Olen tarkoituksella yrittänyt välttää GamerGaten (tai #gamergate) käsittelyä. Helsingin Sanomiin kuuluva Nyt.fi-palvelu teki aiheesta kuitenkin kirjoituksen ja lienee sen takia pakko kaivaa tämä ärsyttävä tapahtumaketju esiin. Mistä on kyse: uhkaillaanko pelialan naisia vain sukupuolensa takia vai onko kyse vain korruptiosta raivostuneesta pelikulttuurista?Tämä kirjoitus ei ole uhkailun puolustusta. Ihmisten uhkaaminen väkivallalla tai väkivallan varsinainen käyttö ei ole puolusteltavissa. Tämä ei kuitenkaan ole kirjoitus viattomista uhreista, sillä tässä tarinassa ei niitä ole.
Pelaajan manifesti
Olen pelannut tietokonepelejä ajoista ennen kun menin kouluun. Kun katson suosikkipelejäni, yksi pelisarja nousee ylitse muiden: Gabriel Knight. Yksityisetsivä tutkii voodoo-murhia, saksalaisen kuningassuvun ihmissusikytkentöjä ja pyhän Graalin ja Jeesuksen yhteyttä. Näiden pelien takana on ehdoton suosikkini kaikista pelisuunnittelijoista. Jane Jenssen.Jenssenin pelit olivat hyvin kirjoitettuja, loistavia hahmoja, hyvin rakennettu juoni ja taustalla olevasta maailmasta paistoi läpi Jenssenin oma ymmärrys käsiteltävästä aihepiiristä. Hän käsitteli Pyhän Graalin salaisuuden paljon Dan Brownia paremmin ja aiemmin.
En muista kenenkään koskaan valittaneen Jane Jenssenin pelejä pilaavan jotenkin se, miten pääsuunnittelija on nainen. En kenenkään, koskaan. Eikä se mitenkään tuntematon juttu ollut, hänen nimensä oli useissa peliartikkeleissa ja olempa lukenut muutaman haastattelunkin jo ajalla ennen Internetin yleistymistä.
Tämän taustan kanssa olen seurannut hyvin hämmentyneenä julkista keskustelua GamerGate-ilmiön ympärillä. Pelaajat ovat yhtäkkiä seksistisiä konservatiiveja ja trolleja, jotka eivät siedä naisia harrastuksensa piirissä ja ajatus erilaisista peleistä pelottaa heitä. Tämä narratiivi on tullut hyväksytyksi ja sen voi esittää mediassa ilman kyseenalaistamista.
Tämä on minulle hyvin outoa, koska en koskaan ole kokenut pelikulttuuria seksistiseksi. Pikemminkin päinvastoin. Tuntemani pelaajat ovat erittäin hyväksyviä ja avomielisiä ihmisiä. Tämä on lähtökohtani tässä keskustelussa.
Zoen tarina
Palataampa takaisin Nyt.fi:ssä julkaistuun juttuun joka pakotti minut kirjoittamaan tämän. Se maalaa varsin ikävän kuvan: naisia uhkaillaan ja ahdistellaan pelialalla koska pelaajat ovat seksistisiä trolleja. Tapahtumaketju GamerGaten takana on kuitenkin paljon monimutkaisempi kuin vain "sovinistit kiusaavat naista koska nainen", tämä ei Nytin artikkelista tule selväksi millään tavalla. Mitäpä tämä Nytin juttu sitten väitti?Artikkelin mukaan Zoe Quinn oli viaton pelinkehittäjä joka teki tietokonepelin. Kyseinen teos (Depression Quest) pelotti miespelaajat raivokkaaseen hyökkäykseen Zoea vastaan. Sitten löylyä tuli lisää kun Zoen entinen poikaystävä julkaisi tietoja Zoen seksuaalisesta käyttäytymisestä. Nytin artikkeli maalailee tapahtumista kuvan jossa seksistinen pelaajakansa raivostui ja hyökkäsi kun nainen kehtasi tehdä vääränlaisen pelin ja harrastaa seksiä.
