Saako poliisi kantaa uhriveistä, ristiä ja turbaania?

Voisiko poliisi olla avoimesti kristitty ja kantaa suurta ristiä kaulassaan? Entä voisiko poliisilla olla päässään juutalaisten käyttämä kipa tai musliminaisen huivi? Entä sikhien turbaani tai veitsi? Entä saatananpalvojan väärinpäin käännetty pentagrammi tatuointina kasvoillaan? Tänään pohdinnassa miksei poliisiin pääse huivin tai muiden uskonnollisten symbolien kanssa ja saako työssään edustaa uskoaan vapaasti.


Puolueeton poliisi

Käytäköön hieman ensin läpi taustoja. Ylen Silminnäkijässä oli tarina musliminaisesta joka ei päässyt Suomen poliisiin ja syynä repotukselle oli tuo paljon puhuttu huivi, jota ilman ei musliminainen saa miesten parissa näyttäytyä. Tapauksen nainen karsiutui jo poliisikoulun haastattelussa: häneltä nimittäin kysyttiin suhtautumisestaan huivin kieltoon työaikana. Haastettelija lopulta päätyi jättämään naisen nallina kalliolle ja ulos poliisikoulusta. Muokattukaan huivi ei ole sopiva varuste poliisille. Syy on poliisilaki.

Poliisin virka-asuun ei nimittäin saa kuulua uskonnollisia symboleita. Ei ristejä, ankheja, sikhien tikareita, taikasormuksia, päätöntä kanaa, merirosvohattua tai auditointikonetta. Kaikki uskonnolliset symbolit on kielletty. Musliminaisten pitämä huivi on nimenomaisesti uskonnollinen vaatekappale ja uskonnon tunnusmerkki ja näin lankeaa poliisilain kieltojen piiriin.

Näkyvät uskonnolliset tunnukset ovat siis poliiseilta pannassa virka-asun kanssa. Perustelu kiellolle on varsin oikeutettu: näin varmistetaan poliisin puolueettomuus. Poliisin omaan henkilökohtaiseen vakaumukseen ei vaikuta ehkä symbolien poisjättäminen, mutta yleisön mielipiteeseen puolueettomuudesta varmasti. Vahvasti uskonnolliseen asuun pukeutunut poliisi ei varmasti pystyisi tekemään virkavelvollisuuksiaan aiheuttamatta tarpeettomia ongelmia.

Uskonnollinen poliisi

Avoimesti uskonnollinen poliisi ei ole neutraali poliisi, eikä nauti samalla tavalla laajimman mahdollisen kansanosan luottamusta. Voisiko esimerkiksi avoimesti saatanaa palvova poliisi suorittaa virkatehtäviään ongelmitta kirkossa? Tai miten pärjäisi selvästi juutalainen poliisi moskeijassa, sikhi buddhalaisessa temppelissä tai kristitty saatanallisen alttarin edessä? Kun uskonnon symbolit ovat näkyvillä, ei poliisi edustaisi enää vain poliisia, vaan myös uskontoaan.

Uskontoaan edustava poliisi ei voi toimia kaikissa tilanteissa samalla tavalla. Emmekä oikein voi alkaa sijoittelemaan poliisiin eri uskontokunnan edustajia, jotka sitten toimisivat "omiensa" parissa, esimerkiksi muslimipoliisia valvomaan muslimeita tai juutalaispoliisia vahtaamaan synagogia. Moinen olisi resurssien puolesta todella hankalaa ja eristäisi eri yhteisöitä entistä enemmän.

Uskonnollinen imago ei kuulu poliisin tehtäviin eikä asuun. Poliisi on aina sekulaari; ei edusta mitään uskonkuntaa (eikä uskonnottomuuttakaan) ja voi näin toimia kaikkien uskonkuntien kanssa. Ainoa järkevä vaihtoehto on pitää poliisi sekulaarina, vailla uskonnollisia tunnuksia tai värejä.

