Homoseksuaalisuus oli vielä vähän aikaa sitten luokiteltu mielenhäiriöiden joukkoon edistyksellisessä pohjolassamme ja eräiden mielestä se on sitä edelleen. Voisiko homoseksuaalisuuden määritellä (mielen tai kehon) sairaudeksi?
Homoseksuaalisuuteen "kriittisesti" suhtautuvissa ihmisissä näkee kahta lähestymistapaa: homoseksuaalisuus nähdään joko tautina tai elämäntyylinä. Elämäntyyli-porukka on tällä hetkellä "niskan päällä" tai ainakin pitää enemmän ääntä itsestään. Toki elämäntyyli on houkuttelevampi vihollinen, koska elämäntyyli voi "tarttua" ja tietysti tyyli on aina oma valinta, eikä mitään minkä kanssa synnytään.
Sairauslähestyminen homoseksuaalisuuteen ei kuitenkaan ole kokonaan kuollut, kuten "eheyttämiseen" tähtäävät (uskomus)hoidot meille kertovat. Homoseksuaalisuutta taudiksi väittää yhä moni, ja Internetistä löytyykin useita keskusteluja ja blogauksia jotka kohottavat kyseisen kysymyksen vakavasti esille. On myös niitä jotka uskovat yhtäaikaa elämäntyyliin ja sairauteen, kuten eräs aliupseeri osoitti uutisiin päässeellä lausahduksellaan: "Homous on sairaus, ja se lähtee hakkaamalla." Sitten on väkeä joiden mielestä homous on saatanaan palvovan Illuminatin juoni, mutta ei puhuta niistä tällä kertaa enempää.
Tänään keskitytään pohdiskelemaan argumentaatiota homoudesta henkisenä tai fyysisenä sairautena.
Kun keskusteluja sitten lähdetään tutkailemaan, tiettyjä yleisiä linjoja löydetään. Yleinen rinnastus on pedofilia: jos lapsiin sekaantuminen on mielenhäiriö ja sairasta, miten homoseksuaalisuus poikkeaa tästä? Väiteen mukaan molemmissa on kyseessä samanlainen normaalin seksuaalisuuden poikkeama; ihminen viehättyy ärsykkeistä jotka eivät johda suvun jatkumiseen. Tutustutaan sairausväittämän eri osapuoliin.
Homoseksuaalisuus kieltämättä tekee lisääntymisestä hankalampaa, mutta ei mahdotonta. Lähes kuka tahansa homoseksuaali pystyy lisääntymään, tämä kapasiteetti ei heiltä ole kadonnut. On toki fyysinen realiteetti etteivät he pysty lisääntymään sellaisen henkilön kanssa johon myös tuntevat seksuaalista vetoa, mutta se ei ole varsinaisesti edellytys lisääntymiselle.
Yksi merkittävä ero on huomioitava: lisääntymiskyky ei katoa suuntauksen mukana minnekään. Tosin mahdollisuudet lisääntyä heikkenevät; homoseksuaalin mahdollisuus löytää lapsentekoon halukas ns. kolmas osapuoli voi olla hankalaa. Tämä olisi ongelma vain jos lisääntyminen olisi todella tarpeellista kaikille. Ihmisväestö kasvaa niin nopeaa tahtia että lisääntymisen välistä jättämistä ei voida sanoa mitenkään erityisen pahaksi ilmiöksi.
Muistettakoon vielä, että muunlaista lisääntymisen "vapaaehtoista" menettämistä ei pidetä sairaana. Esimerkiksi lisääntymiskykyinen mies joka päättää viettää elämänsä lisääntymiskyvyttömän naisen kanssa olisi tämän määritelmän mukaan sairas! Hänen päässään on oltava jokin vika, että hän ajautuu geneettisen linjansa kuoleman takaavaan parisuhteeseen. Samaten voisimme argumentoida halun olla saamatta lapsia olevan mielenterveydellinen häiriö ja sairaus joka täytyy korjata.
Pienenä lisäbonuksena voidaan muistaa vielä ettei homoseksuaalinen käytös ole lopulta erityisen luonnotonta, argumentointi edellyttäisi aktiviteetin olevan jotain mikä ei esiinny luonnossa. Homoseksuaalisuutta kuitenkin esiintyy luonnossa ja on useita eläinlajeja joissa harrastetaan homoseksuaalista seksiä ja on tavattu vain omasta sukupuolestaan kiinnostuneita eläinyksilöitä Homoseksuaalisuutta esiintyy siis muidenkin kuin ihmisten parissa.
Mutta ratkaisisiko tämä "parannus" lopulta mitään? Mitä merkittävää etua saamme yhteiskuntana vaikka kykenisimmekin muuttamaan joka ikisen homoseksuaalin heteroakin suoremmaksi? Populaatiomme koko on kestämättömän suuri, joten lisääntymistahdin nopeuttaminen ei ole hyvä syy. Kansanosan sorrettu asema ei ole myöskään: vähän sama kun yrittäisin poistaa maailmasta rasismin värjäämällä kaikki tummaihoisiksi.
Vaikka homoseksuaalisuus olisikin luokiteltavissa jotenkin taudiksi, sen luokittelu ja "parantaminen" ei kertakaikkiaan ole tarpeellista. Mitään mitattavaa haittaa ei homoseksuaalista kansanosasta seuraa ja heidän niskaansa p*skan lapioiminen ei helpota kenenkään asemaa tai tilannetta.
Kaikenkaikkiaan "elä ja anna elää"-asenne tuntuisi parhaalta ja helpoimmalta ratkaisulta tähänkin dilemmaan. Vastaus blogitekstin otsikon kysymykseen on tämän perusteella "Ei ole - ja vaikka olisi, sitä ei kannattaisi sellaiseksi luokitella."