Skenaario tuntuu absurdilta. Miksi kenenkään seksielämä raivostuttaisi pelaajat? Pelaajayhteisöt eivät ole mitään konservatiivikristittyjen tyyssijoita joissa naisten seksuaalisuutta pidetään jotenkin pahana asiana. Ja miksi ihmeessä pelaajat suuttuisivat erilaisesta pelistä? Maailmassa on tehty erilaisia pelejä ennenkin, minimalistisia, taiteellisia, kantaaottavia jopa feministisiä ja ne eivät ole aiheuttaneet merkittävämpää raivoamista tai vihaa. Ja tässäkään ei ole siitä kyse.
Jos Nytin journalisti olisi vaivautunut selvittämään asioita pinnallisestikaan, olisi hän huomannut mistä kohu oikeasti lähti: Zoe Quinnin seksielämän paljastanut eksä ei nimittäin vain paljastanut että pelejä kehittävä tyttöystävänsä oli käynyt vieraissa useita kertoja, vaan kenen kanssa tämä oli vaakamamboillut. Osa näistä henkilöistä oli hyvin mielenkiintoisia, kaksi erityisesti ja he kertovat hyvin mistä koko kohussa on kyse.
Yksi oli journalisti joka oli kirjoittanut Zoen pelistä positiivisen artikkelin. Toinen oli toiminut tuomarina pelitapahatumassa, josta Zoe oli napannut palkinnon.
Zoella on kyseenalaista historiaa muutenkin. Ennen tämän kohun nousua väitti Zoe joutunernsa Wizardchan-sivuston jäsenten ahdistelemaksi. Sittemmin on alkanut selvitä ettei mitään ahdistelua tapahtunut, vaan Zoe käytti tätä vain keppihevosena millä kerätä lisää palstatilaa itselleen. Myöhempi ahdistelu näyttää todennäköisemmältä, mutta aikaisemmat väitteet olivat todennäköisesti tekaistuja.
Toinen mielenkiintoinen esimerkki Zoen luonteesta on tapaus jossa hän yritti tuhota Fine Young Capitalists projektin. Kyseisessä projektissa vieläpä autettiin naispelintekijöitä saamaan tuotteita aikaiseksi tarjoamalla näille resursseja ja apua. Zoella oli erimielisyyksiä projektista, joten hän aloitti raivokkaan twitter-kampanjan, johon kuului myös FYC-sivustolle tehty palvelunestohyökkäys, sekä tappouhkauksia Zoen masinoimilta seuraajiltaan.
Tässä on GamerGate-kohun syy, jota Nytin artikkeli yrittää lakaista maton alle. Zoe ei ole varsinaisesti mikään viaton uhri. Hän teki huonon pelin (Depression Quest on tylsä, hankala pelattava eikä herätä mitään laajempaa ymmärrystä masennuksesta, eikä ajatuksiakaan) ja sai sille palstatilaa ja huomiota seksillä. Lisähuomiota hän hankki tekaisemalla uhkailuja ja toimimalla kaikin puolin epämiellyttävällä tavalla. Koko tapahtumassa on kyse lahjonnasta ja journalistisen eettisyyden puutteesta pelijournalismissa, ei naispuolisten pelinkehittäjien vihasta.
Pelijournalismin rappio
Kotaku-pelisaitti on tässä ollut keskiössä, sillä yksi Zoen kaatamista journalisteista kirjoitti heidän palvelukseensa. Kotaku ja kaverit eivät kuitenkaan lähteneet selvittelemään olisiko tässä tapahtunut mitään eturistiriitaa, vaan päättivät tehdä jotain muuta: he, kuten poliittinen puolue puolustuskannalla, alkoivat maalaamaan asiasta seksististä hyökkäystä. Zoe ei saanut niskaansa raivoa tekojensa takia, vaan syy olikin hänen sukupuolessaan!Sillä Internet hyökkää aina kun nainen tekee pelin ja kehtaa olla nainen. Toki, toki.
Eipä sinällään, Zoen teoista raivoissaan olevien joukossa oli varmasti mukana hyvä annos vanhaa kunnon (?) naisvihaa. Sitä ei voida välttää: kun tapetille nousee jotain pahaa tehnyt nainen, tietysti naisvihaiset lähtevät mukaan. Samalla tavalla kun rasistit innostuvat kun tummaihoinen tekee jotain vähemmän mukavaa. Kyllä, Zoe sai peräänsä joukon seksistisiä sovinisteja, mutta siinä ei ole koko totuus tapahtumista ja näin väittäminen Nytin tapaan on häpeällisen huonoa journalismia.
