Miksei vihervasemmisto huomioi valkoisia heteromiehiä?

Lähimenneisyydessä lanseerattiin yksi tämän päivän politiikan tehokkaampia löymäaseita: ajatus vihervasemmistosta. Nämä vihervassarit ovat siis kaiken kukkahattutätisyyden fyysisiä ilmentymiä. He rakastavat maahanmuuttajia jotka nähdään vain viattomina voimavaroina. Vihervassareista homoseksuaalit tarvitsevat erityistä suojelua, kuten tietysti myös liito-oravatkin.

Ainoa mistä tämä vihervasemmisto ei pidä on heteroseksuaaleista, työssäkäyvistä suomalaisista, varsinkaan jos uskaltavat olla miehiä. Heidän perinteiset avioliittonsa ovat pahaa kulttuuri-imperialismia ja he tukehduttavat kaiken hyvän ja luovan tästä maailmasta. Heidän maskuliinisyytensä on tiivistynyttä pahuutta ja sortoa. Onko ihmekään ettei vihervassareita, kuten vihreitä, vasemmistoliittoa tai demareita äänestä kun kaupunkien transsukupuolinen maahanmuuttajahomoakkalauma ja kaikki heidän hyssyttelijäkaverinsa?

Tänään puheena miksi vihervasemmistostereotyyppi on oikeasti todella tehokas ase ja miten tähän aseeseen ei olla osattu suhtautua sen vaatimalla vakavuudella. Stereotypia vihervasemmistosta ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta se ei hävitä stereotyypissä olevaa hirvittävän suurta ongelmaa: se on erittäin tehokas ase. Kirsikkana jäätelöannoksen huipulla, vihervasemmiston "edustajat" eivät ymmärrä tehdä työtä stereotyyppiä vastaan. Päinvastoin, he tuntuvat auttavan asiaa ja pinoavat lisää puita omaan rovioonsa.

Mikä ihmeen vihervasemmisto?

Vihreät ja vasemmistolaiset arvot on niputettu hieman oikaisten yhteen ja tehty niistä eräänlainen kukkahattutätipaketti. Se etteivät vihreät ja vasemmistolaiset ole samaa porukkaa ei vaikuta asiaan, vihervasemmisto ei ole oikea ryhmä. Se on kaksi eri ryhmää, jotka on yhdistetty näppärästi yhdeksi vastustettavaksi fiktioksi.

Vasemmistolaisuus ja vihreys on muuttunut akkojen hommaksi. Miehekkyyteen ei kuulu edustaa vihreitä tai sosiaalidemokraattisia arvoja, ne ovat naisia, homoja ja maahanmuuttajia varten. Kyseisten arvojen edustaminen suorastaan syö pienen osan miehekkyyttäsi, kertoo ettei sinulla seiso ja jos seisookin niin kunnon kyytejä ei sinulta saa. Ja olet todennäköisesti homoseksuaali.

Vihreät ja vasemmistolaiset arvot on siis onnistuttu maalaamaan miesvastaisiksi - ja bonuksena valkoihoisvastaisiksi. Retoriikka kertoo ettei vihervassarille ole mitään merkitystä miten huonosti ovat asiat valkoihoisille suomalaisille miehille, he huolehtivat vain sateenkaarista, tummista ja naisista. Tämä stereotyyppi  ei pidä paikkaansa, mutta samaan aikaan kukaan ei ole huomannut miten vihervasemmisto antaa vahvoja signaaleja sen paikkansapitävyydestä.

Miesvihaisen vihervasemmiston myytti(?)

Vasemman laidan ja vihreän laidan retoriikassa on voimakasta keskittymistä juuri vähemmistöihin ja sosiaalisen oikeuden ongelmiin, mutta valtaväestön ongelmien kanssa liian usein päädytään vähättelyn tai muun perseilyn puolelle. Vihervassarifeministien suhtautuminen miesasialiikkeeseen on esimerkki tästä: sen sijaan että dialogiin ryhdyttäisiin, miesasialiike tuomitaan joukoksi taantumuksellisia sovinisteja ja miesten ongelmia vähätellään.

Toinen esimerkki tulee kannanotoista mitä heteropride sai. Tapahtuma ja sen järkkärit olivat vähän jännittäviä molemmat, mutta heteropriden saama huvittunut kommentointi meni sellaiseksi että "ne välittää vain homoista"-asenne sai taas lannoitetta. Tapahtuma oli aikamoista pelleilyä, mutta pitkät kannanotot siitä miten kukaan ei sorra heteroita ja miten kaikki ovat sorretumpia kuin valkoiset miehet eivät ole omiaan herättämään sen mainitun valkoisen miehen sympatioita. Jos trivialisoimme kansanryhmän - enemmistönkin - huolia tai aseman, ammumme kansansuosiotamme jalkaan haulikolla.

Yleinen asenneilmapiiri tekee varsin helpoksi uskoa vihervassareiden välittävän kaikista muista kuin valkoisista heteromiehistä. Kyseisissä piireissä on tiettyä "standing up to the little guy" henkeä ja kannanotot tulevat monesti sen mukaisesti: puolustetaan ryhmiä jotka ovat heikoimmassa asemassa. Sen kautta on todella helppo rakennella käsitystä miesvihaisista vihervassareista.