Homoseksuaalisuuteen "kriittisesti" suhtautuvissa ihmisissä näkee kahta lähestymistapaa: homoseksuaalisuus nähdään joko tautina tai elämäntyylinä. Elämäntyyli-porukka on tällä hetkellä "niskan päällä" tai ainakin pitää enemmän ääntä itsestään. Toki elämäntyyli on houkuttelevampi vihollinen, koska elämäntyyli voi "tarttua" ja tietysti tyyli on aina oma valinta, eikä mitään minkä kanssa synnytään.
Sairauslähestyminen homoseksuaalisuuteen ei kuitenkaan ole kokonaan kuollut, kuten "eheyttämiseen" tähtäävät (uskomus)hoidot meille kertovat. Homoseksuaalisuutta taudiksi väittää yhä moni, ja Internetistä löytyykin useita keskusteluja ja blogauksia jotka kohottavat kyseisen kysymyksen vakavasti esille. On myös niitä jotka uskovat yhtäaikaa elämäntyyliin ja sairauteen, kuten eräs aliupseeri osoitti uutisiin päässeellä lausahduksellaan: "Homous on sairaus, ja se lähtee hakkaamalla." Sitten on väkeä joiden mielestä homous on saatanaan palvovan Illuminatin juoni, mutta ei puhuta niistä tällä kertaa enempää.
Tänään keskitytään pohdiskelemaan argumentaatiota homoudesta henkisenä tai fyysisenä sairautena.
Kun keskusteluja sitten lähdetään tutkailemaan, tiettyjä yleisiä linjoja löydetään. Yleinen rinnastus on pedofilia: jos lapsiin sekaantuminen on mielenhäiriö ja sairasta, miten homoseksuaalisuus poikkeaa tästä? Väiteen mukaan molemmissa on kyseessä samanlainen normaalin seksuaalisuuden poikkeama; ihminen viehättyy ärsykkeistä jotka eivät johda suvun jatkumiseen. Tutustutaan sairausväittämän eri osapuoliin.
Lisääntymiskyky
Jos lähdemme ajatuksen kanssa purkamaan tätä väitettä, löydämme helposti sen järkeilyn jolla eräät kutsuvat homoutta sairaudeksi. Eräässä mielessä voidaan argumentoida kyseessä olevan jonkinlaisen synnynnäisen häiriön tai jopa sairauden joka muuttaa seksuaalikäyttäytymistä pois suvunjatkamiseen tähtäävästä käyttäytymisestä. Tämä logiikka ei ole täysin virheellistä, mutta ei sitä suorilta käsiltä voida hyväksyäkään.Homoseksuaalisuus kieltämättä tekee lisääntymisestä hankalampaa, mutta ei mahdotonta. Lähes kuka tahansa homoseksuaali pystyy lisääntymään, tämä kapasiteetti ei heiltä ole kadonnut. On toki fyysinen realiteetti etteivät he pysty lisääntymään sellaisen henkilön kanssa johon myös tuntevat seksuaalista vetoa, mutta se ei ole varsinaisesti edellytys lisääntymiselle.
Yksi merkittävä ero on huomioitava: lisääntymiskyky ei katoa suuntauksen mukana minnekään. Tosin mahdollisuudet lisääntyä heikkenevät; homoseksuaalin mahdollisuus löytää lapsentekoon halukas ns. kolmas osapuoli voi olla hankalaa. Tämä olisi ongelma vain jos lisääntyminen olisi todella tarpeellista kaikille. Ihmisväestö kasvaa niin nopeaa tahtia että lisääntymisen välistä jättämistä ei voida sanoa mitenkään erityisen pahaksi ilmiöksi.
Muistettakoon vielä, että muunlaista lisääntymisen "vapaaehtoista" menettämistä ei pidetä sairaana. Esimerkiksi lisääntymiskykyinen mies joka päättää viettää elämänsä lisääntymiskyvyttömän naisen kanssa olisi tämän määritelmän mukaan sairas! Hänen päässään on oltava jokin vika, että hän ajautuu geneettisen linjansa kuoleman takaavaan parisuhteeseen. Samaten voisimme argumentoida halun olla saamatta lapsia olevan mielenterveydellinen häiriö ja sairaus joka täytyy korjata.
Haitat
Toinen linja millä tautiluokitusta voisi lähteä antamaan on yksilölle seuraava haitta sairaudestaan. Homoseksuaalilla henkilöllä on todella tiettyjä haittoja ja ongelmia jotka korostuvat verrattaessa heteroseksuaaliin enemmistöön. Näitä haittoja ovat mm. kasvanut itsemurhariski ja herkkyys saada tiettyjä tauteja. Joku voisi myös puhua yhteiskunnallisista haitoista.
Kasvanut itsemurhariski ja muut henkiset oireet on helppo käsitellä: ne pääasiallisesti johtuvat paineesta jota ympäristö asettaa homoseksuaalille. Salailu ja pelkääminen ovat erittäin stressaavia tiloja ja kasvattavat pahoinvointia varmasti. Myös huonon omatunnon ja itsevihan voidaan jäljittää tulevan pitkälti ulkoisista malleista jotka yksilö on omaksunut. Jos lapsesta asti saa kuulla homouden olevan väärin ja pahaa, eiköhän moisen kohdalle osuessa olo ole aika epäonnistunut.
