälle. Useita kuukausia ennen hyökkäystä tulisi liikekannallepano ja miehet pitäisi kouluttaa tilanteeseen. Tämä jättäisi protestoinnille ja vastatoimille niin paljon aikaa ettei se käytännössä olisi mahdollista. Epäsuosittu sota ei vaan onnistuisi.

      Varusmiesarmeija on tehoton monella tavalla ja se on osa sen ideaa. Emme halua jokaisen armeijan käyneen olevan jatkuvasti valmis tappamaan, yhteiskunnalliset vaikutukset ovat liian pahat siihen. Tämä tehottomuus on kuitenkin riittävän pientä että armeija saadaan kotikentällä nostettua pystyyn puolustuskäytössä.

      Sitten syytät mutuilusta kun puhut sodanjulistuksista ei-hyökkääviä maita kohtaan. Mitä ihmeen mutuilua siinä on? Obama yritti äsken kasata koalitiota Syyriaa vastaan ja epäonnistui. Siinä ei ole mitään mutuilua, palkka-armeijan kanssa olisimme siinä veneessä jolla voi seilata esimerkiksi Syyriaan asti. Sopivanlainen oikeistopopulistinen tai Nato-myönteinen hallitus voisi sellaiseen lähteäkin saadakseen pedattua esimerkiksi Nato-jäsenyyttä. Tuo viimeinen oli mutuilua, mutta korostaa hyvin miten ammattiarmeija muuttaisi tilannettamme globaaleilla asemarkkinoilla.

      Poista
  5. "Suomessa jahkaillaan jatkuvasti sitä miten mitättömiä olemme, mutta lähialueen supervaltoja poislukien, Suomella on melkoinen taktinen valmius. Tutkapeittomme on naurettavan suuri, varusteita löytyy älyttömästi ilmatorjunnasta tykistöön ja muuhun mukavaan. Suomen puolustus ei ole uskottava vain koska vertaamme sitä aina yhteen itäiseen uhkaan, joka on aina magnitudeja suurempi."

    Nimenomaan. Eli ilman liittolaisia olemme puuhastelijoita, sitähän juuri sanoin. Vähän niin kuin tanskalaiset olisivat 30-luvulla analysoineet, että kun seuraavat lähiulkomaat: Norja, Ruotsi, Alankomaat ja Danzigin vapaavaltio, eivät ole meihin nähden täydellisen ylivoimaisia, on meillä uskottava puolustus. Se jäljelle jäävä on se, jolla on merkitystä. Toinen seikka, joka on hyvä pitää mielessä, on että naapurin suurvallan ei tarvitse miehittää koko maata voidakseen sitä painostaa. Sen ei tarvitse ehkä edes julistaa sotaa saadakseen alivoimaisen ja suojattoman maan toimimaan haluamillaan tavoilla.

    (Terminologinen huomautus kotimaiseen turvallisuuspoliittiseen keskusteluun: YK:n yleissopimus kieltää palkkasotilaat ja palkka-armeijat. Palkka-armeijoita ja palkkasotilaita käytävät nykyään vain ei-valtiolliset toimijat hatarissa tai romahtaneissa yhteiskunnissa, kuten Keski-Afrikan tasavallassa. Suomessa vaihtoehtona nykyjärjestelmälle on esitetty ammattiarmeijaa. Terminologinen ero on huomattava, ja kv. oikeudessa nämä ovat vakavia asioita.)

    Joka tapauksessa on ilahduttavaa, että Suomessa keskustellaan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta tavalla, jossa voi olla jopa jo vivahteita. Etiikan kannalta sellaisen haasteen voisin jättää, että olisi hyvin mielenkiintoista tutustua siihen, miten joku, joka kannattaa yksilönvapautta, liikkumisvapautta, mielipiteenvapautta, oikeutta oman vartalon hallintaan ja sukupuolten yhdenvertaisuutta, onnistuu yhdistämään nämä arvot sukupuolen perusteella operoivan pakkotyöinstituution kannattamiseen. Koskee aika isoa osaa suomalaisista, enkä haluaisi uskoa, että kyseessä on vain massiivisen törkeä tekopyhyys. Varsinkin maamme liberaalivasemmisto voisi kunnostautua tämän asian väistelemättömässä selvitystyössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. YK:n yleissopimus ja ilmisoikeuksien julistus kieltävät myös orjuuden. Asevelvollisuus täyttää kaikki orjuuden tuntomerkit, ja asevelvollisen sekä orjasotilaan, kuten mamelukin, ero on vain veteen piirretty viiva. Jos ammattiarmeijasta puhutaan "palkka-armeijana", niin samaan hengenvetoon asevelvollisarmeijasta voidaan puhua myöskin "orja-armeijana".

      Poista
    2. Terminologisesti kyseessä on kieltämättä jännä tilanne. Käytän termiä palkka-armeija viitaten sillä armeijaan joiden jäsenten työ on toimia sotilaina, vaikka teknisesti määritelmä viittaisikin itsenäiseen sotajoukkoon joka myy palveluksiaan rahasta. Vlijelen tarkoituksella sitä ja ammattiarmeijaa sekaisin, sillä en lopulta näe niissä riittävää eroa.

      Palkka-armeija ja ammattiarmeija ovat minulle yksi ja sama asia eri etiketillä. Molemmat ovat joukkoja ihmisiä joiden työ on sotilaan ammatti. Voisi argumentoida että toinen taistelee yhden maan laskuun ja toinen kenen tahansa, mutta joustavuus työnantajan kanssa on pikkujuttu.

      Poista
  6. 1) Kantahenkilökunta on jo nyt pysyvä sotilasluokka.

    2) Joka ainoassa sotilasdiktatuurissa on kautta aikojen ollut varusmiesarmeija. Miehistö ja aliupseerit eivät tee vallankumouksia, vaan ylimmät upseerit - jotka joka tapauksessa ovat kaikki ammattisotilaita. Vastakysymys: kuinka monessa vallankumouksessa Royal Navy on ollut mukana?

    3) Toinen maailmansota käytiin lähes kokonaan varusmiesarmeijoin, ainoana poikkeuksena Iso-Britannia, jonka armeija, ilmavoimat ja laivasto koottiin vapaaehtoisista. Varusmiesarmeijoilla on hyvin helppoa lähteä maailmanvalloitukseen: tarvitaan vain sopiva ideologia ja sopiva propagandakampanja. Jollet usko, kysy konsultointiapua Joseph Goebbelsiltä. Sekä Wehrmacht että Waffen-SS olivat asevelvollisarmeijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1. Kantahenkilökunta on erittäin pieni pysyvä sotilasluokka. Sellaisena sen tahtoisin pysyvänkin.

      2. ja 3. Olen vastannut näihin jo aiemmin Napoleonin esiin kohottamina. http://tamapaiva.blogspot.com/2013/09/varusmiesarmeijan-puolustuspuhe.html?showComment=1379316357105#c8199332589152079412

      Poista

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.