Suomen pitkä porvarivalta ja palveluiden romahdus

Monella on Suomessa vieläkin sellainen outo käsitys, että olisimme jotenkin vassariviherpiipertäjien ikeen alla. Nämä pahuksen sosiaalitantat säätävät holhoavia lakeja ja luovat turvottavat julkista sektoria.

Paitsi että todellisuudessa Suomessa on ollut porvarivalta ties kuinka pitkään. Politiikkaamme hallitsevat itseasiassa oikean kannan äänet, mutta jos näitä ääniä kuunnellaan, ne mielellään antavat itsestään toisen käsityksen. He esittäytyvät normeja haastavina uudistajina, vaikka todellisuudessa heidän pillinsä mukaan on tanssittu jo varsin pitkään.

Ken vallassa onkaan

Monilla on käsitys demareista eräänlaisena valtionhoitajan puolueena. He profiloituvat kaikkein voimakkaimmin hyysäävän sosiaalitantan imagoon ja heitä useimmin syytetään yhteiskuntamme holhoavista laeista. Onkin totta että demareilla on ollut pitkään tiukka ote vallan kahvasta, mutta ei itseasiassa viime aikoina.

Demarit ovat olleet toki hallituksessa vaikuttamassa politiikkaan, mutta jo varsin pitkään sävelet on sanellut joku muu. Demarit ovat ehkä olleet mukana hallituksessa, mutta sosiaalidemokraattista politiikkaa ei olla tehty aikoihin.

Hyvä mittapuu on katsoa hallitusvastuuta ja näin sitä kuka sanelee hallituksen reunaehdot, eli pääministeripuolueita. Jos tarkastelemmekin suomen pääministereitä, huomaamme miten demarit menettivät vallan 1987 kymmenen vuoden jakson jälkeen. Vallan otti Kokoomus, 1991 se siirtyi Keskustalle, 1995 Sosiaalidemokraatit palasivat, mutta 2003 valta menetettiin jälleen. Sen jälkeen valtaan ei olla päästy kiinni, vaan jokainen hallitus on ollut porvareita porvarien perään, käytännössä Kokoomus ja Keskusta ovat hallinneet päätöksentekoa vuodesta 2003.

Lipposen hallitus 1995-2003 oli myös varsin kaukana vasemmistolaisesta. Lipponen teki politiikkaa, joka oli oikeistolaisempaa kun monen häntä edeltäneen Kokoomushallituksen. Voidaankin oikeastaan sanoa, että Suomi on ollut porvarien ja oikeiston alaisuudessa vuodesta 1987.

Sinä aikana julkinen talous on mennyt leikkurista toiseen ja olemmekin nyt pisteessä jossa kaikki julkiset-palvelut ovat muuttuneet köyhien palveluiksi. Missään tämä ei näy yhtä hyvin kuin terveydenhuollossa, jota on kurjistettu vuosi vuodelta. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa, näemme leikkauksia lastenhoidossa, peruspäivärahoissa, työttömyyskorvauksissa ja työttömyyden torjunnassa ja oikeastaan kaikessa muussakin. Leikkaaminen ei ole uusi asia, nykyinen leikkaushuuma on vain sen viimeisin ilmenemismuoto.

Julkinen sektori on muutaman vuosikymmenen aikana kaluttu tehokkaasti varsin kuivaksi ja pyöriikin nykyisin hyvin heikosti. Heikkous ei ole seuraus byrokraattisesta pöhöttymisestä, vaan sen vastakohdasta, jatkuvasta leikkaamisesta. Yksikään yksittäinen leikkaus ei sitä tapa, se pikemminkin kärsii tuhannen sivalluksen kuolemaa.

Olemme leikanneet leikkaamasta päästyämme. Tämä siitä huolimatta että Suomen talous on jatkuvasti kasvanut. Hitto, 1994-2008 Suomen talous oli kasvanut +70%, mutta tämä ei ole kääntynyt julkisten palveluiden parantamiseen.

Todellisuus vastaan retoriikka

Elämme nyt ja olemme siis eläneet vuosikausia oikeistovaltaa ja nykyinen hallituksemme on vain jatko-osa tässä samassa oikeistoporvarien tarinassa. Hallituspuolueiden retoriikassa tämä ei kuitenkaan näy. Persut ja Kokoomus ovat erityisesti kunnostautuneet kertomaan tarinaa todellisuuden sijaan.

Kokoomus on pitkään markkinoinut itseään jonkinlaisena uudistajana, samoin teki viimeisissä vaaleissa Keskusta. Kampanjoissa on ollut paljon "ois aika tehdä jotain"-henkeä ja yritystä maalata puolueet uudistajiksi. Persuissa taas herra ylipäällikkö Timo Soini jaksaa koko ajan kertoa meille miten viherpiipertäjät ja kommunistit ovat Suomessa niin tiukasti vallassa, ettei kukaan muu saa mitään aikaiseksi.

Molemmat linjat ovat luonnollisesti puhdasta fiktiota. Ainoa kommunistintapainen hallinto on Suomessa ollut 1946-1948 jolloin vallankahvassa oli SKDL, puolue jota ei enää ole olemassa. Moderni Vasemmistoliitto taas ei koskaan ole ollut pääministeripuolue. Kokoomuksen kanssa linja ei ole aivan yhtä irvokasta, mutta yhtä epärehellistä se on silti. Kokoomus on kuitenkin puolue joka on vuodesta 1987 ollut useammin hallituksessa kuin oppositiossa.

Tämä on Suomen todellisuus: elämme oikeistovallan alla ja olemme eläneet jo pitkään. Politiikkaamme hallitsevat täysin porvarilliset arvot. Viherpiipertäjäsosiaalitanttojen valta on fiktio, jolla nämä porvarit ylläpitävät imagoaan jonain muuna kuin taantumuksellisina voimina, mitä ne näyttäisivät pikemminkin olevan.