Zoe ei ole muutenkaan varsinaisesti tämän kohun pääasiallinen "kohde". GamerGate ei varsinaisesti ole kiinnostunut Zoesta, vaan siitä korruptiosta minkä hänen tapauksensa toi esille. Perinteisessä journalismissa journalistien ja heidän käsittelemiensä ihmisten välissä on toki tiettyä yhteyttä, mutta Zoen tasoisen yhteyden jälkeen journalisti erotettaisiin välittömästi. Kuvitellaan esimerkiksi jos talouslehden toimittaja kirjoittaisi ylistäviä juttuja yrityksestä jonka PR-päällikön kanssa hän makaa. Journalisti erotettaisiin ja julkaisu julkaisisi anteeksipyynnön sekä menettäisi melkoisen siivun uskottavuuttaan.
Zoen tapaus on kuitenkin yritetty naamioida naisvihan alle. Kyse ei ole korruptiosta, älkää kiinnittäkö huomiota siihen että seksillä on ostettu palstatilaa ja positiivisia arvioita huonolle pelille. Keskitytään siihen miten tämä on seksismiä!
Pelijournalismi onkin kohun kohde ja kieltäytyy lähes täysin hyväksymästä syyllisyyttään kohun aiheuttamisessa. Toisin kuin muu journalismi, pelijournot eivät usein ole edes varsinaisia journalisteja. Monet ovat "vain pelaajia" jotka ovat päätyneet kirjoittamaan harrastuksestaan. Vastaavasti nuorella pelijournalismin alalla on tarpeettomankin lämpimät siteet alaan, josta he raportoivat, eikä kunnollisia eettisiä sääntöjä tai valvontaa journalisteilleen.
Tästä onkin seurannut melkoinen määrä kyseenalaista kähmintää, josta kaikki ei edes ole seksististä. Mieleen juolahtaa heti tapaus jossa Gamespot erotti journalistin huonon arvion takia. Journalisti erehtyi rehellisesti arvioimaan pelin joka mainosti kyseisellä sivulla huomattavasti ja tämä ei käynyt.
Vastaavasti peliyhtiöt ovat vuosikausia hyysänneet pelijournoja tavalla joita voi kutsua vähintään kyseenalaisiksi. Journoille järjestetään ajeluita sotilasajoneuvoissa, juhlia ja tapahtumia ja pelien mukana heille tavataan tilaisuuksista antaa "goodie bageja" täynnä erilaisia
Yksi tuore esimerkki GamerGate-kohun vähemmän seksistisestä luonteesta löytyy vaikkapa Investigamerin Youtube-kanavalta:
Pelijournalismi on syvästi korruptoitunutta. Pelialan suuret toimijat ovat pedissä journalistien kanssa, välillä kuvainnollisesti ja joskus käytännössäkin. Positiivisiakin esimerkkejä on, kuten kotoinen Pelit-lehti, joka on onnistunut jopa vaikuttamaan oikealta journalismilta aika-ajoin. Tarkoitus ei siis ole sanoa kaikkia pelijournalisteja korruptoituneiksi, vain korostaa miten ilmiö on pahuksen laajalle levinnyt ja ongelmallinen.
Naiset pelialalla, naiset peleissä
Puhutaan vielä hieman ahdistelusta. En epäile etteikö Zoe Quinn saisi sitä proverbiaalista paskaa niskaansa. Hän on varmasti saanut ahdisteluja ja uhkailujakin, mutta tässä ei ole Internetissä valitettavasti mitään epätavallista. Kuka tahansa julkinen hahmo jolla on aktiivinen rooli Internetissä kärsii samasta ongelmasta sukupuoleen katsomatta. Miehet ja naiset molemmat. Tämä ei ole puolustus ahdistelua ja uhkailua vastaan, vain toteaminen siitä ettei kyseessä ole sukupuolittunut ongelma.