Kyse on kuitenkin ulkoa saadusta mallista ja käsityksistä. Jos seksuaalinen suuntautuminen ei aiheuttaisi tarvetta salailla, eikä ihmisiä opetettaisi häpeämään sitä, nämä haitat katoaisivat. Henkiset ongelmat ovat lähes kokonaan nimenomaisesti homovastaisten asenteiden aiheuttamia, eivät homoseksuaalisuuden välttämättömiä sivuvaikutuksia.
Sukupuolitautien tarttumariski on miespuolisilla homoseksuaaleilla kohonnut verrattuna heteroihin. Jos tätä käytettäisiin mittatikkuna, naispuolisen homoseksuaalit saisivat heterouden näyttämään sairaudelta, heillä kun tartuntariski on vielä heteroparejakin pienempi. Lisäksi voidaan tietysti muistaa miten lähes kaikki tartuntariskeistä voidaan eliminoida kondomin käytöllä.
Yhteiskunnalliset haitat ovat pääosin keksittyjä ja uskonnollisia. Yhteiskunnan romahdusta homojen takia povaavat eivät osaa perustella väitteitään kuin perheiden romahtamisella (sillä muiden homoseksuaalisuus saakin minut jättämään heteron vaimoni ja lapseni) tai esimerkeillä raamatusta. Yhteiskunnallisessa keskustelussa ei pitäisi olla paikkaa henkilöille jotka vakavasti väittävät pronssikautisten joukkomyyttien olevan valideja perusteluja yhteiskunnalliselle järjestykselle tänä päivänä.
Haittojen kohdalla törmäämme myös pedofiilirinnastukseen. Yleisen muoto missä "homous on sairasta" esitetään on kuitenkin viittauksena pedofiliaan ja eläimiin sekaantumiseen: "jos toisten miesten panemisessa ei ole mitään väärää, niin mitä väärää on lasten tai eläinten panemisessa?" On jossain määrin argumentoitavissa, että pedofiileilla, eläimiinsekaantujilla ja homoseksuaaleilla olisi jotain yhteyttä, ovathan kaikki poikkeuksia lisääntymiseen pyrkivässä seksuaalisessa käyttäytymisessä.
Tämä on lopulta aika pitkältä haettu vertaus, jossa ryhmittelemme homoseksuaalisuuden samaan ryhmään pedofilian kanssa sen perusteella että kumpikaan ei ole ns. heteronormatiivista käytöstä. Voisimme yhtä hyvin sanoa kivien heittelyn lampeen ja naapuritaloon ampumisen kiväärillä olevan rinnastettavissa, poikkeavathan molemmat tilanteesta jossa kukaan ei laukaise minkäänlaisia projiktiileja - tai kevyen hiustenleikkuun ja skalpeeraamisen vertaamisen, pinnallisesti tarkasteltuna molemmissa tukka nimittäin lähtee.
Ero tulee kuitenkin juuri näistä haitoista. Homoseksuaalisuus ei aiheuta merkittävää haittaa kenellekään, sillä sen "harjoittajat" tekevät sitä pitkälti omasta tahdostaan, toisten aikuisten kanssa. Pedofiili tekee jotain mistä on konkreettista hänen partnerilleen, tuhoakin jopa. Lapsi ei ole yleensä tarpeeksi kypsä antamaan suostumustaan seksiin tai seksuaalisiin toimiin, eläimen tapauksessa pitkälti sama logiikka pätee. Molemmissa on lopulta yksi osapuoli joka vahingoittaa toista osapuolta.
Haittojen kohdalla törmäämme myös pedofiilirinnastukseen. Yleisen muoto missä "homous on sairasta" esitetään on kuitenkin viittauksena pedofiliaan ja eläimiin sekaantumiseen: "jos toisten miesten panemisessa ei ole mitään väärää, niin mitä väärää on lasten tai eläinten panemisessa?" On jossain määrin argumentoitavissa, että pedofiileilla, eläimiinsekaantujilla ja homoseksuaaleilla olisi jotain yhteyttä, ovathan kaikki poikkeuksia lisääntymiseen pyrkivässä seksuaalisessa käyttäytymisessä.
Tämä on lopulta aika pitkältä haettu vertaus, jossa ryhmittelemme homoseksuaalisuuden samaan ryhmään pedofilian kanssa sen perusteella että kumpikaan ei ole ns. heteronormatiivista käytöstä. Voisimme yhtä hyvin sanoa kivien heittelyn lampeen ja naapuritaloon ampumisen kiväärillä olevan rinnastettavissa, poikkeavathan molemmat tilanteesta jossa kukaan ei laukaise minkäänlaisia projiktiileja - tai kevyen hiustenleikkuun ja skalpeeraamisen vertaamisen, pinnallisesti tarkasteltuna molemmissa tukka nimittäin lähtee.
Ero tulee kuitenkin juuri näistä haitoista. Homoseksuaalisuus ei aiheuta merkittävää haittaa kenellekään, sillä sen "harjoittajat" tekevät sitä pitkälti omasta tahdostaan, toisten aikuisten kanssa. Pedofiili tekee jotain mistä on konkreettista hänen partnerilleen, tuhoakin jopa. Lapsi ei ole yleensä tarpeeksi kypsä antamaan suostumustaan seksiin tai seksuaalisiin toimiin, eläimen tapauksessa pitkälti sama logiikka pätee. Molemmissa on lopulta yksi osapuoli joka vahingoittaa toista osapuolta.
Epänormaali on sairasta ja luonnotonta
Kolmantena linjana voisimme argumentoida epänormaaliuden puolesta. Normaali on tervettä ja kaikki siitä poikkeava on sairasta. Tässä linjassa ongelmaksi tulee äkkiä normaaliuden määrittely, joka ei ole erityisen helppoa jos asiaa katsoo yhtään tieteellisin silmin. Ihmiset poikkeavat kaikki toisistaan niin paljon, että esimerkiksi "keskiarvoihmisiä" ei ole yhtäkkiä olemassa läheskään niin monia kuin mitä voisi luulla.
