Turvattomien työpaikkojen maa

Oletteko kuulleet väitteen Suomesta hankalan irtisanomisen maana? Tämän kuulee välillä erinäisten teollisuuspohattojen tai (oikeisto)poliitikkojen suista, mutta väittämä on itseasiassa tietysti puhdasta valehtelua. Suomessa irtisanominen on naurettavan helppoa ja oikeastaan aika halpaakin.


Yle uutisoi aiheesta äsken OECD:n tutkimuksesta jonka pitäisi kerralla lopettaa tämä keskustelu: Suomessa irtisanominen on tutkimuksen 34:stä maasta yhdeksänneksi helpointa. Suomessa ei tarvitse maksaa pitkiä erorahoja muun Euroopan tapaan, puhumattakaan irtisanomisen perusteista mitä Suomessa ei oikeastaan edes tarvitse olla. Työnantaja voi vain sanoa taikasanat "taloudelliset tekijät" ja kuka tahansa voidaan irtisanoa. Tämän voi toki viedä oikeuteen, mutta prosessi on varsin raskas ja monesti hankala toteen näytettävä.



Lisäksi Suomessa saat vuokratyövoimaa halvalla. Heitä ei tarvitse edes irtisanoa, eroon pääsy on niin vaivatonta.

Suomessa on kuitenkin pitkät perinteet valittaa miten meillä duunarit saavat aivan liikaa ja miten duunareita ei saa potkia pihallekaan. Suomessa on yksittäisiä aloja joilla on kieltämättä hyvät sopimukset ja korkeakin irtisanomissuoja, mutta tämä koskee prosenteissa mitattavaa osaa väestöstä. Valtaosa on pitkälti työnantajansa hyvän tahdon varassa. Käytännössä kuka tahansa voidaan erottaa missä tahansa vaiheessa ja korvauksia tästä ei tarvitse maksaa merkittävämmin.

Muualla Euroopassa on ollut tyypillistä työnantajalle joutua maksamaan erorahoja, mikä onkin usein tehnyt irtisanomisesta kallista. Näin esimerkiksi äskettäisen talouden suvantovaiheen aikana matalan irtisanomiskynnyksen Suomi nappasi kyseenalaisen irtisanomisten suhteellisen ennätyksen vuoden 2009 irtisanomisilla. Missään Euroopassa ei ole irtisanottu niin suurta osaa työtätekevistä vuoden sisällä. Suuryrityksille väen vähentäminen Suomesta on halvempaa kuin muualla, joten jos yrityksen pitää valita potkitaanko ulos spaniardit joille pitää maksaa monien kuukausien palkat vai lakkautetaanko toiminta Suomesta, jossa palkkaa maksetaan parhaimmillaan vain tehdyistä työpäivistä.

Ei kestä kauaa miettiä miten olemme niin suuri irtisanomisten luvattu maa. Suomeen onkin muodostunut suorastaan irtisanomisten kulttuuri. Työpaikkojen pätkäisyys ja jatkuva yt-kierre ovat tehneet irtisanomisesta Suomessa hyvin jokapäiväistä ja jatkuvaa ja aikaansaaneet yt-traumatisoituneen populaation. Melankoliseen kansanluonteeseemme tämä sopii tietysti loistavasti.

Irtisanomisten helpottaminen ei myöskään paranna työllisyyttä, kuten eivät paranna tapetilla aiemmin olleet eläkeiän nosto ja opiskelujen nopeuttaminen. Yritykset eivät jätä ihmisiä palkkaamatta eroonpääsemisen hankaluuden takia. Työntekijöitä palkataan kun niitä tarvitaan, sen mukaan mikä tarve on. Palkkaamatta jättäminen olisi yritykselle vain menetettyä tuloa.

Yleinen dialogi ei kuitenkaan vastaa todellisuutta.  Julkisessa keskustelussa näkemys yritysvihamielisyydestä ja liiasta työntekijän vallasta ova esillä tarkoituksenmukaisesti. Eiköhän tässäkin ole takana vanha kunnon valheesta todeksi-prosessi. Tiedättehän: jos jotain toistetaan tarpeeksi usein ja kauan, aletaan siihen uskoa.

Kommentit

  1. "Ei kestä kauaa miettiä miten olemme niin suuri irtisanomisten luvattu maa."

