Naisten keskinäinen seksuaalinen sota

Naisten seksuaalisen itsemääräämisen aika on suhteellisen tuore ilmiö länsimaisissa yhteiskunnissa. Nykypäivän naisen edessä ei ole enää laillisia esteitä toteuttaa itseään miestä vastaavalla tavalla. Esteet eivät ole kuitenkaan kadonneet mihinkään ja mielenkiintoisesti ehkä suurin naisten seksuaalikäyttäytymistä kontrolloiva asia ovat muut naiset.

Tässä voidaan erottaa kaksi aspektia joita tutkailen tässä artikkelissa: ensimmäisenä on ulkonäkö ja eräänlainen kylmä kauneussota johon lähes koko tupla-x-sukupuoli osallistuu. Toisena on käyttäytymisen kontrollointi, josta paljon tapetilla ollut slut shaming-ilmiö on vahva osoitus.

Kauneuden vartijat

Olin aikanaan viettämässä iltaa ystäväni kotosalla, seuranani kohtuullinen joukko muita ihmisiä, miehiä ja naisia - kaikki olivat iloisessa mielentilassa ja ehkä hieman juopuneita. Paikalla olevista naisista noin puolet oli pitkäaikaisissa parisuhteissa, puolet villejä sinkkuja. Kun tuli aika lähteä kämpiltä ulos tuulettumaan, kaikki naiset laittautuivat viimeisen päälle.

Parisuhteessa olevat naiset meikkasivat ja pukeutuivat vähintään yhtä näyttävästi kun porukkame sinkkunaiset. Sinkuilla oli kirjaimellisesti haku päällä, mikä oli täysin päinvastainen verrattuna parisuhteissa oleviin naisiin. Porukkamme varattujen naisten miehistä kukaan ei ollut paikalla, eikä naisilla ollut aikomuksia vaihtaa miestä.

Mielenkiintoista tässä on se miten paljon vaivaa nämä parisuhteessa olevat naiset näkivät ulkonäkönsä eteen, vaikkei heillä ollutkaan aikomusta mihinkään pariutumiseen, eikä edes puolisoitaan mukanaan. Voisi luulla että nainen laittautuisi eniten nimenomaan pariutumista yritettäessä, mutta pienessä piirissämme ei voinut erottaa parisuhdetilannetta naisesta ulkonäön perusteella.

Naiset meikkaavat muita naisia, eivät miehiä varten. Tämä päätelmä on lähestulkoon vanhan kansan viisautta, mutta myös tutkittua tietoa: naisten ulkonäköpaineet eivät tule miesten painostuksesta, vaan kilpailusta muiden naisten kanssa. On toki olemassa miehiä jotka vähättelemällä pyrkivät kontrolloimaan puolisoaan tai hankkimaan moisen, mutta ulkonäköpaineisiin nämä eivät yhteiskunnallisesti ajateltuna ole vaikuttaneet. Ulkonäköpaineet ovat nimenomaan eräänlaista kylmää kilpailua muiden naisten kanssa. Yksi kampaa hiukset, joten kaikkien on kammattava hiukset, yksi laittaa huulipunaa, joten kaikkien on laitettava, yksi meikkaa joten kaikkien on meikattava.

Kokeissa tämä nähdään esimerkiksi siinä miten naisten mielikuva omasta kauneudesta ja vetävyydestä romahtaa jos paikalla on vetäviä naisia. Mitä paremmin vetävä nainen on laittautunut ja mitä seksikkäämmin pukeutunut, sitä huonompina koehenkilöt oman ulkonäkönsä kokevat. Käsitys omasta kauneudesta romahtaa vielä enemmän jos tällä vetävällä naisella on mukanaan vetävä mies.

Tämä ilmiö on voimakkain nuorissa naisissa ja heikkenee iän mukana. Keski-ikäiset tai vanhemmat naiset suhtautuvat huomattavasti vetäviin kanssasisariinsa huomattavasti vähemmällä aggressiolla kuin nuoremmat naisihmiset. Tutkimuksissa on myös paljastunut ettei median naiskuvilla näytä olevan erityisen vahvaa vaikutusta naisten minäkuvaan. Nimenomaan paikalla olevat kauniit naiset ovat ongelma, eivät televisiossa nähdyt. Lainaan tähän suoraan artikkelia "Mirror, Mirror on The Wall: Peer competition,Television influences, and body image dissatisfaction":

"Results indicated that body dissatisfaction increased in the presence of competitive females, particularly when a desirable male was present. Television exposure did not influence body dissatisfaction."

