Miksi romantiikka ei kiinnosta miehiä

Pidämme romanttisia tarinoita pääasiallisesti naisille suunnattuna viihteenä ja jos katsomme romanttisten elokuvien tai kirjojen kuluttajia, tämä klishee pitää paikkansa. Ylivoimaisesti suurin osa niiden katsojista tai lukijoista on juuri naisia. Perinteinen romanssi-kirjallisuus ei kiinnosta miehiä.

Romanttiset elokuvat eivät valtaosalle miehistä ole kiinnostavia yhdestä hyvästä syystä: romanssin rakenne ei ole mieheen vetoava, ei ainakaan se rakenne jota tarinassa tyypillisesti käytetään. Miehelle romanssi on työtä. On kuitenkin mahdollista tehdä myös miehiä kiinnostavia romanttisia tarinoita, eikä se lopulta ole edes kovin vaikeaa.

Kaiken takana on nainen

Aivan ensimmäisenä keskitytään siihen miksi naiset pitävät romanttisista tarinoista ja miksi miehet eivät. Lyhyt vastaus on että romanttiset tarinat rakennetaan vetoamaan naisiin. Toki rakkaus voi aiheena jo itsessäänkin olla naisista kiinnostavampi, mutta pelkän aiheen lisäksi romanttisen tarinan sisältö on tehty lähes aina naisyleisön ehdoilla. 

(Tämä pätee myös hyvin rakkauslauluihin, jotka ovat myös konkreettisesti tehty naisille.)

Naisten ehdoilla tehty romanttinen elokuva pyrkii tarjoamaan naisille heihin vetoavan romanttisen fantasian. Tämä fantasia rakennetaan naisten egoa hiveleväksi, mutta mieskatsojassa se ei herätäkään samoja tunteita. Tämä näkyy jo henkilöhahmoissa, naishahmot ovat enemmän moniulotteisia ja oikein tuntuisia hahmoja, kun taas mieshahmot ovat monesti pelkkää silmäkarkkia.

Lopulta tarinaa katsoessamme samaistumme roolihahmoihin ja osa tarinan kiintoisuudesta tulee siitä miten tämä samaistumisen kohteemme pärjää. Romanssit rakennetaan useimmiten niin että naispääosa (eli naisten samaistumisen kohde) saa osakseen positiivista huomiota kun taas miespääosa (miehen samaistumisen kohde) on se joka antaa tätä huomiota. Miehen on jahdattava naista ja osoitettava itsensä tämän arvoiseksi. Tämä kaava on itseasiassa niin yleinen, että niissäkin elokuvissa joissa nainen jahtaa tiettyä miestä, tämän jahtauksen tehtävä ei ole niinkään saada miestä vaan saada mies tavoittelemaan naista.

Tämä tavoittelun kohteena oleminen on lopulta mukavaa, on aina egoa hivelevää tietää olevansa haluttu ja naisen onkin helppo saada romanttisesta elokuvasta positiivisia tuntemuksia. Hän samaistuu elokuvan naispäähahmoon ja saa paistatella miespääosan tavoittelun kohteena olosta. Miehen tehtävä on tavoitella naista ja naisen valita minkä miehen ottaa. Miehen rooli on siis tehdä töitä.

Romanttiset elokuvat ovat kuin karkkikauppoja, nainen on asiakas joka ostaa makeita nameja, mies täyttää karkkilaatikot joista hän voi herkkuja käydä kauhomassa. Erittäin yleinen romanttisen elokuvan klishee onkin kosijoiden valinta. Lukemattomissa elokuvissa näemme saman kaavan, jossa naispääosan on valittava rikkaan tai köyhän tai komean välillä ja nämä miehet kilpailevat naisen huomiosta ja rakkaudesta eri tavoilla. Yksi maalaa hänen kuvansa, toinen lähettää limusiineja, kolmas maalaa kuun punaiseksi.

Asian voi summata näin: naiselle romantiikassa vetoavinta on mies joka on valmis tekemään töitä hänen vuokseen, miehelle romanssi on töitä tai työnhakua. Romanttisen elokuvan mies on usein kun työhaastettelussa oleva työnhakija jonka on osoitettava kykynsä haastattelijalle saadakseen työpaikan. Katsoisitko itse elokuvaa jossa samaistumisen kohteesi joutuisi koko ajan vakuuttelemaan kelpoisuuttaan vai elokuvan jossa samaistumisen kohteellesi koko ajan vakuutellaan tämän kelpoisuutta?

