Naiset saavat kollektiivisesti vähemmän palkkaa kuin miehet. Onko tämän takana syrjintä, joko systemaattinen tai asenteissa tapahtuva vai onko ilmiön takana kuitenkin jotain muuta.
Tämä artikkeli on ensimmäinen kolmiosaisesta sarjasta jossa tarkastelen ja pohdiskelen miesten ja naisten palkkaerojen syitä ja merkityksiä. Ensimmäisessä osassa keskitymme tutkimustietoihin ja puramme auki tärkeimpiä näkökantoja palkkaerojen muodostumiseen. Artikkelin sisältöä ei ole tarkoitettu provosoivaksi, mutta aiheen huomioiden se saattaa sellaista olla. Teitä on varoitettu.
Erikoista erossa on kuitenkin se miten ero kasvaa työelämän aikana. Vasta työelämään tulleen naisen euro on paljon lähempänä miehen euroa kuin pidempään töissä olleen. Naisten palkkakehitys ei kuitenkaan ole negatiivinen vaan yksinkertaisesti hitaampi kun miesten, naisten palkat eivät siis alun jälkeen nouse samalla tavalla kun miesten.
Naisten aloituspalkat ovat tällä hetkellä erittäin lähellä miesten palkkoja. Ekonomisti Claudia Goldin havainnollisti tätä seuraavanlaisella kaaviolla. Pystyakseli näyttää suhteen miesten ja naisten palkkojen välillä, alemmas lankeaminen tarkoittaa suurempaa eroa miesten hyväksi. Vaaka-akseli näyttää naisten iät ja jokainen käy. Eri käyrät edustavat eri vuosina syntyneitä.
Huomautettakoon ettei graafissa oteta huomioon erilaisia uravalintoja, vain vastaava koulutustausta ja erot työajoissa.
Näemme kaaviosta selkeästi miten nuoremmat ikäpolvet eivät töihin lähtiessään ole kärsineet edeltäjiään vastaavasta palkkaepätasa-arvosta, vaan ovat lähteneet työelämään palkoilla jotka ovat erittäin kilpailukykyisiä. Ero on kasvanut heidän ikääntyessään. Näemme myös miten vanhimmilla tämä ero on hitaasti alkanut myös kuroutua viimeisten työvuosien lähestyessä.
Syy eroihin on Goldinin mukaan puhtaasti ajassa. Naiset tekevät vähemmän ylitöitä ja muutenkin työurat ovat lyhyempiä, esimerkiksi raskauden takia. Esimerkkinä vaikkapa 90-luvulla Harwardista valmistunut MBA menettää hulppeat 41% mahdollisista ansioistaan mikäli on töistään poissa 18 kuukautta työelämän ensimmäisen viidentoista vuoden aikana.
Miehille ja naisille kertyy poissaoloja töistä molemmilla. Pitkäaikaiset sairaudet, onnettomuudet, loppuunpalamiset tai halu irrottautua hetkeksi eivät katso sukupuoleen. On kuitenkin yksi lisätaukoja aiheuttava ilmiö, jossa naiset ovat voimakkaasti yliedustettuina.
Avainasemassa tässä ovat tietysti lapset. Lapsien hankinta tarkoittaa naiselle aina töistä poissaoloa, niin synnytyksen ja toipumisen kanssa, kun sen jälkeenkin. Miesten työuria katsottaessa lasten saanti ei Yhdysvalloissa vaikuta palkkaan, mutta ei myöskään merkittävämmin oikeuta miehiä vapaisiin, toisin kun esimerkiksi Suomessa.
Jos lapset katoavat, näin käy myös palkkaeroille. Lapsettomat naiset eivät kärsi kovinkaan merkittävästä palkkakuopasta ja toisaalta tekevät perheellisiä naisia enemmän töitä. Perheellinen nainen tekeekin keskimäärin 24% lyhyempiä työviikkoja kun lapseton nainen ja tämä tuntuu pitkällä tähtäimellä myös ansioissa.