Muiden naisten kauneus ei aiheuta vain sisäistä epävarmuutta naisille, vaan myös selkeää käytöstä on nähtävissä. Esimerkiksi teinityttöjen on todettu olevan merkittävästi aggressiivisempia itseään kauniimpia tyttöjä kohtaan. Puheesta tulee aggressiivisempaa, käytöksestä kylmempää ja väkivallankin mahdollisuus kasvaa. Naiset tosin eivät aina itse toimi väkivaltaisesti vaan pyrkivät saamaan miehen tekemään sen puolestaan.

Itse todistin tätä ilmiötä aikoja sitten yläasteella. Kuulin silloin monta hyvin ilkeämielistä keskustelua tyttöjen välillä, jossa huoriteltiin niitä tyttöjä joiden rinnat olivat päättäneet kasvaa muita ennen. Kaikki tästä puheesta ei tapahtunut selän takana, vaan päin naamaa tehtyä haukkumista tapahtui joskus myös ja väkivallallakin uhittelua tapahtui, en tosin koskaan nähnyt varsinaista fyysistä tappelua tapahtuvan tyttöjen välillä. Aggressiivista ja vihaista käytöstä oli kuitenkin vaikka muille jakaa ja vain koska jonkun fysiologia kehittyi hieman eri tahdilla kuin toisten.

Osa feministeistä kritisoi mediassa näytettyjä naiskuvia esimerkkeinä siitä miten miehet kontrolloivat naisten seksuaalisuutta. Tutkimusdata asiasta ei kuitenkaan tue tätä väittämää ja kertookin miten ulkonäköpaineet tulevat nimenomaisesti muilta naisilta. Miesten vaikutuksen vähyys näkyy myös siinä, ettei naisten tavoittelema kauneusihanne ole se mistä miehet pitävät, vaan naisten tavoittelema kauneusihanne on itseasiassa hoikempi kun se mistä miehet varsinaisesti pitävät. Lisäksi naiset yliarvioivat räikeästi miten paljon miehet välittävät hoikkuudesta.

Käyttäytymisen vartijat

Aloitetaan pienellä ajatusleikillä: kuvittele skenaario jossa naista kommentoidaan tai pidetään huorana. Yritä kuvitella kaksi skenaariota: a) mies-nainen-skenaario ja b) nainen-nainen-skenaario.

Menivätkö skenaariosi jotenkin näin:
A) Mies yrittää heruttaa naiselta, nainen sanoo ei. Miehen vastine "V*tun huora!"
B) Nainen on pukeutunut paljastavaan asuun. Toinen nainen näkee tämän ja ajattelee mielessään "Huora".

Naisten moraalinvartijoina ovat toiset naiset, varsinkin kun seksuaalikäyttäytymisestä puhutaan. Miesten rooli on paljon pienempi, nainen on tässä todella naiselle susi. Kerron tästä erään konkreettisen esimerkin.

Kuuntelin aikanaan Living after Faith-podcastista jakson jossa Vyckie Garrison kertoi tarinansa. Vyckie kuului raamatullista perhesuunnittelua noudattavaan Quiverfull-liikkeeseen. Heidän ideologiassaan perheeseen kuului saada mahdollisimman monta lasta, riippumatta talouden kestävyydestä tai äidin terveydestä. Raamatullisesti ihmistä on käsketty lisääntymään ja täyttämään maa, hankkimaan nuoliviiniin paljon nuolia, mistä liikkeen nimi tuleekin. Ehkäisy ja seksistä kieltäytyminen avioliiton sisällä ovat ehdottomasti kiellettyjä asioita, samaten kaikki muukin mikä rajoittaa omaa hedelmällisyyttä. Kymmenen lapsen perheet eivät ole harvinaisia. Tämä jatkuva lapsien hankkiminen lähes tappoi Vyckien joka sittemmin erosi liikkeestä ja perusti myöhemmin liikettä vastustavan No Longer Quivering-ryhmän. Suosittelen kaikkia kuuntelemaan jakson itse, tarina oli hyytävää kuultavaa monella tavalla.

Quiverfull-liikkeessä nainen alistuu miehen auktoriteetille. Ideologiassa nainen on neitsyt Marian kaltainen hedelmällisyyden astia, puhdas, hyvä ja uskollinen miehelleen ja täyttää velvollisuutensa jumalalle ja miehelleen tekemällä lapsia, paljon lapsia.

