Miehet ovat vaarallisia

Feministit osaavat kertoa paljonkin siitä miten miehet ovat vaarallisia. He ovat oikeassa vain siinä, että tietyt miehet ovat vaarallisia, mutta ovat pahasti väärässä siinä miksi he ovat vaarallisia. Vaarallisimpia miehiä ovat nuoret miehet joilla ei ole toivoa, tekemistä tai tulevaisuutta. He kaatavat yhteiskuntia tai tuhoavat itsensä.

Ja ei, tätä vaaraa ei voiteta "valistamalla miehiä toksisen maskuliinisuuden vaaroista".

Miesvaara

Sivilisaation yksi tärkein tehtävä on kesyttää nuoret miehet integroimalla heidät ympäröivään yhteiskuntaan. Työ, ura, puoliso, lapset, tulevaisuus ja niin edespäin. Mikään ei rauhoita raivoavaa karhua samalla tavalla kun asuntolaina tai tarve varmistaa lämmin ruoka omille lapsille.

Nykyisin kuitenkin näemme entistä enemmän miten nuoret miehet eivät integroidu. Osa kääntyy sisäänpäin ja tuottaa stereotyyppisen kellariasujan, osa sortuu alkoholin ja huumeiden tyynnyttävään syliin. Osa taas onnistuu täyttämään yhteisö, arvostuksen ja tulevaisuuden kaipuunsa löytämällä sitä lupaavia yhteisöjä, vaarallisia sellaisia. Nämä yhteisöt voivat viedä vankilakierteeseen tai jopa terrorismiin.

Yhteiskuntaan liittymiselle löytyy monia esteitä. Yksi on kyvyttömyys löytää kumppania. Ilman omaa puolisoa ja jälkeläisiä oleminen on monille hyvin raskas paikka, varsinkin jos omassa perhepiirissä ei ole sisaria tai serkkuja joiden perheissä saisi jotain roolia. On vain pinnallisia kavereita ja pohjaton yksinäisyys.

Tulevaisuuden toivon puute on toinen. Näemme vähemmän ja vähemmän työpaikkoja perinteisillä kouluttamattomilla aloilla ja monet koulutustakin vaativat tehtävät eivät enää ole tarjolla samoissa määrin. Koneistuminen vie suorittavia työpaikkoja ja monilta tämä vie kyvyn ansaita elantoa.

Tuen puuttuminen on kolmas esteistä. Miehet eivät saa juuri minkäänlaista tukea kulttuurissamme, eivät konkreettista tukea eivätkä kulttuurista sympatiaa. Miehet ovat se ihmisryhmä jonka täytyy kestää vastoinkäymisiä omin päin. Tämä on pidemmän päälle raskasta, varsinkin jos samalla tuntuu ettet saa kestämisestäsi mitään arvostusta, vain jatkuvaa pilkkaa että edes kehtaat mainita asiasta.

Sukupuolijakauman vinoutuminen

Yksi ongelmia aiheuttava tekijä on sukupuolten epätasapaino. Jos yhteiskunnassa on vähemmän naisia kun miehiä, muodostaa tämä merkittävän epätasapainotekijän, sillä jo matematiikka takaa yhä useamman miehen jäävän yksinäiseksi, vailla toivoakaan rakkaudesta tai jälkikasvusta. Tiedämme perheen hankinnan olevan yksi parhaita tapoja sitouttaa mies yhteiskuntaan ja jos naisia on huomattavasti miehiä vähemmän, tilanne mutkistuu kammottavalla tavalla.

Sukupuolijakauma on suhteellisen tasainen valtaosassa maailmaa, mutta näemme siinä huolestuttavia paikallisia trendejä. Maahanmuutto on Euroopassa ruokkinut tätä ilmiötä, sillä valtaosa maahanmuuttajista on miehiä. Kun maahan otetaan merkittävä määrä uusia ihmisiä, vaikuttaa se maan demografiaan, erityisesti jos tulijat eivät ole riittävän tasaisesti jakautuneita. Maahanmuuttajat erityisesti köyhistä maista, ovat enimmäkseen miehiä ja nuoria poikia.

Suomessa tällä ei ole ollut merkittävää vaikutusta sukupuolijakaumaan, mutta samaa ei voida sanoa esimerkiksi Ruotsista: siellä teini-ikäisissä jokaista 100 tyttöä kohti on peräti 123 poikaa. Vertailun vuoksi voi mainita "luonnollisen" suhteen olevan 105 poikaa ja 100 tyttöä, sillä poikia syntyy hieman enemmän. Ruotsissa suhdeluku on pahasti vinksahtanut erittäin suuren miesvaltaisen maahanmuuton tuloksena.

Paikallisesti tilanne voi olla vielä pahempi, sillä maahanmuuttajat tapaavat usein keskittyä tietyille alueille, joilloin paikallinen suhdeluku voi olla vielä pahempi. Näitä paikallisia vinoumia näemme myös muualla päin Eurooppaa ja ne usein ovat nimenomaan maahanmuuton luomia. Maahanmuuttajayhteisöjen pojat ovatkin myös erityisessä vaaratilanteessa, sillä heidän yhteisöissään sukupuolijakauma saattaa helposti olla kaksinkertainen määrä poikia tyttöihin verrattuna.