Vihreiden ja vasemmistolaisten aatteiden takana ei kuitenkaan ole sateenkaariperheiden ihannointi, maahanmuuttajien palvonta tai naisten nostaminen jalustalle. Vihreä aate on ajatus ihmisen elämisestä tavalla jolla pidämme maailman elinkelpoisena. Vasemmisto korostaa sosiaalista vastuuta ja yhteiskuntaa jossa kaikilla on samat mahdollisuudet, vain omistava luokka ei ole vallassa ja huono-osaiseksi joutuneita autetaan. Kummassakaan ei ole takana mieskammoa tai heterovastaisuutta.

Miksi sitten tällainen kuva on maalautunut? Koska virheät ja vasemmisto eivät ole tajunneet tehdä mitään heidän imagolleen tuhoisalle stereotyypille. Stereotyyppi on luotu hitusesta totuutta ja ympäröity liioittelulla ja valheilla. Totuusydin on kuitenkin se vaarallinen, sillä joka kerta kun vihervasemmiston edustaja sanoo mitään maahanmuuttajien, sukupuolivähemmistöjen tai naisten puolesta, on se jälleen pienen pieni todistus stereotyypin puolesta.

Hyvin harva tuntuu ymmärtävän miten yksinäisiksi ja avuttomiksi moni kantaväestön jäsen kokee itsensä. Tätä ei varsinaisesti ehkä sanota ääneen, mutta tunne siitä "ettei kukaan aja asiaani" ei ole mitenkään harvinainen. Kun sitten populistinen rasisti/homofoobi/huijari tulee ja kertoo ajavansa kantaväestön asiaa vihervasemmisto-kukkahattuja vastaan, hänellä on miljoona ilmaista pistettä kantaväestön silmissä. Puhumattakaan siitä paljonko pisteitä saa antamalla kantaväestölle synninpäästön vihervasemmiston syyttelyn edessä: kun vihreä herrasmies sanoo että kulutusta pitäisi vähentää, on se henkilökohtainen uhraus, jonka tietysti sininen herrasmies kertoo olevan huono juttu taloudelle ja suosittelee sen lisäämistä. Jälleen irtopisteet menevät jonnekin muualle kuin vasemmalle.

Stereotyypeistä eroon

Kyseessä ei ole systemaattinen salaliitto joka juonii vihervassavastarintaa, käsite on todennäköisesti syntynyt aikalailla vahingossa. Sopivat ihmiset ovat tarttuneet stereotyyppiin ja pitävät sitä pystyssä ja stereotyypin kaataminen ei olekaan tämän takia helppoa, sitä tuetaan aktiivisesti. Äijäkulttuurin äijäedustajat kuten vaikkapa nimeltämainitsemattomat Radio Rockin juontajat manaavat jatkuvasti esiin vihervasemmiston ja kertovat sen vaarallisuudesta. Hommafoorumilla vihervassarit ovat maahanmuuttajiakin pahempia. Ja ompa jokunen poliitikkokin jotain tuonsuuntaista sanonut.

On äijää olla vihervassarivastainen, ei vihervassari.

Asiaa ei auta se miten viheät ja vasemmistolaiset eivät ole onnistuneet saamaan keskusteluun yhtään osoitusta päinvastaisesta. Enemmänkin kansan syvien rivien mieliin ovat jääneet  vihervassarien linnoittautuminen feminismin linnakkeeseen ja vetäytyminen yhä syvemmälle sosiaaliseen oikeuteen ja vihervasemmiston stereotyyppeihin. Pahimmin tämä näkyy sosiaalidemokraattien kanssa, jotka Puna-Jutan johdolla ovat onnistuneet menettämään kansansuosion ja uskottavuuden työväen puolueena. Imago on työväen puolustamisen sijaan sosiaalitanttaamisen jalossa maailmassa.

Ja demareiden puheenjohtajuutta havittelevan Antti Rinteen julistautuminen "äijäfeministeiksi" ei auttanut yhtään.

En yritä sanoa että luonnon tai vähemmistöjen puolustaminen olisi jotenkin paha asia tai jotain mikä pitäisi lopettaa. Muistutan vain että kun ajatuksia markkinoi, on suuren yleisön tuki demokratiassa aika pahuksen tärkeä ja sen vieraannuttaminen on poliittinen itsemurha. Vähemmistöjen puolustaminen on tärkeää työtä, mutta jos se tehdään tavalla joka päästää vähemmistövastaiset valtaan, vaikeutuu vähemmistöjen puolustaminen melkoisesti.

Vasemman laidan puolueiden takana on ennen seissyt vahva työläisrintama. Nyt noita työläisiä houkutellaan kokoomukseen kovilla arvoilla, perussuomalaisten taakse äijähengellä ja keskustaan EU-vastaisuudella. Jos vasen laita ei onnistu hiljalleen muistuttamaan olevansa myös miesten äänen kantaja, on turha ihmetellä miksi miesten äänet lankeavat yhä useammin taantumuksellisillekin voimille.

Oikea laita ja konservatiivit eivät ehkä oikeasti ole miesten asialla, mutta ainakin ne vaivautuvat antamaan sellaisen mielikuvan.