Ghostbusters (2016) arvostelu

Uusi Ghostbuster (2016) on ollut netissä niin puhuttu aihe etten minäkään voi välttää siitä puhumista. Keskustelu elokuvan ympärillä on mennyt naurettavaksi aikoja sitten, ja en halua osallistua siihen millään tavalla. Tässä arviossa kerron vain mielipiteeni elokuvasta.


Jos et jaksa lukea pidempää analyysia, tässä mielipiteeni: Ghostbusters (2016) on kohtuullisen viihdyttävä mutta lopulta varsin keskinkertainen elokuva. Se ei ole huono, mutta se ei myöskään ole erityisen hyvä. Lue eteenpäin jos haluat kuulla enemmän.

Oudosti uusi Ghostbusters ei ole suomennettua titteliä. Alkuperäinen on Haamujengi kuitenkin, mutta uusi versio vain Ghostbusters. Kummallinen lokalisoinnin laiminlyönti.

Taustaa ennen asiaa

Kun näin ensimmäistä kertaa trailerin tällä kohumyrskylle, en yhtynyt soraäänien kuoroon. Totta, traileri ei tehnyt kovin hyvää kuvaa elokuvasta (repliikkejä kuten "No one knows quantum physics like you!"), mutta kuten kirjaa ei pitäisi arvioida kannen perusteella, pelkkä traileri ei kerro välttämättä mitään lopullisesta elokuvasta. Muuten Phantom Menace olisi ollut oikeasti todella hyvä elokuva, sen trailerit rikkoivat silloisen Internetin ennätyksiä.

Sittemmin asia politisoitui, mutta emme ole tänään keskustelemassa siitä. Haluamme puhua elokuvasta. Alkuperäinen Ghostbusters ja sen jatko-osa olivat todella hyviä ja viihdyttäviä elokuvia, mutta eivät mitenkään suosikkielokuviani, en omaa mitään merkittävää emotionaalista yhteyttä niihin. Ne ovat vain erittäin hyviä elokuvia, mutta en koe niitä sukupolveani määritteleviksi. Olen tässä mielessä suhteellisen neutraali katsoja uudelle Haamujengille


Näillä puheilla pääsin katsomaan uutta Ghostbusters-elokuvaa suhteellisen puhtaalta pöydältä. Ja elokuva ei tehnyt vaikutusta.

Ja sitten itse asiaan

Ghostbusters (2016) alkoi suhteellisen hyvin, mutta degeneroitui pian Putous-tasoisen huumorin suuntaan. Vitsit ovat sekoitus alapäähuumoria ja karikatyyrihahmojen outouden päivittelyä.

Ja karikatyyrejä ovatkin oikeastaan kaikki elokuvan hahmot. Kukaan ei tunnu Pahvi-Saulia syvällisemmältä hahmolta. Alkuperäisen elokuvan hahmoissa oli omaa outouttaan, mutta ne tuntuivat silti hahmoilta. Uudet hahmot ovat nimenomaan sketsihahmoja jotka olisivat kotonaan paremmin The Office-sarjassa tai Saturday Night Livessä.

No, en vihannut niitä, hahmot eivät olleet läheskään yhtä kamalia kun miltä ne trailereissa näyttivät. Elokuvan naishahmot olivat kaikki viihdyttäviä, samaten heidän miespuolinen blondisihteerinsä. Uusissa hahmoissa tuntui koko ajan olevan jotain enemmän, mutta kehenkään ei oikeasti tutustuttu. Hahmojen luonne tai tausta ei tullut esille millään tavalla dialogissa tai hahmojen toiminnassa. Vanhan Ghostbustersin näyttelijöiden cameot olivat hajottavan huonoja.

Elokuvan pahis oli kaikkein heikoimpia lenkkejä. Hänen motivaationsa oli puolivillainen "kostan kaikille koska syyt". Kirsikkana kaiken päällä kyseessä oli jälleen yksi nörttejä pilkkaava stereotyyppi.

