Keskustan todelliset värit ja neljä nälkävuotta edessä

Keskustapuolue paljasti kätensä yhteiskuntasopimuksen kanssa: he eivät ole tavallisen kansan puolella. Tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä, sillä eivät he koskaan ole olleetkaan. Nyt edessä on neljä vuotta varsin vaarallisissa käsissä.

Keskustapuolue on rakentanut imagonsa kahden äärilaiden välissä olevana puolueena, ei liikaa vasemmalla tai oikealla. He puolustavat maaseutua ja haja-asutettua Suomea ja ovat varovaisia päätäntävallan valumisesta Eurooppaan rahojemme kanssa.

Kuten imagot yleensä, tämä on aikalailla pelkkää kiillotusaineitta ja vähän totuutta. Ennen vaaleja Keskusta ei sanonut mitään mistään. Puolue oli hiljaa ja vain ympäripyöreyksiä päästettiin suusta ettei mikään vaan muistuta kansalaisia siitä mistä puolueesta todella on kyse. Nyt kun vaalit on ohi, moni saattoi yllättyä kun "tavallisen kansan asiaa" ajanut puolue ehdottaakin ensin yhteiskuntasopimusta jossa kansalaisilta lähtee lomat ja työtehoakin pitäisi piiskan kanssa kasvattaa.

Tämä ei ole yllätys kenellekään joka muistaa yhtään menneisyyttä. Käsittelyssä Keskusta ja kenen lauluja he laulavat.


Keskustapuolue ei ole tavallisen kansan asialla, ei edes tavallisen maalaiskansan. Heidän edeltäjänsä, Maalaisliitto, oli aina isäntien puolue. Keskustapoliitikot tulivat maaseudun isäntien joukosta ja ajoivat isäntien asiaa. Maalaisliitto ajoi maaseudun suurten asiaa, ei tavallisen kansan. Tämä näkyi hyvin siinä millä helppoudella Veikko Vennamo sai lyhyessä ajassa suhteellisen suuren kannatuksen Suomen Pientalonpoikien Puolueelle (josta myöhemmin tulisi nykypäivän Perussuomalaiset).

Keskusta on sittemmin parantanut imagoaan. 2008 Keskusta ryvettyi pahasti vaalirahakohussa, kun selvisi miten likaisilla keinoilla he hankkivat vaalirahoitusta. Tämäkin on kuitenkin nyt ehtinyt unohtua ja Keskustan imago on ollut putipuhtoinen.

Sitten alkoi tämä yhteiskuntasopimus-pelleily

Koko järjestelyllä tuskin yritettiin koskaan mitään oikeaa sopimusta aikaansaada, tämä on ilmiselvää. Tämän kokoluokan sopimus ei synny siinä parissa päivässä minkä Keskusta sen hiomiseen laittoi. Sopimuksen ei koskaan ollut edes tarkoitus mennä läpi, sen tarkoitusperät olivat kokonaan muualla.

Sopimus ja sen ympärillä tapahtuneet asiat olivat kuitenkin hyvin kieliviä siitä mitä on edessämme: Ei enempää tai vähempää kuin erittäin kansalaisvihamielinen hallituskausi. Yhteiskuntasopimus oli pelinavaus jolla Keskusta näytti kenen asiaa ajaa, teki julkisesti selväksi mitä leirinsä ja värinsä. Keskusta tulee ajamaan politiikkaa jossa Suomesta tehdään enemmän halpatuotantomaa kuin Pohjoismaalainen hyvinvointivaltio.

Koko sopimus oli alusta asti työnantajia suosiva. Toki työntekijöille olisi siinä ollut muutamia pieniä parannuksia, mutta niitäkään ei olisi oikeastaan työnantajan pussista otettu. Karenssia työsuhteen päättymisestä haluttiin vähentää ja johtoa toivottiin olemaan kompensoimatta itseään överisti.

Keskustan valitsema puoli näkyy selvästi siinä miten työnantajapuoli reagoi yhteiskuntasopimukseen. Työnantajapuoli ei nimittäin suostunut edes heiltä vaadittaviin tekoihin, vaikka vaatimukset olivat todella pieniä tai jopa lähinnä periaatteellisia konkreettisen sijaan. Esimerkiksi työnantajapuolelle ei kelvannut se miten johdon palkitsemisen hillitseminen olisi ollut "suositus" vaan siitä piti saada "ehdotus". Tai miten jos työsuhteiden koeaikoja olisi pidennetty, olisi sitä kompensoitu karenssittomalla työsuhteen purkamisella, mihin EK ei suostunut. Eikä myös siihen että työnantajan pitäisi kirjallisesti perustella miksi työsuhde katkaistiin koeaikana.

Tämä on niin selkeää ettei sitä paljon selkeämmäksi enää saa. Samaan aikaan työntekijäpuolelta vaadittiin konkreettista vyönkiristystä, konkreettisia toimia. Työntekijäpuoli ei suostunut kurjistamaan asemaansa ja samalla työnantajapuoli ei suostunut edes tyhjiin lausuntoihin.

Työnantajapuoli oli neuvotteluissa erittäin kovalla kädellä mukana, sillä heillä oli tähän varaa. He tietävät miten hallitusta on rakentamassa heidän taskussaan oleva taho. Keskustapuolue ei ole maanseudun ihmisten puolella, paitsi jos et laske maaseudun patruunia ja työnantajajärjestöt tietävät tämän. Vallassa on taho joka valvoo työnantajapuolen etuja.

