Tämä narratiivi on häkellyttävän yleinen. Siinä työmiehen täytyy joustaa yhteisön parhaaksi ja häntä motivoivat haasteet. Köyhemmät jopa menettävät motivaationsa jos saavat liikaa rahaa! Johtajat taas ovat etuoikeus yritykselle. Heitä on motivoitava palkalla tai heitä ei saada edes työpaikalle. Puhumattakaan siitä miten ilman kunnon kompensaatiota he loikkaavat kilpailijalle ja vievät salaisuudet ja osaamisen mukanaan.
Duunarien pahaa käytöstä estetään uhkasakoilla ja luomalla Lex Nokian kaltaisia vakoilulakeja. Työntekijöitä pitää muutenkin pitää vähän varuillaan, eiväthän ne tee kunnolla töitä ellei joku heiluta piiskaa sopivasti.
Johtajien pahaa käytöstä pyritään ehkäisemään siis hyvällä, duunarin pahalla. Samat säännöt eivät päde molempiin ryhmiin, kaksoisstandardi on käsinkosketeltava. Tiedämme myös miten tietyn palkkaustason jälkeen palkka ei kasvata motivaatiota - paitsi jos tietysti olet ns. huippujohtaja, jotka ovat liekeissä vasta kun saavat huippuoptioita.
Näinhän se menee.
Oikeastihan asia enemmänkin päinvastoin. Mekaanisessa työssä suuremmat ansiot motivoivat, mutta luovuutta ja ajattelua vaativassa työssä suurista bonuksista on jopa on haittaa. Tästä lisää mm. Daniel Pinkin motivaatiota koskevassa Ted Talk:ssa: http://www.ted.com/talks/dan_pink_on_motivation?language=en
VastaaPoistaMekaanisessakin työssä on tietty katto, minkä jälkeen lisävaluutta ei lisää työmotivaatiota, mutta olet tässä kyllä oikeassa. Stimuloiva työ ei vaadi pelkkää palkkaa motivaation lähteeksi.
Poista