Luonnollisesti maahanmuuton kääntöpuolena on myös vastaava käänteinen sukupuolten epätasapaino kehittyvissä maissa, joista erityisesti miehet ovat kaikonneet länsimaihin.

Näemme näitä vinoumia muuallakin. Esimerkiksi Kiinassa maahanmuuttoa ei tarvita luomaan epätasapainoa, heillä on sellainen omasta takaa. Kiinan yhden lapsen politiikka yhdistettynä vanhempien haluun saada poikia on luonut sukupuolijakauman joka on lähes sama kun mistä Ruotsissa tänä päivänä kärsitään ja siitä on seurannut odottamattomia ongelmia kiinalaisille pojille ja Kiinalla voi olla edessään hyvin epävakaa tulevaisuus.

Toivottomuus

Toinen ongelma on tulevaisuuden toivon puuttuminen, mikä koskettaa osin molempia tyttöjä sekä poikia. Elämme hyvin epävakaita aikoja, emme tiedä onko töitä tarjolla tai mikä ammatti katoaa seuraavana kokonaan. Uran luominen on nykyisin paljon vaikeampaa, sillä työpaikkojen määrä on romahtanut automaation, tekoälyn ja teknologian takia. 

Uusien sukupolvien perspektiivi maailmaan onkin radikaalisti erilainen kun edellisten. Toisen maailmansodan jälkeen syntynyt sukupolvi syntyi rikastuvaan maailmaan jossa jokaiselle riitti töitä. 70-80 luvuilla syntyneilläkin tilanne oli vielä kohtuullinen. Nykyiset nyt työelämään valmistuvat tai vielä opiskelevat ovat kuitenkin täysin eri tilanteessa. 

Nuorisotyöttömyys on massiivista ja pahimmillaan jopa eläkeläiset ansaitsevat paremmin kun työssäkäyvät. He näkevät konkreettisesti miten paljon paremmassa asemassa heitä ennen tulleet ovat. Heillä oli varaa hankkia auto ja omakotitalo duunarin palkalla, nyt sama on muuttumassa mahdottomaksi. Aiemmilla sukupolvilla asunnot on jo hankittu, joten vaikka tilanne on epätasapainoinen, heillä on nyt tiettyä puskuria jota uusien sukupolvien on vaikea hankkia.

Aiempien sukupolvien on myös hankala ymmärtää tätä yhteiskuntaan liittymättömyyttä. Yhteiskunta ei vaan tarjoa heille tapoja päästä täydeksi jäseneksi.

Pahinta toivottomuus on monesti juuri niillä jotka ovat syntyneet huonoihin oloihin. Köyhissä maissa työpaikkoja ei välttämättä ole ja niistä länsimaihin muuttaneetkaan eivät välttämättä pääse paljoakaan parempiin oloihin. Maahanmuuttajaslummeissa kasvavan on hankala kuvitella valoisaa tulevaisuutta. 

Tähän voidaan yhdistää vielä tietoisuus lähestyvästä ympäristökatastrofista. Ilmastonmuutos ja planeetan resurssien köyhtyminen ja yleinen resurssipula ovat lähestymässä ja nuoret ovat usein varsin tietoisia niistä. Mikä ruokkiikkaan toivottomuuden mielialaa paremmin kun konkreettinen toivon puuttuminen maailmasta.

Syyllistäminen ja tuen puute

Asiaa ei myöskään helpota se miten miesten kokemia ongelmia ei myönnetä ja jos myönnetään, niille ei tehdä mitään. Nuorten miesten heikentyvät kouluarvosanat ja koulumenestys, työpaikkojen saannin hankaluudet ja tulevaisuuden toivottomuus ovat todellisia ongelmia, mutta niille ei tehdä mitään.

Samaan aikaan tyttöjä koskettavat ongelmat (ja kaikkia koskettavat ongelmat jotka käsitellään tyttöjen ongelmina) saavat jatkuvasti paljon huomiota. Pojat tuntevat usein olevansa toisen luokan kansalaisia ja samalla myös kokevat syyllisyyttä.

Heille nimittäin kerrotaan heidän olevan ne pahat yhteiskunnassamme, ne etuoikeutetut. Todellisuudessa miesten etuoikeudet on riisuttu jo vuosikausia sitten ja tällä hetkellä miehet ovat monin tavoin se vähemmän etuoikeutettu sukupuoli, mutta tätä ei voida sanoa ääneen. Kerromme yhä nuoremmille lapsille feminististä fantasiaa miehistä jonkinlaisina valtaa pitävinä hirviöinä, jotka alistavat naiset ja joilla kaikki on helpompaa koska he vaan ottavat muilta. Tämä on luonnollisesti sitä itseään, pelkkää kuumaa ilmaa, mutta sille altistuu nykyään jatkuvasti. Todellisuudessa pojat ja miehet ovat yhteiskuntamme eniten vaarassa oleva ryhmä, mutta silti keskitymme puhumaan vain naisten suojelusta.