Tämä on siis poliisihallituksen kanta ja olen sen kanssa samaa mieltä. Avoin uskonnon ilmaiseminen on tärkeä oikeus jota kannatan, mutta tämä oikeus ei välttämättä päde kaikissa olosuhteissa. Jos uskonnollinen vakaumukseni estää minua pukeutumasta sekulaaria pukeutumista edellyttävässä tehtävässä, en voi tehdä kyseistä tehtävää. Uskonnollinen vakaumus kun ei nimittäin oikeuta erillisiin vapauksiin, vain takaa yhtäläisen kohteluun lain edessä. Samalla tavalla en voi odottaa meneväni töihin sikafarmille ja vaatia vapautta olla olematta tekemisissä sikojen kanssa tai ryhtyä teurastajaksi ja ilmoittaa etten teurasta sitten lehmiä. Kyseiset ammatit edellyttävät tiettyjen uskontojen kieltämää toimintaa. Jos uskoni kieltää jotain, en tee sitä.

Erimielisiä ovat vain rasistit

Silminnäkijä-ohjelmassa oli mukana joukko musliminaisia, joille näytettiin poliisihallituksen kannanotto uskonnollisten symbolien käyttöön virka-asun osana. Oli mielenkiintoista katsoa miten he rationalisoivat oman vaatimuksensa erillisiin oikeuksiin ja oman uskontonsa avoimeen esittelyyn tavalla jossa poliisihallituksesta saatiin tarinan roisto.

Heidän mukaansa poliisihallitus oli ennakkoluuloinen ja rasistinen. Heidän mukaansa huivi ei itsessään provosoi, vaan ihan mikä tahansa ihmisessä voi provosoida. Samalla logiikalla turvavyötä ei kannata ajettaessa käyttää, sillä muuhunkin voi autoillessa kuolla kun turvavyön puutteeseen. Ei se uskonnollinen symboli välttämättä provosoi joka kerta, mutta se provosoi välillä. Tämä on riittävä syy kieltää se poliisin toiminnassa, jonka pitäisi olla luonteeltaan nimenomaan provosoimatonta. Poliisin on tarkoitus ehkäistä ongelmia, ei aiheuttaa niitä.

Mitään oikeita perusteita ei kyseinen naisjoukko esittänyt väitteilleen ennakkoluulosta ja rasismista, he yksinkertaisesti sivuuttivat heille epämieluisan kannan ja leimasivat sen rasismiksi ja ennakkoluuloksi - minkä arvioisin johtuvan argumenttien puutteesta. Kun ei voi perustella järjellä, voi syyttää vastapuolta natsiksi, eiköhän se sillä hoidu. Naisille ei tuntunut avautuvan se miten uskonnon tuominen tilanteeseen on aina mahdollinen kärjistäjä, varsinkin alueilla jossa eri uskontoja on edustettuna. Heillä ei ollut mitään sanottavaa huoleen poliisin neutraaliuden vaarantumisesta.

Pieni sivumaininta ennen kun palaan asiaan. Tässä käytöksessä ja asenteissa nähdään miksi Islam on huono integroitumaan yhteiskuntiin joihin sen seuraajia muuttaa: se ei anna periksi, vaan vaatii uskonnon olevan läsnä koko ajan. Asujen on oltava uskonnon mukaisia, käyttäytymisen ja tapojen myös. Uskonnon vaatimuksista ei jousteta, vaan yhteiskuntaa ympärillä vaaditaan mukautumaan uskonnon vaatimuksiin. Islam takaa näin ettei se koskaan voi olla luonteva osa monikulttuurista ja moniuskontoista yhteiskuntaa.

Vapautta

On paljon tehtäviä joissa neutraalius ei ole välttämätöntä, mutta auttaa. Esimerkiksi sairaanhoitajan tai lääkärin roolissa, neutraalius mahdollistaa toiminnan kaikkein parhaiten kaikenlaisten ihmisten kanssa. Näissä rooleissa ei voida kuitenkaan vaatia uskonnon symbolien piilottamista jos ne eivät häiritse työtehtäviä. En puolusta siis uskonnollisten symbolien kieltämistä kaikissa työtehtävissä, mutta huomautan sekulaariuden olevan näissä yleensä se paras vaihtoehto.

Ongelmat uskonnollisista symboleista ovat monissa ammateissa paljon pienempiä, eikä niitä siksi ole mielekästä kieltää. Useissa tehtävissä työnantaja saattaa vaatia uskontoneutraalia pukeutumista, mutta se ei aina ole perusteltua. Esimerkiksi vaateliikkeestä potkut huivin takia erotettu nainen sai mielestäni potkut lepsuin perustein ja työnantaja syyllistyi tässä uskonnolliseen syrjintään.

