Onko naisilla enemmän etuoikeuksia kun miehillä?

Yhteiskunnassamme miehet on julkisessa keskustelussa määritetty etuoikeutetuksi ryhmäksi naisiin verrattuna. Kyseinen väittämä on niin laajalti hyväksytty, ettei kovinkaan moni tutustu sen taustoihin ja kun Embuske kehtasi ehdottaa toista, myrsky oli valmis. Mutta ovatko naiset lopulta se alistettu ja syrjitty ryhmä? Onko elämä miehenä helpompaa kuin naisena, vai onko tilanne päinvastainen?

Tänään on tarkoitus purkaa tätä hankalaa kysymystä ja tutustua etuoikeutukseen ja elämänlaatuun. Aihetta lähestytään kylmien tilasto- ja tutkimustietojen perusteella, perstuntumalla tai fiiliksillä ei ole tänään merkitystä.


Kell' etuoikeus on, se etuoikeuden kätkeköön

Tuomas Embuske kirjoitti Apu-lehteen artikkelin jossa hän rinnasti feministien ja perussuomalaisten ajattelua. Kukaan ei liene yllättynyt aiheesta nousseesta kohusta ja raivostakin - perussuomalaiset kun lienevät se viimeinen ryhmä johon feministinen ajattelu kuuluu. Embusken pointti oli samanlaisessa ajattelumallissa: molemmat ryhmät ovat vakuuttuneita tietystä maailmankuvasta ja tekevät sen perusteella värittyneitä johtopäätöksiä maailmasta ja muista ihmisistä.

Molemmilla ryhmillä on myös omat vihakkinsa, joista tehdyt yleistykset ovat täysin sallittuja. Lisäksi vihollisryhmän yksittäisen jäsenen teot yleistetään koko ryhmän syyksi ja yleistetään. Persuilla tämä tapahtuu maahanmuuttajien kohdalla, feministeillä miesten. Molemmissa ryhmissä on myös yllättävän hankala päästä eroon tästä dogmasta, sillä oman ryhmän sisältä on hankala huomata kun ryhmä on selvästi väärässä.

Feminismin vähinten kyseenalaistettu "opinkappale" on väite naisten sorrosta yhteiskunnassa: miehet ovat etuoikeutettuja ja naiset poljettuja. Haluan pohtia mahdollisimman objektiivisesti juuri tätä asettelua ja selvittää kummat ovat yhteiskunnassa paremmassa asemassa, miehet vai naiset. Valitsin vertailtavaksi kahdeksan kategoriaa joista muutaman jaoin useampaan ryhmään:
  • Onnellisuus
  • Elinaika ja terveys
  • Mielenterveys
  • Väkivalta
  • Talous ja työ
  • Yhteiskunnallinen asema ja syrjintä
  • Sosiaalinen asema
Käydään kategoriat läpi yksi kerrallaan ja katsotaan kumpi sukupuoli voittaa mistäkin niistä himotun etuoikeuspisteen. Kun pisteet on kerätty, puramme vähän mitä tämä pistetilanne tarkoittaa.

Mainittakoon vielä, että vertailussa käsitellään pääasiallisesti tilannetta länsimaissa.

Onnellisuus

Yksi tapa mitata henkilön asemaa on hänen onnellisuutensa. Eräät voisivat väittää tämän olevan jopa ainoa tarvittava mittari, eikä syyttä. Muut tekijät muuttuvat varsin merkityksettömiksi onnellisuuden edessä.

Ja onnellisuus onkin mielenkiintoinen aihealue, jota on myös tutkittu. Lyhyesti sanottuna, naiset ovat keskimäärin miehiä onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä. Mielenkiintoisesti tutkimusnäyttö osoittaa miten niin miehet kun naisetkin arvioivat miehet onnellisemmaksi sukupuoleksi, vaikka tilanne on nimenomaan päinvastainen. 

Miehet ovat siis onnettomampia, mutta heidän luullaan olevan onnellisempia. 

Naisten onnellisuus on itseasiassa ollut vuosikymmeniä laskusuuntainen. Esimerkiksi Yhdysvaltalaistutkimus näyttää tässä selkeitä trendejä: kun vertaamme 70-luvun ja nykypäivän lukuja, yhä harvempi nainen raportoi olevansa erittäin onnellinen ja vastaavasti onnettomien ryhmä on kasvanut. Trendi on miehillä samansuuntainen, mutta silti ero ei enää nykypäivänä ole yhtä selkeä kun aiemmin: naiset menettävät onnellisuuttaan miehiä nopeammin. Ero näkyy teini-ikäisten onnellisuudessa voimakkaimmin.

Naiset myös keskimäärin arvioivat äitiensä onnellisuuden pienemmäksi kun omansa, vaikka tilanne oli päinvastainen. Kun nuoret tytöt katsovat äitiensä kieltämättä vähemmän vapaata ja raskaampaa elämää, se tulkitaan helposti onnettomammaksi. Samassa tutkimuksessa osoitettiin naimisissa olevien perinteisiä arvoja kannattavien naisten olevan myös onnellisempia kuin naimisissa olevat feministisiä arvoja kannattavat. Samaten eräissä tutkimuksissa naisten nykyistä onnellisuuden vähentymistä ollaan voitu selittää yhdistelmällä naisten kasvanutta roolia työelämässä. Tämä ei ole ihme, miesten tyyliin eläminen tiputtaa onnellisuuden miesten tasolle. Eräänlaista tasa-arvoistumista sekin.

Onnellisuustilanne on siis tasaantumaan päin, ei kuitenkaan miesten kasvavan onnellisuuden takia, vaan koska naisten onnellisuus on tulossa alas kohti miesten tasoa. On tutkimuksia joissa miehet ovat olleet se onnellisempi sukupuoli, mutta yleisesti naiset näyttäisivät yhä johtavan.

