Oletko sinäkin suhteellisen konservatiivinen?

"Anteeksi, onko tuo suklaapatukka taskussanne vai oletteko vain konservatiivinen nähdessänne minut?"

Eräänä kauniina päivänä, ystäväni kutsui minua konservatiiviksi. Otin sen vitsinä, mutta asia jäi mietittyttämään. Eräillä mittareilla olen nimittäin pahuksen konservatiivisen näköinen.

Suhteellisen konservatiivista

Ympärilläni on kaikenlaisia ihmisiä. Tunnen polyamorisia, avoimissa suhteissa eläviä, homo-, bi-, a- ja panseksuaalisia. Joukosta löytyy sidonnan ja muiden jännittävien fetissienkin harrastajia. Tunnen väkeä jotka matkustelevat paljon; pistävät kamansa varastoon, irtisanovat vuokrasopimukset ja ampaisevat maailmalle. Asumisjärjestelyissä näkee kaikkea taiteilijaresidensseistä, kommuuneihin ja soluasuntoihin. Lapsia harva tahtoo ja monilla on vapaaehtoisia ruokarajoitteita kuten kasvinsyöntiä. Moni opiskelee mielenkiintoisia aiheita, kuten naistutkimusta, yhteiskuntatieteitä tai luovaa kirjoittamista.

Ja sitten olen minä. Heteroseksuaali mies, en omaa tietääkseni mitään ns. normatiivisuudesta poikkeavaa fetissiä. Olen naimisissa ja minulla on jälkikasvuakin. Asun omistamassani talossa ja minulla on asuntolaina. Pyöräilen töihin aina kun mahdollista. Syksyisin käyn marjassa ja keräämässä läheisestä puutarhasta omenia hilloksi ja mehuiksi. Syön lihaa ja en tunnistaudu feministiksi. Minulla on työpaikka ja koulutuksenikin on tietotekniikassa.

Aika pahuksen konservatiivisen kuuloista? Elämäntapavalintani ovat juuri ne mitä perinteinen konservatiivi omaisi. Perhe, talo, auto, lapsia, avioliitto, televisio, iso pakastin. 

Väärinkäsitys tulee nimenomaisesti sekoittaessamme tekemämme valinnat edustamiimme arvoihin. Aiemman perusteella vaikutan konservatiivilta, mutta en käytä itsestäni kyseistä nimitystä, enkä pidä sitä itseeni edes sopivana. Arvoni joiden perusteella teen päätökseni ovat ehkä johtaneet konservatiivien hyväksymään paikkaan, mutta se ei tarkoita päätöksiä tehdyn konservatiivisten arvojen mukaisesti.

En myöskään nosta omaa elämäntapaani mitenkään muita paremmaksi ja halua estää muuten elämistä. Olen sitä mieltä että valintani ovat olleet enimmäkseen hyviä omalla kohdallani, mutta en voi yleistää tätä muihin. Toiselle nämä valinnat voisivat olla ne huonoimmat. 

Ostin asuntoni ja se oli hyvä päätös, mutta en tarkoita että muidenkin pitäisi. Asun vastakkaista sukupuolta edustavan ihmisen kanssa "perinteisessä" avioliitossa, mutta en kiellä muilta avoliittoja saman tai eri sukupuolta edustavan partnerin kanssa, enkä tuomitse jos parisuhteen muotosi on avoin, polyamorinen tai pangalaktinen. No viimeisen ehkä hieman. Haluan itse lisää lapsia, mutta en sano sen olevan jotain mitä kaikkien täytyisi tai edes kannattaisi tehdä.

Vastakkainasettelujen aika

Olen konservatiivinen vain vastakkainasettelussa konservatismi vs. radikalismi. En miellä hyväksi asiaksi muutosta vain muutoksen itsensä vuoksi, vaan jokainen uusi asia on arvioitava ja otettava käyttöön vain jos se osoittautuu entistä asiaa paremmaksi. Tässä mielessä uskoisin valtaosan ihmisistä olevan konservatiivisia, mutta tällä määritelmällä ei oikeastaan ole merkitystä, sillä se on kaukana modernin konservatiivin arvomaailmasta.

Kun puhutaan konservatiivius vs. liberaalius- arvomaailmojen taistosta, tunnistaudun liberaaliksi. Asiassa ei oikeastaan ole vaihtoehtoakaan, sillä modernissa merkityksessään konservatiivius tarkoittaa itsepintaista pakkoa kieltää todellisuus ja vajota kuplaan jossa asiat eivät ole niin pelottavia. Tässä kuplassa ei ole ilmastonmuutosta ja homoseksuaalit ovat vain vähän pihalla. Tässä kuplassa voi vastustaa tasa-arvoa, kansalaisoikeuksia ja planeetan elinkelpoisena pitämistä jos näihin tähtäävät toimenpiteet on tuomittu talouden, jumalan tai järjen vastaisiksi. Ja tuomitsijaksi kelpaa tietysti vain luotettu konservatiivi jolta omat arvot voi näppärästi lainata. Kaikkihan tiedämme miten konservatiivisten perhearvojen mukaan elävät ihmiset ovat automaattisesti oikeassa.

Kuten minä.