    Itse asiassa kysymys on mielestäni monisyisempi ja hankalampi kuin mitä voi kuvitella. Pitäisi ottaa huomioon Suomen etäinen maantieteellinen sijainti (vienti ym. seikat), Suomen yritysten koko (harvemmin suuria --> maksukyky), työnantajalle työntekijästä johtuvat muut kustannukset (tyel ym.), vahva ay-liike (mm. jokavuotiset palkankorotukset yrityksen tuloksesta riippumatta), Suomen korkea verotus (ihmisten maksukyky = vaikeus mm. sälyttää kustannuksia hintoihin), Suomen sosiaaliturvajärjestelmän vaikutus jne. jne. Nämä seikat yhdessä vaikuttavat siihen, käytetäänkö säästöjen etsimiseen ja selviytymiseen sitä suorinta ja selkeintä tietä (työntekijä = kuluerä). Jos tähän lisättäisiin vielä pakollinen eroraha niin se tietäisi tiettyjen yritysten päivien päättymistä ja vähentäisi edelleen halua ryhtyä yrittäjäksi ja työnantajaksi (= vähemmän työpaikkoja). Jos erorahaa maksettaisiin niin vastineeksi työnantajan pitäisi voida luopua 9 kk takaisinottovelvollisuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietysti asia on monisyisempi, tämä on kuitenkin blogiteksti eikä akateeminen tutkimus asiasta. En väitä etteikö muitakin tekijöitä vaikuttaisi asiaan.

      Poimin kommentoitavaksi muutaman mainitsemasi tekijän. Esimerkiksi Suomessa ei ole erityisen vahva ay-liike enää. Kolmikantamallin romuttumisen jälkeen liitot ovat pirstaloituneet ja niiden vaikutusvalta on muuttunut järkäleistä pirstaleiksi - joillain aloilla kadonnut kokonaan.

      Korkea verotus on myös vähän kyseenalainen kohta. Suomessa yksityishenkilöitä toki verotetaan korkeasti, mutta yrityksiä ei. Suomen valtio maksaa lähes yhtä paljon yritystukia kun se saa yrityksiltä verotuloa, mikä pitkälti nollaa tämän vaikutuksen.

      Yksityishenkilöidenkin korkeasta verotuksesta huolimatta, tietyt peruspalvelut ovat meillä hyvin edukkaita, kuten terveydenhuolto ja lasten päivähoito tai opetus, mitkä myös vapauttavat huomattavan määrän yksityishenkilöiden varoja kulutukseen.

      Parempi irtisanomisen suoja kaataisi yrityksiä? Tuskimpa erityisen monta, mihin perustat tämän väittämän? Yrityksillä on kulurakenteissaan monia muitakin kohtia mistä karsia, esimerkiksi teollisuuden menoista pieni osa tulee palkoista, mutta palkat ovat aina se mistä säästetään. Tämä tekisi työntekijöistä luopumisesta vähemmän kannattavaa säästökeinona ja tekisi kansainvälisille yrityksille vähemmän kannattavaa vähentää Suomen konttoreiden väkeä, muun Euroopan sijaan.

      Poista
  2. Kyllä mielestäni viimeaikaiset ja viimevuotiset tapahtumat työmarkkinoilla lakkouhkineen osoittavat, että sitä valtaa ay-liikkeillä vielä on (eri asia käytetäänkö sitä oikein). Oli se sitten yksittäisillä aloilla tapahtuvaa tai kokonaisvaltaista - sillä ei välttämättä ole merkitystä sen yksittäisen yrityksen kannalta, johon se kulloinkin kohdistuu. PS. Sanktioita laittomista lakoista tulisi koventaa.

    Korkealla verotuksella nimenomaisesti viittasin työntekijöiden ja henkilöiden korkeaan verotukseen, joka vaikuttaa heidän maksukykyynsä. Heidän maksukykyisyytensä taas vaikuttaa yritysten toimintamahdollisuuksiin kulutuksen kautta (rahan kiertokulku). Ihmisillä voi olla halua ostaa tiettyjä tavaroita tai palveluita, mutta maksukyvyn puute ohjaa ihmisiä kuluttamaan muihin tärkeämpiin asioihin tai sitten esim. ulkomaisiin verkkokauppoihin (edullisempien hintojen taustalla pienemmät työntekijäkustannukset, alhaisempi verotus tai volyymi). Maksukykyyn toisaalta liittyy myös asumisen kalleus ainakin pääkaupunkiseudulla. Pienempää yrittäjää ajatellen hän voi joutua polkemaan hintoja niin alas, ettei se ole enää kannattavaa tai ainakaan ei ole kannattavaa pitää työntekijöitä. Tietyillä aloilla myös myllää harmaa talous ja muut kepulikonstit, jotka vaikeuttavat entisestään kilpailua oikeilla hinnoilla (= hinnat kattavat kustannukset, esim. TES:n mukaiset palkat sivukuluineen ja päälle jää vielä voittoakin).

    Maksukyvyn kannalta merkitystä on myös Suomen alhaisella palkkatasolla, mikä toisaalta on tietoista valintaa. Suomessa eriarvoisuuden poistaminen ja sosiaaliturva on katsottu tärkeämmiksi arvoiksi kuin korkean palkkatason mahdollistaminen. Korkeampi palkkataso edellyttäisi nimittäin sosiaaliturvan heikentämistä ja yksilön oman vastuun lisäämistä.