Tuntuu että lähes päivittäin joku nostaa esille jonkin naisten ongelman josta miehiä syytetään kokonaisuutena. Ongelma saattaa olla kuvitteellinen tai yhä useammin ongelma josta miehetkin kärsivät, mutta se puetaan miesten ongelmana ja siitä syyllistetään juuri miehiä. Hitto, olemme jopa määritelleet vihan uudelleen niin että vain miehet voivat syyllistyä siihen. 

Elämme aikoja jolloin kukaan ei ylistä poikia, mutta haukkujia löytyy kuorollinen. Tämä jos mikä luo vahingollisen minäkuvan nuorelle miehelle joka huonoksi onnekseen altistuu feminismille. Hän alkaa nähdä itsensä pahana ja katolisen perisynnin dogman tapaan joutuu jatkuvasti osoittamaan katumusta sukupuolestaan. 

Väkivaltainen lopputulos 

Näistä lähtökohdista on helppo nähdä miten vaaralliseksi asiat ovatkaan menossa. Meillä on kasvava joukko nuoria miehiä jotka ovat irtautuneet tai irtautumassa yhteiskunnasta. Heillä ei ole prospekteja tai tulevaisuutta. Osa heistä sortuu välittömään tyydytykseen eläen videopelien, pornon ja videoiden keskellä, osa juo itsensä turraksi tai käyttää muita aineita, osa taas liittyy vaarallisiin radikaalijärjestöihin tai muuten "alkaa ilmaista itseään" väkivallan keinoilla.

Juurettomuus josta esimerkiksi maahanmuuttajamiehet kärsivät pahentaa tätä entisestään. Maahan tulleella ei ole ympärillään samanlaista tukiverkkoa kun paikallisilla. Muutenkin hyvin erilaiseen ja erilaisista ihmisistä rakentuvaan yhteiskuntaan liittyminen on paljon vaikeampaa. Jo eroava fyysinen ulkonäkö voi hankaloittaa empatian osoittamista muita yhteiskunnan jäseniä kohtaan - molempiin suuntiin - mikä entisestään erottaa yhteiskunnasta.

Tulevaisuutta vailla olevat nuoret miehet, paikalliset tai maahan muuttaneet, ovat se oikeasti vaarallinen miesryhmä ja yhteiskunnalle on erittäin tärkeää ettei tällaista ryhmää pääse syntymään. Nuoret miehet on saatava integroitua yhteiskuntaan, sillä vaihtoehto on kammottava. Se on massiivinen määrä turvattomuutta ja epätasapainoa yhteiskunnassa. Vailla tulevaisuutta olevat nuoret miehet ovat yhteiskunnalle kun pienempi versio Gotham Cityn Jokerista, epätasapainottava tekijä.

Pienenä helpottava tekijänä yhteiskuntaamme rauhoittaa yksi odottamaton tekijä, joka voi kompensoida tilannetta tiettyyn pisteeseen. Nykyisin nuoret ovat pääosin rauhoittuneet kiitos runsaasti tarjolla olevan viihteen. Oikeasti, väkivalta ja häiriökäytös ovat laskussa ja suuri syy tähän on se että nuoret jäävät nykyisin yhä useammin kotiin. Tämän takana ovat Netflix, Xbox, PlayStation, HBO, Yle Areena, YouTube, Facebook, WhatsApp, Snapchat, Instagram ja muut viihdepalvelut jotka saa näppärästi kotisohvaltaan avattua. Ei tarvetta lähteä kaupungille.

Mikään viihde ei kuitenkaan vastaa todellista kytköstä yhteiskuntaan. Viihde on lopulta vain hetkellistä huomion viemistä asiasta toiseen, eikä täytä niitä aukkoja sieluissamme. Lopulta paraskin elokuva on ontto jos sitä ei voi katsoa jonkun kanssa, paraskin peli on simulaatio, eikä mikään porno muodosta todellista yhteyttä kahden ihmisen välille. Kaikki näistä muuttuvat vähä vähältä vähemmän tyydyttäviksi.

Viihde siis voi auttaa epävakauden kanssa, mutta onnellisia ja yhteiskuntaan sitoutuneita miehiä se ei luo. Kuin halvan vanhainkodin vanhukset, se vain lääkitsee nuo miehet koomaan. Muut emme kärsi heidän yhteiskunnasta irtoamisestaan, mutta he kärsivät yhä itse. Ja sen tien päässä voi olla onneton loppu joka sitten koskettaakin meitä muitakin.

Nämä ovat ongelmia joita on erittäin hankala korjata millään inhimillisellä tavalla. Voimme vain toivoa ennaltaehkäisevämme niitä pitämällä huolen ettei liian suuri osa nuorista miehistä syrjäydy ja eroa yhteiskunnasta. Jos emme näin tee, näemme edessä epävakaita aikoja.