Lentoemännän tai lentäjän, taksikuljettajan tai siivoojan uskonnollinen pukeutuminen saattavat toki altistaa tämän ongelmille, mutta se on päätös jonka jättäisin yksilölle, en työnantajalle. Niin kauan kun henkilö kykenee tekemään työnsä järkevästi, ei uskonnollinen pukeutuminen ole merkittävä ongelma, kunhan se tehdään tavalla joka sopii yhteen tehtävän kanssa. Esimerkiksi huivi sopii hyvin yhteen suurimman osan työasuista kanssa, oli kyse sitten lentoemon tai veturikuskin asusta. Jotkin uskonnolliset symbolit voivat olla sopimattomampia, kuten esimerkiksi tiettyjen sikhien kantama hervottoman kokoinen veitsi. Näiden kieltämiseen on paremmat perustelut.

Kommentit

  1. Käsittääkseni asiantilan kokevat ongelmaksi lähinnä muslimit, vaikka olihan meillä kai se yksi turbaanipäinen sikhi bussikuski, joka nosti asiasta äläkän.

    Mutta ainoastaan muslimit esittävät aivan avoimesti ja häpeilemättä vaatimuksia, että heille ja vain heille, kuuluu myöntää erivapauksia uskonnon takia. On todella surullista ja säälittävää, että Eva Biaudetin kaltaiset typerykset ovat lähteneet ajamaan muslimien asiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huivin käyttö valtaosasta ammateissa ei ole ongelma, kuten ei turbaanin, ristin tai vaikka pentagramminkaan. On joitain poikkeuksia ja poliisi on iso sellainen.

      En tahtoisi yleistää, mutta olen vähän alkanut saada sellaista vibaa, että muslimit näissä tilanteissa eivät oikein tunnu näkevän "rasismia" pidemmälle. Silminnäkijä-ohjelmassa olleet musliminaiset eivät edes käsitelleet olisiko uskontoa tunnustamaton poliisi oikeasti hyvä juttu, vaan pelasivat heti pöytään "rasismi"-kortin, vaikka mielestäni mitään rasismiin viittaavaakaan ei vilahtanutkaan. Mutta se on linssi joiden kautta heidät on opetettu vastoinkäymisiä ja erimielisyyttä katsomaan, kaikki on islamofobiaa ja rasismia.

      No, tuo on vain tuntuma - ja yleistys. Oikeellisuudesta en tiedä, eikä varmasti koske kaikkia muslimeitakaan.

      Poista
  2. Minä kyllä antaisin työnantajan päättää pukeutumisesta kaikissa tehtävissä, joissa edustetaan työnantajaa firman ulkopuolisille (asiakkaille tai muille). Toki tämä voi aiheuttaa jonkin verran syrjintää. Uskonnon perusteella syrjiviä työnantajia varmasti joitain on, mutta järkevä työnantaja, joita varmasti suurin osa on, ei rajoita asua tarpeettomasti, koska se rajoittaa työntekijöiden tarjontaa. Ja sitä tarjontaahan ilkeät kapitalistit haluavat, niin kuin olet aiemmin kertonut :)

    Samalla tavalla kuin poliisi edustaa valtiota, joka on (pitäisi olla) sekulaari, niin työntekijä edustaa työnantajaa ja sen arvoja, siitä heille maksetaan. Työntekijä itse ei ole puolueeton arvioimaan uskonnollisen pukeutumisen vaikutuksia. Työnantaja voi olla. Sen pitää arvioida pukeutumissääntöjen vaikutus työntekijöiden saatavuuteen ja toisaalta asiakkaisiin.

    Poliisi on toki erikoistapaus siinäkin mielessä, että poliisin asiakkaat ovat varmasti herkempiä provosoitumaan, varsinkin kun Suomen poliisin asiakkaista varmaan 90% on kännissä. Mutta koskee tämä muidenkin työnantajien asiakkaita. Työnantaja voi olla mahdottomassa välikädessä, jos valtio vaatii sallimaan sellaisen pukeutumisen, joka vähentää myyntiä, jos asiakaskunta sattuu olemaan suvaitsematonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työnantajalla on oikeus vaatia asioita kun niiden ei voida katsoa häiritsevän työntekoa. Pelkkä "firman imago" ei mielestäni riitä perusteluksi, vaan oikeita työn onnistumiseen liittyviä näkökantoja on mielestäni oltava mukana ennen kun työnantaja voi kieltää uskontoon liittyvän pukeutumisen.