    Parempi irtisanomisen suoja eli tässä yhteydessä esim. erorahan maksaminen irtisanomisajan palkan lisäksi todennäköisesti kaataisi pienempiä yrityksiä, joilla on alkanut olla todellisia, mutta ehkä tilapäisiä vaikeuksia esim. taantuman vuoksi. Tietenkin voi esittää kysymyksen, että kannattaako sitten perustaa yritystä, joka ei ole kannattava. Noh, siksihän sitä sanotaan yritykseksi. Tässä yhteydessä ei tosiaankaan pidä tuijottaa vaan teollisuutta ja suuria yrityksiä. Suuret yrityksetkään eivät nouse tyhjästä vaan jostakin on aloitettava. Ja sitä alkutaipaletta ei pitäisi entisestään vaikeuttaa. Joillakin yrityksillä ei välttämättä ole keinoja löytää enempää muualta säästöjä kuin työntekijöistä (= esim. irtisanotaan kannattamattomia sopimuksia asiakkaiden kanssa = yrityksellä tämän jälkeen liikaa työntekijöitä). Voit tietenkin esittää esimerkkejä, mistä muualta yritys voi selvästi ja ratkaisevasti säästää. Uskoisin, että yritykset pyrkivät koko ajan etsimään niitä muita säästöjä.

    Lisäksi pitäisi ottaa huomioon myös se seikka, että erorahan turvin ihmiset tuppaavat viettämään sapattia niin kauan kuin rahaa riittää sen sijaan, että aktiivisesti edes pyrkisivät löytämään uuden työpaikan. Myös pitää ottaa huomioon, että Suomessa on mahdollista myös lomauttaa, mutta se taas ei työnantajan näkökulmasta kannata 200 lomautuspäivää (~6 kk) pidemmäksi ajaksi. Sen jälkeenhän työntekijällä on oikeus saada irtisanomisajanpalkkansa korvauksena, jos hän itse irtisanoutuu, esim. 6 kk palkka. Tässäpä muuten eräänlainen eroraha, joka sekin on isku taloudellisissa vaikeuksissa olevalle yrittäjälle. Pienempi yrittäjä on usein yhtä heikossa asemassa, ellei heikommassa kuin työntekijä eli kun ajatellaan työnantajia tai yrityksiä niin mielestäni on virhe ajatella sitä sellaisena kaikkivoivana isona pahana sutena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monta asiaa, vastaan kappale kerralla.

      AY-vallasta:
      Valtaa on vielä, mutta se on rippeitä aiemmasta. Ammattiliittojen vaikutusvaltaa ajetaan alas kovaa vauhtia ja tämä vaateesi laittomien lakkojen rangaistusten koventamisesta on yksi työkalu siinä. Mutta tämä on toinen keskustelu vielä.

      Kulutusvoimasta:
      En oikein ole varma miten ihmisten kyky kuluttaa liittyy aiheeseen. Argumentoitko että pienempien yrittäjien on hankala toimia kun alalla on isompiakin yrityksiä? No niin on ja irtisanomissuojan parantaminen ei nyt kuitenkaan ole ehkä se suurin voimatasapainon ero näiden välillä. Suuryritykset eliminoivat pienkilpailijat aivan muilla keinoilla.

      Pienyrityksistä kieltämättä melkoinen osa toimii tilanteessa jossa juuri ja juuri ollaan edes kannattavia kuukausi kuukaudelta ja ensikäteen voisi tuntua epäreilulta maksattaa tällaisilla yrittäjillä enemmän maksuja. Nyt kyse on kuitenkin tunneargumentoinnista. Yrittämisen hedelmät ja riskit ovat aina yrittäjän harteilla,

      Erorahapummeista:
      Visiosi myös siitä miten erorahalla vietetään sapattia ovat aikalailla yksipuolisia, enkä millään tapaa usko moisten sapattien olevan säännönmukainen seuraus erorahasta. Erorahalla eletään ja yritetään etsiä uutta työtä. Toki kaikki eivät aloita sitä samantien, mutta irtisanotuksi tuleminen voi olla traumaattistakin (jopa ptsd-oireita tavataan YT-prosessien jäljiltä) joten hetkellinen hengähdys ennen peliin paluuta tuntuu enemmän kuin luonnolliselta. En kutsuisi sitä välttämättä miksikään sapatiksi kuitenkaan, perheellisen kun täytyy kuitenkin saada perhe elätettyä tänäkin aikana.