Luonnottomuuden kanssa argumentointi on aina ajanhukkaa. Asioita haukutaan luonnottomiksi vasta siinä vaiheessa kun mitään muuta argumenttia ei ole jäljellä. Viimeisen naulan luonnottomuuden arkkuun antaa päivittäisen käyttäytymisemme täysi luonnottomuus muutenkin. Aika moni asia mitä teemme on luonnotonta:
Moniko eläin ajaa autolla töihin? Luonnotonta. Missä muualla luonnossa esiintyy nakkikioskeja? Luonnotonta. Mikä on luonnottomampaa kuin blogin pitäminen? Kerrassaan luonnotonta! Ja sinä siinä luet tätä blogia luonnottoman tietokoneen kautta, käyttäen luonnotonta merkkipohjaista kieltä!
Luonnottomuusargumentaatio on hyvin valikoivasti käytetty argumentti, sillä lähes kaikkea mitä teemme voi kutsua luonnottomaksi, muttemme tuomitse mitään muuta saman luonnottomuuden perusteella. Haukumme luonnottomiksi vain asioita joista emme pidä, ikäänkuin omat preferenssimme tekisivät joistain asioista luonnollisempia tai ettei luonnottomuus ole ongelma kuin tietyissä konteksteissa. Homoseksuaalisuus on sitä pahaa luonnottomuutta, kenkien käyttäminen taas jotenkin ei ole? Harvemmin kuulee myöskään argumentaatiota luonnotonta lastenlääkintää tai syöpähoitoa vastaan. Luonnottomuus on erittäin selektiivinen argumentti.
Moniko eläin ajaa autolla töihin? Luonnotonta. Missä muualla luonnossa esiintyy nakkikioskeja? Luonnotonta. Mikä on luonnottomampaa kuin blogin pitäminen? Kerrassaan luonnotonta! Ja sinä siinä luet tätä blogia luonnottoman tietokoneen kautta, käyttäen luonnotonta merkkipohjaista kieltä!
Luonnottomuusargumentaatio on hyvin valikoivasti käytetty argumentti, sillä lähes kaikkea mitä teemme voi kutsua luonnottomaksi, muttemme tuomitse mitään muuta saman luonnottomuuden perusteella. Haukumme luonnottomiksi vain asioita joista emme pidä, ikäänkuin omat preferenssimme tekisivät joistain asioista luonnollisempia tai ettei luonnottomuus ole ongelma kuin tietyissä konteksteissa. Homoseksuaalisuus on sitä pahaa luonnottomuutta, kenkien käyttäminen taas jotenkin ei ole? Harvemmin kuulee myöskään argumentaatiota luonnotonta lastenlääkintää tai syöpähoitoa vastaan. Luonnottomuus on erittäin selektiivinen argumentti.
Pienenä lisäbonuksena voidaan muistaa vielä ettei homoseksuaalinen käytös ole lopulta erityisen luonnotonta, argumentointi edellyttäisi aktiviteetin olevan jotain mikä ei esiinny luonnossa. Homoseksuaalisuutta kuitenkin esiintyy luonnossa ja on useita eläinlajeja joissa harrastetaan homoseksuaalista seksiä ja on tavattu vain omasta sukupuolestaan kiinnostuneita eläinyksilöitä Homoseksuaalisuutta esiintyy siis muidenkin kuin ihmisten parissa.
Jos luonnollisuutta halutaan määrittää jollain muulla tavalla, törmäämme tyypillisesti keinotekoisiin luonnollisuuden määritelmiin, kuten raamatun kautta perusteltuun luonnollisuuteen. Keinotekoinen luonnollisuus lienee kuitenkin tarpeeksi absurdia itsessään ettei sitä vastaan tarvitse esittää erityisiä todisteita.
Silti sairaus?
Homoseksuaalisuuden luokittelu sairaudeksi suurin ongelma on vielä mainitsematta: sillä ei saavuteta mitään. Jos päätämme luokitella homoseksuaalisuuden sairaudeksi, pahennamme jo muutenkin varsin sorsittua kansanosaa. Vainon ja salailun lisäksi, niskaan tulisi lisäksi muistutus siitä miten sairasta homoseksuaalisuus onkaan.
Nykytietämyksen valossa, seksuaalinen suuntautuminen on synnynnäinen piirre, jota ei nykytieteenkään keinoin osata muuttaa. On mahdollista, että sairaudeksi luokittelu loisi painetta löytää lääketieteellinen parannuskeino homoseksuaalisuuteen korvaamaan nykyistä eheytysroskaa. On myös täysin mahdollista, ettei seksuaalinen suuntautuminen olekaan niin kiveen hakattu, vaan muokattavissa sopivalla hoidolla, kuten geneettisella terapialla. Minkän piirteen synnynnäisyys ei lopulta tarkoita ettei kyseistä piirrettä voisi muuttaa myöhemmin sopivalla hoidolla. Pitkin hampain joudumme hyväksymään, että tautiluokituksen antaminen homoseksuaalisuudelle saattaisi nopeuttaa "parannuksen" löytymistä.