Lapsia hankkivia naisia ei siis syrjitä palkan kanssa naiseuden tai lapsien hankinnan takia, vaan vähentyneen työnteon takia. Tämän ei vielä voida välttämättä sanoa oikeuttavan kyseistä palkkasyrjintää, mutta vahvaa kieltä se puhuu yhden asian puolesta: naisten palkkakuoppa ei länsimaissa johdu syrjinnästä tai sovinismista.
Jos johtuisi, näkisimme yhtä pahan palkkakuopan myös lapsettomilla naisilla, vaan emme näe. En löytänyt tilastonäyttöä asiasta, mutta epäilisin saman palkkakuopan muodostuvan myös miehelle joka ottaa sen 18 kuukautta pois työelämästä ja vähentää viikoittaista työmääräänsä 24%.
Mielenkiintoisesti, naiset jotka tienaavat miestään enemmän, eivät koe merkittävämpää palkkatason putoamista lasten hankkimisen jälkeen. Tähän syy on myös työmäärissä: näissä perheissä naisen tulot ovat perheen tärkein tulonlähde ja synnytyksen jälkeen nainen tapaakin palata töihin keskivertoa nopeammin ja tekee keskimääräistä pienemmän osan lastenhoidosta. Näemme saman aiheuttajan tässäkin: työhön käytetty aika vaikuttaa eniten työstä saatavaan palkkaan.
Epäilen myös palkkaerojen pienentyvän kun laskeudumme matalapalkkaisemmille aloille. Epäilen pahimpien palkkakuoppien olevan johto- ja asiantuntijatehtävissä ja positioissa joissa kiipeäminen uratikkailla on oleellista. Alat joilla palkan taso neuvotellaan liitoittain ja korotetaan myös ei nähdä samanlaisia kuoppia, ainakaan yhtä syvinä.
Tämä artikkeli on ensimmäinen kolmiosaisesta sarjasta jossa tarkastelen ja pohdiskelen miesten ja naisten palkkaerojen syitä ja merkityksiä. Ensimmäisessä osassa keskitymme tutkimustietoihin ja puramme auki tärkeimpiä näkökantoja palkkaerojen muodostumiseen. Artikkelin sisältöä ei ole tarkoitettu provosoivaksi, mutta aiheen huomioiden se saattaa sellaista olla. Teitä on varoitettu.
Naisen euro
On täysin totta että klassinen naisen euro-ilmiö on olemassa. Naisen euro on mittauksista riippuen 70-95 senttiä. Yhdysvalloissa luku on 0,77 senttiä jokaista miesten tekemää taaleria kohti, Suomessa ero on hieman pienempi. Ero kutistuu huomattavasti jos huomioimme asiaan vaikuttavia tekijöitä, kuten naisten taipumuksen suuntautua huonopalkkaisille aloille tai pitkät poissaolot. Ero kutistuu huomattavasti (Yhdysvaltojen luku näin tarkistettuna on 91 senttiä euroa kohti), mutta on yhä olemassa.Erikoista erossa on kuitenkin se miten ero kasvaa työelämän aikana. Vasta työelämään tulleen naisen euro on paljon lähempänä miehen euroa kuin pidempään töissä olleen. Naisten palkkakehitys ei kuitenkaan ole negatiivinen vaan yksinkertaisesti hitaampi kun miesten, naisten palkat eivät siis alun jälkeen nouse samalla tavalla kun miesten.
Naisten aloituspalkat ovat tällä hetkellä erittäin lähellä miesten palkkoja. Ekonomisti Claudia Goldin havainnollisti tätä seuraavanlaisella kaaviolla. Pystyakseli näyttää suhteen miesten ja naisten palkkojen välillä, alemmas lankeaminen tarkoittaa suurempaa eroa miesten hyväksi. Vaaka-akseli näyttää naisten iät ja jokainen käy. Eri käyrät edustavat eri vuosina syntyneitä.
Huomautettakoon ettei graafissa oteta huomioon erilaisia uravalintoja, vain vastaava koulutustausta ja erot työajoissa.
