Sara Forsberg ja silikonit, riskeeraatko sinäkin henkesi kivan fiiliksen takia?

Silikonirintojen ottaminen on henkilökohtainen päätös, joka kantaa melkoisen määrän vaaroja. Mediassa näitä vaaroja käsitellään harvoin, mutta näemme jatkuvasti artikkeleita joissa silikonien ottamista ihannoidaan ja kerrotaan vain niiden hyvistä puolista. 

Viimeisimmässä itse Sara Forsberg pääsee ääneen ja kääntää asiat ympäri: yhtäkkiä ongelma ei olekaan enää rintojen suurennuttamisen aiheuttamat ulkonäköpaineet , vaan kauneusleikkaukseen menevien naisten tuomitseminen.

Kuka tuomitsee ja kenet

Iltasanomat uutisoi äskettäin Sara Forsbergin silikonien ottamisesta. Uutisen sävy oli silikonipositiivinen ja korosti sitä miten suuremmat ja naisellisemmat rinnat ovat valaneet Saraan ihan uutta luottamusta ja elämää.  Sara Forsberg pukee päätöksensä rintojen suurennuttamisesta jonkinlaisena voimaannuttavana tekoja ja tuomitsee kauneusleikkauksissa käyvien naisten demonisoinnin. Mielenkiintoinen väite sillä media tuntuu ainakin suhtautuvan suurella rakkaudella naisten rintojen suurennuttamiseen.

Yhdessä asiassa olen Saran kanssa täysin samaa mieltä: on jokaisen oma päätös mitä vartalollaan tekee. Kenelläkään muulla ei pitäisi olla sanottavaa tähän sen yli etten vartalollani loukkaa heidän ruumiillista koskemattomuuttaan. Tästä huolimatta pidän kyseistä artikkelia ja sen maalaamaa kuvaa rintojen kosmeettisesta korjaamisesta vastuuttomana ja epäterveellisenä. 

Oman artikkelini tarkoitus ei siis ole tuomita ihmisten halua tehdä itsestään kauniimpia tai kieltää ihmisten oikeutta päättää oman vartalonsa kohtalosta. Jokaisella on tähän täysi oikeus. En myöskään tuomitse Saraa, enkä ketään muutakaan tästä päätöksestä. 

Tuomitsen kuitenkin jotain: artikkelit jotka saavat nuorien tyttöjen päähän ajatuksen hengenvaarallisesta kirurgiasta ratkaisuna oman itseluottamuksen ongelmiin. Rintojen korjauttaminen kun ei ole vaaratonta, ei lyhyellä, eikä pitkällä tähtäimellä. Silikonien ottamisen voidaankin sanoa olevan hetkellisen hyvän fiiliksen hakemista josta lopulta on maksettava, ennemmin tai myöhemmin. 

Kivan fiiliksen hinta

Rintojen korjauttamisessa ei ole kyse mistään vaivattomasta ja vaarattomasta toimenpiteestä, vaan invasiivisesta kirurgisesta operaatiosta, jossa on paljon riskejä. Leikkauksessa voi mennä jotain pieleen, jo nukutus on aina riski, komplikaatioista, tulehduksista ja miljoonasta muusta asiasta puhumattakaan.

Ja komplikaatiot eivät ole mitenkään poikkeuksellisia: niitä esiintyy yli neljänneksessä leikkauksista. 

Ja jos jotain ei heti tapahdu, myöhemmin voi vielä tapahtua, komplikaatioita seuraa nimittäin myös leikkauksen jälkeen. Silikonit voivat aiheuttaa joukon vaivoja ja ongelmia.

Lyhyen ja pitkän tähtäimen ongelmien seurauksena voi olla kipua ja kärsimystä. Sopiva tulehdus voi viedä kuukausia toipua ja vaatia implanttien poistamista. Eikä leikkaus myöskään takaa paremman näköisiä rintoja, leikkaus voi epäonnistua myös esteettisesti.

Jos uskallat, tämän tekstin takana on linkki Googlen kuvahakuun epäonnistumisista. 

Sitten vielä se tärkein näkökanta: rintojen suurentamisessa ei ole kyse vain yhdestä leikkauksesta. Silikonien laittaminen on vain ensimmäinen leikkaus ja lisää seuraa myöhemmin. 

Tässä suora lainaus Yhdysvaltojen Food and Drug Administrationin virallisesta selvityksestä: 

"Breast implants are not lifetime devices. You may need to have one or more reoperations over the course of your life due to any one or combination of local complications. You may also need one or more reoperations to improve breast appearance if you are unsatisfied with the outcomes of the surgery aimed at correcting any local complications."

Suomeksi: silikonit eivät kestä koko ikää, vaan joudut myöhemmin ottamaan yhden tai useampia korjausleikkauksia tai poistattamaan silikonit kokonaan.

Voisinko myydä sinulle rinnat?

Sosiaalisen median keskustelussa asiassa, sain huomautuksen että kyllähän ihmiset selvittävät lääkäriltä leikkauksen riskit ja eihän kukaan lähde näihin operaatioihin tietämättömänä. Valitettavasti asia ei ole näin yksinkertainen.