Kellä valta, hällä vaiva

Toisella tavalla summattuna asian voi nähdä myös näin: mies tekee romanssissa työt ja on se aktiivinen ja dominoiva osapuoli. Nainen saa ottaa rennosti ja antaa virran viedä. Dominoiva osapuoli ei välttämättä tarkoita konkreettista dominointia tai hallintaa, enimmäkseen vain sitä kumpi osapuoli tekee työt romanssissa (tavoittelee) ja kumpi ei.

Ja jos romanttista kirjallisuutta katsotaan, suosituin tarinan valtarakenne on joko dominoiva mies ja passiivinen nainen tai dominoiva mies, passiivinen mies ja passiivinen nainen. Vähiten suosittu valtarakenne on dominoiva nainen ja passiivinen mies.

Tässä ei sinällään ole mitään vikaa, enkä kirjoittanut tätä kritisoidakseni romanttista draamaa. Tämä on miten luodaan naisiin vetoavaa romanttista sisältöä, joka taas ei vetoa miehiin millään tapaa. Siinä ei ole mitään erityisen houkuttavaa miehelle. Naisille tehdyissä romanttisissa tarinoissa miehen tehtävä on (elokuvan loppuun mennessä) rakastaa naista niin paljon, että tämä on valmis tekemään mitä vain. Hän tekee suuria eleitä ja luopuu mistä tahansa, jopa hengestään.

Tämä on se arkkityyppinen naiseen vetoava romanttinen fantasia. Miehen on siinä oltava valmis tekemään ja uhraamaan naisen vuoksi. Tämä on vetoavaa naisille, koska he ovat tarinassa ikäänkuin hyötyjän osapuolella. Naisiin vetoavassa elokuvassa nainen on keskipiste ja mies tekee mitä tahansa hänen vuokseen.

Tämä ei välttämättä ole yhtä vetoavaa miehille, vai nauttisitko itse elokuvasta jossa tehtäväsi on kuolla?

Tämä ei näy missään yhtä vahvasti kun James Cameronin Titanic-elokuvan lopussa. Suhteellisen legendaarisessa kohtauksessa Leonardo DiCaprio uhraa henkensä pelastaakseen äsken tapaamansa Kate Winsletin esittämän naispääosan.

Tämä Titanicin tunteellinen loppukohtaus on voimakas esimerkki miehen roolista romanssissa ja miksi romanssit eivät vetoa miehiin. Vielä selkeämmän esimerkin antaa P.S. Rakastan Sinua. Siinä päähahmon miesystävä ei vain kuole, vaan sitä ennen rakentaa vaimolleen eräänlaisen massiivisen kuolemasta ylitsepääsemispelin. Hän ei vain kuollut, hän kulutti viimeiset kuukautensa maan päällä varmistaakseen ettei vaimolle jäisi paha mieli.

Toki moni mies ottaa kunnia-asiana ajatuksen kuolla perheensä suojelijana, mutta tuskin moni siitä haaveilee. Valtaosalle meistä kuoleminen, perheen suojana tai muuten, on enimmäkseen ikävä prospekti. Romanssit rakennetaan naisen romanttisen fantasian päälle, ei miehen. Mutta hetkinen, onko sellaista kun miehinen romanttinen fantasia?

Romanssi miehen perspektiivistä

Ennen kun voimme puhua miehen romanssista, on meidän keskityttävä siihen mikä mitä mies voi saada romanssista irti. Jos naisen romanssi perustuu miehen valmiuteen nähdä vaivaa ja uhrata itsensä naisen vuoksi, mihin perustuu miehen romanssi?

Toki mieskin voi kaivata romanssilta samoja asioita kun nainenkin, eli aktiivisen naishahmon, joka tekee asioita saadakseen miehen. Näitä miehille suunnattuja romansseja ei näy lännessä usein, mutta ne ovat yllättävän tyypillisiä japanilaisessa kulttuurissa. Animessa ja mangassa näemme yleisen tarinarakenteen, jossa jokin voimakas naisolento (joka ei välttämättä ole edes ihminen) tavoittelee miestä. Tällainen tarinakaari on nähtävissä esimerkiksi Ah My Goddess- sarjassa, jossa päähahmon mielenkiinnosta kilvoittelee joukko jumalattaria ja demoneita. Tässä tarinarakenteessa nörttimäisen päähahmon suosiosta kilpailee yhtäkkiä joukko eksoottisia ja paljon tätä voimakkaampia naishahmoja, jotka kaikki jostain käsittämättömästä syystä haluavat juuri tämän mitäänsanomattoman miehen.