Näemme kaaviosta selkeästi miten nuoremmat ikäpolvet eivät töihin lähtiessään ole kärsineet edeltäjiään vastaavasta palkkaepätasa-arvosta, vaan ovat lähteneet työelämään palkoilla jotka ovat erittäin kilpailukykyisiä. Ero on kasvanut heidän ikääntyessään. Näemme myös miten vanhimmilla tämä ero on hitaasti alkanut myös kuroutua viimeisten työvuosien lähestyessä.
Kuka syrjii ja ketä?
Miksi sitten naisten palkka-ero miehiin kiristyy uran edetessä? Jos kyse olisi vain syrjinnästä, eivätkö nuoret ja kokemattomat naiset ole sillä täysin yhtä alttiita kuin kypsemmätkin? Jos jos kyse olisi nuorempien ja nätimpien naisten ulkonäköedusta, ei se selittäisi vanhimpien naisten kohdalla pienentyvää palkkojen eroa.Syy eroihin on Goldinin mukaan puhtaasti ajassa. Naiset tekevät vähemmän ylitöitä ja muutenkin työurat ovat lyhyempiä, esimerkiksi raskauden takia. Esimerkkinä vaikkapa 90-luvulla Harwardista valmistunut MBA menettää hulppeat 41% mahdollisista ansioistaan mikäli on töistään poissa 18 kuukautta työelämän ensimmäisen viidentoista vuoden aikana.
Miehille ja naisille kertyy poissaoloja töistä molemmilla. Pitkäaikaiset sairaudet, onnettomuudet, loppuunpalamiset tai halu irrottautua hetkeksi eivät katso sukupuoleen. On kuitenkin yksi lisätaukoja aiheuttava ilmiö, jossa naiset ovat voimakkaasti yliedustettuina.
Avainasemassa tässä ovat tietysti lapset. Lapsien hankinta tarkoittaa naiselle aina töistä poissaoloa, niin synnytyksen ja toipumisen kanssa, kun sen jälkeenkin. Miesten työuria katsottaessa lasten saanti ei Yhdysvalloissa vaikuta palkkaan, mutta ei myöskään merkittävämmin oikeuta miehiä vapaisiin, toisin kun esimerkiksi Suomessa.
Jos lapset katoavat, näin käy myös palkkaeroille. Lapsettomat naiset eivät kärsi kovinkaan merkittävästä palkkakuopasta ja toisaalta tekevät perheellisiä naisia enemmän töitä. Perheellinen nainen tekeekin keskimäärin 24% lyhyempiä työviikkoja kun lapseton nainen ja tämä tuntuu pitkällä tähtäimellä myös ansioissa.
Lapsia hankkivia naisia ei siis syrjitä palkan kanssa naiseuden tai lapsien hankinnan takia, vaan vähentyneen työnteon takia. Tämän ei vielä voida välttämättä sanoa oikeuttavan kyseistä palkkasyrjintää, mutta vahvaa kieltä se puhuu yhden asian puolesta: naisten palkkakuoppa ei länsimaissa johdu syrjinnästä tai sovinismista.
Jos johtuisi, näkisimme yhtä pahan palkkakuopan myös lapsettomilla naisilla, vaan emme näe. En löytänyt tilastonäyttöä asiasta, mutta epäilisin saman palkkakuopan muodostuvan myös miehelle joka ottaa sen 18 kuukautta pois työelämästä ja vähentää viikoittaista työmääräänsä 24%.
Mielenkiintoisesti, naiset jotka tienaavat miestään enemmän, eivät koe merkittävämpää palkkatason putoamista lasten hankkimisen jälkeen. Tähän syy on myös työmäärissä: näissä perheissä naisen tulot ovat perheen tärkein tulonlähde ja synnytyksen jälkeen nainen tapaakin palata töihin keskivertoa nopeammin ja tekee keskimääräistä pienemmän osan lastenhoidosta. Näemme saman aiheuttajan tässäkin: työhön käytetty aika vaikuttaa eniten työstä saatavaan palkkaan.
Epäilen myös palkkaerojen pienentyvän kun laskeudumme matalapalkkaisemmille aloille. Epäilen pahimpien palkkakuoppien olevan johto- ja asiantuntijatehtävissä ja positioissa joissa kiipeäminen uratikkailla on oleellista. Alat joilla palkan taso neuvotellaan liitoittain ja korotetaan myös ei nähdä samanlaisia kuoppia, ainakaan yhtä syvinä.