Nykytietämyksen valossa, seksuaalinen suuntautuminen on synnynnäinen piirre, jota ei nykytieteenkään keinoin osata muuttaa. On mahdollista, että sairaudeksi luokittelu loisi painetta löytää lääketieteellinen parannuskeino homoseksuaalisuuteen korvaamaan nykyistä eheytysroskaa. On myös täysin mahdollista, ettei seksuaalinen suuntautuminen olekaan niin kiveen hakattu, vaan muokattavissa sopivalla hoidolla, kuten geneettisella terapialla. Minkän piirteen synnynnäisyys ei lopulta tarkoita ettei kyseistä piirrettä voisi muuttaa myöhemmin sopivalla hoidolla. Pitkin hampain joudumme hyväksymään, että tautiluokituksen antaminen homoseksuaalisuudelle saattaisi nopeuttaa "parannuksen" löytymistä.
Mutta ratkaisisiko tämä "parannus" lopulta mitään? Mitä merkittävää etua saamme yhteiskuntana vaikka kykenisimmekin muuttamaan joka ikisen homoseksuaalin heteroakin suoremmaksi? Populaatiomme koko on kestämättömän suuri, joten lisääntymistahdin nopeuttaminen ei ole hyvä syy. Kansanosan sorrettu asema ei ole myöskään: vähän sama kun yrittäisin poistaa maailmasta rasismin värjäämällä kaikki tummaihoisiksi.
Vaikka homoseksuaalisuus olisikin luokiteltavissa jotenkin taudiksi, sen luokittelu ja "parantaminen" ei kertakaikkiaan ole tarpeellista. Mitään mitattavaa haittaa ei homoseksuaalista kansanosasta seuraa ja heidän niskaansa p*skan lapioiminen ei helpota kenenkään asemaa tai tilannetta.
Kaikenkaikkiaan "elä ja anna elää"-asenne tuntuisi parhaalta ja helpoimmalta ratkaisulta tähänkin dilemmaan. Vastaus blogitekstin otsikon kysymykseen on tämän perusteella "Ei ole - ja vaikka olisi, sitä ei kannattaisi sellaiseksi luokitella."
Paavi on sairas, koska selibaatti joka on valittu elämäntapa joka ohjaa tuhon tielle, pois luonnollisesta lisääntymisestä. Syntymättömät sielut itkevät helvetissä kun valuttaa siemenensä pedille.
VastaaPoistaHyvä rinnastus. Paavin aseksuaalisuus lienee vielä luonnottomampaa kuin homoseksuaalisuus, jossa sentään seksuaalisuus ilmenee yhä. Paavilla kavereineen on luonnottomasti seksuaalisuus kadonnut kokonaan.
PoistaOnhan Paavin kavereilla yhä seksuaalisia haluja, minkä ovat mm. muutama (tuhat) alttaripoikaa saanut kokea.
PoistaBtw myös masturbaatio on lisääntymiseen tähtäämätöntä seksuaalista toimintaa.. olemme kaikki sairaita.
Ja tämä yleinen käsitys, että luonnollinen on yhtä kuin hyvää on ihan yhtä virheellinen kuin, että luonnoton on pahaa. Onhan vaikka tappaminen, varastaminen ja raiskaaminen täysin luonnollista.
Olemme kaikki sairaita, tuossahan on suoraan kristinuskon yleisin markkinointistrategia. He kun väittävät että parannus heillä olisi, tai ainakin armahdus.
PoistaTotta! Kaikista perinteisimpiä ja tehokkaimpia markkinointistrategioita on luoda asiakkaalle tarve ja sen jälkeen täyttää se. Vähän samasta oikeastaan kirjoitit aiemmin Suomen alkoholiongelmaa koskien. Luodaan alkoholiongelma uskottelemalla, että sellainen on.
PoistaSuomen alkoholiongelma luotiin yhdistelmällä paremmuudentunnetta ja luuloa meillä jo olevasta alkoholiongelmasta. Sitten tätä olematonta ongelmaa korjattiin keinoilla jotka lopulta loivat kyseisen ongelman. Nyt kun jotain ongelmaa hieman muistuttavaa on, käytämme keinoja joilla ongelma alunperinkin saatiin aikaiseksi.
PoistaKieltämättä samalla tapaa kristinuskossa on sepitys ongelmasta ja sitten lupaus ratkaisusta. En huomannut rinnastusta aiemmin.
Haitat -kappaleesta:
VastaaPoistaJos vastustaisin homoseksuaalisuutta, ottaisin tämän vastineeksi esille lasten hyväksikäyttäjän, murhaajan tai jonkin vastaavan. Hyväksikäyttäjillä on paineita salata suuntautumistaan, koska ympäristö ei hyväksy. Jos ei olisi tarvetta salailla hyväksikäyttöä, useimmat haitat katoaisivat. Lähes jokainen kappaleen väite käy sellaisenaan.
"Tautiluokitusta" ei siis voi antaa tai olla antamatta ympäristön suhtautumisen perusteella, sillä ympäristön ei-hyväksyntä on joskus ihan aiheellista.
Jos haitat -kappaleen esittäisi yksinään, homoseksuaalisuuden vastustajilla olisi aika helppoa puolustaa kantaansa.
Haitoista puhuminen onkin vain yksi osa ongelmaa. Hyväksikäyttäjien ja murhaajien touhuissa tosin on omia haittojaan salailutarpeen lisäksi ja ne haitat voidaan konkreettisesti osoittaa (hyväksikäytön arvet, joku on kuollut jne).
PoistaOtan kantaa tähän haitat-kappaleen viimeisessä osassa, missä puhun haitoista muille kun harjoittajalle itselleen.