Tämä ei kuitenkaan ole ainoa tai edes paras lähestymiskulma miehisempään romanssiin. Löydämme naisromanssien peilikuvan lisäksi toisen tarinamuodon joka on lähempänä arkkityyppistä miehistä romanttista tarinaa.

Miehen romanssi perustuu hyväksytyksi tulemiseen. Mieheen vetoava romanssi on mahdollinen ja sen perusrakenne on eräänlainen äidin tavoittelu. En viittaa tällä mihinkään mammanpoika-kompleksiin, vaan haluun tulla rakastetuksi ehdoitta. Miehen arkkityyppinen romanttinen fantasia pohjautuu pyyteettömään rakkauteen.

Tässä fantasiassa mies saa rakkautta ja häntä arvostetaan muutenkin kun resurssiensa ja työnsä kautta. Mieti vaikkapa äidin rakkautta poikaansa kohtaan. Tässä idealistisessa kuvassa äiti rakastaa poikaansa oli tämä rikas tai köyhä, taitava tai taitamaton, johtaja tai alainen.

Romanssi joka vetoaisi miehiin olisikin tarina jossa mies kokee juuri tätä vastikkeetonta rakkautta. Miehen romanssissa nainen rakastaa miestä hänen itsensä takia, ei sen mitä mies pystyy tekemään tai tarjoamaan hänelle. Mies voi menettää kaiken muun, mutta nainen pysyy yhä hänen rinnallaan ja hyväksyy hänet myös heikkouden hetkinä.

Miehelle romanssissa on lopulta kyse tästä, kodin ja paikan löytämisestä. Ei häneen vetoa tarina jossa hänen roolinsa on lopulta vain nähdä hillittömästi vaivaa ja antaa kaikkensa naisen vuoksi. Toki moni mies haluaa omistautua naiselleen.

Miehen arvo ja todellinen rakkaus

Miksi tämä tarinamuoto sitten vetoaa miehiin? Miehille tehdään pienestä asti selväksi miten heidän arvonsa perustuu heidän tekoihinsa ja kykyihinsä. Miehen on tehtävä suuria asioita ollakseen suuri ja merkittävä, tai edes pieni ja vähän merkittävä. Paine saada aikaan on jotain minkä jokainen mies tuntee jossain määrin. Jotkut kykenevät sen alla tekemään itsestään timanttia ja menestyvät, toiset romahtavat.

Se paine on kuitenkin - kuten kaikki paineen muodot - kuluttavaa, sitä ei jaksa koko ajan. Nekin miehet jotka ovat menestyneet ovat huolissaan menestyksensä menettämisestä ja jollain tasolla pelkäävät menettävänsä kaiken muunkin jos menestys menee.

Lopulta yksi miehinen painajainen liittyykin juuri tähän: rakastaako kukaan minua itseni takia? Olenko muille hyödyllinen vain välinearvoni takia? Tämä pelko ei ole täysin kuvitteellinen, yksi pahimpia riskitekijöitä avioliitolle onkin miehen työn menettäminen. Lisäksi tiedämme että parisuhteet joissa naisen tulot ovat suuremmat, päättyvät useammin avioeroon kun suhteet joissa palkat ovat miehen eduksi tai tasoissa. Yhteiskunnassamme miehen arvo on osin välinearvoa ja näemme sen vaikutukset kaikkialla vaikkei se puheenaiheena ole suosittu.

Jollain tasolla miehet tietävät ainakin osan arvostaan muille olevan nimenomaan välinearvoa, vaikkei sitä ääneen usein sanottaisikaan. Kuinka suuri osa miehen arvosta on välinearvoa on hankalampi arvioida. Todellisen arvonsa mies voi selvittää lopulta vain menettämällä kaiken ja katsomalla ketkä jäävät hänen luokseen. Tämä on masentavaa ja sitä paetaan tähän romanttiseen pyyteettömän rakkauden fantasiaan.

Pyyteetön rakkaus puhuttelee miehen psyykettä. Siinä mies viimein saa arvon joka on muu kun välinearvo. Joku rakastaa häntä sellaisena kun hän on, nimenomaan hänen oman itsensä takia. Ei hänen rahojensa, ei hänen rakastajan taitojensa, ei hänen kuuluisuutensa, ei hänen kykynsä elättää takia, vaan oman itsensä takia. Niin kun hänen äitinsäkin rakasti häntä.

Jos miehiä haluttaisiin katsomaan romanttisia elokuvia tai kirjoja, niissä pitäisi yrittää pyrkiä pois vain naisiin vetoavista tarinarakenteista ja tuoda näitä miehen romanttisen fantasian elementtejä tilalle tai rinnalle.