Syrjitäänkö naisia?
Syrjitäänkö naisia sitten palkoissa, onko matalampi palkka syrjinnän seurausta? Vastaisin tähän ei-ish. Suuri osa palkan kasvusta tapahtuu mekanismeilla jotka eivät niinkään syrji naisia, vaan syrjivät niitä joilla on pitkiä taukoja poissa työelämästä ja jotka tekevät vähemmän työtunteja. Tämä keskittyy naisiin siitä pahuksen yksinkertaisesta syystä että naiset pitävät pitkiä taukoja työelämästä ja tekevät vähemmän työtunteja. Mies samoilla spekseillä voinee odottaa vastaavaa palkkakuoppaa.
Miehet eivät kärsi suuresta tulojen menetyksestä lapsia hankittaessa, koska eivät tyypillisesti vähennä työntekoaan samaan tapaan kuin naiset vähentävät - niin lapsen syntymän takia kun myöhemmin lapsen hoidon takia.
Tämä ei välttämättä ole koko tarina, on mahdollista että naisten pienemmässä palkkauksessa on takana muitakin ongelmia ja todellista palkkasyrjintää esiintyy. Koulutustasot huomioiden, naisten voisi lähivuosikymmeninä odottaa saavan parempaa palkkaa, ovathan he yliedustettuina kaikissa muissa korkeamman koulutuksen aloissa kuin kovissa tieteissä. Tällä hetkellä kuitenkin päämekanismi naisten heikompiin tuloihin löytyy selvästi muualta kuin systemaattisesta syrjinnästä.
Syrjintä voi olla osana vaikuttamassa asioihin, mutta sen roolia tarkastellaksemme meidän on ensin eliminoitava kaikki muut naisten palkkaa nakertavat tekijät. On tiettyä todistusaineistoa etteivät naiset hakeudu vaarallisiin ja raskaisiin töihin, joista tyypillisesti kompensoidaan paremmalla palkalla. Yhdysvalloissa työkuolemista hulppeat 92% on tapauksia joissa uhri on mies. Lisäksi on jonkin verran todisteita sen puolesta, etteivät naiset kinua korkeampaa palkkaa yhtä kärkkäästi. Tekijöitä löytyy siis lisääkin.
Oikeastaan ainoa tietämäni syrjinnän mekanismi, joka voidaan kunnolla näyttää toteen, on taipumus sekoittaa itsekeskeisyys ja narsismi pätevyyteen ja itseluottamukseen. Nämä piirteet vaikuttavat esiintyvän miehillä useammin ja niistä seuraa itsekeskeisten narsistien nopea uraeteneminen, oikeasti pätevien kustannuksella. Tämän ilmiön konkreettiset vaikutukset keskipalkkoihin eivät välttämättä ole kovin suuria, sillä näitä johtohenkilöitä on kuitenkin vain pieni osa koko palkansaajien populaatiosta.
Eli ei, syrjintä ei ole ainakaan se suurin syy naisten palkkatasoon. Suurin syy näyttäisi liittyvän työaikaan ja työmääriin, ei siihen mitä jalkojen välissä roikkuu. Syrjintää voi olla olemassa, mutta naisten heikomman palkan ei voida sanoa johtuvan siitä ilman todisteita. Mielenkiintoisesti näin ollaan kuitenkin tehty: naisten heikomman palkkatason takana ei saa sanoa olevan takana mitään muuta kuin syrjintä, patriarkaatti ja omia etujaan varjelevat miehet. Tähän päätelmään saavutaan katsomalla naisten palkkatasoa ja sitten sanomalla syyn olevan syrjinnässä.
Seuraavassa osassa ihmettelemme vielä provosoivampaa kysymystä: kannattaako naisen ylipäätään tienata korkeaa palkkaa.
Seuraavassa osassa ihmettelemme vielä provosoivampaa kysymystä: kannattaako naisen ylipäätään tienata korkeaa palkkaa.