On myös muistettava ettei narratiivi naisvihaisista pelaajista oikein kestä vettä. Zoe kun ei ole mitenkään ensimmäinen naispuolinen pelinkehittäjä. Muistakin on ja paljon, esimerkkeinä mainittakoon kaksi omaa suosikkiani: Roberta Williams, jonka käsialaa on esimerkiksi legendaarinen King's Quest-sarja tai jo aiemmin mainitsemani Jane Jensen, joka loi legendaarisen Gabriel Knight-sarjan ja tekee yhäkin pelejä tänä päivänä. Hänen 2010 julkaistu Gray Matter oli loistava teos.
Naispuoliset pelintekijät eivät ole siis mitenkään uusi ilmiö. Williams ja Jenssen aloittivat vuosikymmeniä sitten, eivätkä vieläkään ole saaneet aikaiseksi samanlaista ulostemyrskyä kun Zoe, vaikka naisia ovatkin. Kumpikaan ei tiettävästi ole yrittänyt ostaa seksillä huomioita peleilleen. Ja molemmat ovat tehneet hyviä pelejä.
Naishahmot peleissäkään eivät ole mikään pelaajien vihaa nostattava tekijä. Peleissä on vuosikausia ollut vahvoja naispuolisia hahmoja. Tämä viihdyttävä musiikkivideo laulaa puolitoista minuuttia pelkästään moisten nimiä:
Pelikenttä ei oikeasti pelkää naisia. Nytin artikkeli toistelee monien asiaan perehtymättömien journalistien tapaan saman myytin naiskammoisista pelaajista. Myytillä on sen verran pohjaa, että naisen äänellä moninpeleissä pelaava saa niskaansa hyvän määrän huorittelua (ainakin hyvin pelatessaan), mutta äkäisten kolmetoistavuotiaiden ei voida sanoa edustavan koko pelikulttuuria. Itse olen ollut pelaaja 80-luvulta asti ja en voi rehellisesti sanoa kohdanneeni naamatusten yhtäkään avoimen naisvihaista pelaajaa.
Pelaajien ei voida sanoa olevan pelokkaita erilaisia pelejäkään kohtaan. Maailmasta löytyy sadottain pelejä jotka ovat omaperäisiä ja erilaisia. Esimerkiksi vaikkapa Papers, Please, jossa pelaaja toimii rajavartijana ja tarkistaa ihmisten dokumentteja. Tai Journey, kaunis ja lyhyt peli puhumattoman hahmon matkasta kohti kaukaista vuorta. Esimerkkien listaa voi jatkaa loputtomiin, pointti kuitenkin on tämä: erilaisuus peleissä otetaan vastaan riemuiten, sillä moni pelaaja kaipaa vaihtelua mainstream-pelijulkaisijoiden monotoniaan. Erilaisuus ei todellakaan ole heikkous, vaan yksi parhaita tapoja saada positiivista huomiota pelilleen.
Pelaajien ei voida sanoa olevan pelokkaita erilaisia pelejäkään kohtaan. Maailmasta löytyy sadottain pelejä jotka ovat omaperäisiä ja erilaisia. Esimerkiksi vaikkapa Papers, Please, jossa pelaaja toimii rajavartijana ja tarkistaa ihmisten dokumentteja. Tai Journey, kaunis ja lyhyt peli puhumattoman hahmon matkasta kohti kaukaista vuorta. Esimerkkien listaa voi jatkaa loputtomiin, pointti kuitenkin on tämä: erilaisuus peleissä otetaan vastaan riemuiten, sillä moni pelaaja kaipaa vaihtelua mainstream-pelijulkaisijoiden monotoniaan. Erilaisuus ei todellakaan ole heikkous, vaan yksi parhaita tapoja saada positiivista huomiota pelilleen.
Susi feministin vaatteissa
Gamergaten mustamaalaajien taustalla ei olekaan oikeastaan seksismi, vaan enemmänkin muutaman ihmisen halu yrittää piiloutua feminismin suojiin, ettei heidän ilmiselvää valehteluaan huomattaisi. Zoe Quinn on yksi ja toinen on vielä häntäkin enemmän huomiota kerännyt Anita Sarkeesian. Ensimmäinen hankki seksillä pressitilaa ja sitten huusi "feminismi" kun jäi kiinni housut kintuissa. Jälkimmäinen teki videosarjan pelien seksismistä tutustumatta aiheeseen kunnolla ja vääristeli joka käänteessä lähdemateriaaliaan saadakseen sen näyttämään seksistisemmältä kun se onkaan.