Mä näkisin, että homoseksuaalisuuden sairausluokitus on jokaisen homoseksuaalin oma asia. "Vaikka homoseksuaalisuus olisikin luokiteltavissa jotenkin taudiksi, sen luokittelu ja "parantaminen" ei kertakaikkiaan ole tarpeellista." Homoseksuaali voi olla toista mieltä ja voisi olla, vaikka yhteiskunnalta ei tulisi mitään painetta. Vaikeuttaahan homoseksuaalisuus lisääntymistä ja vaikeuttaa varmaan myös kumppanin etsintää riippumatta lisääntymishaluista, koska vaihtoehtoja on vähemmän. Lisäksi on tietty uskovaiset, joiden jumalaa heidän suuntautumisensa häiritsee.
VastaaPoistaLasten hyväksikäytön ja pedofilian välille ei pidä vetää yhtäsuuruusmerkkiä. Homoseksuaalisuus rinnastuu aika hyvin pedofiliaan. Lasten hyväksikäyttö pitää rinnastaa esimerkiksi heteroseksuaalin hyväksikäyttöön homoseksuualin toimesta. Toki pedofiilin riski syyllistyä seksuaalirikokseen voi olla suurempi, mutta ei ole kenenkään etu syyllistää kaikkia pedofiileja. Suurin osa lasten hyväksikäytöistä taitaa kohdistua sukukypsiin lapsiin, mikä taas ei ole samalla tavalla "poikkeavaa" kuin pedofilia tai homoseksuaalisuus, mutta silti vahingollista.
Voisikohan tautiluokituksen määritellä niin, että se olisi sairaus, jos homoseksuaali haluaa siitä parantua, jolloin joku voisi edes teoriassa löytää toimivan hoidon, mutta ei leimattaisi itseensä tyytyväisiä homoseksuaaleja.
Kappale luonnollisuudesta johti ajatukseni sivuun aiheesta, ruokaan. Esimerkiksi luomu, jonka viljelyssä käytetään luonnollisesti traktoreita pelloilla, jotka vievät luonnottomaan vaihtoehtoonsa verrattuna enemmän tilaa luonnontilaiselta luonnolta. Luomu myös luonnollisesti pilaantuu kasvattaen bakteereita, jotka voivat tuottaa hermomyrkkyä toisin kuin luonnottomilla lisäaineilla säilötyt vastineet.
Toki kaikilla on itsemääräysoikeus siihen miten omaa itseään luokitellaan. Viittaankin tässä yhteiskunnalliseen luokitteluun ja siihen viittaan kun sanon ettei homouden luokittelu sairaudeksi ole tarpeellista. Politiikkana se ei aiheuttaisi mitään hyvää.
Poista"Lasten hyväksikäyttö pitää rinnastaa esimerkiksi heteroseksuaalin hyväksikäyttöön homoseksuualin toimesta." Puhutko tässä tilanteesta jossa hyväksikäyttäjä joka ei kuulu siihen ryhmään mihin hyväksikäytetty tuntisi vetoa (esim. homomies hyväksikäyttää heteromiestä, heteromies hyväksikäyttää lesbonaista jne)? En ole täysin samaa mieltä, sillä lapsiuhri on vakavampi juttu kuin aikuinen uhri. En sano kumpaakaan hyväksyttäväksi, mutta jopa oikeuskäytännössä lapsiin suuntautuneet teot katsotaan vakavammiksi ja olen tässä samaa mieltä oikeuskäytännön kanssa.
Pedofilian ja homoseksuaalisuuden välinen ero on lopulta oleellinen: toinen voi toteuttaa seksuaalisuuttaan vahingoittamatta ketään ja toinen ei.
"Voisikohan tautiluokituksen määritellä niin, että se olisi sairaus, jos homoseksuaali haluaa siitä parantua, jolloin joku voisi edes teoriassa löytää toimivan hoidon, mutta ei leimattaisi itseensä tyytyväisiä homoseksuaaleja."
Tämä ajatus on vähintään hyvin epäkäytännöllinen. "Et sinä sairas ole - ellet itse halua!" Lisäksi niin kauan kuin mitään toimivaa hoitoa ei ole olemassa, kyseinen vapaaehtoinenkin tautiluokitus olisi melkoista vittuilua.
Luomu ei ole yhtä kuin luonnollinen. ;)
Rinnastus oli vain esimerkki ja varmaan huono sellainen, enkä vertaile tekojen vakavuutta. Tarkoitin vain sanoa, että tekoja pitää verrata tekoihin ja ajatuksia ajatuksiin.
PoistaVaikka pedofiili ei voi toteuttaan seksuaalisuuttaan samalla tavalla laillisesti kuin esimerkiksi homoseksuaali, niin ei ole silti mitään hyvää syytä rinnastaa ajatusrikosta pedofiliaa oikeaan rikokseen lasten hyväksikäyttöön. Sellaisia ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta pääse toteuttamaan seksuaalisuuttaan haluamallaan tavalla tai ollenkaan on aika paljon ja kyllä heistä varmaan jokunen promille syyllistyy rikoksiin sen takia.
Oikeastaan homoseksuaalisuuteen miehille on osittainen hoito olemassa. Se on tosin yhtä huono kuin pedofiiliaankin eli kemiallinen kastraatio eikä sitä varmaan kukaan homoseksuaali haluaisi, vaikka se olisi mahdollista. Seksuaalisuutta nykyäänkin siis voidaan auttavasti kontrolloida lääketieteen menetelmin ja jatkossa ehkä paremmin, mutta jos ei ole mahdollista omasta halusta saada sairausdiagnoosia, niin ei voi saada hoitoakaan. Ei tämä toki ajankohtaista ole, koska kunnollista hoitoa ei ole, eikä mahdollisen sairausluokituksen olemassaolo vaikuta välttämättä edes tutkimukseen.