Entäs se, että miehet ovat hanakampia pyytämään ylennyksiä ja palkkoja, ja naiset arkailevat enemmän hakeutua paikkoihin joiden epäilevät ylittävän osaamistasonsa?
VastaaPoistaVaikuttaa myös. Mainitsen sen neljänneksi viimeisessä kappaleessa. Vaikuttava tekijä varmasti, mutta sen kokoa on hankala kvantifoida.
PoistaNoita tilastoja voisi katsella vähän laajemminkin. Esimerkiksi keskimääräinen tuntipalkka on mielenkiintoinen. Siitä on ainakin tuollaisen linkin takana: http://liberalismi.net/wiki/Sukupuolten_tasa-arvo#Naisen_euro_on_99.2C8_-_102_sentti.C3.A4
VastaaPoistaTon perusteella näyttäisi siltä, että edes tauot urassa eivät vaaranna palkkakehitystä, koska keskimääräisessä tuntipalkassa ei näytä olevan eroa. Toki tauot näkyvät elinikäisessä kertymässä, mutta esim vuosipalkan nainen voisi tauonkin jälkeen nostaa miesten tasolle tekemällä enemmän tunteja. Toi 24% lyhyempi työviikko on valtava ero.
Oikeastaan työaika selittää niin suuren osan palkkaeroista, että kaikki muut tekijät ovat sen rinnalla pieniä ja tuntuu naurettavalta, että edelleen hoetaan "naisen euro" mantraa. Minä haluan lanseerata uuden: "Naisen työtunti on 45 minuuttia."
Asiantuntija tehtävien naisten ja miesten palkkaeroja on selvittänyt ainakin TEK. Tutkimuksessa, jonka luin naiset tienasivat muistaakseni 98% miesten palkasta, kun otettiin huomioon kaikki tutkimuksessa kysytyt muuttujat. Eli 2% palkkaerosta saattoi selittyä sukupuolesta tai sitten jostain, jota ei tutkimuksessa kysytty.
Mä vähän epäilen, että naisten kasvava ja jo nyt paljon miehiä suurempi edustus yliopistoissa ei muuta tilannetta, koska alavalinnat ovat varmaan työajan jälkeen suurin selittävä tekijä. Hesarin jutusta: "Miehet suorittivat puolestaan 94 prosenttia tekniikan alan tutkinnoista." ja "Teknillistieteellisessä koulutuksessa miehiä on yhä lähes 80 prosenttia." http://www.hs.fi/kotimaa/Naiset+jyr%C3%A4%C3%A4v%C3%A4t+miehet+koulutuksessa+yh%C3%A4+selvemmin/a1395198422380
24% tulee jenkkitutkimuksista ja Yhdysvaltojen tilanteesta, mikä ei välttämättä suoraan käänny Suomeen. Itse ilmiö tuskin on kovin erilainen Suomessakaan.
PoistaIT-alalla on muuten Suomessa myös käytännössä nollan verran palkkaeroja, olisiko ollut samantasoinen 2% palkkaeroa. Eivätkö syrjivät sovinistit käytä tietokoneita, vai onko takana jotain muuta?
Minusta kyllä se, että lasten saanti vaikuttaa niin paljon juuri naisten eikä yhtä paljon miesten työtunteihin _on_ sekin rakenteellista syrjintää ja tasa-arvo ongelma niin yhteiskunnassa kuin työelämässä. Tuntuu, että analyysi jää pahasti puolitiehen, jos todetaan, että naiset ansaitsevat vähemmän, eivät siksi että ovat naisia, vaan siksi että ovat naisia.
VastaaPoistaSiis, voimmehan me toki heittää kädet ilmaan ja sanoa lapsellisille naisille, että "no sun tunti on 45 minuuttia, itsepähän päätit lisääntyä etkä tehdä ylitöitä". Mutta _täytyykö_ sen tosiaan mennä näin? Minusta on asioita, joita voisi tehdä tilanteen parantamiseksi. Mutta siinä tapauksessa pitää tiedostaa ongelma ensin.
Et lukenut sarjaa loppuun asti? Kolmannessa osassa tästä kirjoitussarjasta käsittelen tätä ja totean myös jotain minkä kanssa olisit samaa mieltä. Eli että vaikka naisten heikomman palkan takana ei ole "aktiivinen" syrjintä, ei se tarkoita että tassut pitäIsi nostaa pystyyn sen edessä.