Molemmat jäivät kiinni tästä. Internetissä on aina joku joka tarkistaa lähteesi ja faktasi ja molempien naisten takaa löytyi vain kuumaa ilmaa. Kumpikaan ei suostunut myöntämään virheitään tai näkemään omassa käytöksessään mitään vikaa, vaan kaiken kritiikin täytyi tulla pahoilta sovinisteilta ja seksisteiltä.
Valitettavasti feministit eivät huomanneet näitä susia keskuudessaan. Narratiivi miesten kiusaamista naisraukoista oli niin houkuttava, ettei monikaan ole vaivautunut tekemään edes pinnallista tarkastelua siitä mistä on kyse ja miksi ihmiset ovat vihaisia. He vaan toistelevat väitettä seksismistä, antamatta siitä mitään erityisiä todisteita.
Nyt-julkaisuun kirjoittava henkilö meni samaan lankaan ja uskoi sutta feministin vaatteissa.
Uhkailu on aina tuomittavaa
Kohun keskipisteessä olevia naisia on varmasti ahdisteltu kohun jäljiltä ja sitä en pidä mitenkään hyväksyttävänä. En puolusta yhtäkään uhittelijaa millään muotoa, heidän toimintansa on vielä tuomittavampaa kuin heidän kohteittensa. Puhumattakaan siitä miten osa uhkailuista vaikuttaisi olevan tekaistuja huomion saamiseksi. Palstatilan määrää kun katsoo, uhkailujen voi sanoa olevan parasta mitä näiden naisten urille on tapahtunut. Heidän työnsä ei koskaan olisi päässyt julkiseen valokeilaan ilman tätä ahdistelua, tapahtui sitä todella tai ei.Oli totuus uhkailusta mikä tahansa, pitäkäämme mielessä että kyseiset henkilöt perustavat uransa valehtelemiseen ja vääristelyyn. Uhkailusta valehtelu ei ole kovin kaukaa haettua.
Tällä en yritä sanoa ahdistelun tai uhkailun olevan hyväksyttävää. Se ei ole, uhkailu on halveksittava taktiikka ajaa omaa kantaansa ja usein epäonnistuu. Uhkailusta ei tule hyväksyttävää jos uhri on aiheuttanut sen omalla toiminnallaan, kuten tässä on juuri käynyt. Zoe teki mitä teki ja kärsii nyt tekonsa seurauksista. Ja yrittää pakoilla omaa osuuttaa tapahtumaketjun aloittamisessa.
Zoe ja hänen tapaisensa elävät huomiosta, heidän pelinsä ja projektinsa saavat sillä lisää elinvoimaa ja en tahtoisi antaa sitä heille. Ahdistelu ja uhkailu ei ole heille uhka, vaan jaksaisin epäille sen olevan heidän tavoitteensa. Uhkailusta puhumisella saa metreittäin palstatilaa. Jos he oikeasti pelkäisivät turvallisuutensa takia, he eivät missään nimessä kertoisi uhkailusta julkisesti.
Tuo on aika rohkea väite, mutta voin perustella sen. Jos nimittäin poliisilta kysytään ohjeita nettiuhkailuun, he neuvovat ettei asiaa pidä julkistaa eikä uhkailijoille pidä vastata. Asian tuominen esiin kertoo uhkailijalle miten hänen viestinsä on mennyt perille ja avaa ovet uusille uhkailijoille: he kun nyt tietävät sinun flippaavan uhkailuista. Uhkauksen julkistaminen verkkoon ei suojaa uhkailijalta, eivätkä verkosta tulevat sympaattiset viestit myöskään: jos uhkailija tulee ovellesi, mikään määrä Internetin hyvää tahtoa ei häntä pysäytä.