Itseensä tyytyväisen terveen homoseksuaalin määritteleminen sairaaksi olisi toki loukkaavaa, mutta tähän asiaan silti suhtaudutaan vähän ristiriitaisesti, koska eihän kukaan ainakaan tunnusta halveksivansa tai syrjivänsä ketään parantumatonta ei tarttuvaa tautia sairastavaa, mutta silti homoseksuaalisuuden määritteleminen sairaudeksi pidetään erittäin loukkaavana.
Ruuasta kirjoittamaan innosti lähinnä sanojen luonnollinen ja luonnoton käyttö, joka on ruuan markkinoinnissa vähintään yhtä älytöntä kuin seksuaalisuuden tuomitsemisessa.
Toki, taipumus ja tekeminen ovat eri asioita. Taipumus altistaa rikolliseen käyttäytymiseen ja siksi taipumustakin tiettyihin hyvin vaarallisiin asioihin pidetään jos ei rangaistavana, niin ainakin tarkkailun veroisena.
PoistaKastraatiohoito on mielestäni aika kaukaa haettu hoidoksi. Samalla tavalla voisi sanoa että sisäänkasvaneen kynnen hoito on leikata käsi irti: kynsi ei enää vaivaa, eikä muuten kasva sisään uudestaan. Hoidoksi en sitä luonnehtisi tämän takia, en ainakaan homoseksuaalisuuteen.
Kastraation kohdalla on itseasiassa relevantti eroavaisuus homoseksuaalisuuden ja pedofilian kanssa: täysi seksuaalisuuden katkaiseminen tarkoittaisi molemmille tulevaisuutta ilman seksuaalista kanssakäymistä. Pedofiilille tämä ei välttämättä olisi yhtä paha juttu, sillä heitä odottaa kyseinen tulevaisuus joka tapauksessa (tai sitten tulevaisuus jossa he tekevät jotain todella pahaa), kastraation kanssa heidän tulevaisuudestaan katoaa seksuaalisen turhautumisen elementti.
Osut lopussa ihan asian ytimeen oikeastaan. Homoseksuaalisuuden sairaudeksi määrittely on juuri loukkaavaa vaikka tilaa voitaisiinkin eräällä tavalla kutsua sairaudeksi. Mutta siinä onkin oikeastaan kirjoitukseni pointtikin: sairaudeksi kutsumisella ei aikaansaada mitään muuta kuin ehkä selkeyttä luokitteluun, mutta saadaan toisaalta aikaan paljon mielipahaa. Jos jokin asia on sairaus, se on jotain mikä ihmisessä on "vialla" ja en itse pitäisi erityisen hyvänä ideana ottaa kansanryhmää josta suuri osa on lapsuudestaan asti kamppaillut oman viallisuudensa tunteiden kanssa ja määritellä tätä ryhmää viallisiksi.
Se olisi pahasta.
Se, että jokaista pedofiilia pidetään potentiaalisena lapsen raiskaajana ei ole kenenkään kannalta hyvä, ei myöskään lasten suojelun kannalta. Nykyäänhän tilanne on tämä ja sen takia pedofiili ei esimerkiksi välttämättä voi mennä juttelemaan psykiatrille.
PoistaPedofilia ei myöskään ole sama asia kuin taipumus lasten hyväksikäyttöön. Jos ei täysin tajua lapsen hyväksikäytön vahingollisuutta tai on sadisti, niin silloin pedofiili varmaan voi kiihottua lapsen hyväksikäytöstä. Luultavasti suurimmalle osalle pedofiileista heidän kaipaamaa seksuaalisuuden toteuttamistapaa ei ole olemassa ollenkaan.
Hoitoa käsiteltäessä pitäisi ottaa huomioon vain sellaiset, jotka kaipaavat hoitoa. Silloin kastraatiotakin voi pitää hoitona. Jos esimerkiksi homoseksuaalisuuden toteuttamisesta seurauksena on hoitoa kaipaavan mielestä ikuiset helvetin tulet, niin tota sun esittämää eroa pedofiileihin ei ole.
En tarkoittanut toimenpiteenä välttämättä välitöntä vangitsemista, vaan pikemminkin hoidon mahdollisuutta.
PoistaAsian puolesta mennään vielä, mutta muistan miten eräässä tutkimuksessa muistaakseni oli lainauksia tuomituilta pedofiileiltä. Ne perustelivat touhujaan ihan hyäksyttäviksi väittäen että lapsetkin nauttivat ja halusivat sekstata. Heidän perspektiivinsä oli niin vinksahtanut että lapsen eleitä tai touhuja tulkittiin seksuaalisina (esim. pikkulapsi menee selälleen ja nostaa jalat päänsä yli).
Tuon tutkimuksen ihmiset eivät siis selvästikään ymmärtäneet hyväksikäytön haittoja ja ihmisillähän saattaa olla taipumusta nähdä todellisuus omasta perspektiivistään, mutta en ole kuullut, että mikään seksuaalinen suuntautuminen olisi yhteydessä pahasti vinoutuneeseen todellisuuden tajuun.
PoistaPedofiliaan helposti yhdistetään hyväksikäyttö tai muut seksuaalirikokset, koska kukaan ei ymmärrettävästi ikinä saa tietää muunlaisten pedofiilien olemassaolosta.
Luonnollisesti kyse on vääristyneestä todellisuuden näkemyksestä. Kun jotain asiaa todella kovasti haluaa, sitä on taipuvainen hitaaasti kirjoittamaan todellisuudentajuaan siihen suuntaan.
