Lähestyykö Yhdysvallat sisällissotaa?

Vastakkainasettelun kärjistymisellä on kaksi mahdollista seurausta: joko lientyminen ja tilanteen helpottuminen tai tilanteen kärjistyminen. Yhdysvalloissa ollaan hyvin kärjistyneessä tilanteessa ja jotkin ovat jo kutsuneet sitä kylmäksi sisällissodaksi. Tämä luonnehdinta on valitettavasti varsin paikkansapitävä.

Tämän perusteella voidaankin kysyä:

Vastakkainasettelun aika on Yhdysvalloissa

Kärjistyminen ei ole uusi ilmiö. Kuilu kahden Yhdysvallan välillä on kasvanut vuosien varrella suuremmaksi ja suuremmaksi. Nämä kaksi eri Yhdysvaltoja ovat suurten kaupunkien Yhdysvallat vastaan kaikki muu.

Tiivistettynä (ja voimakkaasti kärjistettynä) asian voisi tiivistää näin: kaupungit ovat progressiivisia ja äänestävät demokraatteja, muu maa taas on konservatiivista ja äänestää republikaaneja. Toki paikallisia eroja ja poikkeuksia on, mutta suuret linjat pitävät tässä paikkansa.

Maaseuduilla elää joukko ihmisiä jotka ovat kauhuissaan elämäntapansa tuhoutumisesta ja hyvästä syystä, heidän perinteensä ja yhteiskuntansa on sortumassa. Suuret kaupungit vievät kaikki työpaikat ja paljolti kaikki lapset, jättäen jälkeensä kuolevia ja kutistuvia yhteisöjä. Toisaalla taas kaupunkien uudistusmielisempi väki on taistelemassa eri taistelua, heille tärkeää ovat rodullisten ja seksuaalisten vähemmistöjen oikeudet, joita on poljettu sukupolvien ajan. Nämä ryhmät ovat loitontumassa toisistaan todella nopeasti, he elävät käytännössä jo niin eri maailmoissa ettei heidän välillään ole mitään yhteistä kosketuspintaa.

Tämä jaottelu on yliyksinkertaistus. Todellisuudessa ryhmät eivät jakaudu vain kaupunkien ja maaseudun ihmisiin, vaan useisiin ideologisiin leireihin, jotka sitten tiivistetään republikaanien tai demokraattien kannattajajoukoiksi.

Näiden ryhmien konflikti repesi käsistä kun suurkaupunkien suosikki Hillary Clinton hävisi Yhdysvaltojen presidentinvaalit Donald Trumpille 2016. Trump oli nimenomaan maaseutujen ja ruraalien alueiden suosikki ja hänessä tiivistyi eräänlainen keskisormen näyttö hänen äänestäjiltään muulle Yhdysvaltoja.

Trumpin presidenttikausi on alkanut konfliktin ruokkimana ja jatkunut täynnä konflikteja. Trump itse ei luonnollisesti itse auta asiaa turhankin suoralla ja jopa öykkärimäisellä käytöksellään, mutta hänen vastapuolensa eivät ole sen innokkaampia lievittämään tilannetta. Kaikki lietsovat innokkaasti liekkejä huomaamatta miten pitkälle tilanne on jo mennyt.

Tilanne onkin niin pitkällä että väkivaltaan on jo ryhdytty. Nyt emme puhu enää yksittäistapauksista, vaan järjestelmällisestä ja suunnitellusta väkivallasta. joka on vieläpä täysin ennustettavissa.

Väkivalta on täällä

Huolestuttavaa tässä on miten väkivallan tuomitseminen on unohtunut. Anarkistit ja antifa marssivat ja osoittavat mieltä, varsin väkivaltaisesti, mutta saavat tähän suhteessa yllättävän vähän proverbiaalista ulostetta niskaan. Heitä ymmärretään ja jopa tuetaan.

Toisella puolella oikeita uusnatseja on järjestänyt marsseja ja näkynyt julkisesti eri tavalla kun ennen. En tarkoita tällä kaikkea Yhdysvaltojen Free Speech-liikkeestä, johon kuuluu täysin legitiimejä tahoja, mutta ne oikeatkin uusnatsit ovat heränneet. Ja natsitkaan eivät enää ole ilman sympatiaa, kiitos heitä vastustavien liikkeiden älyvapaiden ja kansan syviä riviä vierottavien taktiikoiden. Lisäksi uusnatseillakin on nyt jotain uskottavaa minkä puolesta marssia: heidän sananvapautensa.

Yhdysvalloissa onkin nyt kehittymässä hyvin surullinen ja huolestuttava tilanne: liberaalit eivät kykene tuomitsemaan antifan väkivaltaisuutta, vaan tuntuvat paljolti puolustavan sitä ja ruokkivan tilannetta. Vastaavasti oikealla uusnatsit ja uusnatsihenkiset liikkeet alkavat saamaan jalansijaa ja niihin liittyvä puhe muuttuu jatkuvasti hyväksyvämmäksi.

Tämä näkyy mielenkiintoisesti siinä miten molempien puolien ääriasemat ja loukkaukset ovat menettämässä tehoaan. Henkilön kutsuminen kommunistiksi tai rasistiksi ei enää ole merkittävä juttu vasemman tai oikean laidan mukaan. Vasemmalla kommunismisyytökset sivuutetaan ja oikealla rasismisyytöksiin on kyllästytty.

