Valokuvauksen toinen viimeaikainen vallankumous

Valokuvaus on läpikäymässä lyhyellä aikavälillä jo toista vallankumoustaan ja on mielenkiintoista nähdä mitkä pelurit tässä erässä jäävät jäljelle.

Olin äskettäin (7.3.2014) aamupäivän Kamera ja Kuva-messujen ammattilaisosiossa tutustumassa kuvaamisen uutuuksiin. Messuilla esiteltiin uusia kameroita, kuvien tulostamisen keinoja ja muuta kuvaukseen liittyvää. Messuilla oli myös paljon vintage-laitteita, kameroita ja filmiä vuosien takaa. Osa laitteistosta oli myynnissä, osaa vain esiteltiin.

Sitten toisaalla oli uusimpia laitteita: ammattikäyttöön tehtyjä järjestelmälaitteita varustettuna miehen mittaisilla optiikoilla ja pienempiä ja kevyempiä amatööri- ja kotikäyttöön tarkoitettuja laitteita. Mielenkiintoista oli miten painotteet olivat muuttuneet: tarjolla oli paljon raskaita järjestelmiä tai mikrojärjestelmiä, mutta pokkarikamerat olivat lähes kadonneet.

Pokkarilaitteiden myynti onkin pudonnut jo pitkään ja syytä ei tarvitse kauaa etsiä. Mobiililaitteiden kamerat ovat parantuneet riittävästi, eikä valtaosan peruskäyttäjistä koe tarpeelliseksi ostaa pokkarikameraa. Vasta kun nälkä kuvanlaadun kanssa kasvaa, alkaa parempi laite kiinnostaa ja pokkarikamera ei enää tarjoa merkittävää parannusta puhelimen yli, järjestelmät ja mikrojärjestelmät ovatkin mihin valmistajat nyt panostavat.

Ja tässä on meneillään oleva toinen kuvauksen vallankumous lyhyen ajan sisään: perinteiset kameravalmistajat ovat menettämässä äsken niin paljon rahaa laareihinsa kantaneita peruskäyttäjiä.

Ensimmäinen vallankumous

90-luvun lopussa alkoi edellinen vallankumous: digitaalinen kuva syrjäytti filmin. Tämän muutoksen jäljet valokuvauskentällä olivat melkoiset: osa kameravalmistajista ei onnistunut siirtymässä kovin hyvin, osa aloitti aivan liian myöhään, olettaen filmin vetovoiman olevan paljon suurempi kuin luulivatkaan. Markkinoiden tilanne muuttui ja yhtäkkiä Kodak, Agfa ja Fuji eivät olleetkaan valokuvauksen kolme suurinta nimeä. Yhtäkkiä Canon, Nikon ja Sony olivat huipulla.

Suurempi muutos tapahtui valokuvausliikkeiden kanssa. Itse työskentelin valokuvaus- ja tarvikeliikkeessä vuosituhannen lopussa ja silloin kollega esitti tylyn arvion: viiden vuoden sisään yli puolet valokuvausliikkeistä tulee katoamaan. Digitaalilaitteiden myynti oli silloin alkamassa ja laitteet olivat huonoja ja kalliita.

Tilanne muuttui nopeasti: digitaalikamerat halpenivat. Canon Digital Ixus oli aikanaan myynnissä hintaan 4999 markkaa - ja se oli valikoiman halvin laite. Akku kesti mitä kesti, kuvat olivat vähän mitä olivat. Uusimmat versiot Ixus-sarjasta saa alle parin sadan euron tänä päivänä, hintojen muutos on ollut järjettömän suuri.