PoistaEn tällä yritä vetää automaattista yhtäläisyysmerkkiä pedofilia ja lasten hyväksikäytön välillä. Kirjoitin muuten aiheeseen melkein liittyen pari vuotta takaperin.
http://tamapaiva.blogspot.fi/2011/09/kauneus-ja-pedofilia.html
Huomaa, että Jaska on näitä miehiä jotka näkevät yksinkertaisia ratkaisuja heidän mielestään yksinkertaisiin ongelmiin näkemättä asiaa omaa subjektiivista nenää pidemmälle kykenemättä empatiaan. Kemiallinen kastraatio ei olisi missään tilanteessa pätevä hoito homoseksuaalisuuteen. Se poistaa seksuaaliset halut,mutta ei seksuaalista suuntautumista. Seksi ja seksuaalisuus on kaksi eri asiaa, jota sinä et tunnu tajuavan. Homous kuten heterouskin toteutuu kolmella eri tasolla: Seksuaalinen, romanttinen ja eroottinen. Näistä kolmesta romanttiseen tasoon ei kemiallisella kastraatiolla ole mitään vaikutusta, koska ihmisen rakkauden (läheisyys ym.) tarve ei ole sidottuna seksiin. Homoseksuaalisuus ei ole siis sama asia kuin homoseksi eikä kyse ole pelkästä seksuaalisesta tarpeesta samaa sukupuolta kohtaan vaan myös syvemmästä kiintymyksestä. Ihmisellä on tarve pariutua eikä homot ole siinä asiassa yhtään sen erilaisempia kuin heterotkaan. Pariutumisen ehtona tai seurauksena ei voida pitää lapsien tekoa, koska haluamattomuus tehdä lapsia ei poista ihmisen tarvetta pariutua.
PoistaSotket homoseksuaalisuuden, seksin ja pedofilian keskenään. Niin tyyppillistä ja surkeaa argumentointia ilman kunnollista analyysiä. Taitaa olla kyse myside biasista eli omien näkemysten totuudenmukaisuuden ajaminen riippumatta faktoista ja oikeista totuuksista. Homoseksuaalisuus ei todellakaan ole rinnastettavissa pedofiliaan, joka on parafilia, rikos ja siinä on aina uhrina lapsi. Homoseksuaalisuus ei vahingoita ketään yhtään sen enempää kuin heteroseksuaalisuuskaan.
Uskovaisten sairaanoloiset halut alistaa ihmisryhmiä ja tuomita on asia erikseen eikä heidän mielipiteille tule antaa painoarvoa, jos ne sortavat muita ihmisiä. Nykypäivänä uskonnon ja valtion yhteys on pidettävä sellaisena, että kaikilla on oikeus toteuttaa omaa uskontoaan tai olla kuulumatta uskontokuntiin, mutta lakiasioissa ym. uskonnolla ei tule olla valtaa. Jos uskovaiset kokevat homoseksuaalisuuden ongelmana niin se on heidän ongelmansa, joka on irrelevantti, koska toisten ihmisten henkilökohtaiset asiat ei kuulu kenellekään muulle kuin asianosaisille itselleen, joten jokainen pystyy elämään riippumatta siitä kenen kanssa vaikkapa naapuri seurustelee. Kyse on häiriötilasta, jos muiden ihmisten seksuaalinen suuntautuminen häiritsee tai pikemminkin jos sen antaa häiritä. Se on valinnan kysymys toisin kuin seksuaalinen suuntautuminen jota kukaan ei ole valinnut itselleen.
Seksuaaliset suuntautumiset ovat osa luonnon monimuotoisuutta. Luonto on itsessän jo niin laaja ja moniuloitteinen, ettei voidakaan olettaa ihmisen ymmärtävän kaikkea mitä luonnossa esiintyy. On siis luonnollista ihmiselle pitää sellaisia asioita vieraana ja hyväksymättömänä, jos käsityskyky ei riitä käsittelemään niitä asioita. Omat ennakkoluulot ja ajatusmallien vääristymät eivät kuitenkaan tarkoita, että toisenlaiset yksilöt olisivat sairaita tai tähän maailmaan. Homoilla on monenlaisia sosiaalisia taustoja ja kasvuympäristöjä eikä aivorakenteistakaan ole homoudelle syytä löydetty, vaikka jossain vaiheessa todettiin homomiesten aivojen olevan naisten aivojen kokoa, mutta tätä vastaan on ne homomiehet joiden aivot ovat samaa kokoa kuiten heteromiesten. Jos homous olisi sairaus niin samalla kriteeripohjalla voisimme todeta esim. vasenkätisyydenkin sairaudeksi, koska se on enemmistöstä poikkeavaa. Sairaudenhan täytyy olla jollain tapaa haitallinen ja häiriötä aiheuttava. Hämärtäisimme ne kriteerit joiden perusteella jokin oire/ominaisuus/poikkeavuus voidaan määritellä sairaudeksi, jos homous luokiteltaisiin sairaudeksi. Kyse on ominaisuudesta ja me ihmiset poikkeamme toisistamme monien erilaisten ominaisuuksiemme perusteella.
Tästä yhdestä lauseesta katkesi näköjään oikoluvussa viimeinen sana: Omat ennakkoluulot ja ajatusmallien vääristymät eivät kuitenkaan tarkoita, että toisenlaiset yksilöt olisivat sairaita tai tähän maailmaan kuulumattomia*.
PoistaAnonyymillä on hyviä pointteja. Muiden ongelmiin ihmisillä on tiukkoja ratkaisuehdotuksia, kuten Jaskalla aiemmin. Kun kyse on "muista ihmisistä" alkavat kastraatiot ja eheyttämiset olemaan yhtäkkiä varteenotettavia vaihtoehtoja. Omalle kohdalle kukaan ei niitä ottaisi. Jäämme odottamaan Jaskan vastakommentteja.
Poista