Silmiinpistävää liikkeessä on kuitenkin miten se leviää: Vyckie kertoi liikkeen leviävän pitkälti naisten kautta. Naiset kertovat asiasta toisille naisille ja he houkuttelevat sitten aviomiehensä mukaan. Naiset levittävät liikettä jossa naisen on alistuttava täysin miehelleen ja otettava urakseen lapsien tekeminen ja kodista huolehtiminen. Nimenomaan naiset kertovat toisille naisille tässä olevan oikea, hyveellinen ja sopiva elämäntapa, vaikkei se ehkä olekaan naisille täysin heidän etujensa mukaista.

Nykyisessä yhteiskunnassamme länsimaissa on hankala löytää konkreettisia esimerkkejä siitä miten miehet hallitsevat naisten seksuaalisuutta. Yksittäisiä pariskuntia ja esimerkkejä toki löydetään, mutta systemaattista miehet-hallitsevat-naisia-suhdetta ei olla löydetty. Ja tämä on sinällään odotettavissa, sillä miehille ei ole yksiselitteistä syytä rajoittaa naisten seksuaalista käyttäytymistä.

Miehillä nimittäin ei ole yksiselitteistä syytä haluta kontrolloida naisten seksuaalikäyttäytymistä. Toki voidaan sanoa miehen haluavan puolisonsa olevan uskollinen ja täten tahtovan kontrolloida tätä, mutta toisaalta miehelle on edullista jos muut naiset ovat kevytkenkäisiä, jotta heidän kaatamisensa olisi mahdollisimman helppoa. 

Naisille asia on toisenlainen. Jos asiaa tarkastellaan taloudellisilla periaatteilla, voimme ajatella asiaa kysynnän ja tarjonnan kautta. Heitetään asetelmaksi että kysyntä on miesten halu saada seksiä ja tarjonta on naisten mahdollisuus antaa sitä. Mitä helpommin yksittäinen nainen luopuu tästä hyödykkeestä, sitä enemmän seksin arvo devalvoituu. Nainen ei enää voi olettaa saavansa niin paljoa vastineeksi tästä seksistä, esimerkiksi sitoutumisena parisuhteeseen tai avioliittona. Perustaloutta: jos tuotetta on helppo saada markkinoilta, sen hinta laskee.

Naisilla on tässä ongelma: jokainen nainen joka "antaa helpolla" muuttaa kilpailuasemaa käytännössä alentamalla muiden naisten markkina-arvoa. Heidän kilpaillakseen täytyy myös tehdä seksistä helposti saatavilla olevaa tai he jäävät huonoon asemaan seksuaalisilla markkinoilla. Miksi mies käyttäisi viikon verran vaivaa Minnin vokotteluun, jos Iinekseltä saa päivän vokottelulla? 

Harva tuskin tietoisesti on tätä mieltä, mutta kyseessä onkin selitys eräälle mekanismille toiminnassamme. Talousesimerkki on toki karkea yksinkertaistaminen, eikä täysin oikein (se esimerkiksi olettaa vain miesten haluavan seksiä), mutta se kuvastaa hyvin seksuaalista vaihtokauppaa ja selittää naisten välistä toimintaa.

Naiset tekevät kaikenlaista saadakseen kanssasisariaan käyttäytymään seksuaalisesti sopivammin. Lutkahäpäisy on yksi vahva esimerkki. Tutkimuksissa nähdään varsin selvästi miten varsinkin nuoret naiset suhtautuvat hyvin aggressiivisesti huorahtavasti käyttäytyviin naisiin. Aiemmin esitin pari skenaariota siitä missä tilanteessa mies tai nainen suhtautuisi naiseen huorana. Ajatusleikissämme mies huorittelee kun nainen ei anna seksiä nimenomaisesti hänelle, mutta nainen taas suhtautuu naiseen huorahtavana kun nainen tavalla tai toisella viestii omaa seksuaalisuuttaan, esimerkiksi paljastavalla pukeutumisella. 

Esimerkkinä voimme ottaa myös oikeitakin kokeita. Eräässä kokeessa huoneessa oli naispuolisia koehenkilöitä ja kokeen järjestäjä lähettää huoneeseen vetävän naisen tekemään kysymyksen. Jos kysyjä on pukeutunut seksikkäästi ja paljastavasti, huoneessa olleet naiset reagoivat jopa avoimen vihamielisesti. 