Onnellisuudessa piste menee naisille, tosin ei välttämättä kauaa.

Elinaika ja terveys

Lähes kaikkialla maailmassa naiset elävät hieman pidemmän elämän. Keskiarvot eivät itseasiassa eroa suuresti, mutta vanhimpien ihmisten lukumääriä katsottaessa nähdään varsin merkittävä ero: naisia on huomattavasti enemmän vanhemmissa ikäluokissa.

Maailmasta löytyy vain joitain poikkeuksia ja ne ovat varsin pieniä yhteisöjä. Naisten pidempi elinkaari on käytännössä yleismaailmallinen vakio.  Elinajasta piste voidaan antaa naisille.

Elinajan mitta ei yksin ole ainoa terveyteen vaikuttava asia. Yleinen terveydentila on luonnollisesti myös tärkeä ja vaikuttaa vahvasti elämänlaatuun, pitkästä elämästä ei yksin ole iloa jos se on kurja. On monia tauteja ja terveysongelmia jotka vaikuttava sukupuoliin eri tavalla. Esimerkiksi rintasyöpä on erittäin paljon harvinaisempi miehillä ja vastaavasti eturauhassyöpää ei naisilla tavata. Samaten vatsasyöpä on enimmäkseen miesten ongelma ja osteoporoosi naisten. 

Osa eroista voidaan selittää elintapojen eroilla, esimerkiksi vatsasyövän ja runsaan lihansyönnin ja alkoholinkäytön välillä on yhteys, Naiset tekevät molempia vähemmän, joten pienempi vatsasyövän määrä on odotettavissa. Toisaalta osa liittyy fysiologiaan, kuten rintasyöpä tai eturauhassyöpä.

Terveet elintavat luonnollisesti sanelevat paljon tästä. Naisten elintavat ovat olleet paremmat, mutta ainakin länsimaissa ne ovat kovaa vauhtia heikentymässä. Naisten tupakointi ja alkoholinkäyttö ovat kasvaneet hurjaa vauhtia, kun miesten on maasta riippuen joko noussut hitaasti tai jopa vähentynyt. 

Naiset ovat myös tietoisempia terveysongelmistaan, eli kokevat ongelmat terveydessään voimakkaammin kun miehet. Joissain tutkimuksissa on myös todettu naisten olevan elämänsä viimeisinä vuosina miehiä sairaampia ja pahoinvoivempia, mikä tosin selittyy pidemmällä elinajalla.

Kehityshäiriöissä miehillä on monia haittoja joista naiset kärsivät miehiä harvemmin. Värisokeus ja monet muutamat muut kehityshäiriöt eivät näy naisilla yhtä usein, kiitos kahden X-kromosomin: jos yksi on viallinen, toinen kompensoi. Miehillä Y-kromosomi ei sisällä vastaavaa kompensaatiota, joten ainoan X-kromosomin virheet vaikuttavat koko pakettiin.

Terveys on siis yllättävän tasainen kilpailu. Elintavat ovat naisilla yhä keskimäärin terveellisemmät, mutta ne ovat huonontumassa kovaa vauhtia. Terveyden piste menee myös naisille.

Mielenterveys

Vanhoissa stereotyypeissä mielenterveys on naisten tauti: naiset ovat kuulema hysteerisiä, epävakaita, huikentelevaisia ja hupsuja. Todellisuudessa mielenterveyden ongelmat koskettavat niin miehiä kun naisiakin.

Kuten terveyden kohdalla, myös mielenterveydessä nähdään trendejä. Esimerkiksi masennus diagnosoidaan naisissa huomattavasti useammin kun miehillä. Vastaavasti miehet ovat huomattavasti useammin antisosiaalisia tai alkoholismiin taipuvaisia.

Yksittäisien vaivojen tutkiminen näin ei kuitenkaan paljasta sukupuolten kokonaiseroja mielenterveydessä. Kokonaisuutta katsoattessa löydetään merkittäviä eroja. Esimerkiksi henkisten ongelmien takia hoitoon hakeutuu suurempi määrä naisia kun miehiä. Katsoi asiaa miten päin tahansa, hoito ja diagnoosiluvuissa naiset hallitsevat. 

Jos tässä olisi kaikki, voisimme julistaa miehet voittajiksi. Miesten ongelmat mielenterveydessä ovat valitettavasti enemmän kätkeytyviä ja valitettavan tuhoisia. 

Ensimmäinen ongelma tulee miesten tavasta suhtautua ongelmiin. Kiitos vahvan miehen stereotypian, miehet eivät hakeudu hoitoon yhtä herkästi kun naiset. Ongelmien kanssa ollaan yksin pitkiäkin aikoja ja niitä itselääkitään. Alkoholismin ja monien muiden addiktioiden sanotaankin olevan alitajuista itselääkintää, tapoja jolla ongelmia yritetään korjata. 

Naistentautina pidetty masennus on miehillä merkittävästi tautidiagnoosimääriä suurempi. Tutkimusten mukaan lääkärit eivät osaa diagnosoida miesten masennusta ja peräti 70% miespuolisista masennuspotilaista livahtaa lääkärien haavista. Masennus ei nimittäin aina näyttäydy miehillä samalla tavalla, sisäänpäinkääntymisen sijaan nähdään alkoholismia, huumeiden käyttöä ja väkivaltaista käytöstä. Miesten masennuksen voikin sanoa kääntyvän ulospäin, siinä missä naisilla se kääntyy sisäänpäin. Tähän päälle voidaan kasata vielä se suuri osa masentuneista miehistä jotka eivät hakeudu hoitoon.