PoistaKolmas osa löytyy suoraan:
http://tamapaiva.blogspot.fi/2014/03/miten-ratkaisemme-sukupuolten-valisen.html
Haettu pointti koko sarjan kanssa ei ole etteivät naiset ansaitse parempaa palkkaa, vaan että ilmiötä pitää lähestyä värittömät lasit päässään. Jos ongelmaa yritetään korjata korjaamalla aktiivista syrjintää tai etsimällä naisten nimenomaista sortoa, ei ongelma korjaannu, koskaan.
Ahaa, sarja jatkuu, hienoa! Minulla on blogisi syöttessä, ja aikaa lukemiseen vain harvoin, joten alan usein purkaa lukemattomia kirjoituksia vanhimmasta alkaen. Enkä aina ehdi kauhean pitkälle, varsinkaan jos alan kirjoittaa kommentteja. :P Hyvä sarjan aihe, muuten.
PoistaJep, näyttää siltä että kommenttini jää aika epärelevantiksi aiheen jatkokäsittelyn valossa. Pahoittelen!
PoistaEi se mitään. Ja kiitos kommenteista.
PoistaJa tekee mieli vähän kieli poskessa purkaa mun omaa turhautumistani nuorena naisena asiaan liittyen. Jos _voisin_, niin mielelläni saisin omia lapsia ilman raskautta. En halua olla poissa töistä raskauden ja imettämisen takia. Mutta koska mulla on se kohtu ja ne rinnat, niin tämä lankeaa mun osaksi. Eläke-kertymä ei esimerkiksi mun tietääkseni ole tälle faktalle yhtään empatiakykyinen; jos mä käytän mun kohtua, mun eläke tulee olemaan pienempi kuin jos mä en käytä sitä. (Myönnän, en ole vielä tarkistanut, saatan olla väärässä.) Jos mä hoivaan mun lapsia, niin kuin yhteiskunta ja luultavasti mun mies odottaa mun tekevän, niin se vaikuttaa mun työaikamahdollisuuksiin. En halua vaikuttaa vali-vali -marttyyriltä, enkä langettaa miehiä pahansuopaan valoon (siitähän ei ole kysymys), mutta millä tavalla tämä ei muka johdu siitä että olen nainen? :)
VastaaPoistaOlen tässä samaa mieltä, lasten hankkiminen ei saisi olla vain taloudellinen rasite vain naisille. Tukimekanismeihin pitäisikin mm. lisätä enemmän miehiä osallistuttava elementtiä. Käsittelen tätäkin enemmän tuossa kolmososassa.
PoistaNaisten eläkeikä on sama kuin miesten, vaikka he ehtivät nauttia eläkkeestä paljon pidempään kuin miehet. Joten eläkkeiden osalta biologiasta johtuvan eron kompensoi toinen biologiasta johtuva ero.
PoistaEro keski-iässä on nelisen vuotta. Suuri osa tästä on jäljitettävissä elämäntyyleihin, mutta se ei tee tästä yhtään vähäisempää faktoria. En tosin ole varma voimmeko sanoa sen kompensoivan asioita varsinaisesti. Yksi paha ei hävitä toista pahaa.
PoistaYksi paha ei poista toista, mutta kun nämä liittyvät samaan asiaan eli siihen miten miesten ja naisten biologiset erot vaikuttavat yhteiskunnan tulonjakoon ja vaikuttavat eri suuntiin, niin olisi väärin puuttua vain toiseen, jos tavoitellaan tasa-arvoa.
PoistaElämäntyyli ei tosiaan kumoa elinikien merkitystä tässä asiassa, jos ajatellaan, ettei lasten hankintaan ja hoitoonkaan liittyvät elämäntyyliasiat kumoa tasa-arvo-ongelmia siinä.
Tarkoitinkin että jos järjestelmämme on sellainen jossa naisten tyypillisestä käyttäytymisestä rangaistaan, voi järjestelmässäkin olla vikaa.
Poista