Helsingin Sanomissa kirjoitettiin siitä miten koululaisten istumista pulpettien ääressä halutaan vähentää, vähemmän yllättäen terveyssyistä. Esimerkkinä olevalla ala-asteella, oppilailla ei ole lainkaan pulpetteja, vaan tyynyjä ja jumppamattoja ja seistenkin voi työskennellä.
Opettaja Katri Nirhamo sanoo asian näin:
"On luonnotonta, että seitsemänvuotiaat lapset istuvat 90 asteen kulmassa kahdeksasta kahteen. He tarvitsevat mahdollisuuden luonnolliseen liikehdintään"Ja hän on siinä täysin oikeassa. Istuma-asento ei ole pitkiä aikoja varten "tarkoitettu" asento. Siinä verenkiertomme jalkojen suurissa suonissa heikkenee, selkä tapaa koukistua ja muutenkaan ei ole kovin mukavaa pidemmän päälle. Kouluista istuminen halutaan pois, mutta entäpä työpaikoilta? Varsinkin me IT-alan ihmiset tapaamme levätä levenevien hanureidemme päällä päivän toisensa jälkeen.
Mutta tietotekniikassa ongelma on vähän työtavoissa: miten voisin työskennellä muutenkaan kuin työtuolilla, työpöydän edessä? Varsin monella tavalla itseasiassa. Tietokonetta voi hyvin käyttää seisaaltaan, kunhan tietokoneelle saa sopivalla korkeudella olevan alustan. Tietokonetta voi myös käyttää makuuasennosta, kuten itse monesti etätyöpäivinä teenkin: kannettava asemoidaan patjalle, sängylle tai tarpeeksi leveälle sohvalle eteen, itsensä alle muutama tyyny ja kirjoittaminen onnistuu varsin hyvin. Toki näihin tarkoituksiin löytyy myös vartavasten tehtyjä alustoja, joilla läppäri ja makuuasento yhdistyvät luontevasti.
Seisominen tai makaaminen ei itseasiassa ole välttämättä paljoa parempia asentoja kuin istuminen, niihin monesti jopa väsyy nopeammin: seistessä jalat kettuuntuvat ja maatessa alla oleva kylki alkaa kipeytyä. Näissäkin meidän täytyy muistaa se tärkein: asentoa on välillä muistettava vaihtaa.
Tämä on ehkä kaikkein tärkein työpiste-ergonomian sääntö ja suurin syy istumisen ongelmallisuuteen: mikään yksittäinen asento ei "yksin" ole hyvä. Jokainen työasento alkaa lopulta olemaan ikävä; tekemään kipeää tai aiheuttamaan vaivoja. Maatessa tai seistessä nämä vaivat ehkä huomataan nopeammin kun fysiikkamme väsyy ja kehomme käskee meitä tekemään jotain eri tavalla. Vaihdamme kylkeä tai istumme vähäksi aikaa tai jotain vastaavaa. Istuessa tämä viesti ei mene perille yhtä tehokkaasti. Istumista jaksaa harrastaa samassa pahuksen asennossa vaikka koko päivän ja asennon vaihtaminen jääkin vähälle. Päädymme nököttämään koneellamme kyseenalaisen ergonomian pauloissa.
Istuessa meidän täytyy muistaa tietoisesti lisätä liikettä työpäiväämme. Nousta ylös aina välillä, kävellä jonnekin, alla jaloillamme jonkin aikaa tai jopa venytellä jos ei muuta keksitä. Jos itsensä komentaminen ei näin onnistu, kannattaa juoda jatkuvasti ja nimenomaan pienistä kupeista. Tästä saa näppärästi reissuja juomaa hakemaan ja tietysti vanhan säännön mukaan, mikä menee sisään, tulee myös ulos. Kehon kannalta täydennys- ja tyhjennysreissut ovat molemmat tilaisuuksia saada kroppaan vähän hetkellistä liikettä.
Muistetaan siis vierivän kiven läksy ja ollaan sammaloitumatta.
Lisää luettavaa: edullisia hankintoja työpisteen ergonomiaa parantamaan.
Eli ilmeisesti sittenkin istuminen on paras asento työskennellä, mutta ei sekään niin hyvä, että sitä kannattaisi harrastaa liikaa.
VastaaPoistaEi välttämättä. Istuminen on asento jossa kaikkein hitaimmin saamme palautetta kropalta ongelmista. Ongelmia siinäkin syntyy, ne vaan syntyvät ehkä hieman äänettömämmin. Istumisen suurin ongelma on juuri miten se mahdollistaa pitkät liikkumattomuuden jaksot.
PoistaNäin juuri eli jos on tarvetta olla pitkään paikoillaan ja vielä työskennelläkin, niin istumalla se parhaiten hoituu.
PoistaToki olisi paras, jos ei tarvitse olla pitkään paikoillaan. En mä sitä tietenkään kiistä. Pointti on vaan se, että ei istuminen varmaan itsessään ole se paha juttu, vaikka siitä aina varoitellaan, vaan pitkään paikoillaan olo. Muista asennoista ei vaan tarvitse yleensä varoitella, kun se on ilmeistä.
Jep. Istumisen pahoin ongelma on sen lyhyen kantaman mukavuuden asettama ansa.
Poista