Diagnosoimattajättäminen näkyy miesten henkisissä ongelmissa muutenkin. Kodittomista valtaosa on miehiä ja kodittomien parissa henkiset ongelmat ovat moninkertaisesti valtaväestöä yleisempiä. Diagnoosia tai hoitoa harvempi näistä kuitenkaan saa ja näin eivät nämä herrat vaivoineen näyttäydy tilastoissa lainkaan. 

Nämä tekijät jättäisivät vieläkin mielenterveyden täpärästi miesten etuoikeudeksi, mutta yksi erittäin merkittävä tekijä on vielä huomioimatta: itsemurhat. Kun haluamme mitata kumman asiat ovat huonommin yläkerrassa, on tärkeää katsoa seurauksia ja mikäpä voisikaan olla pahempi mielenterveyden järkkymisen seuraus kun päätös päättää oma elämänsä.

Maailmanlaajuisesti miehet ovat voimakkaasti yliedustettuina itsemurhatilastoissa. Katsotusta maasta riippuen, ero on mitä tahansa kaksinkertaisesta lähes kymmenkertaiseen. Esimerkiksi Suomessa jokaista sataa tuhatta ihmistä kohti, noin yhdeksän naista tekee itsemurhan ja vastaavasti 25 miestä. Vuonna 2013 666 miestä kuoli oman kätensä kautta, naisia 221. Kansainvälisesti lukemat ovat niin suuria, että monissa päin maailmaa itsemurha on yksi miesten johtavia kuolisyitä ja niitä voidaankin perustellusti kutsua epideemisiksi.

Miehet ja naiset molemmat ajattelevat itsemurhaa jokseenkin yhtä paljon, mutta itseasiassa naiset yrittävät sitä hieman useammin ja vastaavasti epäonnistuvat. Syy tulee menetelmistä: miehet valitsevat useammin varman keinon, kuten ampuma-aseen, kun taas naisten valitsemat keinot ovat huomattavasti epävarmempia, kuten myrkytys.

Naiset selviävätkin itsemurhayrityksestä varsin suurella todennäköisyydellä. Tarkkaa syytä tälle ei tiedetä, mutta spekulaatiota on paljon. Eroa on luonnehdittu sillä mitä miehet ja naiset hakevat itsemurhalla: naisille se on usein avunpyyntö, miehille menolippu tuonelaan. Ilkeästi voisi sanoa että naiset eivät yritä todella lopettaa elämäänsä, vaan huutavat apua. Tämä on tietysti vain karkea yleistys.

Itsemurhariski on naisilla korkeimmillaan nuorena, mutta vähenee iän kanssa, siinä missä miehillä itsemurhariski säilyy jokseenkin samankaltaisena elämän läpi, tosin viidenkymmenen ylittäneiden itsemurhamäärät ovat olleet nousussa viime vuosikymmenet. Eniten itsemurhasta selviämisiä nähdään naisilla juuri tässä yrityksissä voimakkaimmin edustetussa nuorimpien ryhmässä.

Masentunut mies tekee itsemurhan kahdeksan kertaa todennäköisemmin kun masentunut nainen. Tässä on oikeastaan avain koko kysymykseen miesten mielenterveydestä ja siitä miksi naiset näkyvät tilastoissa useammin: naiset osaavat pyytää apua ja saavat sitä helpommin. Yhteiskuntamme ei pidä apua tarvitsevaa naista vähäisempänä, mutta miehille ei anneta vastaavaa armoa. Heidän odotetaan kestävän ja heidät opetetaan tähän ajatusmalliin. Miehet tapaavat kärsiä yksin, kunnes paine käy sietämättömäksi ja sitten räjähtää, joskus kirjaimellisesti.

Mielenterveys jää näin tasapeliksi. Mielenterveyden häiriöt näkyvät molemmilla eri tavoilla, mutta ovat läsnä yhtälailla. Häiriöt ovat naisilla ehkä yleisempiä, mutta toisaalta miehillä ne jäävät useammin piiloon ja vaikutukset ovat tuhoisampia.

Rikokset ja väkivalta

Väkivallan uhrina oleminen on perinteisesti maalattu naisten "etuoikeudeksi", mutta tilastollinen totuus olkoon ohjenuoramme. Ovatko siis miehet vai naiset huonommassa asemassa kun nyrkiniskuja jaellaan? Tässä kategoriassa jaamme kaksi palkintoa: väkivallan tekijälle ja uhrille. 

Väkivallassa voidaan aloittaa sillä mikä on valitettavan selkeää: miehet ovat väkivallan pääasiallisia tekijöitä oli uhri sitten mies tai nainen. Miehet murhaavat, hakkaavat ja raiskaavat useammin. 

Oikeastaan ainoa tasapuolinen kategoria tässä on parisuhdeväkivalta. Aihe on paljon tapetilla ja siitä puhutaan nimenomaan naisten ongelmana: kampanja toisensa jälkeen on vaatinut naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisia toimia. Tämä on paradoksaalista, sillä parisuhdeväkivallassa naiset ovat lähes yhtä pahoja kun miehetkin. Itseasiassa on myös tutkimuksia joiden mukaan miehet olisivat useammin parisuhdeväkivallan uhreja naisiin verrattuna. Vanhempien väkivalta lapsia kohtaan ei myöskään ole aivan yhtä yksinkertainen juttu kun luulisi. Niissäkin puntit ovat varsin tasaisia

Miespuoliset tekijät vievät suurimman viipaleen väkivallan piirakasta. Miehet saavat etuoikeuspisteen väkivallan tekijänä olemisesta. 

Entäpä uhrit sitten?