      Sitten tuosta lomautuksesta. Voi hitsi ja itku, työnantaja joka pallottelee työntekijää puolen vuoden lomautuksella joutuu maksamaan korvauksia. Itken suorastaan kyyneleitä moisen työnantajan takia. Totta hitossa siinä vaiheessa maksetaan korvauksia. Jos puolen vuoden mittaisia jaksoja pidetään joku löyhässä hirressä, siitä täytyy jo joutua maksamaankin. Muistetaan edelleen, että määritelmällisesti se on työnantaja joka nauttii niin hedelmät yrittämisestä kuin kantaa ne riskitkin. Jos talous menee kuralle, se pitäisi maksaa työnantajan selkäpiistä, ei työntekijän. Puolen vuoden hengailu lomautettuna ei ole enää kohtuullinen tilanne.

      Poista
  3. Tuo yhdeksäs sija vertailussa ei tarkoita, etteikö irtisanomissuojasta olisi yrityksille kustannuksia tai onko niitä liikaa.

    Toki kilpailussa muita maita vastaan yrityksistä tuo sijoitus vaikuttaa.

    "Yritykset eivät jätä ihmisiä palkkaamatta eroonpääsemisen hankaluuden takia. Työntekijöitä palkataan kun niitä tarvitaan, sen mukaan mikä tarve on. Palkkaamatta jättäminen olisi yritykselle vain menetettyä tuloa."

    Yritykset voivat jättää palkkaamatta Suomessa menettämättä tuloja, mutta niin kuin sanoit Suomi kilpailee kohtalaisen hyvin tässä yritysten kustannustekijässä. Pienyrittäjä voi jättää palkkaamatta, koska riski on liian iso, vaikka se tarkoittaakin tulojen menetystä.

    Parempi irtisanomissuoja aiheuttaa sen, että työntekijöiden tarvetta pitää arvioida pidemmällä aikavälillä. Pienen taloudellisen notkahduksen takia ei kannata irtisanoa, mutta vastaavasti pienen nousun takia ei kannata palkata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidemmän aikavälin ajattelua voisi olla ehkä suotavaa olla enemmänkin nykyisessä taloudessamme. Tuntuu että hyvin harva yritys ajattelee seuraavaa muutamaa kvartaalia pidemmälle.

      Poista
    2. Ehkä, mutta toi aiheuttaa väkisin sen, että työntekijöitä on aina joko liian paljon tai liian vähän.

      Luultavasti yritykset pitävät mielummin hieman liian vähän työntekijöitä, koska ylitöillä työvoimaa voi väliaikaisesti lisätä. Jos työntekijöitä on keskimäärin liikaa, niin pitäisi välillä lomauttaa, mutta se on vaikeampaa.

      Tehokkuus kärsii molemmissa tapauksissa. Pienissä firmoissa ehkä paljonkin. Ehkä irtisanomissuojaa pitäisi porrastaa yrityksen työtekijöiden määrän mukaan.

      Poista
    3. Työntekijöiden määrästä:
      Epäilisin yritysten pitävän jo nykyään työntekijät siinä "liian vähän" -vyöhykkeellä. Työteho on kasvanut ei pelkästään menetelmien avulla, vaan myös sillä miten paljon enemmän työtä ihmisistä puristetaan nykyään. Tai ainakin yritetään puristaa.

      Yrityksen pääasiallinen ja lain edellyttämä tavoite on tehdä voittoa. Jos yritys tekee enemmän voittoa irtisanomalla halvalla irtisanottavat suomalaiset työntekijät, kalliisti irtisanottavien italialaisten sijaan, se irtisanoo suomalaiset.

      Ei ole lainkaan kelvoton ehdotus porrastaa irtisanomissuojaa. Tietty yrityksen kokoon liittyvä porrastus voisi olla toimivaa. Tai vastaavasti politiikka voitaisiin määrittää yrityksen muodon (toiminimi, osakeyhtiö jne.) mukaisesti.

      Poista
    4. Miksi yrityksen muodolla pitäisi olla väliä?

      Toki kaikki isot yritykset ovat osakeyhtiöitä, mutta pienetkin voivat olla. Yksityisen osakeyhtiön perustaminen vaatii alkupääomaa 2500 euroa ja julkisenkin vain 80 000.

      Yrityksillekin voidaan luoda "kannustinloukkuja". Jos irtisanomissuojaa porrastetaan niin parempi olisi, että portaat ovat mahdollisimman pieniä ja mielestäni kriteeri pitäisi nimenomaan olla työtekijöiden määrä. Se määrää sen kuinka tarkasti yhtiö voi mitoittaa työvoiman tarpeensa. Esim. kahden miehen yritys ei voi palkata tai irtisanoa työvoimaansa pienemmällä kuin 50% askeleella, tuhannen henkilömäärällä jo promillen tarkkuudella.

      Poista
    5. Heitin sen yhtenä esimerkkinä siitä minkä perusteella porrastus voisi tapahtua.

      Poista

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.