Tässä Zoe ja Anita toimivat päinvastoin kun pitäisi. He eivät tee uhkailun tehoa tyhjäksi, vaan ruokkivat sitä. He hakevat käytöksellään tietoisesti uhkailua, jota he sitten käyttävät julkisuuden saamiseen.
En oikeasti halunnut kirjoittaa tästä aiheesta. Suomalainen lehdistö oli jättänyt aiheen pitkälti rauhaan ja halusin tehdä samoin. Sitten asia nousi esiin mediassa ja käsittely oli samaa yksipuolista naisvihaisen narratiivin apinointia mitättömällä taustatutkimuksella mitä tähänkin asti on nähty.
Päivitys
GamerGaten ympärille muodostunut klikki ei mielestäni ollut avoimesti seksistinen tässä vaiheessa. Se mitä siitä on jäljellä 2024 on lähinnä äärioikeistoa ja kyllä, sitä naisvihaakin. Alussa mukana oli paljon ihmisiä, jotka oikeastikin olivat vihaisia pelimedian perseilystä, sillä pelimedia on oikeasti ollut vuosikausia liian vahvasti pedissä pelifirmojen kanssa. Sittemmin tilanne on muuttunut ja GamerGaten kulttuurinen vaikutus on lähinnä ollut luoda pelaajayhteisöihin ajatus siitä, että feminismi on paha, ja että äärioikeisto on jotenkin hyvä juttu.
Mikä on GamerGate
Luettavaa ja lähteitä
Zoe Quinn tekaisi Wizardchanin uhkailutMikä on GamerGate
Kiitos. En vieläkään tahdo uskoa että Nyt meni ja julkaisi noin käsittämättömän yksipuolisen artikkelin aiheesta. Tämä blogikirjoitus on täyttä asiaa. Harmi että vahinko on jo tapahtunut ja valtaosa ottanee tuon Nyt:n kirjoituksen täytenä totuutena.
VastaaPoistaNytin kirjoitus noudattaa hyväksyttyä narratiivia joten se niellään tuollaisenaan. Vahinkoa tässä on hankala korjata kovin helposti, mutta jokainen voi omalla osallaan yrittää auttaa.
PoistaKiitos kiitoksesta.
Tässä nähdään erinomaisen hyvin miten voimakas informaatio ja sen hallitsija onkaan - valitettavasti vain paljon huonommin kuin mitä yleensä. Ne jotka sitä hallitsevat ovat surutta kääntäneet huomion pois omista vioistaan ja saaneet koko homman näyttämään sovinististen känniääliöiden mellakalta, ja näin onnistuneet kääntämään suurimman osan yleisöstäkin tälle kannalle.
VastaaPoistaEipä vieläkään taideta saada korruptiosyytteitä kunnolla pöydälle ja journalismia paremmaksi, mutta propsit yrityksestä. Hyvin kirjoitettu artikkeli.
Tilanteen narratiivi on korruptoituneiden käsissä.
PoistaIhan uskomattoman vääristeltyä ja näennäisen perusteltua paskaa kirjoitat.
VastaaPoista^ Itse perustelit vielä huonommin. Tahtoisitko sanoia jotain sekä tähän artikkeliin että siihen käytettyihin lähteisiin?
VastaaPoistaOlen saanut ihmisiltä parempiakin vastalauseita kuin tuo. En montaan, mutta joitain. Jos pyörit Social Justice-porukan sivuilla, tuo on pitkälti sama linja millä kaikkeen erimielisyyteen tai kritiikkiin suhtaudutaan.
PoistaZoe on vaan ärsyttävä kusipää. se että se on nainen, ei muuta asiaa. jos tyyppi olisi neekeri, etsittäisiin syitä vittuiluun siitä että se on neekeri. ei. kusipäät on aina kusipäitä.
VastaaPoistaTätä tavallaan yritän sanoa. Vainon takana ei ehkä olekaan vainoaminen vain vainoamisen ilosta, vaan jotain muuta. Ja sitten tämä vainon muoto saa väriä hänen sukupuolestaan.
PoistaLisättäköön vielä etten yritä sanoa Zoen olevan siis ärsyttävä kusipää. En ole tavannut häntä tai tunne niin että voisin arvioida. Viittasin kommentissani siis tähän vainon suuntaamiseen.