Aloitetaan sillä kovimmalla: Henkirikosten uhrit ovat ylivoimaisen usein miehiä. Suomessa esimerkiksi Tilastokeskuksen lukuja katselemalla muodostuva kuva on seuraavanlainen: vuoden 2013 aikana murhattiin 59 miestä ja 19 naista. Tutkimukset muualta maailmasta antavat saman kuvan, esimerkiksi Britanniassa 68% henkirikoksen kohteeksi joutuneista oli miehiä

Myös sotatantereilla tapahtumista kuolemista valtaosa on miehiä. Viimeaikoina on levitetty virheellistä väittämää jonka mukaan 80-90% sotien uhreista olisi naisia tai lapsia, mutta tämä ei tilastojen valossa pidä paikkaansa. 

Miehet päättävät päivänsä väkivaltaisesti naisia useammin. Myös muu kun kuolemaan johtava väkivalta näyttää olevan miesten ongelma. Jos katsomme esimerkiksi Kanadan väkivaltarikosten määriä, näemme selkeän yliedustuksen miesuhreissa. Vakavia pahoinpitelyitä sattui miehillä kaksinkertainen määrä kun naisille, samaten ryöstöjä. Naiset kärsivät enemmän vapaudenriistosta tai seksuaalisista hyökkäyksistä, mutta kun kaikki lasketaan yhteen, ovat miehet edelleen useammin uhreja. Sama ilmiö löytyy myös Yhdysvaltojen vastaavista tilastoista, miehet ovat huomattavasti todennäköisempiä vakavien rikosten uhreja.

Jos äskeinen ei avautunut vielä, toistetaan se vielä: kun ynnäämme miesten ja naisten kärsimät rikokset, miehet ovat edelleen useammin uhreja. Kyllä, vaikka huomioimme raiskaukset ja häirinnät, miehiä pahoinpidellään ja murhataan sellaisella tahdilla että miehet ovat edelleen useammin uhreja.

Naiset oudosti pelkäävät rikoksen uhriksi joutumista miehiä enemmän vaikka tilastojen mukaan heillä on vähemmän syytä pelätä. Tämä ei tosin ole ihme, julkisessa keskustelussa naisten syrjintää ja uhriasemaa korostetaan jatkuvasti ja nykyfeminismillä on suorastaan fetissiin menevä into maalata naisista uhreja joka asiassa. Pelkäisin itsekin jos "puolestapuhujani" hokisivat koko ajan miten olen jatkuvasti uhri ja aina vaarassa.

Miehet siis kärsivät väkivallasta naisia useammin ja heihin kohdistuvat väkivaltarikokset ovat väkivaltaisempia kuin naisten kärsimät. Naiset saavat pisteen tästä kategoriasta.

Talous ja työ

Tässä kategoriassa jaamme kaksi palkintoa: tulot muodostavat yhden, toinen menee työn vaarallisuudelle.

Naisen euron voisi kuvitella takaavan että miehet ovat etuoikeutettuja tulojen kanssa ja niin he ovatkin. Naisen euro ei ole se väitetty 70-senttiä, vaan huomattavasti suurempi. Lisäksi sen takana näyttäisi olevan enemmän oman elämänvalintojen vaikutusta kun syrjintää. Olen kirjoittanut tästä aiheesta kokonaisen sarjan tekstejä, joten emme käsittele asiaa tämän pidemmälti nyt. Lopputulemana on kuitenkin edelleen naisilla miehiä hieman pienempi keskipalkka. Ero ei ole yhtä suuri kun väitetään, puhutaan senteistä, ei kymmenistä. Tästä etuoikeuspiste miehille.

Tämä piste saattaa vaihtaa omistajaa lähitulevaisuudessa, sillä naisten palkat ovat nousseet miesten palkkoja nopeammin.

Sitten se toinen kategoria: työn raskaus ja vaarallisuus. Tässä naiset ovat paljon paremmassa asemassa. Tilastoiden kanssa ei voi riidellä: työpaikkakuolemat ovat paljon yleisempiä miehillä. Uhri on mies peräti 93%:ssa kuolemaanjohtavista työpaikkatapaturmista.

Suuri osa lukemasta voidaan selittää alan valinnalla, sillä miehen valitsevat todennäköisemmin raskaita riskiammatteja, siinä missä naiset suosivat kevyempiä turvallisempia työtehtäviä. Jos huomioimme naisten määrän ja suhteutamme tilastot, naiset voittavat yhä.

Lisäksi työpaikkaitsemurhat ovat myös pitkälti miesten juttu: miehet tekevät itsemurhan työpaikalla 15 kertaa naisia todennäköisemmin. Työpahoinvointi ei tuosta paljoa pahene.

Naiset siis tekevät kevyempää ja turvallisempaa työtä ja kuolevat siihen paljon harvemmin. Työn turvallisuudesta piste menee naisille.

Yhteiskunnallinen asema ja syrjintä

Tiedämme miten valtaosa yhteiskunnan päättäjistä on miehiä, niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella. Piste ei kuitenkaan suoraan mene miehille, tässäkin kategoriassa on nimittäin jaossa kaksi pistettä: valta ja syrjintä.

Vallasta pisteen voi antaa miehille, mutta mukana on huomattava asteriski. Vaikka päättäjät ja johtajat ovatkin miehiä, ei se ole osoitus naisten huonommasta asemasta. Ilmiön takaa löytyy pienen eliitin pieni piiri, joka kohottaa väkeä omista riveistään. Satunnaisella miehellä on yhtä huonot mahdollisuudet päästä tähän porukkaan kun satunnaisella naisellakin, joten todellista tasa-arvon ongelmaa tässä ei oikeastaan sukupuolten välillä ole. Ongelma on yhteiskunnan varakkaimpien luokkien ja vähemmän varakkaiden välillä, ei niinkään sukupuolten välinen taistelu. 