Vastaukset kysymykseen ovat aggressiivisempia ja kun vetävä testihenkilö poistuu, hänet tuomitaan joukossa avoimesti: "Pukeutui kuin huora." "Yrittää varmaan päästä makaamaan pomon/professorin kanssa!" Ja niin edespäin. Naiset tekevät toisille naisille selväksi ettei moinen käytös ole hyväksyttävää ja tämä jos mikä on erittäin selkeä osoitus suhteellisen systemaattisesta kontrolloinnista ja lutkahäpäisystä. Tämä ilmiö on myös omiaan ruokkimaan itseään, sillä jos näemme miten ihmiset ovat samaa mieltä yhden "lutkan häpäisystä", saamme siinä samalla läksyn häpäisemisen yhdistävästä vaikutuksesta.



Lutkahäpäisy on ongelmana huomattu. Slutwalk-marsseja onkin järjestetty ympäri maailmaa. Mielenkiintoisesti Slutwalk-liike ei tunnu edes huomanneen naisten välistä lutkahäpäisyä, vaan tuntuisi keskittyvän vain ajatukseen raiskauksen uhrien syyllistämisestä omasta raiskauksestaan. Huomattavasti yleisempi lutkahäpäisyn muoto on jäänyt liikkeeltä huomaamatta. 

Mitä sitten?

Yhteiskuntana olemme huonoja antamaan naisille vastuuta. Perinteinen seksistinen näkemys on puhunut naisista vähemmän kyvykkäinä niin pitkään, että tämä ajatusmaailma on lujittunut syvälle. Tämä on niin vahvasti lujittunut, ettei naisia myöskään osata pitää syypäinä ongelmiin. Naisten ongelmien lähteeksi maalataan usein miehet, syrjivä yhteiskunta tai muu taho joka ottaa vastuun ja toimijan roolin pois naisilta. Naiset ovat vain ja ainoastaan uhreja. Tämä ajattelu on tunkeutunut jopa feministiseen ajatteluun, jossa on nähtävissä monia esimerkkejä vastuun poistamisesta naisilta ja naisten alentamisesta pelkiksi uhreiksi, aktiivisten toimijoiden sijaan.

Tässä on riskinä ymmärtää asiat väärin. Emme voi kieltää myöskään miesten harjoittamaan seksuaalista kontrollointia, jota tapahtuu esimerkiksi vanhoillisissa parisuhteissa. Voimme kylläkin argumentoida siinä kyseessä olevan yksittäisten tapauksien, ei yhteiskunnallisen ilmiön. 

Toisekseen naisia ei varsinaisesti voi syyttää muiden naisten ulkonäköpaineista tai seksuaalisuuden tukahduttamisesta, vaikka niiden takana ovatkin nämä muut naiset. Naiset eivät mitenkään juoni toisten naisten pään menoksi, eli kyseessä ei ole erityinen järjestäytynyt naisten kampanja muita naisia kohtaan. Kyse on syvälle lujittuneista malleista, jotka on tiedostettava jotta niitä voitaisiin voittaa.

Nainen on naiselle susi - ainakin ulkonäön ja seksuaalisuuden kanssa. Mutta näin ei ehkä tarvitsisi olla.

Kommentit

  1. Tässä näkyyy samanlainen kaksinaismoralismi kuin monessa muussakin asiassa nykyään.

    Korostetaan yksilöllisyyttä ja varotaa syyllistämästä koko ryhmää sen jäsenten takia. Oikeastaa mitään ryhmittelyäkään ei saa tehdä tai voidaan leimata rasistiksi.

    Mutta silloin kun ryhmä onkin saanut jonkun uhristatuksen, niin yllättäen ryhmiä onkin olemassa ja uhriryhmän jäsenistä itsestään ei löydetä mitään vikaa. Tuntuu siltä, että silloin kun maalaisjärjellä ajatellen kuulostaa siltä, että joku ryhmä voisi omaa toimintaansa parantaen parantaa asemaansa, niin julkisuudessa puhutaakin rakenteellisesta syrjinnästä.

    Eikä asia ole pysynyt edes vain puheissa ja ajatuksissa, vaan sitä toteutetaan jopa käytännössä positiivisena syrjintänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet siinä kuuluisassa asian ytimessä. Uhrius on muodissa, liiankin kovasti. Sen ongelma on miten kaikki ongelmat voidaan kivasti sysätä sen päälle. En saanut töitä? Ei johdu minusta, vaan siitä että olen nainen. Känniläinen sanoi pahasti, ei johdu minusta, vaan siitä että olen tummaihoinen. En sano etteikö syrjintää tapahtuisi, mutta kun syrjintä ja uhripalvonta on näin keskeistä, nekin jotka eivät ole uhreja, alkavat luulla olevansa.

      Poista

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.