PoistaOikein hyvin kirjoitettu. Tämä koko tapahtumasarja on kyllä koetellut uskoani ihmisiin, kun ei jakseta edes viiden minuutin verran ottaa asioista selvää.
VastaaPoistaKiitos!
PoistaErityisen huolestuttavaa on miten moni journalisti ei tätä viittä minuuttia tuntunut ottavan kauniiseen käteensä tutkimusosassa. Tosin Zoen ja Anitan kanssa erimielisiä vastaan on järjestetty niin suuria häiriköintikampanjointeja etten voi täysin syyttääkään.
Pakko päästä vielä sanomaan tuosta naispelaajien huorittelusta, eipä ne miespelaajat keskenäänkään siellä mitään erityisiä kohtiaisuuksia toisistaan päästele pelin tuoksinnassa. Eikä enää olla ihan niin etelävaltiolaisen kohteliaita että naisen saapuessa paikalle siistittäisiin sitä kielenkäyttöä ettei lady pyörry.
VastaaPoistaNaista kun on paha haukkua homoksi...
Ei toki, mutta naispelaajien saama haukkuminen on kyllä yleisempää kuin miespelaajilla, ainakin jenkkiservereillä.
PoistaTämä ei tosin ole ilmiö mihin olisin itse törmännyt. Itse en oman Xbox Live-urani aikana ole koskaan kuullut pelin kanavalla yhtään naista haukuttavan ja hyvin harvoin ketään muutakaan. Itseasiassa muistan vain yhden kerran kun törmäsin Gears of War 3:n moninpelissä yhteen "faggot"-termiä rilluttelevaan urpoon.
Mutta tämä on siis vain oma kokemukseni, enkä pysty vahvistamaan onko tuo yleistettävissä. Olen naispelaajilta kyllä kuullut useammin hankaluuksista kuin miespelaajilta.
Ehkä tunnelma riippuu vahvasti pelistä?
PoistaOma empiirinen kokemukseni perustuu oman jälkikasvun pelaamisen seuraamiseen, siinä ikäluokassa homot ja noobit lentelee aika tiuhaan ihan poikaporukassakin. Tietty voisi ajatella että iän lisääntyessä myös se kyky normaaliin puheeseen myös pelatessa kasvaa.
Toki, mutta esimerkiksi Xbox Livessä en ole pelikumppaneita koskaan suodattanut, joten kyllä siellä on ollut niitä pikkutyyppejäkin. Suljetulla kaveriporukalla pelattaessa kieli on toki aika rankkaa aina, mutta tuttujen kesken tilanne onkin eri kun pelattaessa tuntemattomien kanssa.
PoistaEn siis kiellä, korostan vain etten ole itse törmännyt ilmiöön kuin erittäin harvoin. Pidän tätä trash-talk-juttua siksi melkoisen liioiteltuna.
Nainen tuotti erilaisen tietokonepelin? Ai Williams vuonna 1983, kun hänen toimestaan tuli uudenlainen interaktiivinen ja visuaalinen tekstiseikkailu? Luulisi NYT:in haastatteleman peliproffan tai ainakin PELIT-lehden päätoimittajan haistaneen palaneen käryä. 80-luvun taitteessa syntyneiden keskuudessa Williamsin aloittama peligenre on ollut mitä suurimmassa suosiossa. EZ:n mainitseman gabriel knightin lisäksi mm. monkey island ja quest for glory pelit ovat vieläkin kaikkien aikojen TOP-pelien kärkisijoilla. Roberta Williams on kunnioitettu pioneeri, sukupuolestaan huolimatta.
VastaaPoistaHyvä kirjoitus, taas. Uhkailun, uhriutumisen ja vääristelyn kannalta olen täysin samoilla linjoilla. Pohjatiedot minulla oli vain heikommat ;)
Ehkä eniten kuitenkin tässä jupakassa veettää se, että Sarkeesian on saanut näkyvyyttä tiedeyhteisössä. Moni tieteentekijä joutuu kamppailemaan, että saa tutkimuksensa esille julkisemmille foorumeille. Sitten tilaa tulee viemään joku, jonka tutkimusmenetelmät ovat kovin epätieteellisiä ja siihen päälle vielä käynyt väärentämässä dataa. Kaiken kukkuraksi hyväuskoiset ovat menneet rahoittamaan moista "tutkimusta" 160 tuhannella dollarilla.