Yhteiskunnan julkisten päättäjien kanssa tilanne ei myöskään ole yksinkertainen. Kansanedustajat ja muut julkisen puolen päättäjät kuitenkin äänestetään virkaansa ja äänestäjistä 50% on naisia. Naiset siis syrjivät naisia päätöksenteosta yhtäläisesti.

Vallassa pitää myös muistaa miten yhteiskunnan valtarakenteen pohjalta löydät myös miehiä. Kodittomat ja syrjäytyneet ovat enimmäkseen miehiä ja heitä katsoessaan on hankala nähdä miehillä olevan etuasemaa.

Tästäkin huolimatta, vallan piste annetaan miehille. Kerran valta-asemista valtaosa (heh) on miehillä, ei sitä muutenkaan voida jakaa.

Toinen kohta tulee syrjinnästä. Tämän pisteen moni antaisi asiaa ajattelematta myöskin miehille, kukapa nyt heitä syrjii. Mutta, mutta...

Naisten syrjintä ei nimittäin oikeasti ole ihan niin yleistä kun mitä annetaan ymmärtää. Vastaavasti miesten syrjintä on suhteellisen arkipäiväistä ja avointa. Esimerkiksi jos katsomme yhteiskuntaamme ja sen lakeja, on meidän vaikea löytää länsimaista nimenomaan naisia syrjiviä lakeja, mutta helppo löytää miehiä syrjiviä. Oikeastaan ainoat naisia todella syrjivät lait ovat erinäisten arvokonservatiivien aikaansaamia raskaudenkeskeyttämiseen liittyviä lakeja. Naisten syrjinnän kanssa muutenkin emme löydä yhtäkään syrjinnän muotoa joka on yhteiskunnallisesti hyväksytty, kun taas miesten kohdalta löydämme useita. 

Miesten syrjintä yhteiskunnassa on kuitenkin yleistä ja varsin laillista. Laki määrittää miehille velvoitteita joista naiset on vapautettu, kuten esimerkiksi armeijan käyminen ja vaarallinen asepalvelus sodan aikana. 

Miehiä syrjitään myös oikeuden edessä. Miehet saavat systemaattisesti naisia kovempia tuomioita samoista rikoksista ja heidät todetaan useammin syyttömiksi tai vapautetaan syyllisyydestä huolimatta. Tämä näkyy käytännössä niin tuomioissa kun psykologisissa kokeissa, joissa oikeusalan ammattilaiskoehenkilön on pitänyt antaa tuomioita erinäisistä heille kuvailluista rikoksista. 

Väkivaltaan syyllistyneet naiset kuvataan useammin uhreina. Heidän tekojaan perustellaan väkivallan pelolla tai lapsuuden traumoille, kuten hyväksikäytölle. Kuvaavaa on miten miespuoliset rikolliset eivät saa tätä samaa uhrin asemaa silloinkaan kun se olisi ansaittua. 

Miehiä syrjitään täysin avoimesti myös koulutusjärjestelmässä. Tytöt saavat koulussa parempia arvosanoja ja pääsevät paremmille jatko-opiskelupaikoille. Näemme lisäksi monia ohjelmia joilla tyttöjen mielenkiintoa poikien suosimiin aineisiin, mutta hyvin vähän vastaavia aloitteita tyttöjen hallitsemiin oppiaineisiin joissa pojat ovat jäljessä. Pojat jäävät myös luokalleen useammin tai tarvitsisivat erityisopetusta, tai kokonaan lopettavat koulun ja opiskelut. Pojat jäävät useammin jälki-istuntoon ja saavat rangaistuksia, heillä diagnosoidaan useammin oppimisvaikeuksia ja heidän on hankalampi saada opiskelijan budjettiin sopivia asuntoja.

Ehkä kaikkein karmivampana esimerkkinä, tytöt saavat parempia arvosanoja silloinkin kun osaavat aihetta huonommin. Poikien syrjintä arvosanoissa korostuu naisopettajien kanssa, he nimittäin antavat systemaattisesti huonommat arvosanat pojille kun tytöille. Miesopettajista vastaavaa ilmiötä ei löydetty. Tämä on varsin huolestuttavaa tilanteessa jossa opettajat ovat enimmäkseen naisia.

Arvosanoista puheenollen: aiheesta puhuttaessa jopa artikkelit käyttävät poikia syrjivää kieltä: esimerkiksi mtv:n uutisartikkelissa yo-kirjoitusten arvosanoista sanottiin miten "tytöt jyräävät pojat" kun tytöillä oli paremmat arvosanat, mutta matematiikassa jossa pojat olivat johdossa, piti käyttää epämääräistä kysymysmuotoa "matematiikkako poikien laji?"

Poikien vaikeudet koulussa ovat niin yleisiä, ettemme voi oikeastaan sysätä niitä pikkupoikien omaksi viaksi, ne ovat rakenteellisia ongelmia. Nykyinen koululaitoksemme on rakentunut naisten ja tyttöjen varaan ja suosii heitä. Ilmiö pahenee luokka-asteilta edettäessä, mikä nähdäänkin pieninä eroina ala-asteella ja lopulta merkittävänä naisten yliedustuksena opiskelujen loppupäässä.

Tytöille on joukko ylimääräisiä turvaverkkoja ja etuuksia joita pojat eivät pääse käyttämään ja ehkä tärkein on se miten heidän vaikeutensa otetaan vakavasti. Eräs koulumaailman ilmiö on selkein näistä: tytöt häviävät pojille hieman matematiikassa ja fysiikassa ja luomme kansallisia ohjelmia heidän auttamisekseen. Pojat tuntuvat tipahtavan koko koulutusjärjestelmästä ja yhteiskunnasta ja yhteiskunnallinen reaktiomme on harmitella. Missä ovat ohjelmat joiden tehtävänä on parantaa poikien arvosanoja esimerkiksi äidinkielessä tai muissa kielissä kun englannissa?