Totta, jos päätät hankkia silikonit, lääkäri kertoo sinulle niihin liittyvistä riskeistä ja suuri osa ihmisistä päättää tämän keskustelunkin jälkeen hankkia silikonit. Miksi? Koska päätös on jo tehty.

Puhutaan hetki autokaupan tekemisestä. Kauppias haluaa ensin vakuuttaa sinut ostoksesi hienoudesta, kertoa hyvät puolet ja vakuuttaa sinut. Auto menee näin kovaa, sen penkit ovat näin mukavat, se kiihtyy näin nopeasti ja niin edespäin. Kun olet vakuuttunut, kerrotaan ne pakolliset huonot puolet, kuten miten massiivinen bensan syönti autolla on tai miten suuri korko maksusuunnitelmassa todella onkaan.

Tämä on kaupankäyntiä: kun saan ensin kuulla asiasta positiivisen version, sitoudun asiaan ja myöhemmin tulevat huonot puolet eivät vaikuta päätöksentekooni yhtä dramaattisesti.

Tämän takia silikonipositiiviset artikkelit ovat vaarallisia. Kun ihminen lukee riittävän monelta taholta miten hienoa suurten rintojen kanssa on, hän tekee ostopäätöksen. Kun lääkäri sitten kertoo huonoista puolista, sillä ei ole enää vaikutusta, päätös on jo tehty ja ihmiset ovat erittäin haluttomia irtautumaan päätöksistään.

Tässä ei ole kyse yksilön vapaudesta, feminismistä tai kehopositiivisuudesta. Vain siitä miten yksi teollisuuden ala myy naisille vaarallista tuotettaan. En lainkaan ihmettelisi jos näiden juttujen takana sponsoreita erinäisiltä klinikoilta, näin hyvästä mainostamisesta pitäisi saada jokin palkkio.

Vaarallisen trivialisointi

Julkkissilikoniartikkelit ovat hyvin yleisiä, Sara Forsbergin juttu on vain viimeisin pitkässä linjassa artikkeleita. Artikkelit ovat aina samanlaisia, kerrotaan miten "oli huono fiilis omasta vartalosta" ja "selvitettiin pitkään" ja sitten "lopulta hankittiin" ja miten "nyt on enemmän itseluottamusta ja tuntuu kivan naiselliselta". Mukana monesti myös "kohukuvat".

Nämä artikkelit normalisoivat ajatusta hengenvaarallisesta kirurgiasta jonain kivana ja huolettomana, ja näin vakuuttavat yhä useampia ottamaan tämän käytännössä tarpeettoman riskin. Lopputulokset ovat parhaassa tapauksessakin vain kivaa fiilistä ja hankalia leikkauksia, pahimmassa tapauksessa kipua, kärsimystä, pysyvästi runneltu keho tai jopa kuolema.

Sara Forsberg tuo artikkelissa esiin miten tässä on oikeastaan kyse naisten oikeuksista ja oman itsensä rakastamisesta. Totuus on kuitenkin juuri päinvastainen, tällaiset artikkelit eivät luo maailmaa jossa ihmiset olisivat tyytyväisiä itseensä, vaan päinvastoin. Ihmiset eivät hyväksy itseään ja rakasta itseään, vaan itsensä rakkaudesta tulee ehdollista: minun on saatava tämä tämmöinen ja sitten voin rakastaa itseäni. Itsensä hyväksyminen sidotaan oman kehon välineelliseen arvoon ja sitoudutaan pinnallisuuteen. Jos tavoite on rakastaa itseään ihan itsenään, tämä on juuri sen vastakohta.

Olen ateisti ja en siksi ole rukoilevaa tyyppiä, mutta haluan lainata Tyyneysrukousta:

Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

Jos en pidä jostain asiasta itsessäni, kumpi on parempi vaihtoehto, hyväksyä vika vai muuttaa sitä? Vastaus tietysti riippuu ongelman laadusta. Jotkin ongelmat voidaan korjata, mutta joissain korjaus voi lopulta olla ongelmallisempaa kun hyväksyminen.

On usein terveempää hyväksyä muuttumattomat tosiasiat ja elää niiden kanssa ja keskittyä niihin asioihin joita voin muuttaa. Kauneusleikkaukset seikkailevat jossain näiden välimaastossa, sillä meillä on nykyisin kapasiteettia muuttaa itseämme, mutta tämä muutos ei tule ilmaiseksi. Kuin Faustin sopimuksessa paholaisen kanssa, rintoja suurennuttaessa saa voimaa vain hetkeksi, mutta lopulta piru tulee korjaamaan satonsa.

PS. Korostettakoon että artikkelini kritiikki ei ole suunnattu kaikkea kauneuskirurgiaa kohtaan. Joissain kauneuskirurgian muodoissa riskit ovat mitättömät ja pitkän tähtäimen vaikutuksia ei käytännössä ole. Silikonit eivät kuulu tähän turvallisten ryhmään.

Sara Forsberg liittyy pitkään listaan julkkiksia jotka kertovat silikoneistaan. Tällä kertaa mukana on twisti: enää ei...
Julkaissut Tämä Päivä 26. tammikuuta 2016