      Asia on eri jos pukeutuminen on suoraan vaarallista, kuten tiettyjen sikhien veitset. Vaarallisen "pukeutumisen" kanssa työnantajalla on vähemmän velvollisuuksia olla salliva.

      Poista
    2. Firman imago vaikuttaa myyntiin. Tai ainakin niin yritykset arvioivat, koska eiväthän he muuten siihen tuhlaisi rahaa.

      Rasistin maine osana imagoa ei varmaan lisää myyntiä, mikä varmaan ehkäisee osaltaan ylilyöntejä työntekijöiden ulkonäköön puuttumisessa.

      Poista
    3. Tuosta juuri on kyse. Jos kielletään, se vaikuttanee imagoon enemmän kuin salliminen.

      Poista
    4. Vaikuttanee riippuen tapauksesta, mutta mielestäni sen voi ja se pitää jättää yritysten omaan harkintaan, koska ylilyöntejä ehkäisee yleinen mielipide.

      Valtio on varmasti hunompi arvioimaan millainen pukeutumisen rajoittaminen on firmalle perusteltua.

      Poista
    5. En jättäisi työnantajalle oikeutta sanella uskonnollista (tai uskonnotonta) käyttäytymistä muuten kuin hyvin perustelluissa tilanteissa.

      Poista
    6. Mikä olisi parempi perustelu firmalle kuin myynti? Mikä vaikuttaan myyntiin, on yleensä markkinataloudessa jätetty firman asiaksi selvittää.

      Tietenkään minäkään en sallisi tiettyyn uskontoon liittyviä sääntöjä työntekijöille, mutta uskonnollisia tunnuksia yleisesti koskevia kyllä. Joku varmaan väittäisi tästä, että tietyt säännöt "tosiasiallisesti" syrjivät esim. muslimeita, vaikka olisivat "näennäisesti neutraaleja". Uskonto on kuitenkin oma valinta, eikä mikään periytyvä ominaisuus, vaikka siihen tehokkaasti lapsena aivopestäänkin ihmisiä.

      Poista
    7. Jos uskontojen syrjinnästä on myynnillistä etua, jättämällä asian vapaaehtoiseksi, muodostamme ympäristön jossa syrjivät yritykset saavat kilpailuetua. Vaatimalla ettei yksikään yritys syrji (ilman oikeasti pakottavaa syytä) eivät suvaitsevaisemmat yritykset kärsi tästä kaupallisesti.

      Poista
  3. Sellainen käytännön asia tässä vielä on, että oikeuden päätökset korvauksista pukeutumissääntöjen takia eivät varmasti helpota maahanmuuttajien työllistymistä.

    Vaikka työnantajalla ei olisi mitään taipumusta syrjintään tai pukeutumissäänöt olisivat valmiiksi sallivat, niin helposti tällainen aiheuttaa pelkoa, että jotain ongelmia työntekijän uskonnosta voi tulla ja jos tulee, niin on täysin mahdottomassa tilanteessa. Kärsi ongelmat ja siitä johtuva rahan menetys tai ota sakot ja rasistin leima. Helpompi syrjiä heti työhönotossa. Siitä ei jää helposti kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, työnantajalle tämä tekee maahanmuuttajasta entisestä vähemmän vetoavan palkattavan. Tuskin moni sitä ääneen sanoo, mutta jos aihe nousee enemmän tapetille, vaikutuksia varmasti nähdään.

      Poista
  4. Mielestäni sekin on kyseenalaista, että jo heti haastattelussa ilmoittaa noudattavansa ensisijaisesti uskonnollisia lakeja eikä Suomen lakia. Jos nyt kuitenkin kokee elämäntehtäväkseen muuttaa Suomen lakia ja lainmukaista pukeutumiskoodia, niin kannattaa hakeutua poliitikoksi eikä poliisiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin totta, tietyissä tehtävissä olisi moinen julistus automaattisen hylkäämisen perusta. Esimerkiksi lakia valvomaan ei sovellu henkilö joka ilmoittaa noudattavansa muuta lakia kun sitä mitä valvoo - varsinkin jos nämä lait ovat ristiriidassa keskenään.

      Poista

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.