Yhteiskuntamme on täynnä nimenomaisesti naisille suunnattuja palveluita. Palveluita on oikeastaan kahdenlaisia: kaikille avoimia ja vain naisille avoimia. Naiset voivat käyttää näitä kaikkia, miehet joutuvat tyytymään vain yhteisesti avoimiin. On turvakoteja, stipendejä, liittoja, uimahalliaikoja ja hupiakin. Naisten vetämille yrityksille on tarjolla erillistä starttirahaa ja neuvontaa, naisyrittäjillä on jopa oma liittonsa. Miehille vastaavia organisaatioita ei ole, sellaisia pidettäisiin jopa syrjivinä. 

Entäs se naisten syrjintä? Eikös se ole valtava yhteiskunnallinen ongelma? En kiellä etteikö naisten syrjintää tapahtuisi länsimaissakin, mutta sen muoto ja määrä ovat oleellisia. Kun naisten syrjinnästä puhutaan, päädytään aina puhumaan jostain mitä ei yleisesti hyväksytä tai joka on laitonta, jotain mikä tuomitaan lähes universaalisti. Miehiä syrjivät toimet ovat yleisesti hyväksyttyjä tai vaiettuja, eikä niille tehdä mitään. Naisten todellinen syrjintä yhteiskunnassa on kauttalinjan tuomittua ja monet tahot ovat valmiita tekemään paljonkin heidän ongelmiensa ratkaisemiseksi. Vastaavasti miesten ongelmien esiintuominenkin tuomitaan pelkäksi valittamiseksi ja sortotoiminnaksi. Tämä jos jokin on kuvaavaa.

Toisekseen, kiitos naisten vapautusliikkeen ja vahvan tuomitsemisen, naisia koskettavasta syrjinnästä ovat pahimmat terävät kulmat jo hioutuneet pois. Jäljellä on lähinnä näennäisongelmia, kuten rajoitteet siinä  missä naiset saavat olla yläosattomissa.

Piste tästä menee naisille. Yhteiskunnassa naiset ovat etuoikeutettuja niin monella merkitsevällä tavalla ettei kilpailua oikeastaan edes ole. 

Sosiaalinen asema

Kenestä pidetään enemmän, naisista vai miehistä? Kumpi on etuoikeutettu siinä mielessä että kenellä on helpointa puhua muukalaiselle, saada apua tarvittaessa ja saada positiivinen reaktio tuntemattomalta.

Tämän kategorian naiset voittavat helposti. 

Arkisena esimerkkinä, niin miehet kun naiset tahtovat lentokoneessa vierustoverikseen naisen. Naiset ovat mukavampaa seuraa ja ihmiset kauttalinjan reagoivat naisiin paremmin. Niin miehet kun naisetkin reagoivat keskimäärin paremmin naiskasvoihin.

Naiset myös saavat enemmän positiivisia reaktioita ihmisiltä, niin tutuilta kuin tuntemattomilta. Myös suojelevia reaktioita, kuten on demonstroitu lukemattomia kertoja lavastetuilla väkivaltatilanteilla: jos mies käyttäytyy aggressiivisesti naista kohtaan, ihmiset tulevat väliin varsin nopeasti. Sama tilanne sukupuolet käännettyinä samalla intensiteetillä ja ihmiset naurahtelevat ja sivuuttavat asian.

Mutta naisille kyllä ehdotellaan ja huudellaan kaduilla. Ja yökerhoissa ja muissa paikoissa. Tämän osittain antaa naisille vähän matkaa tässä kategoriassa, mutta ei lopulta paljoa. Se on nimittäin lopulta osoitus tilanteesta jossa naisilla on merkittävä etuasema. En väitä että ahdistelluksi tuleminen olisi etuoikeus, mutta ahdistelu juontaa naisten etuoikeudesta parinvalinnassa.

Etuoikeuspiste menee tässä naisille.

Loppulaskelma

Aika laskea pisteet. Naiset keräsivät seitsemän etuoikeuspistettä ja miehet kolme. Kategoriat jakautuivat seuraavasti:
  • Onnellisuus - naiset 
  • Elinaika - naiset
  • Terveys - naiset
  • Mielenterveys - tasapeli
  • Väkivalta, tekijät - miehet
  • Väkivalta, uhrit - naiset
  • Tulot - miehet
  • Työn turvallisuus- naiset 
  • Valta - miehet
  • Syrjintä - naiset
  • Sosiaalinen asema - naiset
Etuoikeuspisteissä mitattuna testimme oli naisille murskavoitto, mutta tällä ei kuitenkaan ole oikeastaan merkitystä. Oleellista on pystyä sanomaan ettei kumpikaan sukupuoli ole yksinomaan se etuoikeutettu tai poljettu ja ehkä keskittyä miettimään millaiset asiat meillä on todella vastakkain. Voidaanko naisia sanoa yhteiskunnassa siksi syrjityksi ja huono-osaisemmaksi sukupuoleksi palkka-erojen ja heikomman valta-aseman takia, jos he samalla saavat onnellisemman, terveemmän, turvallisemman ja pidemmän elämän?

Oikeasti, raha on arvokkaampaa kuin henki? Tätä en ole tässä "vastakkainasettelussa" koskaan ymmärtänyt: se miten naiset saavat hieman vähemmän rahaa on suuri yhteiskunnallinen puute, epäoikeudenmukaisuus joka on korjattava heti. Jotenkin se on osoitus huonosta asemasta, mutta kuoleminen nuorempana ja useammin ja kammottavammalla tavalla ei ole? Minä ainakin ottaisin palkkaani leikkauksen jos se tarkoittaisi pidentynyttä elinaikaa ja lisääntynyttä turvallisuutta. Nämä edut eivät edes paini samassa sarjassa.