Elokuvan huumorin tyyli oli huomattavasti heikompi kun alkuperisellä Haamujengillä. Vitseistä osa oli hyviä, oikeasti hyviä, mutta jokaista hyvää kohti oli monta latteaa ja väkisin väännettyä. Elokuvan alussa vedetään huumoria housuun pissaamisesta, queeffeistä ja ektoplasman menemisestä kaikkiin aukkoihin. Tyylikästä.

Suurin ongelmani olivat kuitenkin itse kummitukset ja yliluonnollinen. Haamujen tyyli oli hirvittävä ja uudet haamut ovat huvipuistoajelun olentoja. Aivan alkua lukuunottamatta, elokuvan haamut näyttävät olevan lainassa Scooby Doosta tai Eddie Murphyn Haunted Mansion-elokuvasta. Toki alkuperäisenkin Haamujengin kummitukset olivat hupsuja, mutta niissä oli oma uhkaavuutensa ja oma selkeä tyylinsä. Uudet ovat jotenkin niin mauttomia ja hajuttomia.


Yliluonnollinen maailma oli myös latteuksien latteus, maailman tylsin pahis haluaa tuoda kummitukset maailmaan koneella jota ei jakseta selittää sen tarkemmin. Tämä on kalpea varjo Gozerista tai Vigosta. Kohtaus jossa uuden leffan pahiksen labrassa näemme miten pahat henget tuijottivat maailmaamme jostain sen ulkopuolelta oli siisti kylläkin, mutta muuten itse yliluonnollinenkin maailma oli jotenkin lattea.

Tuotesijoittelu on myös kammottavan läpinäkyvää. Brändejä mainitaan ja näytetään jatkuvasti ja suhteellisen tökerösti.

Lopullinen mielipide

Kaikesta tästä huolimatta Ghostbusters (2016) oli periaatteessa viihdyttävä ajelu. Se sisälsi kohtuullisia vitsejä ja viihdyttäviä kohtauksia. Se ei kuitenkaan ole elokuva jota kestäisi katsoa kahteen kertaan, eikä ei haasta katsojaansa lainkaan. Uusi Haamujengi toimiikin parhaiten kun haluat elokuvan jonka kanssa ei tarvitse ajatella, ideaalinen yleisö onkin väki jolla on krapulapäivä tai hamppua polteltavaksi.

Tätä elokuvaa ei pitäisi verrata aiempiin Haamujengeihin, sillä se ei ole samaa sarjaa millään tavalla. Se on tyyliltään täysin erilainen elokuva ja sillä ei ole mitään jatkuvuutta muiden Haamujengin elokuvien tai oheissarjojen kanssa. Tämä on myös elokuvan suurin heikkous: jos se olisi rehellisesti oma juttunsa, koko homma toimisi paremmin. Nyt elokuvaa ei voi katsoa saamatta jatkuvasti muistutuksia paljon paremmista ja toimivista elokuvista.

En pidä uutta Haamujengiä epäonnistuneena elokuvana, se on nimittäin oikeasti ihan katsottava teos ja ehkäpä se löytää yleisönsä. Tai ehkäpä tämä elokuva tuo enemmän huomiota sille alkuperäiselle ja paremmalla Haamujengille ja ehkäpä tämä on viimein se sysäys joka tarvitaan käynnistämään koneisto todellisen jatko-osan tekemiseksi. Tai ehkäpä tämä on viimeinen naula sen arkussa. Jää nähtäväksi.

Oli menestys mikä tahansa, tiedämme ettei tästä tule sellaista klassikkoa jota katsottaisiin yhä vuosien päästä hyvänä elokuvana. Uusi Haamujengi on tämän päivän tuote, jolla ei tule vuosien päästä olemaan samanlaista asemaa pop-kulttuurissa kun alkuperäisellä. Alkuperäinen tullaan muistamaan oikeana Haamujenginä, tätä ei.

Elokuviin en vaivautuisi tätä menemään katsomaan, mutta kunhan elokuva tulee suoratoistopalveluihin, suosittelen lämpimästi darrapäivän viihteeksi.

Tämä Päivä antaa elokuvalle kuusi (ja puoli) kummitusta kymmenestä.

Kommentit