Kun puhe loppuu

Kansa on jakautumassa voimakkaasti blokkeihin, jotka tuntuvat jopa hyväksyvän väkivallan vastapuolta kohtaan. Vastapuoli on äärimmäinen paha: kommari-anarkisteja jotka tahtovat tuhota ydinperheen ja Amerikkalaisen elämäntyylin vs. uusnatseja jotka tahtovat kaasuttaa kaikki homot, transut ja väärän väriset.

Kumpikin näistä stereotyypeistä on toki kärjistetty ja väärin. Tilanne on kuitenkin pahasti liukumassa suuntaan jossa toinen ääripää aletaan nähdä vihollisina jotka täytyy voittaa, ei enää erimielisinä tovereina, joiden kanssa on opittava elämään. Olen lukenut ties kuinka monta mielipidettä jossa ääneen huudetaan miten natsien kanssa ei tehdä yhteistyötä eikä antifakommunistiterroristien kanssa pidä neuvotella.

Keskusteluyhteys on katkennut, koska keskustelusta on tehty mahdotonta. Molemmat äärilaidat ovat alkaneet nähdä keskustelun vastapuolen kanssa pahana asiana. Natsien tai terroristi kanssa ei oikeasti kannata välttämättä keskustella, tämä on tietysti totta. Vastapuoli ei kuitenkaan ole niin äärimmäinen kun miksi se on maalattu.

Jos kuitenkin oman puolesi kunnioitetut tahot ovat kertoneet Trumpin olevan natsi ja Obaman olevan vallankumouksellinen sosialisti, tämän väitteen ohittaminen ei ole helppoa. Sinun pitäisi lähteä taistelemaan oman puolesi auktoriteetteja vastaan. Näillä auktoriteeteille todellisuuden myöntäminen olisi myös arvovaltatappio.

Jos sanot Trumpia natsiksi, et voi tehdä Trumpin kanssa yhteistyötä, muuten teet yhteistyötä natsin kanssa. Et myöskään voi sanoa ettei Trump olekaan natsi, muutenhan aiemmat väitteesi olisivat olleet potaskaa.

Ratkaisun perässä

Toki voi kuulostaa hassulta sanoa että jonkun klaninatsien ja anarkistipummien tappelu on jokin merkki maan jakautumisesta, myönnän auliisti sen kuulostavan juurikin kaukaa haeltulta. Mutta se ei ole niin kaukaa haettua kun voisi luulla. Molempia ääripuolista tukee kahtiajakautunut väestö, joka pitää toista äärilaitaa pahana ja jossain määrin tukee omaa äärilaitaansa. Lisäksi on muistettava yksi todella tärkeä asia: väkivaltaisuuksiin on jo ryhdytty. Kyseessä ei enää ole mikään hypoteettinen tilanne.

Ja siinä on ydin Yhdysvaltojen lukkiutuneesta tilanteesta. Kaksi puolta jotka ovat hitaasti ajautuneet ideologisesti kauemmas ja kauemmas toisistaan, kunnes keskustelu on muuttunut mahdottomaksi.

Erimielisyydet voi ratkaista kahdella tavalla, puhumalla tai tappelemalla. Jos puhuminen ei onnistu, tappelu on ainoa vaihtoehto. Näin nyt meneillään oleva kylmä sisällissota voi puhjeta oikeiksi levottomuuksiksi.

2 kommenttia:

  1. Tuhka luulee että tulee vain levottomuuksia. Jos ne yrittävät ihan oikeaan aseellista kaapausta jossakin esim. ottaa virastoja tai kaupungintaloja haltuun tai hajoittaa niitä. Eiköhän USAn poliisilaitos pysty hoitamaan osan näistä. aina voi kustua kansalliskaartin tai armeijan apuun. Se kyllä saa tilanteen kuriin.
    Tuhka luulee että nämä ilmenee vain terrorina ja mellakoina sekä normaaleina ampumisina sekä joukkomurhina.

    Mutta oikea sisällissota se vaatisi jo melkoisesti tapahtuvaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilanne ei tällä hetkellä ole sisällissodan asteella, mutta on hyvää vauhtia menossa sitä kohti. Toki siihen on vielä monta askelta, mutta kun niitä pieniä askelia otetaan koko ajan lisää. Nyt kansa on jakautunut ja vihaa toista puolta kansasta, se on todella huono tilanne ja asiaa ei helpota lainkaan jatkuva agitointi jota tapahtuu poliittisen spektrin molemmilla puolilla.

      Joten kyllä, poliisilaitos tai kansalliskaarti voisi hoitaa asian tällä hetkellä, levottomuudet ovat hyvin paikallisia. Mutta jos ne räjähtäisivät käsiin, laajasti, ja niitä vastaan käytettäisiin esimerkiksi armeijaa, tilanne muuttuisi.

      Näkisimme äkkiä miten paikallishallinnot kauhistuvat ja itsenäisyydestään tarkat osavaltiot voisivat pitää tätä jopa sodan julistuksena. Tilanne on kärjistynyt ja kärjistyy vain lisää.

      Poista

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.