Tässä kuten monessa muussakin yhteiskunnan ilmiössä on kyse narratiiveista. Ajatus naisten sorrosta on niin syvälle juurrutettu meemi, ettemme oikein osaa edes kyseenalaistaa sitä. Ja kyseenalaistaminen on ehdottomasti jotain mitä meidän pitäisi tehdä, vaikka siitä tapaakin seurata hyvin vihainen reaktio.

Tarkoitus ei ole alkaa kohdella naisia huonommin, vaan tavoitella todellista tasa-arvoa. Emme päädy tasa-arvoon epärehellisillä narratiiveilla tai faktojen vääristelyllä, emmekä koskaan saa kaikkia tasa-arvon taakse jos tasa-arvosta tehdään vain yhden ryhmän asia (varsinkin tilanteessa jossa se ei sellainen selvästi ole). Tasa-arvo aikaansaadaan vain jos riittävä määrä ihmisiä on sen takana, niin miehiä kun naisia.

Ainoa tapa tähän on myöntää molempien kokevan syrjintää ja etuoikeuksia, ei itsepintaisesti pitää kiinni "vain naiset ovat uhreja"-tyyppisistä ehdottomista ja ehdottoman virheellisistä saduista.

Post Scriptum

Tämä kirjoitus tullaan leimaamaan sovinismiksi, seksismiksi, taantumukselliseksi, vääristeleväksi, sensaatiohakuiseksi ja muutenkin ilkeäksi ja ehkä jopa vihaiseksi. Olen nähnyt sen tapahtuvan paljon kesymmillekin kirjoituksille, joten en näe miksei se tapahtuisi tällekin. Jostain syystä jos kyseenalaistat naisten aseman yhteiskunnan sylkykuppeina, vihaat naisia. En itse ymmärrä miten tietyn ihmisryhmän ongelmista puhuminen on seksististä enkä miksi jotkut kokevat tarpeelliseksi projisoida lukiessaan tuntemaansa äkäisyyttä kirjoittajan äkäisyydeksi.

Lopulta, jos koet jonkin yllä kuvaamani ilmiön tai asian olevan väärin tai virheellinen, kerro siitä myös minulle. Tekstin alapuolelta löydät kommenttilaatikon johon tulleet kannanotot tulevat blogiin sensuroimattomina. Muista kommentoidessasi kertoa nimenomaisesti mikä kirjoittamani asia on väärin tai virheellistä tai minkä ilmiön olen sivuuttanut.

Päivitys: Feministiryhmä päätti kommentoida tätä tekstiä. Ja minähän kommentoin takaisin!

Kommentit

  1. Sivuutit yhteiskunnan tulonsiirrot. Suuri osa niistä on riippuvaisia tuloista, joten ne olisi pitänyt laskea yhteen tulojen vertailussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi, mutten halunnut jättää miehiä kokonaan ilman pisteitä. Mielestäni koko raha-argumentin olisi voinut helposti muuttaa tasapeliksi, mutta halusinkin keskittyä siihen ettei sillä ole väliä. Vaikka miehet saisivat enemmän palkkaa, se ei muuta sitä miten yhteiskunta suosii naisia jokseenkin kaikissa muissa asioissa. Jos väitän naisia sorretuiksi rahan takia, on se sama kun väittäisin Afrikan köyhimpiä tummaihoisia etuoikeutuiksi heidän paremman ihosyövän vastustuskykynsä takia. Onhan heillä se, mutta kokonaisuudessaan heidän asemansa ei muuten ole kovin kehuttava.

      Poista
  2. Sangen hyvin jäsennelty tiivistys. Narratiivistahan tässä on kyse, eli naiset nyt ovat enemmän uhreja. Heidän täytyy olla, eihän heidän vaatimuksiaan voisi ottaa silloin enää vakavasti. Eihän? Joko vain naiset ovat uhreja tai sitten eivät ollenkaan, tai ainakin he ovat enemmän!

    Feministin onttouden saa selville, kun kysyy mitä konkreettista naisten aseman parantamiseksi pitäisi tehdä. Ja vastauksia ei joko kuulu, tai ne ovat täysin epämääräisiä, koska he itsekin ymmärtävät, ettei paljoa tehtävää ole. Ruotsissa, jossa ei tunneta kohtuutta, on ehdotettu solidaarisuuveroa miehille. Siinä sitä konkretiaa.

    Tämä kirjoitus oli sikälikin hyvä, ettei tässä ollut feministeille ja heidän vastineelleen, eli miesasiamiehille ominaista uhriudessa rypemistä. Uhrisasemasta kiisteleminen on vain vastenmielistä, ja siihen miesliikekin on kariutunut. Käyt tässä eri epäkohdat läpi sen kummemmin vetoamatta sortoon.

    "Tämä kirjoitus tullaan leimaamaan sovinismiksi, seksismiksi, taantumukselliseksi..."

    Ei kannata huolehtia ainakaan taantumuksellisuudesta, se on minun heiniäni. En näet kannata tasa-arvoa, koska se ei ole funktionaalista. Miehet ja naiset ovat erilaisia, joten heiltä ei kannata vaatia kaikissa asioissa samaa. Kannatan esimerkiksi asevelvollisuutta, koska miehet solveltuvat siihen parhaiten. Enkä usko, että sukupuolten välisiä epätasaisuuksia kyetään koskaan todella ratkaisemaan. Tiettyyn pisteeseen asti kyllä, mutta miehillä ja naisella on myös biologinen predestinaatio. Siksi miehet tulevat vastedeskin hoitamaan suurimman osan väkivallasta ja kansoittamaan vankiloita. Naisilla on vastedeskin valta parinvalinnassa ja isompi edustus seksirikosten uhreina.