Absurdi keskustan leikkaamo

Keskustalle Yhteiskuntasopimus oli siis vain savuverho. Nyt kun mahdoton sopimus kaatui sen mahdottoman lyhyen neuvotteluajan sisällä, tullaan tätä pitämään perusteluna leikkauksiin. Keskustan on nyt pakko leikata sopeuttaa 10 miljardia valtiontaloudesta! Ei olisi ollut pakko jos olisitte suostuneet meidän sopimukseemme! Jota teillä ei ollut riittävästi aikaa käsitellä tai neuvotella ja jota ei kunnolla edes neuvoteltu.

Keskustan 10 miljardin luku on varsin korkea. Oikeastaan sopeuttamismäärä ei ole vain melko korkea vaan käytännössä mahdoton ellei hyvinvointiyhteiskunnasta aleta tinkiä kovalla kädellä. Huomiomme ensinnäkin, että valtion budjetti on noin 50 miljardin luokkaa. Tästä noin puolet menee erilaisina tulonsiirtoina, esimerkiksi eläkkeinä, työttömyysturvana ja sensellaisena. Tästä budjetista kymmenen miljardin sopeuttaminen ei tule tarkoittamaan "turhien byrokratioiden leikkaamista" vaan vähemmän opettajia, vähemmän sairaanhoitajia ja vähemmän sosiaaliturvaa. Se ei voi tarkoittaa mitään muuta, koska tuollaista määrää ei saada sieltä irrotettua kajoamatta näihin. Paitsi tietysti jos Keskusta osaa taikoa valtiolle lisää tuloja jostain ja tässäkään ei oikeastaan ole kuin keskiluokka jota voidaan käydä rankaisemassa hieman lisää.

Säästöihin vielä palatakseni, toki byrokraattienkin määrää vähennettäneen mahdollisen säästöohjelman osana, mutta se ei tule tuomaan säästöjä, ehkä jopa lisäämään rahan menoa kun kuntien ja valtion on ostettava sama osaaminen ja työ sitten konsulteilta kalliimmalla. Koko valtion säästöohjelmahan on ollut hieno esimerkki siitä miten voimme säästämällä päätyä maksamaan enemmän. Byrokraateillakin on nimittäin tehtävänsä ja jos leikkaamme heitä, ei kukaan hoida valtion ja kuntien toimintaa kunnolla. Miksi luulette ettei esimerkiksi valtion ja kuntien kilpailutukset onnistu? Osaavaa väkeä tekemään ei ole tai heillä ei ole aikaa kiitos tehokkaaksi muuttuneen työkulttuurin.

Leikkauksia ja sopeuttamista on Keskustan mukaan pakko tehdä. Onhan meillä niitä "rakenteellisia" ongelmia ja "raskas julkinen sektori". Jos tämä olisi totta, niin kyllä, leikkaaminen ja sopeuttaminen olisi tärkeää. Tilanne on kuitenkin aivan toinen. Taloutemme ei ole huonossa jamassa huonojen rakenteiden takia, vaan koska kolme merkittävää tekijää on heikentänyt sitä: kansainvälisen talouden romahdus, Venäjänkaupan romahdus ja Nokian romahdus. 

Nämä eivät ole rakenteellisia ongelmia, vaan nykyisen taloustilanteemme ongelmia. Rakenteissamme ei ole oikeastaan paljoakaan vikaa, paitsi ehkä tarpeeton leikkaaminen joka oikeasti jo uhkaa yhteiskuntamme toimintakykyä. Päätökset ovat paljonti menneet jo konsulteille ja yritykset käyttävät tilannetta häikäilemättä hyväkseen, kupaten yhteiskunnasta rahaa toinen toistaan härskeimmillä tavoilla.

Nyt näitä tapoja aiotaan lisätä, tarkalleen kymmenellä miljardilla.

Kristallipallo kertoo

Keskustan sopeutusinto on looginen jatko puolueen korruptoituneeseen historiaan. He ovat isäntien puolue ja tekevät isäntiä auttavaa politiikkaa: leikataan valtiolta, siirretään yksityisiin käsiin. Työnantajapuoli odottaa innokkaasti ja ei suostu edes luopumaan murusista samalla kun työntekijäpuolelta tullaan odottamaan moninkertaista joustoa.

Seuraavalle hallituskaudelle on hankala ennustaa talouskasvua. Hallituksemme tulee heikentämään talouttamme viemällä keskiluokan rahat ja lomat. Kotimarkkinat tulevat yskimään entistä pahemmin heikentyneen keskiluokan kulutuksen laskusta ja vähävaraisten ja työttömien tukia tullaan kiristämään ja korvaamaan erilaisella pakottamisella. Ihmisten pahoinvointi lisääntyy ja kansainväliset jättiyritykset pääsevät yhä paremmin apajillemme.

Seuraavalle hallituskaudelle voi ennustaa myös ikäviä lakimuutoksia. Tulilinjalla tulevat varmasti olemaan ne asiat mitkä tavallinen kansalainen voi veroissaan vähentää: esimerkiksi ammattiliittoon kuuluminen tai asuntolaina. Tulemme näkemään irtisanomisten helpottamista ja massiivisesti kasvavan koeajan, mikä osaltaan tulee vähentämään määräaikaisia työtehtäviä (sillä miksi palkata määräaikaista, kun voit palkata jonkun puolen vuoden koeajalla ja erottaa sen 5kk:n päästä?). Jos ammattiyhdistykset eivät tästä pidä, parhaimmillaan tulemme näkemään enemmän lakkoilua ja ehkä jopa lakko-oikeuden rajoittamisen.

Kuulostaako epäuskottavalta tai liian tiukalta? Ehkä, ehkä ei. Keskustan tukijoukoissa on kuitenkin jo ehditty julistaa AY-liike kuolleeksi joten en pitäisi uhkakuvia lainkaan liioiteltuina. Mutta katsotaan nyt. Hyvää tälle hallituskaudelle on näillä eväillä todella hankala luvata.

Kommentit