Ihan pakko olla fakta-apinana ensin: Monkey Island ei ole Roberta Williamsin vaan LucasArtsin klassikko. Sitten Quest for Gloryn takana ei ole Williams, vaan pariskunta: Corey ja Lori Ann Cole, mutta siinäkin on kuitenkin taas se nainen mukana.
PoistaMutta joo, naispuoliset pelintekijät ovat aina saaneet jopa miespuolisia enemmän positiivista palstatilaa, enkä koskaan - KOSKAAN - ole kuullut kenenkään haukkuvan heitä tai heidän pelejään sukupuolen vuoksi. Toki LucasArts vs. Sierra-aikoina Lucasin kannattajat pitivät Sierran tekeleitä kauheina, mutten muista koskaan kuulleeni että kukaan haukkuisi Roberta Williamsia suoraan.
Sarkeesian ratsastaa näillä uhkailuilla. Jos hän oikeasti pelkäisi turvallisuutensa puolesta, hän ei jatkuvasti rummuttaisi näitä uhkailuja julkisesti - se kun on paras tapa saada lisää uhkailuja ja saada uhkailija tietoiseksi uhittelun tehosta. On vain kaksi tilannetta missä uhkailun julkistaminen on järkevää: jos julkistamisella voi poistaa uhat tai jos uhat eivät ole oikeita. Ensimmäinen toimii vain jos uhkailija on tunnettu ja näin voidaan paljastaa maailmalle "jos minä kuolen, se oli toi"-tyyppinen tilanne. Jos tiedät ettei uhkaa ole, julkistaminen on näppärä tapa saada julkisuutta ja näyttää rohkealta. Ja sitä Sarkeesian tuntuisi tekevän kaksin käsin.
Hyvää lisätietoa. Ihmettelin itsekin kun yhtäkkiä miljoona pelisaittia julkaisi samana päivänä melkein saman "pelaajat ovat mennyttä"-artikkelin niin samalla sisällöllä ja kun toi GJP-ryhmä paljastui, alkoi asiat näyttää entistä kummallisemmilta.
VastaaPoistaKatsastan tuon videon kun pystyn, olen tosin muualtakin kuullut hyvää siitä. Kiitän linkistä.
Osaatteko kertoa mitä GG-porukka on käytännössä tehnyt pelijournalismin korruption kitkemiseksi? Tai missä se kuuluisa ZQ:n seksillä ansaitsema arvostelu on?
VastaaPoistaTai selittää näitä kuvankaappauksia muuten kuin sanomalla että ne ei ole aitoja? https://twitter.com/EffNOVideoGames/status/522829868674080768
GG-porukka ei ole saanut aikaan paljon mitään, mutta en välttämättä syyttäisi heitä siitä. Valtamediassa on edelleen vallalla käsitys ettei mitään korruptiota ole olemassa ja pelimedia on ihan pelintekijöistä riippumaton ja kukaan ei veljeile kenenkään kanssa ja laa-laa-laa.
PoistaTässä ilmapiirissä muutokseen on heikot mahdollisuudet.
Linkkisi takaa löytyi epänmääräinen twitter-ketju ja en oikein saanut siitä mitään selvää. Hankala kommentoida.
Ainoa mun tietoon tullut asia joka on saatu aikaiseksi on Intelin painostaminen, mutta ollaan varmaan aika samaa mieltä siitä, että Gamasutra on yksi riippumattomimpia medioita kun eivät edes varsinaisesti pelaajille kirjoita. Itse kamppis ei siten selvästikään liittynyt korruptioon. Tuo Intel-homma todistaa toisaalta, että muutokseen olis ihan täydet mahdollisuudet jos jotakuta se oikeasti kiinnostaisi.
PoistaTwitter-ketjussa on kuvankaappauksia chaneilta yms paikoista, klikkaile yksittäiset tweetit auki niin selkenee. Pahoittelut etten maininnut tätä heti, mulla oli vastaava ongelma alkuun.