    En siis sano, ettei asioita voida tai pidä parantaa. Mutta tasa-arvo ei ole mahdollista, eikä edes mielekäs tavoite. Miehet ja naiset ovat erilaisia ja siksi myös heidän kohtaamansa vitsaukset ovat erilaisia. Sanot sen tavallaan itsekin:

    "Oleellista on pystyä sanomaan ettei kumpikaan sukupuoli ole yksinomaan se etuoikeutettu tai poljettu ja ehkä keskittyä miettimään millaiset asiat meillä on todella vastakkain. "

    PS. Kiintoisa blogi täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiintoisuuskommentista, yritän pitää asiat jännittävinä.

      Tasa-arvosta: kannatan itse tasa-arvoa, mutta mahdollisuuksien sellaista. Sukupuolten välillä on eroja (merkittäviä hormonaalisia eroja, kehotyypin eroja, massiivinen voimaero jne) joiden takia 100% tasa-arvoisuus voi olla mahdotonta. Viimeisin tutkimus kertoo keskivertomiehen olevan vahvempi kuin 99% naisista, mikä on hyvä esimerkki tilanteesta jossa tasa-arvoisuus ei voi täysin toteutua.

      Tasa-arvolla pitää hakea mahdollisuuksien tasa-arvoa, missä ketään ei kielletä tai estetä tekemästä jotain, mutta on turha pyrkiä "lukujen" tasa-arvoon missä kaikki mittarit olisivat identtiset kaikille ihmisryhmille.

      Poista
    2. Mahdollisuuksien tasa-arvoa minäkin kannatan. Se on minulle itsestäänselvyys, koska jokaisen tulisi edetä omilla ansioillaan. Niin taantumuksellinen en ole, että vastustaisin naisten mahdollisuutta valita vapaasti esimerkiksi työnsä.

      Naisilla ongelma tuntuu olevan se, että tilastot otetaan henkilökohtaisuuksina (karmeasti nyt yleistän taas). Jos kerron, että miehet ovat keskimäärin tätä ja heillä on etua naisiin nähden, tilasto kumotaan anekdootilla, "no, kyllä mun yksi kaveri (insert a quality). Vaikka se, mitä naiset ja miehet ovat kesimäärin, ei kerro yksilöstä välttämättä mitään.

      Poista
    3. Voisin myös kannattaa tiettyyn pisteeseen erityiskohtelua joillekin ryhmille. Esimerkiksi maahanmuuttajille tarjottava ilmainen kielikoulutus on mielestäni täysin perusteltua tai naisille tarjottavat ilmaiset neuvolapalvelut.

      En sensijaan pidä järkevänä rakentaa kiintiöitä tai suotimia millä yritetään "kompensoida" eri ryhmien eroja.

      Tilastot henkilökohtaisuuksina on ihan ilmiö minkä olen itsekin nähnyt. Tilastoista puhuttaessa puhutaan aina koko populaatioista, ei yksilöistä. Se että rintasyöpä on harvinainen miehissä ei tarkoita ettei mies voisi saada rintasyöpää, mutta jos sanon rintasyövän olevan harvinainen miehissä, en tarkoita ettei sinulla voi olla rintasyöpää.

      Lisäisin vielä että jos sinulle toitotetaan uhriutta päivittäin, alat näkemään sitä joka paikassa. Jos jokainen kertoo miten sinua sorretaan, kun joku tönäisee sinua, kuvittelet sen olevan sortoa etkä sen että toinen ei nähnyt sinua. Tai kun suomalainen ei istu viereesi bussissa se on rasismia, ei sitä ettemme nyt vaan istu muiden viereen bussissa.

      Poista
  3. "Oikeasti, raha on arvokkaampaa kuin henki? Tätä en ole tässä "vastakkainasettelussa" koskaan ymmärtänyt: se miten naiset saavat hieman vähemmän rahaa on suuri yhteiskunnallinen puute, epäoikeudenmukaisuus joka on korjattava heti. Jotenkin se on osoitus huonosta asemasta, mutta kuoleminen nuorempana ja useammin ja kammottavammalla tavalla ei ole?"

    Feministien logiikka kulkee tässä seuraavasti:

    Mies: "miehet kuolevat nuorempina?

    Feministi: "Onko se naisten syy?

    Mies: "miehet kuolevat useammin väkivaltaisesti"

    Feministi: "Onko se naisten syy?"

    Mies: "No, miksi tekään valitatte palkkaerosta?"

    Nainen: "Koska siinä on kyse miesten naisiin kohdistamasta järjestelmällisestä syrjinnästä."

    Eli kaksi ensin mainittua ongelmaa tiedostetaan, mutta niitä ei pidetä epätasa-arvona, koska niiden takana ei ole tietoista intentiota. Sen sijaan palkkaero on tasa-arvo-ongelma, koska ilmiön takana on (oletettu) intentio naisten syrjimiseen. Tässä on siis selkeä logiikka, jos sitä vain haluaa ymmärtää. Logiikka, joka olisi pätevä, jos sen premissit vain olisivat oikein (eli palkkaeron takana olisi tietoinen syrjintä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Narratiivi, narratiivi, narratiivi. Miesten ongelmat ovat miesten syytä koska miehillä on agentuuria, naisilla ei.

      Tai sitten kaikki on patriarkisen yhteiskunnan vika ja ainoa mikä tekee kaikista onnellisia on jos hajotamme sukupuolet ja elämme queer-utopiassa.

      Jepjep.

      Poista

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.