Valokuvausliikkeille hyvin kannattava filmin kehitys kuviksi muuttui äkkiä harvinaiseksi. Yhä tänäkin päivänä kuvia kehitetään filmiltä, mutta digitaalinen kuvantulostuspalvelu on yleisempää toimintaa. Ja liikkeitä on tämän mukana kadonnut. Helsingin katukuvassa kollegani ennuste näyttäisi pitävän täysin paikkaansa ja valokuvausliikkeiden määrä on romahtanut. Katteet heikkenivät filmimyynnin ja kehityksen vähentyessä, puhumattakaan laitemyynnille tapahtunutta romahdusta.

Yhä useampi siirtyi ostamaan kuvauslaitteensa ammattimyyjän sijaan perusmarketeista. Anttilat, Prismat, Verkkokaupat, Gigantit ja kaverit innostuivat kunnolla kameroiden myynnistä kun digitaalibuumi alkoi ja tämä ajoi valokuvausliikkeiden laitemyynnin todella ahtaalle. Kun filmistä saatava raha hupeni ja kameramyynnin katteet katosivat, valokuvausliikkeet olivat todella ahtaalla ja varmaankin vain kolmasosa viime vuosituhannen määrästä on yhä toiminnassa tänä päivänä.

Tämä ensimmäinen vallankumous toi digitaalisen kuvauksen massoille. Digikamerat olivat helpohkoja käyttää ja halpoja ja tuottivat riittävän hyvää jälkeä. Kameroita ostettiin 2000-luvulla nopeammin kuin koskaan, oikea buumi oli meneillään. Tämä toi valmistajille merkittävän määrän uutta asiakaskuntaa ja valuuttaa. Ja koko se porukka häippäsi toisen vallankumouksen myötä.

Toinen vallankumous

Kameravalmistajilta tippui lattian jalkojen alta kun mobiililaitteiden kameroiden laatu alkoi kasvaa. Yhtäkkiä se kuluttajasegmentti joka osti tonneittain edullisia pikkukameroita katosi kokonaan. Pikkukameraa vastasi kuitenkin puhelimen kamera jolla pystyi kuvaamaan riittävän hyvin. Perusjantteri ei tahtonut kantaa kahta laitetta ja sietää huonoakin kuvanlaatua.

Tämä iski juuri pokkarikameroiden myyntiin, sillä yhtäkkiä niille ei vaan ollut vastaavia markkinoita. Kameravalmistajat muuttivat pelistrategiaansa ja keskittyivät laatuun. Painotukset siirtyivät pois pokkariluokasta kookkaampaan ja ammattimaisempaan sekä puoliammattimaiseen. Mikrojärjestelmät ja täydet järjestelmäkamerat kykenevät yhä laatuun jonka kanssa puhelimet eivät kilpaile ja tänne kameravalmistajat ovat nyt vetäytyneet.

On mielenkiintoista seurata miten tässä erässä käy. Vahvoilla ovat pelurit joilla on osaamista niin kameroissa ja puhelimissa, kuten esimerkiksi Samsung. He kykenevät edelleen tekemään valtavan suosittuja pokkarikameroitaan, kunhan laitteella voi myös soittaa. Samsung onkin julkaissut Androidilla toimivia kameroita, jopa zoomioptiikalla varustetun version Galaxy S4-sarjan puhelimestaan.

Perinteiset kameravalmistajat joutuvat nojaamaan yhä vahvemmin laatua vaativaan puoliammattilais- ja ammattilaisporukkaan. Kyseinen yleisö maksaa parempaa hintaa kameroistaan, mutta on määrältään pienempi. Tässä segmentissä on muutama valmistaja joilla on erityisen vahva ote ammattilaisista, perinteisimmin Canon, Nikon ja Pentax. On kysymysmerkki riittääkö Timo Tehokäyttäjän ja Antti Ammattilaisen ostot kompensoimaan Pentti Perusjätkän ostamattomuuden.

Tulemme kuitenkin varmasti näkemään suuria pelureita tipahtavan. Minolta, Kodak, Polaroid ja monet muut ovat jo jättäytyneet pelistä ja moni muu tulee varmasti jättäytymään myös.